Riita miehen kanssa, kumman pitää myöntyä

Mistä kulttuurista miehesi ja hänen sukunsa tulee?

Rohkeasti vaan lopetat kyläilyn vaikka puoleksi vuodeksi ja käytä aika itseesi. Tämä on sun ainoa elämä, älä anna muiden ohjailla. 

Kun isoin mellakka on ohi, joka seuraa kyläilyn lopettamisesta, niin voit miettiä käytkö siellä enää ollenkaan vai et. 

Jos siitä seuraa ongelmia puolisosi kanssa, niin mieti tarkkaan kenen elämää elät ja oletko valmis sitoutumaan niihin ehtoihin mitä puolison vanhemmat välillisesti sinulle asettavat puolisosi kautta. 

Arvosta itseäsi. Tää on sun ainoa elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti menet. Ei anoppi ikuisesti elä.

Minä olen kohta kuusikymppinen ja anoppi on vielä elossa ja hyväkuntoinen. Aika pitkään olisin saanut odottaa vapaata viikonloppua, jos joka viikonloppu olisi pitänyt mennä anopille kylään.

Oletko työelämässä tai jo eläkkeellä? Voisitko ihan perustella, että et jaksa. On ikävä nähdä, että tuollaiseen pakkokyläilyyn nyt kuluu liian suurta ponnistusta, jotka 'syövät' sinua.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa miksei mies halua mennä yksin. Itse väittää sen johtuvan ihmettelyistä. Minun mielestäni kyseessä on hankalat perhesuhteet ja mies kokee olonsa turvallisemmaksi vanhemmillaan jos olen mukana. Tai sitten ei halua että minulla on mitään omaa sillä välin kun hän on rutiininomaisesti auttamassa vanhempiaan.

Minunhan tässä nyt aikuinen pitäisi olla. Mies saa minut tuntemaan itseni erittäin itsekkääksi kun en halua uhrata vapaa-aikaani anoppilassa ja joskus mietinkin että mikä siinä nyt on niin paha..kunnes menemme kylään ja sekunnit muuttuvat tunneiksi.

Kyläily kestää myös aina vähintään 12 tuntia, pitää olla jo aamusta menossa ja vasta iltakahvien jälkeen pääsee pois. Joka kerta anelevat yökylään, mutta siihen en ole enää vuoteen suostunut. Siitäkin on ollut riitaa.

Ap

Tuohan on aivan järkyttävää! Kenellä on nykyaikana aikaa tuhlattavaksi joka viikko (!) 12 tuntia? Ei kellään. Mulle muuten tuli tunne että olen lukenut sanasta sanaan saman aloituksen joskus ennenkin täällä av:lla. Olenko ainoa?

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut kahdeksassa eri maassa, kaikissa oli yleinen tapa että perhettä nähdään viikottain. Joten nuo jotka kommentoivat että kyseessä on kummallinen tapa, niin voisi sanoa että Suomen tapa olla näkemättä viikottain on kummallinen :). 

Noissa kahdeksassa maassa on ilmeisesti tapana, että lapset eivät muuta kotipaikkakunnalta minnekään. Ei sittenkään, vaikka mieluinen opinahjo tai työpaikka olisi tiedossa. Siellä mamman helmoissa pitää koko suvun pyöriä halusi tai ei.

Oletko hyvissä väleissä anopin kanssa. Laita viesti "meillä on ollut Penan kanssa riitaa siitä, kun haluaisin välillä jäädä yksin kotiin, kun Pena tulee käymään teillä. Halusin vain varmistaa, että eihän tämä teitä haittaa mitenkään, kun Pena ei meinaa kestää kyselyitä? Minun puoleltani tämä on ihan puhtaasti vain oman ajan tarvetta. Ikävää riidellä tällaisen takia"

Voisiko anoppi ymmärtää?

En tiedä uskaltaisinko itse laittaa tuollaista viestiä 🤔 meillä oli ennen vastaava tilanne, mutta sinnikkäästi vaan en mennyt ja sitten ne kyselyt loppuivat. Ihmisethän kyselevät small talkkina, että "mihin se Pirjo jäi" tämä ei tarkoita rivien välistä "Ai Pirjoa ei kiinnostanut paskaakaan tulla käymään"... kunhan jotain höpöttävät, huonosta itsetunnosta kertoo jos ei osaa suhtautua siihen neutraalisti. Miestäni kuulemma hävetti kun en mennyt ja "kaikki kyselee", niin kyselee koska eivät keksi muutakaan juttua.

Tuntuu, että nyt on vääränlaista läheisriippuvuutta anoppilasta sekä etenkin mieheltäsi, jos hän ei lähde yksin käymään, vaan vaatii että tulet mukaan. Ja kellonympärivierailut vielä! Jos jaksamiseen vetoamalla ei onnistu, käy juttelemassa jonkun psykologin kanssa. Sehän on ihan eri asetelma kun mies aina asuneena anoppilassa vierailee omassa synnyinkodissa kuin sinä oudossa vieraassa kodissa. Tietysti se on rasittavampaa sinulle, eikä niin motivoidukaan! Mies saa motivaationsa muistoista.

Ap selitä tosiaan sille miehellesi että kyselevät kohteliaisuuttaan miksi sinä et tullut. Ei se tarkoita että he haluaisivat sinut välttämättä sinne kylään. Ja voithan sanoa miehellesi että kertoo anopille että jäit pesemään ikkunoita/lähdit tapaamaan siskoasi jne.

Meillä mies käy satunnaisesti äitiään moikkaamassa yksinkin. Joskus kyllä myönsi että haluaa minut mukaan kun minä keksin juttelemista äitinsä kanssa niin ei tartte itse miettiä mistä juttelisi (mies on kyllä osin mukana kun juttelen anopin kanssa mutta osan aikaa tekee ”telkkarin hommia” tai lukee lehtiä).

Vai ajatteletko lupausta 'niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina'?

Oisko pariterapian paikka, jossa näitä parisuhteen järkeviä rajoja ja velvollisuuksia voisi selventää? Tai annas kun arvaan, mies ei suostu? Mieskin tarvitsisi henkilökohtaista apua tuon epäterveen kuvion selvittelyyn.

Mitään järkeä ei tuossa ole, kyllä miehen on pystyttävä vierailemaan vanhempiensa luona ilman esiliinaa. Itse en muutenkaan haluaisi elämääni mitään kiveen hakattua sukulaisvierailuiden aikataulua, joku kokoonpano käy silloin kun siltä tuntuu ja viipyy sen aikaa kuin luontevaa on, seuraavalla viikolla ei ole mikään pakko toistaa samaa kaavaa.

Moni on ehdottanut sitä, että irrottaudut vähitellen jokaviikkoisista kyläilyistä, niin minäkin tekisin. Mies nyt vaan joutuu sietämään kyselyt ja vastaa niihin siten kuten olette yhdessä sopineet. Jos ei suostu menemään ilman sinua, niin se on sitten hänen henkilökohtainen ongelmansa.

Onko teillä muissa asioissa ongelmia, vai onko mies näin sekaisin vain omia vanhempiaan koskevissa jutuissa?