Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Taitaa olla rakennusmestarin kohdalla niin, että osaamista ja kokemusta pitäs olla aika lailla. Ei amiksesta saa riittävää pohjaa. Ihmettelen tarvetta tunkea AMK-opiskelijoita yliopistomaailmaan, kun oppilaitosten perimmäinen tarkoitus on ihan eri. Yliopistossa tehdään tutkimusta ja siihen pohjautuvaa opetusta. AMK:sta on tarkoitus tuottaa käytännönläheisiä suunnittelijoita, sairaanhoitajia, myymäläpäälliköitä, ravintolapäälliköitä jne. jotka on siinä konkreettisen työn ohjaamisessa ja tekemisessä kiinni.
Jotenkin sulla tuntuu nyt olevan sellainen putkiaivo, joka estää ajattelemasta, että tässä ei ole kyse siitä, mitä jokin AMK tai yliopisto tavoittelee, vaan siitä, mitä nämä elävät ihmiset haluaa elämältään.
Ei ihmiset halua jämähtää loppuelämäkseen johonkin käytännönläheiseen pikku suunnitteluun tai työnjohtoon. Sitä hommaa moni tekee aikansa ja suuntaa sitten eteenpäin. Tämä on tosi paljon muuttunut verrattuna siihen, mikä oli tilanne joskus vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi hoitoalalla ei edes olisi esimiehiä, jos ei AMK:sta voisi jatkaa yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä.
No asioita voi tarkastella yksilötasolla tai kokonaisuuksina.
Yksilötasolla on niitä, jotka suorittaa tutkintoja ristiin rastiin, haluaa kehittää ammattitaitoaan ”omaa polkuaan” ja kehittyä sitä kautta. Sitten on ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja ne haluaa vaikka lääkäriksi tai DI:ksi ja suuntaa sitä opiskelemaan. Polkuja on monia ja ihmisillä hyvin erilaiset motivaatiot urakehitykseen.
Kokonaisuuksien tasolla sitten valtio miettii, että millaista koulutusta suomalainen yhteiskunta tarvitsee. Sitä suunnitellaan ja ohjataan mm. Opetusministeriössä. On olemassa opetusjärjestelmä ja siinä määritelty mitä eri oppilaitoksissa opetetaan ja mihin tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Eiköhän 99 prosenttia sairaanhoitajista tee ihan käytännön hoitotyötä. Sitä en kiistä, etteikö se tarvitse osaamista. Ja sekin voisi olla harkittavissa pitäisikö sairaanhoitajat kouluttaa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lukupäätä? Jos on, niin psykologiaa / oikikseen / hallintotieteitä / julkisoikeutta. Kampaaja-ystäväni päätti aikuisiällä mennä oikikseen ja luki yhden kevään pääsykoekirjoja, pääsi sisään helposti. Näillä aloilla tutkinnon voi suorittaa helposti ja nopeasti kirjatenteillä.
Oikis ei kyllä ole mikään helppo rasti.
On se kyllä. Ei tarvitse yhtään matemaattista osaamista. Niin helppo, että Heikki Lampelakin sen suoritti.
Miksi kaikkeen pitäisi tarvita matemaattista osaamista. Kaikki eivät ole lahjakkaita matematiikassa eivätkä kiinnostuneita siitä.
Melkein kukaan ei ole, edes sen alan opiskelijoista. Siksi hyvä työllisyys ja palkkataso.
AP, säästä aikaasi ja mene töihin. Tutkinto-opiskelijaksi ei hypätä ilmaiseksi. Täytyy tehdä töitä ja silti monet jäävät rannalle. Opintojen jälkeen alkaa suurin työ. Silloin tulisi erottautua ja saada opintoja vastaava työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Sosionomit eivät tee viranomaispäätöksiä virkasuhteessa, joten en lähtisi siltä pohjalta arvioimaan tehtyjen päätöksien perusteita tai oikeellisuutta. Varsinkaan laittomuutta. Sosiaalityöntekijät ovat henkilökohtaisessa virkavastuussa tekemistään päätöksistä itsenäisinä oikeushenkilöinä, joten jos esimiehen laittomia ohjeistuksia noudattaa, on oikeudessa kuitenkin itse virkavelvollisuuden rikkomisesta ja selittelyt turhia. Sillälailla vielä erityisen vastuullinen itsenäinen ammatti, kuten lääkärilläkin, vaikka esimiehet heilläkin on.
