Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on hakeutua sellaiselle alalle, joka oikeasti kiinnostaa.
Tätä olen sanonut kersallekin. Tää ei ole mitään elämäntaitohöpöä vaan ihan raaka totuus - kun aihe tuntuu mielekkäältä, pääset valtavan paljon psrempiin tuloksiin sekä opiskelussa että myöhemmmin töissä.
Jos päälle neljökymppisenä hankit loppututkinnon, et hyödy siitä. Et saa niitä paikkoja joita vastavalmistuneet saavat, työnantaja kehuu sinua mutta ei välttämättä nosta sinua akateemisten hommiin, eikä välttämättä nosta palkkaasi merkittävästi. Lue siis sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
jos toteutat itseäsi, hyödyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene Afrikkaan, sieltä saat koneinsinöörin paperit vaikka et osaisi lukea tai kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ylempi elämänkoulun ammattitutkinto (YEAT) olisi kova sana!
onhan noita pudokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Oikeustieteen opiskelijana on koomista, miten moni pitää oikista helppona alana ilman mitään käsitystä todellisuudesta. Salitenttien, joihin useimmiten et saa ottaa mukaan edes lakikirjoja, läpipääsyprosentti vaihtelee 30-60% välillä ja yleisin arvosana on 1 tai 2. 5 opintopisteen eteen saa lukea vähintään 1500 sivua sekä opetella pitkän litanian oikeusperiaatteita, 15 lain säädöslistan sekä jokaisen lain tärkeimmät sisällöt ulkoa. Lisäksi tulee selvitellä kaikesta kaikkea oikeustapaustehtävissä; esineoikeudessa saa tutustua vaikkapa siihen miten erilaiset eristeet taloissa homehtuvat, ja hallinto-oikeudessa taas saa selvittää mitkä sairaudet luetaan suoraan ikääntymisen aiheuttamiksi ja mitkä ei.
Lisäksi työllistyminen vastavalmistuneena on entistä vaikeampaa kasvaneen kilpailun takia, joten pelkkä valmistuminen keskinkertaisilla arvosanoilla ei riitä, vaan henkilöbrändiä täytyy alkaa luoda jo ensimmäisinä opiskeluvuosina. Nykyään ensimmäisen vuoden opiskelijat hakevat harjoitteluihin asianajotoimistoihin, jotka taas pyytävät hakijoita liittämään hakemukseensa ylioppilastodistuksen (!!), eli pitää olla lisäksi valmistunut oikeasta lukiosta hyvin YO-arvosanoin päästäkseen halutuimpiin paikkoihin keittämään kahvia. Tämän lisäksi joukosta erottuakseen täytyy CV:stä (ja LinkedInistä) löytyä ainakin 2-3 luottamustehtävää ainejärjestössä tai ylioppilaskunnassa ensimmäisen vuoden ajalta.
Oikista kutsuvat helpoksi vain ne, jotka eivät ole siellä päivääkään opiskelleet.
moni lopettanut kesken, ja sitäkin useampi rimaa hipoen läpi - joka tosin koskee montaa muutakin alla, ja lopettaneetkaan ei oo alan yksinoikeus. kun duunipaikka on varma, esim. lääkäreillä, ei arvosanoilla ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Hammashoitajaksi kouluttaudutaan ammattikoulussa. Suuhygienisti on käynyt alemman ammattikorkeakoulun.
niin on moni hammaslääkärikin, joka onkin se oikea järjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, no AMK-tutkinto antaa ihan saman kelpoisuuden maisteriopintoihin kuin kandi. Yliopistossa opiskeluoikeus vaan tulee usein kerralla kumpaankin, kun AMKin pitää erikseen hakea maisteriopintoihin. Samalla tavoin kandi saa hakukelpoisuuden YAMK opintoihin, se vaan on reilumpi tie, kun kaikki ovat hakuvaiheessa samalla viivalla, eikä AMKeilla ole automaattista oikeutta.
YAMKiin pyrkiessä sinulla pitää olla jo ammatillinen pätevyys sekä työkokemus alaltasi väh. 3-5 vuoden ajalta. Ei sinne joku kandi pääse niin vaan. Amm. pät. yliopistosta tms. ja väh. 3 vuoden työkokemus alaltasi. Täällä taitaa olla aika hidasälyisiä ihmisiä, kun tuo ei mene jakeluun. Eli älkää ainakaan mihinkään YAMKiin pyrkikö, jäätte jo kättelyssä ulkopuolelle.
jos ei suomessa niin ulkomailla. ilman työkokemusta ei saa töitä, ja yamk 2v olisko, työkokemusta. duunia tuskin alalta muuten enää saa, kun oltava tulokas tai oltava suht määrä kokemusta. kaupan kassaa tai muuta myyjää ei laskettane mukaan mutta ota selvää.
