Lue keskustelun säännöt.
Riita miehen kanssa, kumman pitää myöntyä
26.01.2022 |
Pitkää selitystä vältellen, minä olen aina myöntynyt siihen että käydään anoppilassa viikottain, nyt en enää jaksa. Mies haluaa että jatketaan samalla linjalla koska niin on tehty aina ennenkin ja sitten "kaikki" ihmettelevät missä minä olen ja häneltä kysellään.
Jos minä en mene niin sitten ei mieskään ja se on minun vikani ettei hän pääse lähtemään.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa miksei mies halua mennä yksin. Itse väittää sen johtuvan ihmettelyistä. Minun mielestäni kyseessä on hankalat perhesuhteet ja mies kokee olonsa turvallisemmaksi vanhemmillaan jos olen mukana. Tai sitten ei halua että minulla on mitään omaa sillä välin kun hän on rutiininomaisesti auttamassa vanhempiaan.
Minunhan tässä nyt aikuinen pitäisi olla. Mies saa minut tuntemaan itseni erittäin itsekkääksi kun en halua uhrata vapaa-aikaani anoppilassa ja joskus mietinkin että mikä siinä nyt on niin paha..kunnes menemme kylään ja sekunnit muuttuvat tunneiksi.
Kyläily kestää myös aina vähintään 12 tuntia, pitää olla jo aamusta menossa ja vasta iltakahvien jälkeen pääsee pois. Joka kerta anelevat yökylään, mutta siihen en ole enää vuoteen suostunut. Siitäkin on ollut riitaa.
Ap
Kuulostaa ihan järkyttävältä, sinun täytyy vaan nyt laittaa stoppi tuolle ja antaa hänen vierailla itse. Jos kokee olonsa epämukavaksi siellä ilman sinua, jättää myöskin menemättä tai harventaa. Jos ihmettelevät niin sille ei voi mitään. Pitää ymmärtää ja hyväksyä että aikuisilla ihmisellä
oma elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettelyä tuossa on? Sanoo vain, että sinulla oli nyt muuta menoa, tulet joku toinen kerta sitten käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia mies ei voisi mennä ilman sinua?
Itse en olisi ikimaailmassa suostunut tuollaiseen alunperinkään. Anoppi ja appiukko eivät ole elossa, mutta puolison sisaria on, ja puoliso tietää, että minä lähden tapaamaan heitä vain harvakseltaan, noin kerran vuodessa. Itse hän tietysti voi käydä niin usein kuin haluaa.
Vaikutat sympaattiselta ! ET!
Lainaamasi kirjoittaja on ihan oikeassa. Jos alussa tekee toista miellyttääkseen paljon itselle vastenmielisiä asioita ne alkavat rasittaa suhdetta myöhemmin. Kannattaisi aina olla rehellinen ja pitää kiinni omista rajoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti menet. Ei anoppi ikuisesti elä.
Oletko ihan järjissäsi? Ei ap:lla ole mitään velvollisuutta mennä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kysely on sen miehen ongelma, ei sun. Tosin mokasit jo heti alkuun kun suostuit tuohon pelleilyyn. Aikuiset eivät käy vanhempiensa luona kerran viikossa. Esiliinannauhat on vielä katkomatta.
Ei mies voi sua syyllistää. Sä et mitenkään fyysisesti ole hänen menoaan estämässä.
Eli käske sen vaan pitää päänsä kiinni. Sun ei aikuisena ole pakko rampata puolison vanhempien luona eikä "niin on aina tehty" ole mikään pätevä syy mihinkään.Vastaavasti kun esiliinannauhat on avattu, niin vauvan tultua perheeseen ei ryhdytä niitä nauhoja hamuamaan ja vaatimaan isovanhempia lapselle hoitajiksi ja turvaverkoksi! Puolin ja toisin opetellaan olemaan aikuisia, vaikka silloin joutuisi itse kantamaan vastuun tekemisistään.
Juuri näin.
Mut ohan tuollainen jatkuvasti vanhemmilla ravaaminen ihan sairasta touhua.
t. itse omat muksunsa hoitanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa miksei mies halua mennä yksin. Itse väittää sen johtuvan ihmettelyistä. Minun mielestäni kyseessä on hankalat perhesuhteet ja mies kokee olonsa turvallisemmaksi vanhemmillaan jos olen mukana. Tai sitten ei halua että minulla on mitään omaa sillä välin kun hän on rutiininomaisesti auttamassa vanhempiaan.
Minunhan tässä nyt aikuinen pitäisi olla. Mies saa minut tuntemaan itseni erittäin itsekkääksi kun en halua uhrata vapaa-aikaani anoppilassa ja joskus mietinkin että mikä siinä nyt on niin paha..kunnes menemme kylään ja sekunnit muuttuvat tunneiksi.
