1v aloittaa päivähoidon. Onko 9h hoitopäivät liian pitkiä?

Provo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuonikäinen kuulu päivähoitoon ollenkaam. Eikä ainakaan nyt.

Tottakai kuuluu kun vanhempien pitää käydä töissä.

Ei kuulu. Mikään ei korvaa vanhemman läsnäoloa noin nuoren kehitysvaiheissa. Mutta tässä yhteiskuntamallissa kuuluu, koska tilanne on se, ettei lapsen tarpeet ole niin arvokkaita kuin se töistä saatu raha ja välttämättömät elintarvikkeet.

Ei lapsia syntyisi ollenkaan korkeasti koulutetuille, jos niitä ei vietäisi hoitoon 9 kk:n iässä. 80-luvulla hoitoon mentiin 2 kk:n iässä. Näin tehdään edelleen kaikkialla muualla maailmassa, vain Suomessa työtä vieroksuvat äidit eivät halua töihin ja siksi hoitavat lapsia kotona neljävuotiaaksi. Turha Purra ruokkivan kättä.

Kyllä ne on ne korkeasti koulutetut, jotka jää kotiin. Onneksi nykyään tiedetään lasten kehityksestä ja varhsisests viorovaikutuksesta enemmän kuin 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, että jos ei ole etätyömahdollisuuksia ja töihinkin pakko mennä eikä ole varallisuutta jäädä toisen vanhemman kotiinkaan, niin miten voi välttää sen, ettei lapsi joudu olemaan hoidossa 9h päivässä? Jos ei ole ketään, kuka tulisi kotiinkaan lasta hoitamaan?

Ihan mielenkiinnosta, mikä se ”pakko mennä” on? Ja miksi se lapsi on hankittu, jos siihen ei ole varaa?

Olen 35v yksivuotiaan äiti ja jos vielä olisin odottanut sitä hetkeä, että on tarpeeksi (mikä on tarpeeksi - 3 vuoden säästöt?) rahaa jäädä kotiin 3 vuodeksi, olisi se tarkoittanut sitä että todennäköisesti iän puolesta pitäisi olla nyt lapsettomuushoidoissa, joten säästöt menisi hoitoihin. Ja samaan aikaan saisin kritiikkiä siitä, että olen "hyi - nelikymppinen ensisynnyttäjä, etsä tajuu että oot melkein eläkeiässä kun lapsi on vasta peruskoulussa". Ja harvempi työnantaja suostuu odottamaan kolme vuotta, että äiti-ihminen ehkä palaa töihin, joten lopputilihän siinä pitäisi ottaa. Ja koska sitä on jo siinä vaiheessa melkein eläkeikäinen muiden mielestä, kun palaa takaisin työmarkkinoille, niin kuka palkkaa sellaista. 

Kauheasti kritisoidaan, että lapsi menee vuoden vanhana hoitoon, mutta onko sinulla(kaan) esittää ratkaisua tavalliselle ihmiselle sen kritisoinnin sijaan? Jos ratkaisu on se, että lapsia vasta kun vara jäädä kotiin, niin miten ajattelit Suomen talouden rattaiden pyörivän, kun lapsia ei synny sitä vähäistäkään?

eri

Ei sua voida irtisanoa hoitovapaalla. Se tavallinen ihminen elää sillä rahalla mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se pitkä noin pienelle, mutta ihan normaalia tuo on, näistä vastauksista huolimatta. Äläkä nyt pelkää noita ”sille ei kehity suhdetta vanhempiinsa!”-mölyäjiä, itsekin olin tuon 9h päiväkodissa käytännössä 2-vuotiaasta kouluun saakka (yh-äiti), ja meillä oli ja on edelleen lämpimät ja läheiset välit .

Ei ihmisillä ole monesti varaa olla kotihoidontuella/vajaalla työajalla (ainakaan molempien vanhempien) vuosikausia, jopa 5-6 vuotta, kuten täällä räikeästi ehdotetaan.

Siinä on aikamoinen ero onko lapsi 1 v vai 2 v

Eikä ole tässä tapauksessa, kun vastauksissa kauhistellaan jopa 5-vuotiaan pitämistä päiväkodissa muutamaa tuntia kauempaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni 10kk iässä päiväkotiin. Pakko oli mennä töihin kun lapsen isä lähti ja mulla ei ollut penniäkään rahaa.

Jaa jaa, jännä homma, tuista ja elatusmaksuista koskaan kuullut?

En saanut mitään tukia.

