Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Alueen etusivulle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologia on helpoin päästä sisään. Ainakin läntinen teologia. Vähän pitää opiskella kreikkaa. Sitten työpaikka jostain piruntorjuntavirastosta tai papiksi lässyttämään riparille tyhjänpäiväisiä asioita.
Ei tarvitse olla analyyttinen tai älykäs, erittäin helppoa.
Tämä on totta. Tunnen pari pappia, ja molemmat ovat hyväuskoisia hölmöläisiä. Ylipäätään teologian opiskelu on aivan käsittämättömän naurettavaa ehkä eksegetiikkaa ja kirkkohistoriaa lukuun ottamatta. Niissä sentään on jotain konkretiaa.
Ajatelkaa, jos olisi kokonainen tiedekunta, missä pohditaan jotain joulupukin olemusta tai keijukaisten filosofioita.
Teologiaan on todellakin helppo päästä sisään, valittujen suhde hakijoihin on kaikista tieteenaloista suurin. Ala on puolillaan päähänpotkittuja besserwissereitä, fariseuksia ja oman elämän Jeesuksia ja Mooseksia.
Vähänpä tiedät maailmasta...
Teologisessa tutkimuksessa on ihan samat tutkimuskysymykset ja - metodit kuin kirjallisuustieteessä tai historiassakin, kuten vertailevaa tekstintutkimusta, kriittistä lähdeaineiston tarkastelua jne. Luonteeltaan se on kumulatiivista eli uutta tietoa tuotetaan aiemman päälle.
tutkimus tuottaa uuttaa tietoa oikeastaan tyhjän päälle, ja metodi on erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologinen "tiedekunta" ja siitä myöhemmin papiksi niin ei työkään rasita eikä kuormita. Lisänä pitkät lomat sekä korkea palkkataso ja asema eliitissä.
Enpä sanoisi, että teologisessa tiedekunnassa opiskelu olisi mitenkään erityisen helppoa. Kielipäätä ainakin vaaditaan: heprean- ja kreikankielen pakollinen opiskelu, luettavaa tuhansia sivuja suomen lisäksi myös esim. englanniksi tai saksaksi, tenttejä, esseiden kirjoittamista, esitelmiä jne. Pappina joudut olemaan töissä aina sunnuntaisin ja jouluna, pääsiäisenä yms. juhlapyhien/lomien aikana, lisäksi ihmiset soittavat sulle vaikka keskellä yötä kun haluavat jutella.
Monella yliopiston alalla kurssit voi tehdä siten, että maksaa kaverille tietyn summan ja hän tekee tehtävät sinun puolestasi. Jo pitkään Suomessa on myös tiedetty, että gradun voi teettää vaikka tsekkiläisellä ammattitekijällä. EU:n presidentti on yksi kuuluisa henkilö, joka plagioi oman väitöskirjansa.
Tahtoalat ja taitoalat pitää tosin erottaa. On eri asia joutua tekemään joku kurssi hepreasta, jonka joku voi tehdä sinun puolestasi ja sinun nimellä ja suorittaa kielitutkinto, jossa pitää reaaliajassa oikeasti osata jotain kieltä.
Tahtoaloja ovat esim.taloustiede, sosiaalipsykologia, sosiaalityö, teologia yms. joissa ei ole mitään selkeitä osaamisvaatimuksia ja varsinaista tiukkaa työssä tarvittavaa asiaa on vähän. Taitoaloja taas ovat esim.lääkis, oikea psykologia ja erilaiset insinööritieteet tai kielet, joita opetetaan. Tahtoalalla ratkaisee halu tehdä tiettyä työtä, jota varten pitää käydä kursseja ja gradu ja taitoalalla pitää aktiivisesti soveltaa tietoa, jota ei saa elämällä aktiivista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
syytä harkita tarkkaan kirjoitti:
Jos korkeakoulututkinto on helppo keskivertokansalaisesta, se on kyllä liian helppo tutkinto. Korkeakoulujen ja yliopistojen tulee edustaa kansakunnan korkeinta tietämystä. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset korkeakoulut ja yliopistot eivät ole häävejä.
Paria asiaa kannattaa miettiä: haluaako ensi kädessä parempaa arvostusta, parempaa palkkaa vai parempia työllisyysnäkymiä. Kuinka itsenäistä työtä haluaa tehdä? Haluatko johtaa vai tulla johdetuksi? Johtaminen ei ole vain yrityksen johtamista, voi johtaa esim työryhmää, jossa on mukana 6-12 henkilöä. Onko koulutus ilmainen vai jonkin yrityksen järjestämä?