Kyläily kestää myös aina vähintään 12 tuntia, pitää olla jo aamusta menossa ja vasta iltakahvien jälkeen pääsee pois. Joka kerta anelevat yökylään, mutta siihen en ole enää vuoteen suostunut. Siitäkin on ollut riitaa.
Ap
On miehen itsensä asia alkaa vetäa rajoja vanhempiensa suhteen sen sijaan että piiloutuisi sinun selkäsi taakse. Nyt ois aika kunnon keskustelulle. Välttämättä ei mieskään haluaisi siellä käydä, ei vaan uskalla sanoa sitä vanhemmilleen. Miehen on aika kasvattaa selkäranka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietysti menet. Ei anoppi ikuisesti elä.
Minä kyllä luulen että minun ex-anoppini elää. Sillä on varmaan sopimus jonkun kanssa...
"Jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirettä, kun tietää saavansa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa miksi haluaa käydä niin usein. Osittain luulen sen johtuvan siitä että hakee hyväksyntää ja kehuja tekemällä paljon hommia vanhemmilleen. Jäi kai niitä vaille lapsena. Vanhempansa myös pitävät itsestäänselvyytenä että hän auttaa. Kiitosta saa harvoin.
Kun olen joskus kyseenalaistanut tämän kuvion ja jopa vihjannut ettei se ole normaalia niin olen saanut suuret vihat niskoilleni. Erittäin arka aihe. Aluksi hän ei myöskään kestänyt puhua mitään pahaa vanhemmistaan. Nykyään jos joku heissä ärsyttää häntä niin raivoaa minulle heistä, mutta ei kuitenkaan kommunikoi heidän kanssaan ärsytyksen aiheesta.
En tiedä mikä perheen sisällä oikein on pielessä enkä edes yritä sitä sen enempää analysoida kun en siihen ole pätevä.
Itselläni on epämukava olo anoppilassa koska koen sen vaivaannuttavana ettei miehen isä esimerkiksi oikeastaan puhu minulle lainkaan vaikka vuosia olemme jo tunteneet. Tuntuu että kelpaan vain anopin avuksi naisten töihin ja olemaan miehelle henkinen tuki. Kuvio on häirinnyt minua jo pidemmän aikaa ja vikaa on kyllä minussakin kun olen vain antanut tämän jatkua näin.
Ap
Kompromissi, eli menet alkuun joka toinen kerta ja sen jälkeen silloin tällöin. Kysymyksiin ei tarvitse vastata ja missään tapauksessa niihin ei pidä mennä valehtelemaan mitään tai sanomaan mitään sellaista, että sinulle tulee syytökset niskaan. Nyt olisi hyvä aika aikuistua molempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hele. Nyt sinulle selkäranka ja miehelle pikavieroitus emon helmoista. Tai sitten sinun kasvavan selkärangan ansiosta ero kun huomaat että sinua viedään kun pässiä narussa. Herää nainen! Yksi elämä ja sinä olet siitä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa miksei mies halua mennä yksin. Itse väittää sen johtuvan ihmettelyistä. Minun mielestäni kyseessä on hankalat perhesuhteet ja mies kokee olonsa turvallisemmaksi vanhemmillaan jos olen mukana. Tai sitten ei halua että minulla on mitään omaa sillä välin kun hän on rutiininomaisesti auttamassa vanhempiaan.
Minunhan tässä nyt aikuinen pitäisi olla. Mies saa minut tuntemaan itseni erittäin itsekkääksi kun en halua uhrata vapaa-aikaani anoppilassa ja joskus mietinkin että mikä siinä nyt on niin paha..kunnes menemme kylään ja sekunnit muuttuvat tunneiksi.
Kyläily kestää myös aina vähintään 12 tuntia, pitää olla jo aamusta menossa ja vasta iltakahvien jälkeen pääsee pois. Joka kerta anelevat yökylään, mutta siihen en ole enää vuoteen suostunut. Siitäkin on ollut riitaa.
Ap
Sympatiat sinne täysin! Tiedän tuon tunteen, kun puolisolla jokin läheisriippuvuus tai niin voimakas velvollisuudentunto vanhempaansa/vanhempiansa kohtaan, että kun "käsky käy" niin sinne lähdetään jeesimään, vaikka asialla ei olisi edes kiire tai asian voisi hoitaa huomattavasti helpommalla vaivannäöllä jokin ammattilainen rahalla, mutta kun ei periaatteesta haluta maksaa. Kyllä se valehtelematta ärsyttää, kun siihen suuntaan ollaan anna valmiudessa auttamaan, mutta kotona valitetaan kuinka omat voimavarat ei riitä laittamaan likaisia vaatteita pyykkikoriin tai likaisia astioita astianpesukoneeseen muista arkiaskareista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut kahdeksassa eri maassa, kaikissa oli yleinen tapa että perhettä nähdään viikottain. Joten nuo jotka kommentoivat että kyseessä on kummallinen tapa, niin voisi sanoa että Suomen tapa olla näkemättä viikottain on kummallinen :).