Kaksi vuotta hyvin löyhästi määriteltyä työkokemusta riittää...
Voisinkohan mä päästä YAMK-tutkintoa suorittamaan? Oon tradenomi (keskiarvo 4,7) ja oon ollu töissä 3,5 vuotta pysäköinninvalvojana. Tuo oli ainoa työ, mihin tradenomin tutkinnolla pääsin. Kuinka löyhästi ne tarkastelee sitä työkokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Sosiologia, terveystiede. Joku ammattikorkeakoulututkinto.
ei pääse sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No farmaseutin tutkinto on alempi yliopistotutkinto, ei siis maisterintutkinto.
Eli se on siis helppo ja nopea suorittaa.
Niinpä, kunhan pääsee sisälle ;-)
Pääsykokeisiin hakeutuvat yleensä henkilöt, jotka ovat muutenkin hyviä luonnontieteissä. Taso on alusta asti korkea.
Viime vuoden pääsykokeiden sisäänpääsyprosentti oli Helsingissä 3,6% (farmaseutti + proviisori).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologia on erittäin vaikea opinala, siinä pitää opiskella monia vaikeita kieliä, mitä ei nykyään enää käytetä, eikä niistä ole ns. käytännön hyötyä.
Sekoitat historian tutkimuksen teologiaan. Ei teologiassa kieliä opiskella. Riittää kun tuntee muinaiset satukirjat. Syvällistä tuntemusta ei tarvita ja asioiden kyseenlaistaminen on suorastaan paheksuttavaa. Teologinen maailmankatsomus on kuin maapallo pannukakkuna. Uskomukset ohittavat tieteen.
täytyy ymmärtää uusi testamentti. vanha testamentti on kyseenalainen, mutta niin se on kaikilla aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki helpompi päästä kuin lääkiseen, jonne sisäänpääsypriosentti oli Helsingissä vain 3,2%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikorkeakoululaisille voisi pitää pienen kertauksen siitä missä he opiskelevat ja mikä on käytettävä tutkintonimike. Vastaanotin äskettäin työhakemuksen ammattikorkeakoulussa insinööriksi opiskelevalta tittelillä "tekniikan ylioppilas".
Googleta se niin ymmärrät enemmän.
Tekniikan ylioppilas (tekn. yo.) on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys.
ei olemassa kuin ennen vanhaan jos oli joku teknikko ylioppilas. Nykyään nimitys on kontti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amkin ja yliopiston ero tällä hetkellä omissa opinnoissa:
Yliopisto 5 op: Lue 5 kpl psykologian opusta, kirjoita 3 esseetä ja tee tentti yliopistolla jossa esseekysymyksiä. Monta luentoa joissa läsnäolopakko.
Amk sosionomi 5 op: Tässä 5 kirjaa jotka halutessasi voit lukea, sitten on viiden (!) kysymyksen monivalintatehtävä netissä jossa on rajaton määrä yrityksiä. Eli klikkaile ja arvaile mielesi mukaan niin kauan kuin haluat. Lisäksi yksi haastattelutehtävä, käytä paria lähdettä. Osallistu tunneille jos ehdit.
Oon kyllä ihan tosi hämilläni miten helppoa on amk-opinnot! Ymmärtääkö nää sosionomit sitten yhtään mitään ihmisen psykologiasta valmistuttuaan? Näillekö annetaan sitten valta päättää muiden asioista? Ja sitten ihmetellään mikä on lastentarhanopettajan (yo) ja varhaiskasvatuksen sosionomin (amk) ero ja miksi palkkaus ei ole sama...
Tuommoisella on romutettu se, että tutkintotodistus tarkoittaisi jotain. Jopa ihan oikeasta korkeakoulusta voi nykyään valmistua erilaisia ja hyvin eri vaikeusasteisia polkuja samaan tutkintoon.
Polku 1: lukio -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Polku 2: amis -> amk -> tekninen korkeakoulu -> DI tutkinto
Jälkimmäisessä polussa 2 ei tarvitse osata kuin peruskoulun matematiikka, eli prosenttilasku vaikeimmillaan. AMK perustuu siihen, että amiksen käynyt pääsee sen läpi, ja tuossa polussa 2 korkeakoulun matikankurssit korvaantuvat AMK matikankursseilla. Eli ei tarvitse ihan oikeasti osata edes derivoida tai integroida, ja pääsee dippainssiksi.
