Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. .
Koulutuspaikat ainakin pitäisi korreloda yhteiskunnan tarvetta ko. osaamiseen. Mitä järkeä ylikouluttaa johinkin sellaiseen ammattiin, jolle ei ole kysyntää?
On järkeä, jotta yksilön vapaus toteutuu ja voi opiskella sellaista alaa, mille haluaa. En usko, että kukaan oikeasti edes haluaa sellaista opiskella, missä varmasti missään ei ole kysyntää. Eikä tuota työllistymistä ihan vain Suomen näkökulmasta kuuluisi tarkastella. Suomi kuuluu Euroopan talousalueeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
llkkd kirjoitti:
Matemaattisiin aineisiin pääsee helposti sisään.
Ulospääsy onkin sitten vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Millä perusteilla vain varakkaat pääsevät täällä yliopistoon?
Voi olla, että valmennuskursseihin ei kaikilla ole varaa, mutta lahjakkaat ja ahkerat eivät niitä tarvitse päästäkseen sisään.
Hae opiskelemaan kirjallisuutta. Ne kirjalistojen kirjat voi kuunnella äänikirjoina, ja sitten niistä kirjoitetaan esseitä. Gradun voit kirjoittaa vaikka siitä, millaisia kirjallisuuteen liittyviä ketjuja AV:lla on tai miten täällä suhtaudutaan kielioppivirheisiin. Siihen vähän kasvatustiedettä päälle ja avot, olet valmis äidinkielen opettaja. Pitkät lomat, kolmen tonnin bruttopalkka ja runsaasti kakkaa niskaan - mutta niistähän ei nyt ollutkaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Heh, ei todellakaan me lääkärit ohjeisteta miten hoitotaso tekee työtään. Mikä ihme edes on "hoitotaso"? Olet selvästi joku insinööri. Lääkäri-seniorilääkäri-hallintoylilääkäri on oma hallintolinjansa. Lähihoitaja-sairaanhoitaja-hoitotyön johtaja-ylihoitaja on oma hallintolinjansa.
Juu, myönnän auliisti, etten todellakaan tunne terveydenhoitoalan yleisiä käytäntöjä. Olen kuullut, että joissakin paikoissa lääkäri johtaa jotain ensihoitoon liittyvää yksikköä, jossa on esim. ensihoitajia töissä. Hoitotason lansseista esim. puhutaan. Voi olla, että terveyspuoli on vähän oma lukunsa korkeakouluissa.
Ensihoito on terveydenhoitoalallakin vähän oma maailmansa. Mutta lyhyesti: on kolmen tasoisia yksiköitä. Perustason yksikössä on töissä kaksi ammattikoulusta valmistunutta perustason ensihoitajaa. Hoitotason yksikössä vähintään toinen on ensihoitaja (AMK). Lääkäriyksikössä voi olla toisena lääkäri tai voi olla kaksi ensihoitajaa (AMK), joilla on tarvittaessa mahdollisuus konsultoida lääkäriä.
Muuten hoitotyössä on yleistä, että työtä tehdään moniammatillisesti tiimeissä, lähihoitajat konsultoi sairaanhoitajaa ja sairaanhoitajat konsultoi lääkäriä tai jotain erikoistunutta henkilöstöä kuten fysioterapeuttia, psykiatrista sairaanhoitajaa, päihdehoitajaa, diabeteshoitajaa jne. Mitä milloinkin, sitä joka tietää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimanaisterin tutkinto ei mahdotonta opiskelua vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Millä perusteilla vain varakkaat pääsevät täällä yliopistoon?
Voi olla, että valmennuskursseihin ei kaikilla ole varaa, mutta lahjakkaat ja ahkerat eivät niitä tarvitse päästäkseen sisään.
Ei se suoraan rahakysymys ole, mutta vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, mitä nuori uskaltaa edes haluta. Jos lähipiirissä ei ole malleja yliopiston käyneistä aikuisista, niin kynnys lähteä opiskelemaan yliopistoon on korkea. Jos siis edes uskaltaa hakea, niin tyytyy sellaisiin aloihin, joista valmistuu suoraan johonkin tunnistettavaan ammattiin, kuten opettajaksi, lastentarhanopettajaksi tai diplomi-insinööriksi, ja myöhemmin vasta ymmärtää, että yliopisto voisi tarjota muutakin. Moni lahjakas ja ahkera jää nuorena ulkopuolelle ja osaa hakeutua koulutukseen vasta aikuisena. Kuten tuo ketjun aloittaja. Jostain syystä hän oli päätynyt duunariksi, tuskin sattumalta, ja haluaa nyt päästä pois alisteisesta asemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Millä perusteilla vain varakkaat pääsevät täällä yliopistoon?