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä kun te-toimisto edellyttää hakemaan työtä 1,5h työmatkan päästä. Lapsi siis hoidossa 11h päivässä. Huh huh.

Miksi pienen lapsen vanhempi olisi työtön työnhakija?

Työssäni päivittäin näen miten toiset perheet sumplaavat ja yrittävät tehdä niin että lapsilla on lyhyet hoitopäivät. Toiset perheet taas eivät yritä asioille tehdä mitään. Heidän Villekallensa ovat paikalla aina aamusta iltaan. Heillä ei tietenkään juuri lomiakaan ole.

Tiedättekö että näissä lapsissa näkyy selvä ero. Lapset jotka ovat hoidossa ”aina” ovat niitä villeimpiä ja rasittavia (sen takia ne varmaan hoidossa onkin kun vanhemmat eivät heitä jaksa 😞) ja lapset jotka ovat mahdollisimman lyhyillä päivillä hoidossa ovat niitä ihania söpöläisiä.

Ihan maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee niin onko se ihme! Ei päiväkodissa pysty antamaan jokaiselle lapselle huomiota ja sitä mitä juuri kyseinen lapsi tarvitsee. Kotihoidossa/kotona lapsen pitäisi saada huomiota ja rakkautta yllin kyllin ja sitä rauhaa mitä päiväkoti ei voi antaa!

Työkavereiden kanssa usein mietitään, että mistä tämä päiväkodin ihannointi on tullut. Et jokaisen lapsen olisi tultava mahdollisimman pienestä päiväkotiin kun muuten se jää paitsi jostain. Mistä?

t. Päiväkodin täti

Päikkärin täti kommentoi.

Pitkä on 9h päivä lapselle, meillä aikuisillakaan ei ole noin pitkiä päiviä. Päikkärin arki on meluista ja täynnä joustamista (on mentävä ryhmän mukana, jaettava lelut, syliä ei aina riitä vaikka tarvitsisi).

Lapsen luonteella on kuitenkin paljon vaikutusta. Ulospäin suuntautunut ja ympäristöstään kiinnostunut lapsi usein pärjää päiväkodissa hyvin, varsinkin jos osaa puhua ja sanoittaa ajatuksiaan. Olen hoitanut 2veetä joka aivan varmasti olisi tylsistynyt kotona totaalisesti, kun tarviaa älyttömästi virikkeitä (todnäk adhd). Mielellään tuli hoitoon ja mielellään lähti kotiin. Leikki ja touhusi innokkaasti päivän ja oli oikein ns. kullannuppu meille hoitajille, vaikka vauhtia riitti. Hoitopäivien pituus vaihteli 7-9h.

Olen myös hoitanut 2veetä joka kysyi joka ikinen päivä vielä viisivuotiaanakin n. 10-30 kertaa, milloin hänet haetaan, miksi vanhempi meni töihin, miksi hänen täytyy aina olla päiväkodissa. Leikit kamujen kanssa sujuivat hyvin jne., mutta lapsella vain oli koko ajan ikävä vanhempiaan ja kotiaan. Tällä lapsella myös tarkkaavaisuusdiagnoosi, hoitopäivät 7-9h.

Aloittakaa ap lyhyemmillä päivillä vaikka edes pari viiknoa jos mahdollista ja jos alkaa sujua, pidentäkää sinne 9h. Pakkohan se on :) Kunhan vain kuuntelette lastanne ja myös päiväkodin työntekijöitä siitä, miten siellä oikeasti sujuu! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitteko lapsen isän kanssa tehdä niin, että toinen vie 8ja menee vaikka 9ksi töihin) ja toinen hakee (ja menee vaikka 7ksi töihin)? Sillä tavalla se hoitopäivä jäisi edes hieman lyhyemäksi.  

On vähän haastavaa kun miehellä myös klo8-16 työaika, ja jonkin verran voi joskus joustaa varmasti mutta palavereita voi olla just tuolla välillä. Hoitopaikka myös oman työmatkani varrella. Ja kivempi sit viettää iltaa yhdessä perheenä. T. ap

Ei siinä paljoa kuule iltaa vietellä perheenä jos olet vaikka klo 17 kotona. Se on ruokaa lapselle jolla jo kiljuva nälkä, välipala on ollut klo 14 ja moni pieni reagoi hoitoon aluksi niin ettei syö. Noin pieni menee nukkumaan viimeistään klo 19 että jaksaa herätä aamulla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tosissasi kysyt niin kyllä, on todellakin liian pitkä päivä vasta 1v ikäiselle, on isommallekin, mutta 1v on vielä ihan vauva.

