Mies ei halua/pysty keskustelemaan mistään

Antakaa nyt joku kunnon esimerkki,millasta sen keksustelun pitäs olla ja millaisesta aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

En kannata jatkaa, jos itselle on tärkeää tunnepuoli. Tuollaisella miehellä ei "tarpeeksi" tunteita mukana. Usein se huomaa miehen tavasta koskettaa kumppania ja sellainen lämmin hellyys puuttuu toista kohtaan. Kosketus on usein jotekin tökeröä, jos sitä sattuu olemaan. Kauheinta on jos parisuhteessa joutuu miettimään tuollaista, aina jäisi sellainen kylmä olo tuollaisen kumppanin seurassa. Nämä on hommat on helpposti aistittavissa jo alkuvaiheessa, tälläiset miehet ovat sein passiivisia yhteydenotossa, ignoorailevat myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Mun kokemuksen mukaan puhumaton mies räjähtää jossain vaiheessa, viimeistään eron hetkellä. Itselle kävi näin kun otin asperger-miehestä eron (ei kolmansia osapuolia vaan syy oli se, ettei kemiat kohdanneet), niin hänestä paljastuikin narsistinen ja omistushaluinen puoli. Räyhäsi ja pelotteli mua niin paljon, että piti kirjaimellisesti juosta karkuun. Ennen tätä ei ollut puhunut koko 5 kk seurustelumme ajan kuin muutaman lauseen. Ihmettelen miksi katsoin häntä niin kauan ja laitoin aspergerin piikkiin kuitenkin suoranaista henkistä väkivaltaakin. Sitähän tuollainen mykkäkoulu on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Ei ole aikarajaa, mutta jos nyt on kerran tarkoitus puhua tunne-elämästä, niin kai siitä voisi puhua enemmän kuin yhden lauseen kumpikin? Melkein veikkaan, että myös aloittajan mies osaa sanoa aloittajan kertoessa uudesta työpaikastaan, että on iloinen aloittajan puolesta. 

Ai pitäisi ylianalysoida ongelmia tyhjästä.

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Puhumattomuus, mykkäkoulu parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Tämä kannattaa muistaa, eikä jäädä kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Naiset ja naisten tunteet. Elämässä on paljon muutakin kuin pelkkiä tunteita joka asiassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Ei ole aikarajaa, mutta jos nyt on kerran tarkoitus puhua tunne-elämästä, niin kai siitä voisi puhua enemmän kuin yhden lauseen kumpikin? Melkein veikkaan, että myös aloittajan mies osaa sanoa aloittajan kertoessa uudesta työpaikastaan, että on iloinen aloittajan puolesta. 

Voisi olla raskasta keskustella kanssasi kun sinulla on noin tiukat säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Mahdollisesti. Mä ajattelen niin, että negatiivisten tunteiden taustalla on jokin ongelma. Tai ainakin mulla on aina ollut, en ole koskaan tuntenut negatiivisia tunteita ilman mitään syytä. Ja jos on jokin ongelma, siihen keksitään ratkaisu. Jos ongelmaan ei ole olemassa ratkaisua, asia pitää vain hyväksyä ( esim nuorena olin pettynyt, koska olin liian lyhyt päästäkseni lentoemännäksi, joten mietin toisen ammatin, johon ei ollut pituusvaatimuksia).  Positiivisia tunteita taas mulla on ollut ilman mitään syytäkään. Joskus vain tulee ihan pakahduttava ilon ja onnen tunne, vaikka mitään erityistä ei ole tapahtunut. En koe tarpeelliseksi alkaa analysoimaan positiivisia tunteitani enkä pohtimaan niiden syitä vaan ainoastaan nautin niistä tunteista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Naiset ja naisten tunteet. Elämässä on paljon muutakin kuin pelkkiä tunteita joka asiassa

Niin on. Ja mun elämässä on riittävän paljon muutakin, ei todellakaan tarvitse pitää mukana jotain tunneköyhää riippakiveä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Ei ole aikarajaa, mutta jos nyt on kerran tarkoitus puhua tunne-elämästä, niin kai siitä voisi puhua enemmän kuin yhden lauseen kumpikin? Melkein veikkaan, että myös aloittajan mies osaa sanoa aloittajan kertoessa uudesta työpaikastaan, että on iloinen aloittajan puolesta. 

