Miehen määritelmä hyvästä parisuhteesta ei riitä minulle. Miten tästä eteenpäin?
Viimeinenkin lapsi muutti pois kotoa opiskelemaan, ollaan nyt oltu muutama viikko kahdestaan kotona. Meillä olisi kaikki aika maailmassa vaalia parisuhdetta, kun ei ole enää vastuuta kenestäkään muusta, kenenkään muun aikatauluista, ei tarvitse huolehtia siitä, että kotona on varmasti tiettyyn kellonlyömään välipalaa tai päivällistä, voidaan elää vapaasti.
Mies tulee töistä kotiin ja aikatauluttaa omat iltansa täysin minua ajattelematta. Ei siis puoltakaan ajatusta mieti, mitä voitaisiin tehdä yhdessä, miten viettää aikaa mun kanssa, miten hoitaa yhteistä huushollia. Ei vahingossakaan mieti, mitä ruokaa syötäisiin, ei pese oma-aloitteisesti pyykkiä, eikä vie kuivia kaappiin, ei imuroi, siivoa, ei mitään ilman että pyydän. Tätä toki on ollut aina, mutta ei huomaa nyt talonkaan tyhjennyttyä, miten kaikki ihan oikeasti kaatuu pelkästään mun kannettavaksi.
Mulle ei riitä hyväksi parisuhteeksi se, että "ollaan saman katon alla arkea", kuten mies asian ilmaisee. Ei mulle riitä, että mies katsoo telkkaria samalla kuin minä teen ostoslistaa, käyn kaupassa, teen ruokaa, siivoan keittiön, laitan pyykit ja imuroin.
Keskustelu ei auta. Miten tästä eteenpäin? Aiemmin elämän on täyttänyt lapset, nyt olo on tosi yksinäinen, kun miehestä ei ole seuraa.
Kommentit (135)
Sinulla on oikeus pettää ja paneskella kilttejä miehiä. Sitten sinulla on oikeus muuttaa kiltin miehen luokse jossa kiltti mies tekee sinusta onnellisen.
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pettää ja paneskella kilttejä miehiä. Sitten sinulla on oikeus muuttaa kiltin miehen luokse jossa kiltti mies tekee sinusta onnellisen.
Kiitos mielipiteestäsi, vaikken ole tästä millään tavalla samaa mieltä. Pettäminen on raukkamaista ja todella epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan, oli parisuhteen tila mikä tahansa.
ap
Jätä se sika. Muista, että olet samanlainen saalis, kuin 18-vuotiaana.
Toista ei voi muuttaa, mutta erota voi.
Aika kasvaa erilleen sit. Mies tempaisee sinut takaisin, kunhan lämmin ruoka jää saamatta riittävän monta kertaa sinun porhaltaessa teattereissa ja näyttelyissä.
Tuossa tilanteessa moni nainen on lähtenyt samaan aikaan nuorimman lapsen kanssa. Lasten poismuutto on elämänvaihe, jossa voi ruveta ajattelemaan itseään. Se ei onnistu, jos loppuiäksi siihen jää aikuisvauva, joka odottaa passaamisen jatkuvan kuten lasten asuessa kotona. Jos mies ei tajua muuttua, ero on hyvä vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Muista, että olet samanlainen saalis, kuin 18-vuotiaana.
Mikä saalis tarvitsee olla, jos ei jaksa katsella kotona yhtä aikuista huollettavaa? Tyhjän saa pyytämättäkin.
Olet miehen äiti ja miehesi on teini.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika. Muista, että olet samanlainen saalis, kuin 18-vuotiaana.
Kuka haluaa uuden passattavan miehen, jos entisestä on siiä syystä eronnut?
Seurasi ei kiinnosta häntä, eikä myöskään se, oletko tyytyväinen elämään.
Koska ketään ei voi pakottaa rakastamaan, etsisin sinuna muita ystäviä ja järjestäisin heidän kanssaan menoja, enkä turhaan miehelle ilmoittelisi näistä. Lakkaisin myös toimimasta monitoimikoneena. Pesköön mies omat pyykkinsä, tilaa viikkosiivous ulkopuoliselta (maksu puoliksi miehen kanssa), valmista vain omat ruokasi. Tee minimi, älä passaa.