Voi olla, että valmennuskursseihin ei kaikilla ole varaa, mutta lahjakkaat ja ahkerat eivät niitä tarvitse päästäkseen sisään.
Tuo argumentti on samassa kategoriassa kuin aikoinaan kun aikoinaan joku ihmetteli, miksi kaikkien pitää saada käydä keskikoulua vastaava peruskoulu. Että miksei riitä, että ne pääsykokeilla valitut käy sen ja osa jää duunareiksi. Niinpä niin.
Miksi joidenkin valittujen pitäisi päästä suoraan maisteriohjelmaan ja joidenkin jäädä kokonaan yliopistojen ulkopuolelle? Tiedetään, että yliopistojen maisteriohjelmiin pääsee suurin osa isojen kaupunkien eliittilukioista ja maalta suurin osa menee joko ammattikorkeakouluihin tai ei jatka yhtään mihinkään korkeakouluun. Eikö olisi paljon reilumpaa, että kaikki halukkaat pääsisivät lukiosta (tai joissakin tapauksissa muistakin toisen asteen opinnoista) kandiopintoihin ja näyttö ratkaisisi jatkon. Ne jotka menestyvät hyvin kanditason opinnoissa ja haluavat jatkaa, voisivat jatkaa maisteriohjelmiin. Eikä mitään jakoa erikseen yliopistoihin ja amkkeihin, joissa pitää hankkia ensin kolmen vuoden työkokemus, että voi jatkaa johonkin yamk-ohjelmaan. Vaan että kaikki tekee ensin kandin, ja siitä osa jatkaa joko heti tai myöhemmin maisteriohjelmaan. Edelleen osa tutkinnoista voi olla teoriasuuntautuneempia ja osa työelämäsuuntautuneempia, soveltavampia. Jos kaikille annetaan mahdollisuus, se ei ole keneltäkään pois, sillä lahjakkaat ja ahkerat ei siinä mitään menetä, mutta syrjäseutujen kouluttamattomista perheistä tuleville se avaa tosi paljon enemmän mahdollisuuksia. Lisäksi yhteiskunta saa paremmin käyttöönsä ikäluokan koko potentiaalin.
Vierailija kirjoitti:
Teologia on helpoin päästä sisään. Ainakin läntinen teologia. Vähän pitää opiskella kreikkaa. Sitten työpaikka jostain piruntorjuntavirastosta tai papiksi lässyttämään riparille tyhjänpäiväisiä asioita.
Ei tarvitse olla analyyttinen tai älykäs, erittäin helppoa.
Missä olet pappina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.
Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.
Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.
Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.
Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.
Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.
Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.
Taisi osua arkaan paikkaan. Psykologia ei ole eksaktia tiedettä.
Miksi pitäisi olla helppo ala? Etkö ap usko, että sinusta olisi opiskelijaksi jollekin vaikeammallekin alalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös täällä ollut näitä rokotevastaisia akateemisia menestyjiä? Konsultoimalla heitä voisi löytyä sopiva ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Yliopiston tutkijan työkin on käytännön työtä. Se edellyttää tohtorikoulutusta ja tutkiminen on tohtorin työtä. Myös opetustyö on käytännön työtä ihan kaikilla asteilla, lastentarhasta yliopistoon. Ei yliopiston ja AMK:n rajaa voi vetää sen perusteella mikä on käytännön työtä.
Ei tietenkään joka alalla, mutta sama idea löytyy usealla alalla sieltä taustalta. Restonomi sopii ravintolapäälliköksi, tradenomi myymäläpäälliköksi, insinööri suunnittelijaksi tai työnjohtajaksi jne. Sitten yliopistoista on tarkoitus tuottaa niitä ihmisiä, jotka tuottaa työn tekemiselle edellytyksiä. Tutkimus- ja tuotekehitys mahdollistaa sitä konkreettista insinöörityötä, kuten talon suunnittelua. Lääkärit ohjeistaa miten hoitotaso tekee työtään jne. Talousosaston maisteri on suunnittelee yrityksen kokonaistaloutta. Päälliköt (AMK) johtaa sitä käytännön myymälän / ravintolan tms. arkea.