Jos et ole yh niin nyt on palaverin paikka lapsen isän kanssa, teidän on luovittava päivänne niin, että toinen vie ja toinen hakee tms jotta päivän pituus jäisi edes 2-3h lyhyemmäksi.

Sen teette, jos yhtään välitätte pienestä ja ajattelette hänen parastaan.

T.varhaiskasvattaja

Onpas älytöntä syyllistämistä ja olet muka ammattilainen! Ei läheskään kaikissa töissä voi itse valita mihin aikaan menee töihin ja milloin sieltä lähtee. Etkö ihan oikeasti ymmärrä tätä! Ja miten ylipäänsä voit toimia noin vastuullisessa työssä jos ymmärryksesi taso on noin alhainen! Jos on yh tai molemmilla vanhemmilla työt joissa on PAKKO olla paikalla 8-16 niin mitenkäs ne vanhemmat on silloin hakee lapsen kesken työpäivän? Hehän saavat potkut töistään jos eivät ole paikalla silloin kun pitää. Eikä vanhemmilla välttämättä ole niin suuret palkat että voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa tai toinen voisi jäädä kotiin. Miten voikin olla noin typeriä moukkia alalla jossa vaadittaisiin empatiakykyä!? Kyllä varmasti tämänkin aloituksen äiti jäisi mielellään kotiin hoitamaan pientä lastaan mutta kaikkien elämässä se ei vain ole mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta, että jos ei ole etätyömahdollisuuksia ja töihinkin pakko mennä eikä ole varallisuutta jäädä toisen vanhemman kotiinkaan, niin miten voi välttää sen, ettei lapsi joudu olemaan hoidossa 9h päivässä? Jos ei ole ketään, kuka tulisi kotiinkaan lasta hoitamaan?

Ihan mielenkiinnosta, mikä se ”pakko mennä” on? Ja miksi se lapsi on hankittu, jos siihen ei ole varaa?

Olen 35v yksivuotiaan äiti ja jos vielä olisin odottanut sitä hetkeä, että on tarpeeksi (mikä on tarpeeksi - 3 vuoden säästöt?) rahaa jäädä kotiin 3 vuodeksi, olisi se tarkoittanut sitä että todennäköisesti iän puolesta pitäisi olla nyt lapsettomuushoidoissa, joten säästöt menisi hoitoihin. Ja samaan aikaan saisin kritiikkiä siitä, että olen "hyi - nelikymppinen ensisynnyttäjä, etsä tajuu että oot melkein eläkeiässä kun lapsi on vasta peruskoulussa". Ja harvempi työnantaja suostuu odottamaan kolme vuotta, että äiti-ihminen ehkä palaa töihin, joten lopputilihän siinä pitäisi ottaa. Ja koska sitä on jo siinä vaiheessa melkein eläkeikäinen muiden mielestä, kun palaa takaisin työmarkkinoille, niin kuka palkkaa sellaista. 

Kauheasti kritisoidaan, että lapsi menee vuoden vanhana hoitoon, mutta onko sinulla(kaan) esittää ratkaisua tavalliselle ihmiselle sen kritisoinnin sijaan? Jos ratkaisu on se, että lapsia vasta kun vara jäädä kotiin, niin miten ajattelit Suomen talouden rattaiden pyörivän, kun lapsia ei synny sitä vähäistäkään?

eri

Me otettiin asuntolainaan lyhennysvapaata, heti tuli tonnin säästö, lapsi meni hoitoon vasta 2v4kk vanhana mikä on ihan eri asia kuin 12kk vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Työssäni päivittäin näen miten toiset perheet sumplaavat ja yrittävät tehdä niin että lapsilla on lyhyet hoitopäivät. Toiset perheet taas eivät yritä asioille tehdä mitään. Heidän Villekallensa ovat paikalla aina aamusta iltaan. Heillä ei tietenkään juuri lomiakaan ole.

Tiedättekö että näissä lapsissa näkyy selvä ero. Lapset jotka ovat hoidossa ”aina” ovat niitä villeimpiä ja rasittavia (sen takia ne varmaan hoidossa onkin kun vanhemmat eivät heitä jaksa 😞) ja lapset jotka ovat mahdollisimman lyhyillä päivillä hoidossa ovat niitä ihania söpöläisiä.