Eiköhän tämä korkeakoulutuksen helpottaminen liity kiinteästi AMK järjestelmään. Sen myötä jokainen voi saavuttaa korkeakoulututkinnon, huolimatta siitä, onko henkilöllä kuitenkaan todellista osaamista.
AMK: t luotin 1990-luvun laman aikana, kun nuoria oli liikaa työttöminä. Kaikki eivät mahtuneet korkeakouluihin ja yliopistoihin, eikä ammattikoulu kiinnostanut tarpeeksi. Piti keksiä, millä siivota nuoret pois kortistosta, ja niin luotiin amk-koulutus, jolla on korkeampi status kuin ammattikoululla, mutta joka on paljon helpompi kuin oikea yliopistokoulutus.
riippuu onko nörtti vai ei; korkeakoulu on niinku yamk/maisteri, joilla samakin ero, mut ei arvossa, ja sit voi hankkii lisää tittelii, jos syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Minua ihmetyttää, että vielä vuonna 2022 löytyy Suomesta kaltaisiasi historiaan jämähtäneitä puusilmiä. Ensinnäkään peruskoulu ei vielä kerro taidoista yhtään mitään. Voi olla koulukiusaamista, päihdekoti tai toteamaton add tms., joka vaikuttaa keskittymiseen ja oppimiseen. Lisäksi voi olla muita elämänmullistuksia, kuten muuttoja, eroja, lasten syntymiä jne., jolloin ei ole aikaa laittaa omia urahaaveitaan etusijalle. Ihan jokainen voi missä elämänvaiheessa tahansa aloittaa opiskelut ja menestyä. Tuota toistamaasi mantraa ikävä kyllä opettajatkin opetetaan toistamaan, että alipalkattuja duunareita riittäisi jatkossakin. Toivottavasti yhä useampi huomaa viimeistään aikuisena, että onkin koko elämä aikaa rakentaa uraa ja opiskella. Ei tarvitse sammaloitua paikoilleen. Kyllä osa akateemisistakin vaihtaa dunarihommiin, joka on myös ok. Tärkeintä on, että jokainen elää itselleen ja toteuttaa omat haaveensa. Toivottavasti eivät kohtaa sellaisia dissaajia kuin sinä.
Ketä mä dissaan? En mielestäni ketään. Tässä maassa on vaan aika pirun paljon duunareita, jotka ei arvosta itseään ja ammattiaan. Nykypäivän trendi on, että niitä omia hommia dissataan. Ne hommat on tärkeitä ja ne voi tehdä ammattiylpeydellä. Olen itsekin tehnyt suorittavaa työtä. Tein hommat aina niin hyvin kuin osasin ja positiivisella asenteella. Ja sillä tavalla saa myös hyvää palautetta asiakkailta. Se oli mukavaa aikaa.
"Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ks"
Oma viestisi. Eli dissaat esim. heitä, joilla on kutosen peruskoulutodistus. Ei se ole mikään este opiskella vaikka lääkäriksi. Voi mennä vaikka peruskoululinjalle nostamaan päättötodistuksen numeroita, sitten lukioon ja sitten yliopistoon. Yläasteen todistus ei määrittele ihmisen kykyjä millään tavalla.
Veikkaan, että aika harvassa on Suomen lääkärit, joilla oli peruskoulun todistus kutonen. Siis ihan oikeesti. Kirjoittamasi on ehkä teoriassa mahdollista, mutta aika utopiaa. Lääkikseen hakevalla kuitenkin pitäs olla ne fysiikat, kemiat ja matikat likimain kymppejä.