Sosiaalityöntekijöiden koulutus on lähes puolet pidempi maistereina ja läpi koulutuksen korostetaan työn vastuuta ja velvollisuuksia sekä roolia viranomaisvallan toimeenpanijana. Myös asiakkaiden asioiden ajajan ja puolesta puhujan roolia korostetaan muiden eettisten (sosiaalityön etiikka yksi opintojakso) seikkojen kanssa. Joten vieraalta omien kokemuksien mukaan tuntuu, että heikommassa asemassa olevat asiakkaat jätettäisiin oman onnensa nojaan. Yleensä päin vastoin, esimerkiksi Kelan päätöksiä katsotaan hyvinkin usein yhdessä asiakkaiden kanssa ja päätökset ihmeellisesti oikenevat kun sinne soittaa toinen viranomainen joka etuuksien lakipykälät tietää.
Mikään ala ei tietenkään ole täydellinen ja resurssipula on tosiasia. Mutta ei siellä kyllä ihan sama -meiningillä toimita todellakaan, eikä siihen ole varaakaan.
Nyt olet kyllä ihan pihalla 😂. Pk-seudulla on paljon sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita sosiaaliohjaajia, jotka tekevät itsenäisesti vastuullisia viranhaltijapäätöksiä. Itsekin teen useihin eri lakeihin perustuvia viranhaltijapäätöksiä sosiaalitoimistossa. Jopa itsenäisesti hyväksyn uusien sosiaalityöntekijöidemme valmistelemia viranhaltijapäätöksiä (ja teen niihin juridisista syistä korjauksia) 😁.
Toisekseen, useita ihmisiä jää valitettavasti vaille tarvitsemiaan palveluja, koska kiireessä ei aikaa hoitaa tehtäviä kunnolla. Koskee sossuja sekä sosiaaliohjaajia.
Olet oikeassa, perehdyin pääkaupunkiseudun kuntien työprosesseihin ja mm. Espoo esimerkkinä oli siirtänyt paljon päätäntävastuuta sosionomeille. Varmaankin uusi ammattihenkilölaki, sosiaalihuoltolain mukaiset lapsiperhepalvelut sekä toimeentulotuen siirtyminen Kelalle on tämän mahdollistanut ja sitä tukenut. Pienissä kunnissa ei samassa mittakaavassa kun sosiaalityöntekij tarvitaan jokatapauksessa. Tässä herää kysymys erityisen tuen asiakkaista, ennen heihin katsottiin lähes kaikki sosiaapalvelujen asiakkuudessa olevat henkilöt. Lastensuojelussa tämä on aina sosiaalityöntekijöiden arvioitavissa (vaikka jossain kunnassa ilmoituksiakin käsitteli sosionomi, mikä on tietenkin laitonta), mutta kuinka tunnistaa nämä henkilöt aikuis- vammais- ja päihdepalveluissa? Suurimmassa osassa kuntia sosiaalityöntekijä osallistuu palvelutarpeen arvioon ja tulee arvioiduksi siinä.
Paljon on pakkaa hämmennetty vuodesta 2016 ja se näyttäisi tuovan kuvaamianne ongelmia joita olisi uudelleen arvioitava niin työntekijöiden edun kannalta, kuin asiakkaiden oikeuksien kannalta. Palkkaus on tietenkin asia johon on otettava kantaa tehtäväkentän muuttuessa. Moni kuntahan, Espoo mukaanlukien, on ollut kriisissä sosiaalityön johtamisen ja resurssien kanssa, eivätkä ole houkutelleet sosiaalityöntekijöitä. Siihen vielä työnkuvien epäselvyydet niin ei varmasti ole kukaan tyytyväinen. Luulisin, ettei koulutuskaan ole näiden muutosten tasalla vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tarkoitus pelkästään saada tutkinto, vai myös työllistyä? Jos teoreettinen opiskelu ei välttämättä nappaa, voi työtä saada muutenkin kun vähän laajentaa ajattelua. Armeijan ja tullin kautta voi työllistyä ja saada ihan hyvää palkkaa, sitten on myös koulutusta yhteishaun ulkopuolella, esim kelloseppä ja hienomekaanikko, tai vaikka hieroja. Mutta jos se akateemisuus itsessään on tavoite, niin eikös johonkin maatalouspuolelle (agronomi) ole perinteisesti ollut helppo päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Eiköhän 99 prosenttia sairaanhoitajista tee ihan käytännön hoitotyötä. Sitä en kiistä, etteikö se tarvitse osaamista. Ja sekin voisi olla harkittavissa pitäisikö sairaanhoitajat kouluttaa yliopistossa.