Ihan maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee niin onko se ihme! Ei päiväkodissa pysty antamaan jokaiselle lapselle huomiota ja sitä mitä juuri kyseinen lapsi tarvitsee. Kotihoidossa/kotona lapsen pitäisi saada huomiota ja rakkautta yllin kyllin ja sitä rauhaa mitä päiväkoti ei voi antaa!

Työkavereiden kanssa usein mietitään, että mistä tämä päiväkodin ihannointi on tullut. Et jokaisen lapsen olisi tultava mahdollisimman pienestä päiväkotiin kun muuten se jää paitsi jostain. Mistä?

t. Päiväkodin täti

Mutta kun kyse on tasa-arvosta ja työllisyydestä. Vanhempia tarvitaan työmarkkinoilla ja päiväkoti on lapselle paras paikka heti, kun ikää on  9kk. Siellä on koulutetut hoitajat ja lapsi saa kehitystasoonsa sopivia virikkeitä toisin kuin kotona väsyneen vanhemman kanssa.

Tämä on päättäjien valinta. Jos olisi lapsen edun mukaista olla kotona vanhemman kanssa, niin yhteiskunta maksaisi  50% palkasta ja toteaisi, että teet hienoa työtä.

Elämä on arvovalintoja. Minä valitsin kotiäitiyden ja hoidin omat lapsemme kotona. Kävin lasten kanssa seurakunnan perhekerhossa ja musiikkileikkikoulussa. Lapset kävivät seurakunnan päiväkerhossa ennen kouluikää. On myös hienoa, kun koululaisilla on äiti kotona eikä lapsella ole yksinäisiä aamuja ja iltapäiviä. En ole katunut.

Vierailija kirjoitti:

Äitinä en veisi lasta kumpaankaan - en perhepäivähoitoon enkä päiväkotiin! Miksi äiti tai isä ei hoida omaa lastaan kotona? Vanhemmalla on lakisääteinen oikeus hoitovapaaseen ja Kelan kotihoidontukeen. Monet kunnat maksavat myös kotihoidontuen kuntalisää omaa lastaan kotona hoitavalle vanhemmalle.

Tuntuu pahalta, että näin pieni lapsi, vauva laitetaan kodin ulkopuolelle hoitoon. Infektiotaudit tarttuvat päivähoidossa tehokkaasti ja lapsi alkaa sairastella jatkuvasti. Osa vanhemmista vie jopa sairaita ja toipilaita lapsia päivähoitoon ja taudit tarttuvat lapsesta toiseen.

Perhepäivähoito tai päiväkoti eivät ole hyviä hoitopaikkoja alle 3-vuotiaalle lapselle. Kun perhepäivähoitaja sairastuu, on vapaapäivällä tai lomalla, niin hoitolapset menevät sijaishoitopaikkaan. Perhepäivähoidossa olevalla lapsella voi olla monta eri hoitopaikkaa. Päiväkotien lapsiryhmät ovat liian suuria ja henkilökuntaa on liian vähän, koska varhaiskasvatuksessa on ankara työvoimapula.

Alle kouluikäisten lasten yli 9 tunnin hoitopäivät pitäisi myös kieltää lailla! Hoitopäivän enimmäispituus pitäisi säätää lailla.

Vierailija kirjoitti:

No on tuo melko pitkä päivä noin pienellä, mutta niin se 8tuntiakin on. Paras olisi olla kotona, mutta aina ei pysty.

Minulla on ollut hoidossa useinkin ihan 9-10kk:n ikäisistä alkaen. Usein sen ikäiset nukkuvat päivän aikana vielä sen 3h. En tiedä miten päiväkodissa pystyy. Loppupäivä menee sitten talvella rattaissa istuen kun ei vielä voi päästää maahan leikkimään ja syöttötuolissa syöden. Ihan hirveästi ei aikaa noin pienten kanssa jää muuhun. En tiedä miten päiväkodissa menee noin pienten kanssa, mutta siis meillä mennyt hyvin ja lapset ovat sopeutuneet yleensä hyvin. Harkitsisin kyllä vahvasti pphoitoa. Hirvittäisi viedä noin pieni päiväkotiin. Täällä kuitenkin on koko ajan valvovan silmän alla.

T.pph

Vierailija kirjoitti:

Itse vein 10 kk-ikäisen lapsen perhepäivähoitoon 9 tunniksi. Ei ongelmia. Aikuinen jo.

Moni kotiäiti kauhistelee, koska pelkäävät rahahanojen kuivumista, jos Suomessa alettaisiinkin edellyttää omien lasten elättämistä.