sisäänpääsy on bingoo joka tapauksessa. pääsykokeella, ehkä luntatenkin, ja ulkomailla voi myös opiskella, ja tuella. joku anatomian suullinen tentti saattaa jossain maassa olla ja se on siinä, kunhan pistää rahat tiskiin. Voi opiskella ensin lähihoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi, ja lotota siinä ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Minua ihmetyttää, että vielä vuonna 2022 löytyy Suomesta kaltaisiasi historiaan jämähtäneitä puusilmiä. Ensinnäkään peruskoulu ei vielä kerro taidoista yhtään mitään. Voi olla koulukiusaamista, päihdekoti tai toteamaton add tms., joka vaikuttaa keskittymiseen ja oppimiseen. Lisäksi voi olla muita elämänmullistuksia, kuten muuttoja, eroja, lasten syntymiä jne., jolloin ei ole aikaa laittaa omia urahaaveitaan etusijalle. Ihan jokainen voi missä elämänvaiheessa tahansa aloittaa opiskelut ja menestyä. Tuota toistamaasi mantraa ikävä kyllä opettajatkin opetetaan toistamaan, että alipalkattuja duunareita riittäisi jatkossakin. Toivottavasti yhä useampi huomaa viimeistään aikuisena, että onkin koko elämä aikaa rakentaa uraa ja opiskella. Ei tarvitse sammaloitua paikoilleen. Kyllä osa akateemisistakin vaihtaa dunarihommiin, joka on myös ok. Tärkeintä on, että jokainen elää itselleen ja toteuttaa omat haaveensa. Toivottavasti eivät kohtaa sellaisia dissaajia kuin sinä.
Ketä mä dissaan? En mielestäni ketään. Tässä maassa on vaan aika pirun paljon duunareita, jotka ei arvosta itseään ja ammattiaan. Nykypäivän trendi on, että niitä omia hommia dissataan. Ne hommat on tärkeitä ja ne voi tehdä ammattiylpeydellä. Olen itsekin tehnyt suorittavaa työtä. Tein hommat aina niin hyvin kuin osasin ja positiivisella asenteella. Ja sillä tavalla saa myös hyvää palautetta asiakkailta. Se oli mukavaa aikaa.
"Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ks"
Oma viestisi. Eli dissaat esim. heitä, joilla on kutosen peruskoulutodistus. Ei se ole mikään este opiskella vaikka lääkäriksi. Voi mennä vaikka peruskoululinjalle nostamaan päättötodistuksen numeroita, sitten lukioon ja sitten yliopistoon. Yläasteen todistus ei määrittele ihmisen kykyjä millään tavalla.
Veikkaan, että aika harvassa on Suomen lääkärit, joilla oli peruskoulun todistus kutonen. Siis ihan oikeesti. Kirjoittamasi on ehkä teoriassa mahdollista, mutta aika utopiaa. Lääkikseen hakevalla kuitenkin pitäs olla ne fysiikat, kemiat ja matikat likimain kymppejä.
Ei ole utopiaa. Tiedän useamman akateemisen, jonka peruskoulutodistus on täysin onneton. Silti valmistuneet hyvin arvosanoin maistereiksi. Ihminen on kykeneväinen oppimaan koko elämänsä, ei vain kasilla ja ysillä (meidän aikaan fyke oli kasilla ja ysillä).
yleensä se on toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Millä perusteilla vain varakkaat pääsevät täällä yliopistoon?
Voi olla, että valmennuskursseihin ei kaikilla ole varaa, mutta lahjakkaat ja ahkerat eivät niitä tarvitse päästäkseen sisään.Ei se suoraan rahakysymys ole, mutta vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, mitä nuori uskaltaa edes haluta. Jos lähipiirissä ei ole malleja yliopiston käyneistä aikuisista, niin kynnys lähteä opiskelemaan yliopistoon on korkea. Jos siis edes uskaltaa hakea, niin tyytyy sellaisiin aloihin, joista valmistuu suoraan johonkin tunnistettavaan ammattiin, kuten opettajaksi, lastentarhanopettajaksi tai diplomi-insinööriksi, ja myöhemmin vasta ymmärtää, että yliopisto voisi tarjota muutakin. Moni lahjakas ja ahkera jää nuorena ulkopuolelle ja osaa hakeutua koulutukseen vasta aikuisena. Kuten tuo ketjun aloittaja. Jostain syystä hän oli päätynyt duunariksi, tuskin sattumalta, ja haluaa nyt päästä pois alisteisesta asemasta.
Mulle ottaa silmään näissä sun kirjoituksissa se, että korostat kovasti nuorten asemaa ja taustaa. Se vaikuttaa toki siihen miten kotona kannustetaan opiskelemaan. Mutta ei se kannustamaton perhetausta ole koulujärjestelmän vika. Meillähän nimenomaan on kaikenmaailman opinto-ohjaajat yms. olleet aina peruskouluissakin.