Voisi olla raskasta keskustella kanssasi kun sinulla on noin tiukat säännöt.

Aloittajallahan tässä on ongelma, kun hänen miehensä ei halua puhua tunne-elämästä. Ei mulla ole mitään ongelmaa asian kanssa, koska en itsekään koe tarpeelliseksi puhua tunne-elämästä. Tunteita tulee ja menee, kuuluu elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Mahdollisesti. Mä ajattelen niin, että negatiivisten tunteiden taustalla on jokin ongelma. Tai ainakin mulla on aina ollut, en ole koskaan tuntenut negatiivisia tunteita ilman mitään syytä. Ja jos on jokin ongelma, siihen keksitään ratkaisu. Jos ongelmaan ei ole olemassa ratkaisua, asia pitää vain hyväksyä ( esim nuorena olin pettynyt, koska olin liian lyhyt päästäkseni lentoemännäksi, joten mietin toisen ammatin, johon ei ollut pituusvaatimuksia).  Positiivisia tunteita taas mulla on ollut ilman mitään syytäkään. Joskus vain tulee ihan pakahduttava ilon ja onnen tunne, vaikka mitään erityistä ei ole tapahtunut. En koe tarpeelliseksi alkaa analysoimaan positiivisia tunteitani enkä pohtimaan niiden syitä vaan ainoastaan nautin niistä tunteista. 

Koen tarpeelliseksi suhteessa kertoa millaisia positiivisia tunteita vastapuoli minussa herättää. Se synnyttää hänessä positiivisia tunteita samoin kuin se, että hän kertoo omistaan minulle. En näkisi myös mitään syytä sitoutua kehenkään, joka ei ole sitoutunut minuun tunnetasolla ja halua minun parastani, kuten minäkin hänen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Ei ole aikarajaa, mutta jos nyt on kerran tarkoitus puhua tunne-elämästä, niin kai siitä voisi puhua enemmän kuin yhden lauseen kumpikin? Melkein veikkaan, että myös aloittajan mies osaa sanoa aloittajan kertoessa uudesta työpaikastaan, että on iloinen aloittajan puolesta. 

Voisi olla raskasta keskustella kanssasi kun sinulla on noin tiukat säännöt.

Aloittajallahan tässä on ongelma, kun hänen miehensä ei halua puhua tunne-elämästä. Ei mulla ole mitään ongelmaa asian kanssa, koska en itsekään koe tarpeelliseksi puhua tunne-elämästä. Tunteita tulee ja menee, kuuluu elämään. 

Aika hasardia mennä vaikkapa naimisiin tai ihan vaan asumaan yhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua puhua tunteista, koska niitä nyt vaan tulee ja menee. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama. Jähmettyy aina kun yritän puhua jostain kauppalistaa syvällisemmästä.

Miehet ovat aina yllätyksiä täynnä.

Parisuhteen vakiinnuttua muuttuvat keskustelukyvyttömiksi. Osa tietysti väkivaltaisiksi. Mutta yhtä kaikki - aina täytenä yllätyksenä naisille.

Missä on naisten kuluttajansuoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

No miten teillä sitten keskustelu sinun ilon tunteestasi jatkuu? Vai alatteko kenties keskustella siitä, millainen on uusi työpaikkasi, mitä toimenkuvaasi kuuluu, nousiko palkka, millaisia työkaverisi ovat jne?

Onko siinä joku aikaraja?