Sinänsä tuohan oli AMK-järjestelmän alkuperäinen tavoite. Mutta jossain vaiheessa alkoi tämä "yliopiston matkiminen" yms. mielikuvamarkkointi ja yht äkkiä tradenomit olivatkin mielestään ylikoulutettuja myymäläpäälliköiksi.
Tai ehkä kyse on siitä, että ihan kaikki nuo AMK:ssa opiskelevat ihmiset ei todellakaan halua jämähtää paikoilleen AMK-tutkinnon suorittaneiksi myymäläpäälliköiksi? Ehkä he haluavat elämässä eteenpäin. Moni olisi voinut alun perinkin haluta johonkin muuhun koulutukseen ja työhön, mutta ei päässyt.
Suomalaisen maksuttoman korkeakoulujärjestelmän vaiettu mätäpaise on, että täällä ei suurin osa pääse sinne, mihin olisi motivaatiota ja kykyjä. Yksilön tarpeet sivuutetaan ja se aiheuttaa inhimillistä kärsimystä ja koulutusurien turhaa pitkittymistä. Meidän pääsykoejärjestelmä on vanhanaikainen ja suosii sosioekonomisesti paremmista lähtökohdista tulevia. Opiskelupaikkojen vähyyttä perustellaan milloin rahan puutteella, milloin yhteiskunnan tarpeella. Kuitenkin samaan aikaan kun osa potentiaalista ainesta jää valinnoissa ulkopuolelle, niin sisään pääsee jopa puolet sellaista ainesta, joka ei koskaan edes valmistu kyseisestä koulutuksesta. lisäksi kun alemmat tutkinnot on keskitetty AMK:hon ja ylemmät yliopistoon, niin ei jatkaminen ole itsestäänselvyys. Olisi paljon parempi, jos kaikki hakisivat suoraan vain alempaan tutkintoon, ja siitä jatkaisi sitten maisteritasolle ne joilla alemman tutkinnon suorittamisen jälkeen vielä riittää motivaatiota ja rahkeita. Eiköhän nykyiset keskeyttämis- ja vaihtamisluvut jo todista, että heti lukion tai muun toisen asteen koulutuksen jälkeen tuota jatkomotivaatiota tai -kyvykkyyttä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Ranskan mallia voi arvostella ensimmäisten vuosien massaopetuksesta, mutta siinä sentään kaikki saavat mahdollisuuden hakeutua itseään kiinnostavaan koulutukseen.
Millä perusteilla vain varakkaat pääsevät täällä yliopistoon?
Voi olla, että valmennuskursseihin ei kaikilla ole varaa, mutta lahjakkaat ja ahkerat eivät niitä tarvitse päästäkseen sisään.Ei se suoraan rahakysymys ole, mutta vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, mitä nuori uskaltaa edes haluta. Jos lähipiirissä ei ole malleja yliopiston käyneistä aikuisista, niin kynnys lähteä opiskelemaan yliopistoon on korkea. Jos siis edes uskaltaa hakea, niin tyytyy sellaisiin aloihin, joista valmistuu suoraan johonkin tunnistettavaan ammattiin, kuten opettajaksi, lastentarhanopettajaksi tai diplomi-insinööriksi, ja myöhemmin vasta ymmärtää, että yliopisto voisi tarjota muutakin. Moni lahjakas ja ahkera jää nuorena ulkopuolelle ja osaa hakeutua koulutukseen vasta aikuisena. Kuten tuo ketjun aloittaja. Jostain syystä hän oli päätynyt duunariksi, tuskin sattumalta, ja haluaa nyt päästä pois alisteisesta asemasta.
Mulle ottaa silmään näissä sun kirjoituksissa se, että korostat kovasti nuorten asemaa ja taustaa. Se vaikuttaa toki siihen miten kotona kannustetaan opiskelemaan. Mutta ei se kannustamaton perhetausta ole koulujärjestelmän vika. Meillähän nimenomaan on kaikenmaailman opinto-ohjaajat yms. olleet aina peruskouluissakin.
Mulla on se kokemus, että lahjakkaat ja motivoituneet ponnistaa Suomessa mitä moninaisemmista taustoista yliopistoihin. Eniten se on kiinni nuoren lahjakkuudesta. Jos menestyt peruskoulussa ja lukiossa hyvillä arvosanoilla, niin tie on suoraan auki ihan mihin haluat. Lahjakkuus nimenomaan palkitaan. Ei se mikä on perhetausta. Ja sitten jos peruskoulu ja toinen aste ei mennyt hyvin, niin aina on ollut mahdollista edetä AMK:n kautta. Moneen AMK:iin pääse aika vaatimattomillakin arvosanoilla sisään.