Niin, aika monessa maassahan sairaanhoitajat ja kaikki inssitkin koulutetaan yliopistossa. Kovin monessa maassa ei ole amkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta miksei voisi? Molemmathan ovat sosiaalialan korkeakoulututkintoja, ja monessa paikassa näillä tutkinnoilla tehdään ihan samoja työtehtäviä. Molempiin on vaikea päästä. Tunnen ihmisiä, jotka hakivat 1. toiveenaan saman kunnan AMK:hon sosionomiksi sekä vasta 2. toiveena yliopistoon, mutta eivät päässeet sosionomitutkintoon. Pisteet riittivät vain yliopistoon sosiaalityöntekijän pätevyyttä suorittamaan tai sitten varasijaa tarkastellessa yliopistolle pääsy oli paljon lähempänä kuin AMK:n opiskelupaikka. Kertoo sosionomitutkinnon suosiosta. Olen itse siis sekä pätevä sosionomi että sosiaalityöntekijä. Paljon samoja asioita opinnoissakin on. Toki yliopistotutkinto on laajempi ja hieman teoreettisempi koulutus.
Samalla logiikalla voi verrata amk-insinöörin ja DI:n koulutusta sekä tradenomin ja kauppakakorkean. Että vertaile vaan jos siltä tuntuu, mutta ei se tee tutkinnoista keskenään verrannollisia. Kannattaa kuitenkin miettiä, kumman suorittaa kun toisessa on eri palkkaus.
Mitä järkeä on verrata keskenään alempaa ja ylempää korkeakoulututkintoa?
Mitä järkeä on verrata sairaanhoitajaa ja lääkäriä? Tai insinööriä ja DI:tä? Tai tradenomia ja KTM:ää? Tai asentajaa ja insinööriä? No koulutuksen tarkoitus, sisältö ja laajuus on ihan eri. Siksi niitä kannattaa vertailla, jos miettii mitä haluaa työkseen tehdä.
Kyllä niitä vertailla voi, mutta ei rinnastaa kuten joku epätoivoissaan yrittää tässä ketjussa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaisi, hos oma tutkinto suoritettaiaiin yliopistossa. Terve järki osaa luokitelka koulutuksen amj: ksi. Muka korkeakoulu. Sairaanhoitajakoulu olisi osuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Taitaa olla rakennusmestarin kohdalla niin, että osaamista ja kokemusta pitäs olla aika lailla. Ei amiksesta saa riittävää pohjaa. Ihmettelen tarvetta tunkea AMK-opiskelijoita yliopistomaailmaan, kun oppilaitosten perimmäinen tarkoitus on ihan eri. Yliopistossa tehdään tutkimusta ja siihen pohjautuvaa opetusta. AMK:sta on tarkoitus tuottaa käytännönläheisiä suunnittelijoita, sairaanhoitajia, myymäläpäälliköitä, ravintolapäälliköitä jne. jotka on siinä konkreettisen työn ohjaamisessa ja tekemisessä kiinni.
Jotenkin sulla tuntuu nyt olevan sellainen putkiaivo, joka estää ajattelemasta, että tässä ei ole kyse siitä, mitä jokin AMK tai yliopisto tavoittelee, vaan siitä, mitä nämä elävät ihmiset haluaa elämältään.
Ei ihmiset halua jämähtää loppuelämäkseen johonkin käytännönläheiseen pikku suunnitteluun tai työnjohtoon. Sitä hommaa moni tekee aikansa ja suuntaa sitten eteenpäin. Tämä on tosi paljon muuttunut verrattuna siihen, mikä oli tilanne joskus vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi hoitoalalla ei edes olisi esimiehiä, jos ei AMK:sta voisi jatkaa yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä.
No asioita voi tarkastella yksilötasolla tai kokonaisuuksina.
Yksilötasolla on niitä, jotka suorittaa tutkintoja ristiin rastiin, haluaa kehittää ammattitaitoaan ”omaa polkuaan” ja kehittyä sitä kautta. Sitten on ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja ne haluaa vaikka lääkäriksi tai DI:ksi ja suuntaa sitä opiskelemaan. Polkuja on monia ja ihmisillä hyvin erilaiset motivaatiot urakehitykseen.
Kokonaisuuksien tasolla sitten valtio miettii, että millaista koulutusta suomalainen yhteiskunta tarvitsee. Sitä suunnitellaan ja ohjataan mm. Opetusministeriössä. On olemassa opetusjärjestelmä ja siinä määritelty mitä eri oppilaitoksissa opetetaan ja mihin tarpeeseen.
Ahaa, eli että lääkäriksi tai DI:ksi pitää tajuta haluta selkeästi heti alussa. Ja sitten pitää opiskella se tutkinto suoraan yliopistossa. Mutta jos tekee ensin AMK-inssin paperit niin siihen täytyisi sitten tyytyä, koska Opetusministeriö on suunnitellut, että niitä tarvitaan. Ja jos siitä jatkaa työn ohessa DI:ksi niin se on ristiin rastiin tutkintojen suorittamista, joka ei vastaa suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin, vaan on oman polun kulkemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaisi, hos oma tutkinto suoritettaiaiin yliopistossa. Terve järki osaa luokitelka koulutuksen amj: ksi. Muka korkeakoulu. Sairaanhoitajakoulu olisi osuva.