Polussa 1 sitten käydään korkeakoulun perusmatikat eli äärimmäisen vaikeat kurssit.
Meillä on siis amk-dippainssejä ja sitten oikeita dippainssejä. Jälkimmäinen osaa laskea melkein mitä vaan, ensimmäinen osaa laskea prosenttilaskuja jotenkuten. Sama tutkintonimike.
Ei muuten korvaudu. Jos olet insinööri ja haluat dippainsinööriksi, joudut suorittamaan lähes kaiken mikä kuuluu dippainsinöörin perustutkintoon. Ei kannata tosiaan yrittää amkinssin osaamisella teknilliseen yliopistoon, koska ei kuitenkaan pääse läpi perusfysiikan kursseista. Esim. perusfysiikan kurssit on suunniteltu teknillisissä yliopistoissa niin vaikeaksi, että vain parhaimmat edes pääsee niistä läpi. Kyseessä on suomeksi sanottuna älykkyystesti, jota virallisesti ei saisi tehdä, mutta se tehdään joka tapauksessa kiertotien kautta eli fysiikan peruskurssien kautta. Tällä tavalla saadaan poistettu aines, jonka älykkyys on liian alhainen dippainsinööreiksi.
Sama juttu on tradenomin tutkinnon kanssa: se ei korvaa juuri mitään kauppatieteiden maisterin tutkinnosta.
Yliopistotutkinnot on yiiopistotutkintoja ja korkeakoulututkinnot on korkeakoulututkintoja.
Ei ne nyt niin vaikeita ole (sain kaikista 5). HY:n matikan laitoksen kurssit kuten mitta ja integraali ja differentiaaliyhtälöiden jatkokurssi olivat paljon vaikeampia ja pelkkä läpipääsy oli tiukassa.
ohis
10-oppilas sai 1 ja 2, kuten useimmat korkeakouluopinnoissa. lähinnä juhlimista. elämän helpointa aikaa, jos on varma työpaikka, että sen mukaan valitsee alansa, siis ei ole opintojen rankkuudesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä TkT alkaa olla sitä mitä DI oli ennen ja DI sitä, mitä opistoinsinööri oli ennen. Porukkaa koulutetaan yksinkertaisesti liian paljon suhteessa siihen, paljonko väestössä on luonnontieteellisesti orientoituneita ihmisiä.
iso huolenaihe. alalle on yleensä helppo päästä kun ei ole tunkua. lahjakkuuksia ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko helppoa korkeakoulututkintoa ollenkaan? Vaikka ala ei olisi tähtitiedettä, niin pitää jaksaa kuitenkin 4-5 vuoden opiskelut, gradun tekeminen ja monilla aloilla vielä monet harjoittelut. Vaatii ainakin pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä jne. Itselläni on nuorena aikuisena suoritettu yliopistotutkinto takana, ja olen siinä työssä edelleen nyt paljon vanhempana. Joskus ajattelen, että voisi olla virkistävää opiskella jotakin ja vaihtaa vaikka vielä alaa, mutta vaikka saisin hyväksiluettua entiset opinnot ja valmistumisaika lyhenisi, en tiedä, jaksaisinko silti opiskella enää pitkiä aikoja.
Hyväksilukuja ei yliopistossa anneta yli 10 vuotta vanhasta tutkinnosta.
Niin minäkin luulin mutta kyllä annetaa. Ehtona toki se, että om suorittanut niitä kokonaisen sivuaineen verran. Yksittäisistä kursseista ei saa jos ne on liian vanhoja. Tämän kertoi minulle yliopiston opinto-ohjaaja
Siivoustieteelliseen tiedekuntaan pääsee helposti ja valmistuttuasi työllistyminen on melko varmaa.
Jee kirjoitti:
Kasvatustieteet, vaka. Palkka ei kyllä päätä huimaa ja työ on raskasta varsinkin vajaalla resurssilla.
opiskellaanko siellä kasvatustiedettä vai vain tomuista filohistoriikkia? duunipaikka lienee ala-asteella ja työnvälityksessä yms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NurseBetty kirjoitti:
Sairaanhoitajaksi opiskelu ja se työ on haastavaa. Opiskelussa on paljon hallittavaa; etiikka, sairaudet ja niiden hoito, anatomia, lääkelaskut jne. Kyse on haastavasta ihmmissuhdetyöstä, missä pitää olla valtava paineensietokyky, kyky kohdata vakavasti sairaita ja kuolevia sekä siihen päälle heidän omaisensa, pitää osata tehdä nopeita päätöksiä äkkitilanteissa ja olla näppärä käsistään. Lisäksi elää koko ajan sen tiedon kanssa, että oma virhearvio tai vaikka yksi väärin annettu lääke voi aiheuttaa vakavan haitan, jopa kuoleman porilaalle.