Mulla on se kokemus, että lahjakkaat ja motivoituneet ponnistaa Suomessa mitä moninaisemmista taustoista yliopistoihin. Eniten se on kiinni nuoren lahjakkuudesta. Jos menestyt peruskoulussa ja lukiossa hyvillä arvosanoilla, niin tie on suoraan auki ihan mihin haluat. Lahjakkuus nimenomaan palkitaan. Ei se mikä on perhetausta. Ja sitten jos peruskoulu ja toinen aste ei mennyt hyvin, niin aina on ollut mahdollista edetä AMK:n kautta. Moneen AMK:iin pääse aika vaatimattomillakin arvosanoilla sisään.
Jotenkin se on mun mielestä ihan jokaisen omasta motivaatiosta ja lahjakkuudesta kiinni haluaako kouluttautua. Opintotuki ja opintolaina on myös olemassa. Sitten vielä tuo loppukaneettisi alisteisesta duunarin asemasta. Tätä en ymmärrä alkuunkaan. Duunarihommat on ihan tavattoman tärkeitä. Ei tässä maassa olisi mitään elämisen edellytyksiä ilman asentajia, myyjiä, siivoojia jne.
Mulle sanoi aikoinaan lukiossa ammatinvalinnan ohjaaja että mene taidekouluun kun olet hyvä piirtämään. Oli minulla piirustuksen lisäksi muitakin hyviä numeroita, mutta ei se avo niihin tarttunut kun pikkupaikkakunnalla tunsi taustani. Kotoa ei tullut mitään tukea mihinkään suuntaan. Kyllä minä sisimmässäni halusin yliopistoon jo silloin, mutta en sitä uskaltanut kenellekään sanoa ääneen, etteivät naura, eikä oma rohkeus yksin riittänyt osallistua yliopistolle pääsykokeisiin, en uskaltanut mennä sinne kampukselle. Ei se ollut omasta motivaatiosta tai lahjakkuudesta kiinni vaan siitä, että yliopisto oli tuntematon ja vieras vaihtoehto. Toki duunarihommat on tärkeitä, tiedän hyvin koska sinne taidekouluun sitten päädyin ja kun en sen jälkeen muita töitä saanut, olin aikani siivoojana. Olen silti sitä mieltä että se asema oli hyvinkin alisteinen. Miten muuten kuvaisi sitä, että on työpaikan hierarkiassa alin mahdollinen, jota kaikki nokkivat ja joka on täysin näkymätön, paitsi silloin kun on jotain negatiivista sanottavaa jonkin nurkan siisteydestä. Sitten vasta aikuisiällä kuusi vuotta myöhemmin uskalsin hakea sinne yliopistoon. En ole ainut. Ja todellakin, helpottaisi kovasti, jos kynnys yliopistoon olisi matalampi. Ei tätä kysymystä ratkaista opintolainalla.
Miten sitä yliopiston kynnystä voisi mielestäsi madaltaa?
kaikki paikat, maisterinsa mukaan luettuna, vain ylioppilaille, ja samalla estetään ylioppilaiden pääsy amk:n, jossa on lisäksi omat maisterinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Itse pidän sosionomia helpoimpana. Lääkelaskut kyllä on, mutta vähemmän niitä on kuin tradenomilla muita. Olettaen, että ei ole hyvä matikkapää.
Sosionomin lääkelaskut oli ihan vitsi. Jos on selvinnyt peruskoulun matikasta, ei pitäisi olla ongelmaa. Vetelin lukiossa lyhyestä matikasta nelosia, mutta AMK:n lääkelaskut meni ihan ongelmitta.
Tuota. Eheh olitpa haaska. Sosionomi tutkintoon ei lääkelaskut kuulu. Hehe sun kasku kuoli jo syntyessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Minua ihmetyttää, että vielä vuonna 2022 löytyy Suomesta kaltaisiasi historiaan jämähtäneitä puusilmiä. Ensinnäkään peruskoulu ei vielä kerro taidoista yhtään mitään. Voi olla koulukiusaamista, päihdekoti tai toteamaton add tms., joka vaikuttaa keskittymiseen ja oppimiseen. Lisäksi voi olla muita elämänmullistuksia, kuten muuttoja, eroja, lasten syntymiä jne., jolloin ei ole aikaa laittaa omia urahaaveitaan etusijalle. Ihan jokainen voi missä elämänvaiheessa tahansa aloittaa opiskelut ja menestyä. Tuota toistamaasi mantraa ikävä kyllä opettajatkin opetetaan toistamaan, että alipalkattuja duunareita riittäisi jatkossakin. Toivottavasti yhä useampi huomaa viimeistään aikuisena, että onkin koko elämä aikaa rakentaa uraa ja opiskella. Ei tarvitse sammaloitua paikoilleen. Kyllä osa akateemisistakin vaihtaa dunarihommiin, joka on myös ok. Tärkeintä on, että jokainen elää itselleen ja toteuttaa omat haaveensa. Toivottavasti eivät kohtaa sellaisia dissaajia kuin sinä.