On yhteiskunnan etu, ja koululaitoksen, jos lapsi saa olla vielä yksivuotiaana rauhallisemmassa ympäristössä kuin päiväkodissa. t. yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse vein 10 kk-ikäisen lapsen perhepäivähoitoon 9 tunniksi. Ei ongelmia. Aikuinen jo.

Moni kotiäiti kauhistelee, koska pelkäävät rahahanojen kuivumista, jos Suomessa alettaisiinkin edellyttää omien lasten elättämistä.

On yhteiskunnan etu, ja koululaitoksen, jos lapsi saa olla vielä yksivuotiaana rauhallisemmassa ympäristössä kuin päiväkodissa. t. yläkoulun ope

Sitäpaitsi perhepäivähoito on kodinomainen hoitopaikka, toisin kuin tarha. Ei vain taida enää juuri olla niitä, valtio haluaa kaikki lapset mahdollisimman pienestä yhteisen aivopesuohjelman piiriin, ns. varhaiskasvatuksen.

On liian pitkä päivä, jos ette saa lyhyempää päiviä sumplittua niin toinen jää osittaiselle hoitovapaalle. Meillä 2-vuotias, ( joka aloitti vähän alle 2-vuotiaan) tekee vajaa 8h päiviä ja perjantaisin vieläkin lyhyempää. Muuten ei kyllä mitään perheaikaa edes ehdittäisi viettämään.

Meillä on toinen päivätöissä ja toinen iltapainotteisemmassa työssä. Jossain vaiheessa mietittiin että myös toinen vaihtaisi päivätöihin mutta lasten tulon jälkeen todettiin että ei todellakaan vaihda koska lasten päiväkotipäivät pystyttiin pitämään muutamassa tunnissa ja sairaiden lasten hoito onnistui pienin järjestelyin. Koko perheen yhteiset hetket ovat toki vähissä mutta koen että tämä on mahdollistanut paljon tasaisemman vastuunjaon vanhempien välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni päivittäin näen miten toiset perheet sumplaavat ja yrittävät tehdä niin että lapsilla on lyhyet hoitopäivät. Toiset perheet taas eivät yritä asioille tehdä mitään. Heidän Villekallensa ovat paikalla aina aamusta iltaan. Heillä ei tietenkään juuri lomiakaan ole.

Tiedättekö että näissä lapsissa näkyy selvä ero. Lapset jotka ovat hoidossa ”aina” ovat niitä villeimpiä ja rasittavia (sen takia ne varmaan hoidossa onkin kun vanhemmat eivät heitä jaksa 😞) ja lapset jotka ovat mahdollisimman lyhyillä päivillä hoidossa ovat niitä ihania söpöläisiä.

Ihan maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee niin onko se ihme! Ei päiväkodissa pysty antamaan jokaiselle lapselle huomiota ja sitä mitä juuri kyseinen lapsi tarvitsee. Kotihoidossa/kotona lapsen pitäisi saada huomiota ja rakkautta yllin kyllin ja sitä rauhaa mitä päiväkoti ei voi antaa!

Työkavereiden kanssa usein mietitään, että mistä tämä päiväkodin ihannointi on tullut. Et jokaisen lapsen olisi tultava mahdollisimman pienestä päiväkotiin kun muuten se jää paitsi jostain. Mistä?

t. Päiväkodin täti

Mutta kun kyse on tasa-arvosta ja työllisyydestä. Vanhempia tarvitaan työmarkkinoilla ja päiväkoti on lapselle paras paikka heti, kun ikää on  9kk. Siellä on koulutetut hoitajat ja lapsi saa kehitystasoonsa sopivia virikkeitä toisin kuin kotona väsyneen vanhemman kanssa.

Tämä on päättäjien valinta. Jos olisi lapsen edun mukaista olla kotona vanhemman kanssa, niin yhteiskunta maksaisi  50% palkasta ja toteaisi, että teet hienoa työtä.

Miten niin väsyneen vanhemman? Itse hoidin neljää lastani kotona kahdeksan vuotta, enkä ollut väsynyt muuta kuin alussa kun piti sopeutua. Ne äidit väsyy, joiden pitää kiskoa kahta rekeä: työtä ja kotityötä.

Kotiäitinä voi todella nauttia äitiydestä, jos pääsee alun sopeutumisvaiheen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työssäni päivittäin näen miten toiset perheet sumplaavat ja yrittävät tehdä niin että lapsilla on lyhyet hoitopäivät. Toiset perheet taas eivät yritä asioille tehdä mitään. Heidän Villekallensa ovat paikalla aina aamusta iltaan. Heillä ei tietenkään juuri lomiakaan ole.