Sairaanhoitajana sanoisin, että itse koulutus on huomattavasti helpompaa kuin varsinainen työ.
Nimenomaan painepuoli korostuu työelämässä, ainakin sairaalamaailmassa. Teet vastuullista ja kuluttavaa vuorotyötä, usein alimiehityksellä, haastavien potilaiden ja omaisten parissa.
Tämä. Koulutuksen teoriapuoli ei ole vaativa. Harjoittelut voivat olla joskus haasteellisia ohjaajien,ylettömien odotuksien ja myös sen takia, että koulussa ei käsitellä läheskään tarpeeksi alan perusasioita. Työelämä on huomattavasti rankempaa kuin opiskelu.
Ap:n kannattaakin miettiä mitä haluaa tehdä työkseen eikä sitä onko koulu helppo.
vuodeosasto on mielenkiintoisin, kun on laajin valikoima ongelmia. se saa jaksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologia on erittäin vaikea opinala, siinä pitää opiskella monia vaikeita kieliä, mitä ei nykyään enää käytetä, eikä niistä ole ns. käytännön hyötyä.
Sekoitat historian tutkimuksen teologiaan. Ei teologiassa kieliä opiskella. Riittää kun tuntee muinaiset satukirjat. Syvällistä tuntemusta ei tarvita ja asioiden kyseenlaistaminen on suorastaan paheksuttavaa. Teologinen maailmankatsomus on kuin maapallo pannukakkuna. Uskomukset ohittavat tieteen.
Kyllä opiskellaan kieliä, mm kreikkaa ja latinaa. Itse olen opiskellut näiden lisäksi huvikseni iiriä, italiaa, saksaa, ranskaa, portugalia ja hepreaa. Puhua voin saksaa, italiaa ja portugalia 😊
Konsultin töitä teen eli ei ehkä ihan tyypillisintä teologian maisterin työtä mutta ilman tutkintoa en olisi työpaikkani saanut.
itse opiskelin karatea, judoa, nyrkkeilyä, ja nykyään painia. duunia ei ole vielä tippunut; olen yrittänyt etsiä, muttei ole kysyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitotieteen maisteri. Sairaanhoitaja/fysioterapeutti jne. voi aloittaa ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta suoraan ns. hoitotieteen maisteritutkinnon opiskelun. Työn ohella referaatteja ja referaattiseminaareja, vaatimattomia esseitä ja vaatimaton gradu. Heitä valmistuu paljon. Heillä ei ole käsitystä siitä, jos lähtee opiskelemaan alusta lähtien kunnon tieteellisen tutkinnon viideksi vuodeksi yliopistoon. Maisterin tutkinto on täåssäkin mielssä kärsinyt inflaation. Aikaisemmin korkeakoulutukinto oli vain ja ainoastaan yliopistosta saatu tutkinto eikä sitä voinut lähteä suorittamaan opistopohjalta niin, että olisi voinut suoraan jatkaa. Ammattikorkeakoulut eivät ole akateemisia oppilaitoksia eikä niistä tule akateemisia tutkintoja.
Maisteriohjelmaan voi amk-pohjalla todella monen tutkinnon osalta, mm teknillisessä yliopistossa, kauppatieteissä tai oikeustieteissä. Käytännössä, jos samaa ainetta opetetaan amk-tasolla, niin pääsee myös opiskelemaan suoraan maisteriohjelmaan yliopistolla. Sen takia voi sanoa, että amk on käytännössä sama kuin kandi.
No, eron kyllä huomaa sitten opiskelijan tasossa yleensä... Työelämässäkin voi erotella amk-taustaiset, vaikka olisi maisterin tutkinto taskussa. Joku ero siinä vaan on.
Kirjoitustyyli on ensimmäinen, mistä voi havaita amk taustan.
sisältö lähinnä; maisterista jostain alkaen ja selkenee siitä ylöspäin, kun yrittävät ymmärtää proffaa. poistuvat maan päältä, vaikka usein osaavat peruuttaakin, mutta jos tarvii osoittaa olevansa mitä on tai muuten olla uskottava, voi vääntää sillä tohtorin tyylillä. ei mun mielestä lisää asian järkeä, tosin, ja moni professuuri on saatu pelkällä tyylillä.
miksei?