Ei ole aikarajaa, mutta jos nyt on kerran tarkoitus puhua tunne-elämästä, niin kai siitä voisi puhua enemmän kuin yhden lauseen kumpikin? Melkein veikkaan, että myös aloittajan mies osaa sanoa aloittajan kertoessa uudesta työpaikastaan, että on iloinen aloittajan puolesta. 

Voisi olla raskasta keskustella kanssasi kun sinulla on noin tiukat säännöt.

Aloittajallahan tässä on ongelma, kun hänen miehensä ei halua puhua tunne-elämästä. Ei mulla ole mitään ongelmaa asian kanssa, koska en itsekään koe tarpeelliseksi puhua tunne-elämästä. Tunteita tulee ja menee, kuuluu elämään. 

Aika hasardia mennä vaikkapa naimisiin tai ihan vaan asumaan yhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei halua puhua tunteista, koska niitä nyt vaan tulee ja menee. 

No aloittaja on mennyt. Myös mun mies on mennyt, mutta me olemmekin tässä asiassa samanlaisia eli ratkaisukeskeisiä. Jos jokin asia huolestuttaa, pelottaa tai ahdistaa, mietitään mitä pitäisi tehdä, jotta ei enää huolestuttaisi, pelottaisi tai ahdistaisi. Eli keksitään ongelmaan ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tutustu termeihin tunneyhteys, tunneköyhyys, intimacy anorexia, tunnelukot parisuhteessa, narsismi. 

Itse en voinut muuta kuin lopettaa suhteen. Oma sydämeni olisi särkynyt, jos olisin jatkanut suhdetta ilman toimivaa tunneyhteyttä. 

Täällä taas osa irvailee ja syyllistää, ehkä heidän omakaan tunne-elämänsä tai kommunikaatiotaidot eivät ole ihan kunnossa. 

Naiset ja naisten tunteet. Elämässä on paljon muutakin kuin pelkkiä tunteita joka asiassa

Niin on. Ja mun elämässä on riittävän paljon muutakin, ei todellakaan tarvitse pitää mukana jotain tunneköyhää riippakiveä.

Tyypillinen nainen joka haukkuu miestä tunneköyhäksi riippakiveksi kun ei mene tunteet edellä joka asiaan. Tunteet aiheuttaa niin paljon ongelmia elämässä niin kannattaa itse hallita tunteet eikä anna tunteiden hallita itseä

Vierailija kirjoitti:

Puhumattomuus, mykkäkoulu parisuhteessa on henkistä väkivaltaa. Tämä kannattaa muistaa, eikä jäädä kärsimään.

Mykkäkoulu? Missä kohdassa ap kirjoitti, että mies harrastaa mykkäkoulua?

Ap kirjoitti, että heillä on toimiva arki, mutta hänen mielestään "Mies ei halua/pysty keskustelemaan mistään muusta kuin arkisista asioista."

Mielestäni arkisista asioista sujuvasti keskustelu on hyvä alku ja kun arki on toimivaa, niin ihan varmasti siihen saa vähitellen mukaan myös muita keskustelua. Tai itse asiassa olen varma, että sitä on jo mukana, mutta ap ei tajua asiaa, koska hän ajattelee vai minäminä periaatteella.

Ainakin meillä on ihan normaalia, että mies tulee vaikka töistä, istahtaa alas ja huokaisee, että olipa taas päivä. Minä siihen, että teitkin pitkän päivän, istu nyt ihan rauhassa, haluatko, että keitän kupin kahvia? Mies siihen, että kiitos kulta ja kahvia keitellessäni hän alkaa kertoa työpäiväivästään ja siinä samalla juttelemme muutenkin kaikkea, myös minun asioistani. En hätäile, en hoputa, en astu hänen yli kertomalla, että minullapa oli varmasti kamalampi päivä, enkä myöskään pyöräytä keskustelua johonkin ostoslistaan, vaan jutustelemme ja niin siitä tulee ihan hyviä keskusteluita. Saatamme keskustella hyvin useamman tunnin ja molemmilla on hyvä olla.