Terve järki sanonut aika monessa maassa jo, että amk:t kannattaa lakkauttaa. Ihan samalla tavalla kuin aikoinaan lakkautettiin opistotkin. Jos koulutason tehtäviin haluaa, niin ainahan voi opiskella lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. .
Koulutuspaikat ainakin pitäisi korreloda yhteiskunnan tarvetta ko. osaamiseen. Mitä järkeä ylikouluttaa johinkin sellaiseen ammattiin, jolle ei ole kysyntää?
Mitä löysempi tutkinto, sen vähemmän sillä tekee. Joten älä ainakaan opiskele hömppämaisteriksi, alempi tutkinto korkeintaan. Päinvastoin jos kuvaus kuulostaa vähän vaikealta ja työläältä, niin todennäkäköisesti opitkin jotain ja työllistyminen on helpompaa. Itse olen siis hömppämaisteri.
Itsekin näitä miettinyt kirjoitti:
Onko tarkoitus pelkästään saada tutkinto, vai myös työllistyä? Jos teoreettinen opiskelu ei välttämättä nappaa, voi työtä saada muutenkin kun vähän laajentaa ajattelua. Armeijan ja tullin kautta voi työllistyä ja saada ihan hyvää palkkaa, sitten on myös koulutusta yhteishaun ulkopuolella, esim kelloseppä ja hienomekaanikko, tai vaikka hieroja. Mutta jos se akateemisuus itsessään on tavoite, niin eikös johonkin maatalouspuolelle (agronomi) ole perinteisesti ollut helppo päästä?
Harva on niin epätoivoinen, että halua pelkästään työllistyä. Oman alan löytäminen on useimmille tärkeää. Jos omalla alalla ei työllisty Suomessa, niin onneksi EU:n sisällä on työvoiman liikkuminen vapaata ja myös ETA-alueelle pääsee helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. .
Koulutuspaikat ainakin pitäisi korreloda yhteiskunnan tarvetta ko. osaamiseen. Mitä järkeä ylikouluttaa johinkin sellaiseen ammattiin, jolle ei ole kysyntää?
Olisi hyvä, jos vastaisivat tarpeisiin. Ei tässä tähänkään asti ole järin hyvin onnistuttu, vaikka on lauma koulutuspoliittisia suunnittelijoita laskemassa ja ennustamassa. Esimerkiksi lääkäreistä ja sairaanhoitajista on suuri pula. Taide- ja kultturialoilla on paljon työttömiä, joille ei ole töitä.
Mutta ei ole myöskään realistista olettaa, että jos henkilö itse kokee suurta vetoa esimerkiksi vaikka tekniikan alalle ja haluaa insinööriksi, niin hän sitten koulutuspaikkojen suuntaamisen vuoksi lähtisikin opiskelemaan kätilöksi. Olisi reilua lisätä insinöörien aloituspaikkoja, vaikka heitä sitten tulisikin nykytarpeeseen nähden liikaa ja jokunen insinööri muuttaisi maasta pois, jotta työllistyisi.
Jos tuntuu, että tätä ei sitten millään voi yhteiskunnan rahoilla tehdä, niin voishan noita yksityisiäkin koulutuspaikkoja jonkin verran olla, jotta olisi valinnanvaraa. Ei lukukausimaksi kaikille niin iso juttu ole, sen voi rahoittaa lainallakin, jos ei vanhempien lompakko riitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä löysempi tutkinto, sen vähemmän sillä tekee. Joten älä ainakaan opiskele hömppämaisteriksi, alempi tutkinto korkeintaan. Päinvastoin jos kuvaus kuulostaa vähän vaikealta ja työläältä, niin todennäkäköisesti opitkin jotain ja työllistyminen on helpompaa. Itse olen siis hömppämaisteri.
Moni tekee opeopinnot, niin saa paremmin töitä. Jos on humanistisen alan maisteritutkinto ja opettajaopinnot, saa yleensä hyvin töitä, vaikka tutkinto ei suoraan mihinkään ammattiin valmista.
Mitä järkeä on verrata sairaanhoitajaa ja lääkäriä? Tai insinööriä ja DI:tä? Tai tradenomia ja KTM:ää? Tai asentajaa ja insinööriä? No koulutuksen tarkoitus, sisältö ja laajuus on ihan eri. Siksi niitä kannattaa vertailla, jos miettii mitä haluaa työkseen tehdä.