Tiedättekö että näissä lapsissa näkyy selvä ero. Lapset jotka ovat hoidossa ”aina” ovat niitä villeimpiä ja rasittavia (sen takia ne varmaan hoidossa onkin kun vanhemmat eivät heitä jaksa 😞) ja lapset jotka ovat mahdollisimman lyhyillä päivillä hoidossa ovat niitä ihania söpöläisiä.

Ihan maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee niin onko se ihme! Ei päiväkodissa pysty antamaan jokaiselle lapselle huomiota ja sitä mitä juuri kyseinen lapsi tarvitsee. Kotihoidossa/kotona lapsen pitäisi saada huomiota ja rakkautta yllin kyllin ja sitä rauhaa mitä päiväkoti ei voi antaa!

Työkavereiden kanssa usein mietitään, että mistä tämä päiväkodin ihannointi on tullut. Et jokaisen lapsen olisi tultava mahdollisimman pienestä päiväkotiin kun muuten se jää paitsi jostain. Mistä?

t. Päiväkodin täti

Mutta kun kyse on tasa-arvosta ja työllisyydestä. Vanhempia tarvitaan työmarkkinoilla ja päiväkoti on lapselle paras paikka heti, kun ikää on  9kk. Siellä on koulutetut hoitajat ja lapsi saa kehitystasoonsa sopivia virikkeitä toisin kuin kotona väsyneen vanhemman kanssa.

Tämä on päättäjien valinta. Jos olisi lapsen edun mukaista olla kotona vanhemman kanssa, niin yhteiskunta maksaisi  50% palkasta ja toteaisi, että teet hienoa työtä.

Tosissasko sanoit että päiväkoti on lapselle paras paikka? Sillon ku päätöksiä päiväkotiin liittyen tehdään niin siellä ei välttämättä ole joka kerta paikalla asiantuntijaa joka tuntee lapsen psykologiaa...

Vierailija kirjoitti:

Ketjua aloitusta pidemmälle lukemattomana totean, että itselläni oli pari ns kriteeriä joiden tuli toteutua ennenkuin omani aloittivat päiväkodin ja ne olivat a. Lapseni tulisi osata kävellä, b. Lapseni tulisi osata edes auttavasti puhua, sanoittaa itsekin päiväänsä, c. Lapseni tulisi osata edes hieman "pitää puoliaan" eikä olla vain se "nurkassa kyhnöttävä" (kärjistetysti) mytty ja tärkeimpänä d. Lapseni tulisi neurologisen kehityksensä puolesta ymmärtää ja tajuta se, että häntä ei ns hylätä joka ikinen aamu tuntikausiksi johonkin ja kyllä, se on hylkäämiskokemus lapselle jonka ikä-ja kehitystaso ei ole vielä siinä pisteessä, että hän pystyy tajuamaan, ja muistamaan myös, että hänet tosiaankin haetaan sitten kotiin sen 6, 7, 8, 9h mikä ikinä se onkaan jälkeen. Ja alle 2,5v ei sitä pysty ymmärtämään eikä muistamaan.

En myöskään nähnyt tarkoituksenmukaisena sitä, että menisin itse päivien ajaksi kaitsemaan ja kasvattamaan muiden lapsia, kun oli ne omatkin pienet.

Ja kun omani aloittivat päiväkodin ollessaan juuri 5v täyttävä ja 3,5v niin silloinkin sumplimme mieheni kanssa omat aikataulumme niin, että toinen vei ja toinen haki ja niissä vuorottelimme miten milloinkin, näinpä heidän hoitopäiviensä pituudet olivat 5-7h/pvässä koko päiväkotiuran ajan.

Ja kyllä, elämässä oli myös rahareikiä, kuten asuntolaina jota maksoimme koko ajan lukuunottamatta tuota viimeistä puoltavuotta jolloin en enää saanut edes sitä kotihoidon tukea, mutta koska katsoimme lasten kannalta parhaaksi päiväkodin aloitus ajankohdaksi elokuun eikä alkukevättä niin toimimme sitten noin.

T. Koska tiesin silloin, ja tiedän nyt, mitä se varhaiskasvatus lapselle todellisuudessa ja käytännössä on, se on täyttä työtä juhlimassa ja vilinässä, melussa, vaihtuvien aikuisten kanssa, sylistä kilpailemista, odottamista, sairastamista jne.

Juuri näin 👍