Ketä mä dissaan? En mielestäni ketään. Tässä maassa on vaan aika pirun paljon duunareita, jotka ei arvosta itseään ja ammattiaan. Nykypäivän trendi on, että niitä omia hommia dissataan. Ne hommat on tärkeitä ja ne voi tehdä ammattiylpeydellä. Olen itsekin tehnyt suorittavaa työtä. Tein hommat aina niin hyvin kuin osasin ja positiivisella asenteella. Ja sillä tavalla saa myös hyvää palautetta asiakkailta. Se oli mukavaa aikaa.
"Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ks"
Oma viestisi. Eli dissaat esim. heitä, joilla on kutosen peruskoulutodistus. Ei se ole mikään este opiskella vaikka lääkäriksi. Voi mennä vaikka peruskoululinjalle nostamaan päättötodistuksen numeroita, sitten lukioon ja sitten yliopistoon. Yläasteen todistus ei määrittele ihmisen kykyjä millään tavalla.
Veikkaan, että aika harvassa on Suomen lääkärit, joilla oli peruskoulun todistus kutonen. Siis ihan oikeesti. Kirjoittamasi on ehkä teoriassa mahdollista, mutta aika utopiaa. Lääkikseen hakevalla kuitenkin pitäs olla ne fysiikat, kemiat ja matikat likimain kymppejä.
Mihin lääkäri tarvitsee matematiikkaa?
Muuhun kuin laskutukseen.
En ole käynyt lääkistä, mutta fysiikkakin on pitkälti matematiikkaa, samoin kemia. Luonnontieteitä yhtä kaikki.
kemian kokeissa voi olla paljon matikkaa, ja fysiikan, mutta ne ei kerro paljoakaan oppiaineesta itsessään. kuin lääkelaskuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Minua ihmetyttää, että vielä vuonna 2022 löytyy Suomesta kaltaisiasi historiaan jämähtäneitä puusilmiä. Ensinnäkään peruskoulu ei vielä kerro taidoista yhtään mitään. Voi olla koulukiusaamista, päihdekoti tai toteamaton add tms., joka vaikuttaa keskittymiseen ja oppimiseen. Lisäksi voi olla muita elämänmullistuksia, kuten muuttoja, eroja, lasten syntymiä jne., jolloin ei ole aikaa laittaa omia urahaaveitaan etusijalle. Ihan jokainen voi missä elämänvaiheessa tahansa aloittaa opiskelut ja menestyä. Tuota toistamaasi mantraa ikävä kyllä opettajatkin opetetaan toistamaan, että alipalkattuja duunareita riittäisi jatkossakin. Toivottavasti yhä useampi huomaa viimeistään aikuisena, että onkin koko elämä aikaa rakentaa uraa ja opiskella. Ei tarvitse sammaloitua paikoilleen. Kyllä osa akateemisistakin vaihtaa dunarihommiin, joka on myös ok. Tärkeintä on, että jokainen elää itselleen ja toteuttaa omat haaveensa. Toivottavasti eivät kohtaa sellaisia dissaajia kuin sinä.
Ketä mä dissaan? En mielestäni ketään. Tässä maassa on vaan aika pirun paljon duunareita, jotka ei arvosta itseään ja ammattiaan. Nykypäivän trendi on, että niitä omia hommia dissataan. Ne hommat on tärkeitä ja ne voi tehdä ammattiylpeydellä. Olen itsekin tehnyt suorittavaa työtä. Tein hommat aina niin hyvin kuin osasin ja positiivisella asenteella. Ja sillä tavalla saa myös hyvää palautetta asiakkailta. Se oli mukavaa aikaa.
"Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ks"
Oma viestisi. Eli dissaat esim. heitä, joilla on kutosen peruskoulutodistus. Ei se ole mikään este opiskella vaikka lääkäriksi. Voi mennä vaikka peruskoululinjalle nostamaan päättötodistuksen numeroita, sitten lukioon ja sitten yliopistoon. Yläasteen todistus ei määrittele ihmisen kykyjä millään tavalla.