- Kuinka kaukana anoppila on?
- Ketkä ovat 'kaikki'?
Minunkin vanhemmat aina ovat kyselemässä milloin tulet. Kun kävin useasti siitä tuli ikäänkuin jatkumo, josta kukaan ei 'saanut mitään'. Tulkitsin, että se onkin jokin muinainen tapa, joka lienee periytynyt edellisiltä sukupolvilta. Myös sisarukseni piikittelevät, jos en käy yhtä useasti kuin he. Itse asun kauempana ja kuljen julkisilla - siis jo matkoihin menee aikaa ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kopioida kommenttia, mutta näköjään täällä on muitakin joilla on kokemusta miehen pakkomielteestä vanhempiaan kohtaan.. tai meidän tapauksessa joskus minusta tuntuu että mies pelkää että vanhempansa hylkäävät hänet jos hän ei tee tismalleen niin kuin he haluavat.
Hän on kyllä suhteemme aikana vähentänyt auttamista ja osaa nykyään sanoa jos ei pääse jotain tietokoneasiaa hoitamaan juuri sillä sekunnilla, mutta nuokin tuntuvat olevan ponnistelun takana.
Omat vanhempani taas eivät huoli apua lapsiltaan ja heille on tärkeintä pärjätä itse. Toki sitten kun ikää tulee ja ei enää pysty niin olemme valmiita auttamaan, mutta toistaiseksi kunnioitamme heidän tahtoaan. Luulen että minun perheeni puolelta ongelmaksi muodostaa se ettei apua uskalleta/haluta pyytää...mutta se on sitten sen ajan murhe.
Ap
Käyttekö sinun sukulaisilla vastavuoroisesti viikolla?
Omassa lähipiirissä vaimo on se, joka haluaa että käydään hänen vanhempien luona monta kertaa kuukaudessa. Jos ei halua lähteä, niin alkaa aivan hirveä nalkutus ja mökötys.
Kommentin kopiointi tapahtuu "LAINAA -laatikosta. Ja tekstin jälkeen voit kirjoittaa oman vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia mies ei voisi mennä ilman sinua?
Itse en olisi ikimaailmassa suostunut tuollaiseen alunperinkään. Anoppi ja appiukko eivät ole elossa, mutta puolison sisaria on, ja puoliso tietää, että minä lähden tapaamaan heitä vain harvakseltaan, noin kerran vuodessa. Itse hän tietysti voi käydä niin usein kuin haluaa.
Vaikutat sympaattiselta ! ET!
Niin, aika monen ihmisen ongelmien taustalla on se, että pitää koittaa vaikuttaa sympaattiselta omien tarpeiden kustannuksella. Eli miellyttämisenhalu. Puolison suku ei kuulu siihen joukkoon, jota olisi pakko miellyttää.
-eri
P.S: Kommenttini ei johdu siitä, että minulla olisi jotain puolisoni sukua vastaan. Päinvastoin. Ihania ihmisiä, joita tapaan mielelläni. Sen sijaan sain muussa yhteydessä erään energiavampyyrin takia hyvän oppitunnin omien rajojen pitämisen tärkeydestä.
Käymme minun vanhempieni luona harvakseltaan. Ei ole säännöllisiä vierailuja. Minulle riittäisi ihan muutama kerta vuodessakin ja hyvin voisin käydä yksinäni nekin vähät kerrat. Mies haluaa käydä myös minun vanhempieni luona usein. Itseä tämä ärsyttää kun tulee tunne että arki olisi sitten pelkkää kyläilyä anoppilasta toiseen.
Itse on oikeastaan viestittele tai soittele vanhempieni kanssa laisinkaan. Vain jos on jokin hätätapaus tai nimipäiväonnittelut esimerkiksi.
Miehen äiti sen sijaan rakastaa soittelua ja viestien laittamista joiden yleisin sisältö on kysymys siitä milloin tulemme käymään. Kun mies äksyilee että "kaikki" ihmettelevät missä olen niin hän ilmeisesti tarkoittaa vanhempiaan. Joskus anoppilassa on myös lapsenlapset perheineen kylässä ja hekin kai sitten miehen mielestä kyselevät jotain mikä saa hänet kiusaantumaan.
Ap
Ahaa. Jos mies joutuu ottamaan sinut panssariksi ja suojaksi hankaliin perhesuhteisiin, MIKSI hän käy siellä niin innokkaasti? Miksi sinun pitäisi olla välien paikkaaja käynnin ajan, jos se muuten ei toimi niin hyvin. Muillakin on hankalat, eikä sinne mennä innolla, ehkä soitellaan. Miehellä on varmaan toive hyvistä suhteista vanhempiin.