Jotenkin se on mun mielestä ihan jokaisen omasta motivaatiosta ja lahjakkuudesta kiinni haluaako kouluttautua. Opintotuki ja opintolaina on myös olemassa. Sitten vielä tuo loppukaneettisi alisteisesta duunarin asemasta. Tätä en ymmärrä alkuunkaan. Duunarihommat on ihan tavattoman tärkeitä. Ei tässä maassa olisi mitään elämisen edellytyksiä ilman asentajia, myyjiä, siivoojia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
llkkd kirjoitti:
Matemaattisiin aineisiin pääsee helposti sisään.
Niin sen jälkeen, kun olet opiskellut lukion pitkän matematiikan kurssit. Helpommalla pääsee esim kauppakorkean markkinointiin, jos osaat edes
vähän yhteen ja vähennyslaskuja, lyhyt matikka välttävästi läpäistynä riittää hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Luokanopettaja: leikkii, lauluu ja harjoittelua.
Gradu tehdään useimmiten parityönä.
Periaatteessa näin, mutta vaatii 3-4 vuoden läsnäoloa. Ei onnistu millään työn ohessa, tai muuten nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.
Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?
Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.
Noista mainitsemistasi ehkä rakennusmestari voisi jostain näkökulmasta katsottuna ollakin ammatillinen jatkotutkinto. Sehän on enimmäkseen käytännön työnjohtoa. Mutta kai siihen jokin syy on, että se on kuitenkin aikoinaan otettu amkkiin eikä toiselle asteelle.
Sairaanhoitaja sen sijaan on ongelmallisempi, koska varsin suuri osa sairaanhoitajista toimii ehdottomasti asiantuntijatehtävissä eikä käytännön ammateissa. Osa sairaanhoitajista toisaalta on työnjohtotehtävissä, mutta niissäkin toimenkuva on usein enemmän asiantuntijana konsultoitavana olemista kuin ihan raakaa työnjohtoa. Esimiesvastuu on hoitoalalla usein osastonhoitajalla tai palvelupäälliköllä, joka on useimmiten terveystieteen maisteri. Hoitoalalla on lähihoitajat, jotka tekevät käytännön työtä. Joissakin vaativammissa paikoissa erikoissairaanhoidossa ja vastaanotoilla sairaanhoitajatkin kyllä tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää asiantuntijuutta. Hoitoalalla siis kyllä lääkäritkin tekevät käytännön työtä silloin kun tilanne edellyttää erityisasiantuntijuutta.
Niin, kyllähän tradenomit voisi ihan hyvin kai kouluttaa myös kauppakorkeassa kandiohjelmassa. Kai niin useimmissa maissa tehdäänkin, koska mitään amkkeja ei erikseen ole. Esimerkiksi Tukholmassa ainakin sairaanhoitajat koulutetaan samassa paikassa Karolinskassa kuin lääkärit ja terveystieteen maisterit. Ei kai sen pitäisi Suomessakaan sen vaikeampaa olla.
Taitaa olla rakennusmestarin kohdalla niin, että osaamista ja kokemusta pitäs olla aika lailla. Ei amiksesta saa riittävää pohjaa. Ihmettelen tarvetta tunkea AMK-opiskelijoita yliopistomaailmaan, kun oppilaitosten perimmäinen tarkoitus on ihan eri. Yliopistossa tehdään tutkimusta ja siihen pohjautuvaa opetusta. AMK:sta on tarkoitus tuottaa käytännönläheisiä suunnittelijoita, sairaanhoitajia, myymäläpäälliköitä, ravintolapäälliköitä jne. jotka on siinä konkreettisen työn ohjaamisessa ja tekemisessä kiinni.
Jotenkin sulla tuntuu nyt olevan sellainen putkiaivo, joka estää ajattelemasta, että tässä ei ole kyse siitä, mitä jokin AMK tai yliopisto tavoittelee, vaan siitä, mitä nämä elävät ihmiset haluaa elämältään.
Ei ihmiset halua jämähtää loppuelämäkseen johonkin käytännönläheiseen pikku suunnitteluun tai työnjohtoon. Sitä hommaa moni tekee aikansa ja suuntaa sitten eteenpäin. Tämä on tosi paljon muuttunut verrattuna siihen, mikä oli tilanne joskus vuosikymmeniä sitten. Esimerkiksi hoitoalalla ei edes olisi esimiehiä, jos ei AMK:sta voisi jatkaa yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä.