Veikkaan, että aika harvassa on Suomen lääkärit, joilla oli peruskoulun todistus kutonen. Siis ihan oikeesti. Kirjoittamasi on ehkä teoriassa mahdollista, mutta aika utopiaa. Lääkikseen hakevalla kuitenkin pitäs olla ne fysiikat, kemiat ja matikat likimain kymppejä.
Ei ole utopiaa. Tiedän useamman akateemisen, jonka peruskoulutodistus on täysin onneton. Silti valmistuneet hyvin arvosanoin maistereiksi. Ihminen on kykeneväinen oppimaan koko elämänsä, ei vain kasilla ja ysillä (meidän aikaan fyke oli kasilla ja ysillä).
Akateemisuus ei vaadi kympin todistuksia, mutta lääkis vaatii. Montako kutosen lääkäriä tunnet?
Mitä kohtaa sinä et ymmärrä? Suomessa voi nostaa peruskoulun päättötodistuksen numeroita vaikka aikuisena ja käydä aikuislukion. Se on yksi ja sama mikä peruskoulun päättötodistus on ollut. Siellä voi olla vaikka vitosrivi kutosrivin sijaan. Sen jälkeen on elämää ja uusia mahdollisuuksia.
peruskoulun päättötodistus ei ole pakollinen. ammattikoulu ei ole pakollinen. näyttötutkinto riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppis oli täysi vitsi. Lukiokin oli vaativampi, esim pitkässä matikassa ja fysiikassa laskettiin vaikeampia laskuja kuin esim kauppiksen rahoituksen ja kansantalouden kursseilla. Tenteistä sai hyviä arvosanoja avaamatta kertaakaan tenttikirjoja ja harjoitukset olivat vuodesta toiseen samoja, joten nekin sai helposti kopioitua, jos ei viitsinyt nähdä vaivaa.
T. KTM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Tässä puhutaan nyt eri asiasta. Kutosen keskiarvon lätkänpelaajapojat on erikseen. On hyvä, että he voi rauhassa kypsyä myöhemmin ja edetä vaikka amkin kautta. ja tosiaan jos joku on onnellinen amisammatissa niin ei se ole ongelma. Päinvastoin. Mutta entäs ne, joilla peruskoulussa todistus yli 9 tasoa ja lukiokin käytynä keskitasoa paremmilla arvosanoilla. Heitäkin päätyy alisuoriutumaan duunariammatteihin ja turhautumaan keskinkertaisiin amkkihommin, koska yliopistoon ei kaikki a) uskalla hakea b) pääse, vaikka olisi hyväkin, koska ei riittävästi aloituspaikkoja.
Tässä on pariltakin kirjoittajalta tullut esiin tuo uskallus. Siis, että ei uskalla lähteä yliopistoon. Menestys työelämässä vaatii kuitenkin uskallusta. Siis siinä kohtaa, kun tähtäät johonkin tehtävään, jossa vaaditaan ylempi tutkinto. Jos sitä rohkeutta ei ole nuorena, niin jossain pitää kasvaa ja kehittyä. Yliopisto on vasta alkusoitto ja sen jälkeen lähdetään työelämään. Siis kilpailemaan niistä työpaikoista ja tyrkyttämään itseään joka paikkaan. Sitten kun pääsee vihdoin töihin, niin pitää olla myös rohkeutta ottaa ne omat hommat haltuun.
Ei se työpakoista kilpailu ja vaativat hommat välttämättä ole se kaikkein arimpien ihmisten paikka. Ja tämä ei nyt ollut mikään lyttäyskommentti, vaan reality-check siitä mihin oma persoona sopii.
Nimenomaan on lyttäyskommentti. Jokainen ihminen voi kehittyä elämänvarrella. Mikään ei ole kiveen hakattua. Ihminen voi saada elämänkokemusta ja työkokemusta ja rohkistua. Arka lapsi ei välttämättä ole arka aikuinen. Arka nuori ei välttämättä ole arka aikuinen. Arka aikuinen ei välttämättä ole arka vanhus. Jo opinnoissa pärjääminen tuo lisää rohkeutta ja nostaa itseluottamusta.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Lapsia ja nuoria pitää kannustaa. Mutta nykypäivänä on ikävästi korostunut sellainen vinoutunut kannustus. Aikanaan telkkarissa Idolsissa nähtiin paljon näitä nuoria, jotka meni pitkien jonojen alkukarsinnoissa tuomariston eteen intoa täynnä. Lauluääntä ei ollut tippakaan, mutta itseluottamus valtava. Sitten Asko Järvenpää ja kumppanit joutuu olemaan ensimmäiset aikuiset, jotka sanoo, että et sä kyllä oikeesti osaa yhtään laulaa. Pudotus on valtava ja tyypit lähtee pää polvissa itkien pois. Juuri ennen suoritusta on vielä näytetty video, jossa äiti hyppien kannustaa ja hehkuttaa lastaan.