Kun mies huomaa, että kaikki ei toimi enää itsekseen, hän havahtuu joko muuttamaan tapojaan, tai pääsette yhteistuumin eroon.
Vaihtoehtona on jatkaa väheksyttynä kodinkoneena kunnes kuolema teidät erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Kuulostaa, niinkuin miehesi olisi 1 lapsistasi. Karmeaa.
Mut tämä järjestely varmasti hänelle sopisi ikuisesti :D
Lähtisin, jos ei tilanne puoles vuodes muutu.
En halua lähteä. Toivoisin, että tilanne muuttuisi. Mutta toista ei voi muuttaa, ainoastaan omaa käytöstään. Kaipaan ehkä vinkkejä siihen, miten saada mies ymmärtämään, että tilanne on todella ikävä mulle. Kaipaan parisuhdetta, aitoa yhdessä olemista, yhteistä tekemistä, keskustelua.
ap
Hommaa itsellesi elämä ja harrastuksia. Käy töissä kunnon lounaalla, niin työpäivän jälkeen ei tarvitse tehdä ruokaa. Jos sinulla on liukuva työaika, mene mahdollisimman myöhään töihin ja tule mahdollisimman myöhään kotiin. Pese vain omat pyykkisi ja siedätä itsesi sotkuille. Tee suunnitelmat itsellesi, mies luultavasti huomaa, että et ole koko ajan saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pettää ja paneskella kilttejä miehiä. Sitten sinulla on oikeus muuttaa kiltin miehen luokse jossa kiltti mies tekee sinusta onnellisen.
Kiitos mielipiteestäsi, vaikken ole tästä millään tavalla samaa mieltä. Pettäminen on raukkamaista ja todella epäkunnioittavaa toista ihmistä kohtaan, oli parisuhteen tila mikä tahansa.
ap
Teillä ei ole edes parisuhdetta joten et voi pettää. Kyllä minulla on ihan eri käsitys millainen on parisuhde eikä tuo kuvailemasi juttu ole parisuhde. Olette kämppiksiä koska sinä teet kaiken kotityöt eikä mies vietä edes aikaa kanssasi joten tuo ei ole parisuhde. Sinulla on siis oikeus rakastella kilttejä miehiä.
Peset omat pyykit, ostat omat ruoat, kyllä se mies oppii nopeasti.
Miehesi ei vietä aikaa seurassasi koska ei hän ei halua, se ei tuo hänelle mitään. Siinä mielessä painostaminen ei hyödytä sinua mitenkään, vaikka saisitkin taivuteltua miehen viettämään aikaa kanssasi, onko siitä mitään iloa jos tiedät, että hän tekee sitä vastentahtoisesti? Itse en näe oikein muuta vastausta, kuin että teet kuten miehesi ja alat elää omaa elämääsi. En tarkoita välttämättä eroa, vaan sitä että et oikeasti odota mieheltäsi enää mitään, teet omia juttujasi ja haet sosiaaliset suhteet suhteen ulkopuolelta. Tai sitten ero, jos se tuntuu helpommalta.
Kuulostaa ihan poikkikseltani. Pelkään että kuolen neitsyenä :(
Ensin kirjoitit, että haluat elää vapaasti, mutta sitten sinua harmittaa, että miehesi ei halua elää säntillistä kotielämää kanssasi.
Ehkä kahden ihmisen koti ei vaadi niin paljoa työtä mitä haluat tehdä. Ehkä kahden ihmisen koti ei vaadi ostoslistoja, ja aikuinen mies voi vaikka pestä omia vaatteitaan kun näyttää että puhtaat loppuu. Ehkä hän haluaa syödä töissä ja haukata kotona pienen iltapalan, elää ja tehdä asioita, syödä vaikka ravintolassa viikonloppuna. Ei kaikki tykkää kokkailla, suunnitella aterioita ja kirjoitella ostoslistoja. Kaikille sellainen elämä ei ole vapautta.
Olen pahoillani.
Jos mies ei koe asiaa ongelmaksi, ei hänellä ole syytä muuttaa toimintaasi. Jos keskustelusta huolimatta hän jatkaa, on hän itsekeskeinen ja piittaamaton.