No asioita voi tarkastella yksilötasolla tai kokonaisuuksina.
Yksilötasolla on niitä, jotka suorittaa tutkintoja ristiin rastiin, haluaa kehittää ammattitaitoaan ”omaa polkuaan” ja kehittyä sitä kautta. Sitten on ihmisiä, joilla on selkeä tavoite ja ne haluaa vaikka lääkäriksi tai DI:ksi ja suuntaa sitä opiskelemaan. Polkuja on monia ja ihmisillä hyvin erilaiset motivaatiot urakehitykseen.
Kokonaisuuksien tasolla sitten valtio miettii, että millaista koulutusta suomalainen yhteiskunta tarvitsee. Sitä suunnitellaan ja ohjataan mm. Opetusministeriössä. On olemassa opetusjärjestelmä ja siinä määritelty mitä eri oppilaitoksissa opetetaan ja mihin tarpeeseen.
Ahaa, eli että lääkäriksi tai DI:ksi pitää tajuta haluta selkeästi heti alussa. Ja sitten pitää opiskella se tutkinto suoraan yliopistossa. Mutta jos tekee ensin AMK-inssin paperit niin siihen täytyisi sitten tyytyä, koska Opetusministeriö on suunnitellut, että niitä tarvitaan. Ja jos siitä jatkaa työn ohessa DI:ksi niin se on ristiin rastiin tutkintojen suorittamista, joka ei vastaa suomalaisen yhteiskunnan tarpeisiin, vaan on oman polun kulkemista.
Miten ihmeessä sait kirjoituksestani tuollaisen käsityksen? Nimen omaan esitin, että yksilötasolla ihmiset tekee itselleen sopivimpia ratkaisuja. Tietenkin AMK:n kautta voi jatkaa, jos motivaatio ja lahjakkuus riittää.
Se joka sanoo että opettajille löytyy töitä, jauhaa sitä itseään. Lastentarhaopeille joo, mutta peruskoulun opettajille ei ole ainakaan tarjolla mitään muuta kuin sijaisuuksia. Tämä oma kokemukseni hieman isommassa kaupungissa, valmistuin 2017. Ehkä pienissä kasvukunnissa voi sitten tärpätä.
Ei taida olla "helppoa" korkeakoulututkintoa. Ne kaikki vaativat satojen ja tuhansien sivujen lukemista ja samalla ymmärtämistä. Lisäksi gradutyö niissä.
Kysymys kuuluukin, mitkä työt parhaiten vastaisivat ominaisuuksiasi? Mikä on sinun unelmasi?
Mistä itse olet kiinnostunut?
Se ei tarkoita sitä, että olisit jo asiantuntija jossain, siksihän mennäänkin korkeakouluihin/yliopistoon opiskelemaan.
Haluatko ammatin, jossa olet muille työntekijä, vai haluatko itse yrittäjäksi?
Tiettyä itsenäisyyttä ja itsekkyyttä vaatii se, että osaa ruksia pois se mikä ei kiinnosta ja keskittyä siihen mikä kiinnostaa.
Mua ihmetyttää tässä nyky-yhteiskunnassa se, että miksi kellekään ei tunnu riittävän mikään. Vaikka lahjakkuus olisi peruskoulussa ollut kutosen tasoa, niin silti pitäs päästä lääkäri-astronautti-DI:ksi ja mielellään mahdollisimman helposti ja nopeasti.
Se nyt vaan on niin, että koulutus, kokemuksen hankkiminen ja urakehitys on koko elämän kestävä matka ja se kannattaa pyrkiä aloittamaan mahdollisimman aikaisin. Ja se vaatii sekä lahjakkuutta että paljon työtä.
Ja miksi niin harva duunari ei osaa arvostaa omaa työtään ja ammattiylpeyttä. Kaikilla suorittavillakin ammateilla on oma tärkeä roolinsa. Muistan aina kiittää meidän toimistolla siivoojaa. Firma olisi jäätävä paikka ilman häntä. Samoin henkilöstöravintolan henkilökunta. Korvaamattomia arjen sanakreita, että saadaan hyvää ruokaa. Samoin lähikaupan henkilökunta. On mukavaa asioida kaupassa, jossa on kivat tyypit ja siistit hyllyt. Erilaiset asentajat ja huoltoihmiset pitää yhteiskunnan pyörimässä. Toivoisin vähän enemmän arvostusta ja ammattiylpeyttä nykypäiväänkin.
Matemaattisiin aineisiin pääsee helposti sisään.