Lapsia pitäisi ohjata vahvuuksiensa suuntaan. Jos ei ole lauluääntä, niin ei kannata kannusta laulamaan ja Idolsiin.
taitaa olla laitonta; vrt. vajaa mieliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nopeasti yliopistotason koulutus: varhaiskasvatuksen opettajaksi! 3 vuotta helppoa opiskelua ja takuulla revitään töihin heti valmistumisen jälkeen.
eiköhän ne muutkin opettajan suuntaukset sitten luonnu ja akateemisella palkalla. lastentarhan lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa työllistyä keski-iässä akateemiseen ammattiin, niin erityisen helppoja aloja tuskin kannattaa valita. Lääketiede, sosiaalityö, ehkä oikeustiede tai sitten erinäiset opettajan pätevyydet mahdollistavat ehkä työllistymisen omista taipumuksista riippuen. Keski-iässä on vaikeampi päästä sisälle moniin ammatteihin, ikäsyrjintäkin alkaa näkyä. Tietenkin jos pystyy hyödyntämään uudella alalla omaa työkokemustaan, niin silloin koulutuksesta voi keski-iässä ollakin hyötyä.
kannattaa valita jotain helppoa; sen verran mennyt rööristä alas aikaa, ettei omistautuminen ole enää se juttu, jos ei jo ole sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teologiseen on melko helppo päästä, mutta papiksi pääseminen on tosi vaikeaa. Ei vaan löydy sitä ekaa työpaikkaa.
Kasvatustieteisiin on myös helppo päästä. Varhaiskasvatuksen opettajalla on 1000 % varma työllistyminen.
Työllistyminen on varma, mutta palkka aivan ala-arvoinen.
Työllistyminen helpohkoa, palkka ruhtinaallinen suhteutettuna todellisen työn määrään ja helppouteen/ vähäiseen tai olemattomaan vastuuseen. Ja kerran itsesi virkaan saatuasi sinua ei saa virasta pois kirveelläkään, teet mitä tahansa tai jätät tekemättä. Pitkät lomat, sairaslomien määrää ei kontrolloi kukaan samoin sairaslomia jaetaan papistolle kuin lapsille nallekarkkeja karkkipäivänä. Vähän jos tuntuu siltä, että ahdistaa niin lomille lops. Ja pappejahan ahdistaa pienetkin vastoinkäymiset, siis omat, suhteettomasti ja kuitenkin muiden ihmisten hädälle ja kärsimykselle ollaan täysin välinpitämättömiä ja tunteettomia. Näytellä toki osataan myötätuntoa ja osanottoa. Seurakunnat ovat kyllä todellisia tyhjäntoimittajien paratiiseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Nostitko kuitenkin itseäsi tavallisen rahvaan yläpuolelle alitujuntaisesti tai tarkoituksellisesti jakamalla heille elitististä ja akateemista säälihyväksyntää? Silleen vähän kun kilttejä lapsia kehutaan. Akateemiset osaavat tehdä sen vittuilunkin silleen sivistyneesti.
Se on ihan lukijasta kiinni, jos haluaa tulkita hyvää tarkoittavan tekstinkin vittuiluna. Tuo säälihyväksyntä on tosi kieroutunut ilmaisu.
siihen olisi ollut hyvä kiinnittää huomiota jo alkuunsa, ja kiittää henkilöä, joka siitä tulkinnasta vaivautui sua sivistämään. 0-2.
Vierailija kirjoitti:
Ylempi amk tutkinto on kyllä aivan puuta heinää vielä näinä päivinä, ei oikein voi verrata maisteriin, kun eivät nauti samanlaista arvostusta. Ei yamk tutkinnon omaavia ainakaan korkeimmissa julkisissa viroissa näy tai johtajan paikoilla, nämä ovat aina maistereita. Yamkilla on myös hankala hakeutua jatko-opiskelijaksi, koska ei ole suhteita lipastolle/proffiin ja niin ollen hankala löytää ohjaaja työlle. Kyllä maisteri jyrää yamkin työelämässä ja jatkotutkinnoissa. Eli jos haluaa korkeakoulututkinnon, niin kyllä suuntana on yliopisto.
yamk:ssa voi olla/oli joku kuukausien versio (hallintoa), mutta nykyään se voi olla maisteriin rinnastettava, jos pari vuotta. se on osa koulutusuudistusta. vaikuttaa isostikin palkkaan.
titteli enkuksi on eri, yliopiston säilyttäen tutkimuspuolen tieteellisen tittelinsä. amk ei ole opisto vaan korkeakoulu, ison maailman tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempi amk tutkinto on kyllä aivan puuta heinää vielä näinä päivinä, ei oikein voi verrata maisteriin, kun eivät nauti samanlaista arvostusta. Ei yamk tutkinnon omaavia ainakaan korkeimmissa julkisissa viroissa näy tai johtajan paikoilla, nämä ovat aina maistereita. Yamkilla on myös hankala hakeutua jatko-opiskelijaksi, koska ei ole suhteita lipastolle/proffiin ja niin ollen hankala löytää ohjaaja työlle. Kyllä maisteri jyrää yamkin työelämässä ja jatkotutkinnoissa. Eli jos haluaa korkeakoulututkinnon, niin kyllä suuntana on yliopisto.
Samaa mieltä. YAMK:it on hankalia myös sen takia, että niihin pitää olla kolme vuotta työkokemusta välissä. Ei ole nopea väylä edetä AMK-tutkinnon jälkeen YAMK:iksi. Paljon nopeammin etenee, kun hakee yliopistolle maisteriohjelmaan, ja siitä voi jatkaa helpommin myös eteenpäin.
kannattaa välillä vetää henkeä ja opiskella etukäteen, ja hankkia sitä tärkeintä, jolla saa duunia, eli työkokemusta, jossa se 2v on siunaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Tässä puhutaan nyt eri asiasta. Kutosen keskiarvon lätkänpelaajapojat on erikseen. On hyvä, että he voi rauhassa kypsyä myöhemmin ja edetä vaikka amkin kautta. ja tosiaan jos joku on onnellinen amisammatissa niin ei se ole ongelma. Päinvastoin. Mutta entäs ne, joilla peruskoulussa todistus yli 9 tasoa ja lukiokin käytynä keskitasoa paremmilla arvosanoilla. Heitäkin päätyy alisuoriutumaan duunariammatteihin ja turhautumaan keskinkertaisiin amkkihommin, koska yliopistoon ei kaikki a) uskalla hakea b) pääse, vaikka olisi hyväkin, koska ei riittävästi aloituspaikkoja.
Tässä on pariltakin kirjoittajalta tullut esiin tuo uskallus. Siis, että ei uskalla lähteä yliopistoon. Menestys työelämässä vaatii kuitenkin uskallusta. Siis siinä kohtaa, kun tähtäät johonkin tehtävään, jossa vaaditaan ylempi tutkinto. Jos sitä rohkeutta ei ole nuorena, niin jossain pitää kasvaa ja kehittyä. Yliopisto on vasta alkusoitto ja sen jälkeen lähdetään työelämään. Siis kilpailemaan niistä työpaikoista ja tyrkyttämään itseään joka paikkaan. Sitten kun pääsee vihdoin töihin, niin pitää olla myös rohkeutta ottaa ne omat hommat haltuun.
Ei se työpakoista kilpailu ja vaativat hommat välttämättä ole se kaikkein arimpien ihmisten paikka. Ja tämä ei nyt ollut mikään lyttäyskommentti, vaan reality-check siitä mihin oma persoona sopii.
yliopisto on tosiaan pelottavaa (ilman amk:ta pohjalla). amk antaa duunin ja ammatin. luonnontieteellinen on käytännössä opettaja, kun taas amkssa saa ihan oikean ammatin. akateeminen on kauempana tosielämästä, vaatien nörtin.
persoonan soveltuvuus? muut saa kyllä luvan soveltua henkilöön. kyvykkyys on mikä on hyvä selvittää etukäteen testeillä ja lukemalla kirjoja. mieltymyksillä ei ole pääasiallista merkitystä; ne kun on kattavat ja vaihtelee epäluotettavasti. kutsumus vaihtelee vähemmän.
llkkd kirjoitti:
Matemaattisiin aineisiin pääsee helposti sisään.
ulospääsy onkin se huolestuttavin osuus.
ei ole mahdollista valmistua maisteriksi ilman aikaisempia koulutuksia, ja kokemuksia, eli jopa kaikki noi on läpäistävä, jos toimii johdonmukaisesti.