Mies ei halua/pysty keskustelemaan mistään

Vai niin. Vinkki tulevaan: Kannattaa testata keskustelutaidot ennen sitoutumista. Voi ottaa jopa kriteeriksi sen, meneekö jutut yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

En ole huomannut mitään ongelmia miesten halussa puhua tunteistaan. Miehet avautuvat kyllä sekä sanoin että teoin väsymyksestä, ärtymyksestä, turhautumisesta ja yleisestä vitututuksesta. Jotkut jopa päivittäin.

Sama juttu. On ollut aina niin, että minun kanssani tulee juttelemaan miehiä sellaisista asioista, joista he eivät kenties pysty juttelemaan muiden kanssa. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja tiedän olevani monille työkavereilleni kuin pikkusisko, jonka kanssa on helppo jutella hyvistä ja huonoistakin asioista. Olen saanut kuulla vaikka mitä avautumisia hankalista perheasioista, huolista, stressistä ja uupumuksesta, rakkausongelmista ja ihan kaikesta. Joskus yritän auttaa, joskus riittää, kun vain kuuntelen, ymmärrän ja olen läsnä.

Oletko sinä ap läsnä oikeasti miehen elämässä? Osaatko kuunnella? Osaatko jättää muut jutut sikseen ja olla miehesi ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

En ole huomannut mitään ongelmia miesten halussa puhua tunteistaan. Miehet avautuvat kyllä sekä sanoin että teoin väsymyksestä, ärtymyksestä, turhautumisesta ja yleisestä vitututuksesta. Jotkut jopa päivittäin.

Sama juttu. On ollut aina niin, että minun kanssani tulee juttelemaan miehiä sellaisista asioista, joista he eivät kenties pysty juttelemaan muiden kanssa. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja tiedän olevani monille työkavereilleni kuin pikkusisko, jonka kanssa on helppo jutella hyvistä ja huonoistakin asioista. Olen saanut kuulla vaikka mitä avautumisia hankalista perheasioista, huolista, stressistä ja uupumuksesta, rakkausongelmista ja ihan kaikesta. Joskus yritän auttaa, joskus riittää, kun vain kuuntelen, ymmärrän ja olen läsnä.

Oletko sinä ap läsnä oikeasti miehen elämässä? Osaatko kuunnella? Osaatko jättää muut jutut sikseen ja olla miehesi ystävä?

Mistä olet saanut käsityksen, että kyseiset miehet eivät juttelisi noista asioista muiden kuin sinun kanssasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Noi on sitten veemäisiä. 

Ja kuten vitissä sanottiin, niin naisen kyselyyn tunteista voi vastata: "rakastan rakastan ja kerron sitten jos tilanne muuttuu". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

En ole huomannut mitään ongelmia miesten halussa puhua tunteistaan. Miehet avautuvat kyllä sekä sanoin että teoin väsymyksestä, ärtymyksestä, turhautumisesta ja yleisestä vitututuksesta. Jotkut jopa päivittäin.

Sama juttu. On ollut aina niin, että minun kanssani tulee juttelemaan miehiä sellaisista asioista, joista he eivät kenties pysty juttelemaan muiden kanssa. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja tiedän olevani monille työkavereilleni kuin pikkusisko, jonka kanssa on helppo jutella hyvistä ja huonoistakin asioista. Olen saanut kuulla vaikka mitä avautumisia hankalista perheasioista, huolista, stressistä ja uupumuksesta, rakkausongelmista ja ihan kaikesta. Joskus yritän auttaa, joskus riittää, kun vain kuuntelen, ymmärrän ja olen läsnä.

Oletko sinä ap läsnä oikeasti miehen elämässä? Osaatko kuunnella? Osaatko jättää muut jutut sikseen ja olla miehesi ystävä?

Mistä olet saanut käsityksen, että kyseiset miehet eivät juttelisi noista asioista muiden kuin sinun kanssasi?

Väitinkö sellaista? Enhän minä miesten juttukavereista hyvänen aika tiedä, mutta sen tiedän, että kyllä miehet osaavat oikein hyvin jutella tunne-elämästään, kunhan toinen osaa kuunnella. Ehkä se kuuntelu ja keskittyminen ei ole ap:n heiniä?

Harvoin naiset haluaa jutella miehen kanssa, naiset haluavat että mies kuuntelee kun nainen puhuu. Tämmöisiä naisia hyvin harvoin kiinnostaa miehen asiat

Naisten kanssa keskustelu tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä että ollaan samaa mieltä jostakin asiasta.

Ja pitäs jaaritella samoja juttuja uudelleen ja uudelleen, oli se sitten tunteita tai tuoksuja kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluat keskustella? Enkelihoidoista vai Kierkegaardin ajatuksista?

Tätä tivataan aina kun joku toivoo syvällistä keskustelua: nimeä aihe mistä haluat puhua!

Enpä muista että yksikään syvällinen keskustelu olisi alkanut niin että toinen julistaa: "Nyt puhutaan hiukan eksistentialistisesta filosofiasta ja huomisen aiheena monoteistiset uskonnot." Keskustelut ovat päätyneet noihin aiheisiin spontaanisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

En ole huomannut mitään ongelmia miesten halussa puhua tunteistaan. Miehet avautuvat kyllä sekä sanoin että teoin väsymyksestä, ärtymyksestä, turhautumisesta ja yleisestä vitututuksesta. Jotkut jopa päivittäin.

Sama juttu. On ollut aina niin, että minun kanssani tulee juttelemaan miehiä sellaisista asioista, joista he eivät kenties pysty juttelemaan muiden kanssa. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja tiedän olevani monille työkavereilleni kuin pikkusisko, jonka kanssa on helppo jutella hyvistä ja huonoistakin asioista. Olen saanut kuulla vaikka mitä avautumisia hankalista perheasioista, huolista, stressistä ja uupumuksesta, rakkausongelmista ja ihan kaikesta. Joskus yritän auttaa, joskus riittää, kun vain kuuntelen, ymmärrän ja olen läsnä.

Oletko sinä ap läsnä oikeasti miehen elämässä? Osaatko kuunnella? Osaatko jättää muut jutut sikseen ja olla miehesi ystävä?

Mistä olet saanut käsityksen, että kyseiset miehet eivät juttelisi noista asioista muiden kuin sinun kanssasi?

Väitinkö sellaista? Enhän minä miesten juttukavereista hyvänen aika tiedä, mutta sen tiedän, että kyllä miehet osaavat oikein hyvin jutella tunne-elämästään, kunhan toinen osaa kuunnella. Ehkä se kuuntelu ja keskittyminen ei ole ap:n heiniä?

Joo, väitit.

Mä erosin just tollasestä äijästä, joka puhui vain mitä oli syöny tai mitä oli tehny töissä. Ei mitään ajatuksia, mietintää, tunteita... Jos yritin jotain hieman syvällisempää jutella kuin paistettu kanankoipi, niin vastasi että jaaha. 

Tulee todella raskaaksi ajan mittaan, enkä sitten jaksanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

En ole huomannut mitään ongelmia miesten halussa puhua tunteistaan. Miehet avautuvat kyllä sekä sanoin että teoin väsymyksestä, ärtymyksestä, turhautumisesta ja yleisestä vitututuksesta. Jotkut jopa päivittäin.

Sama juttu. On ollut aina niin, että minun kanssani tulee juttelemaan miehiä sellaisista asioista, joista he eivät kenties pysty juttelemaan muiden kanssa. Olen töissä miesvaltaisella alalla ja tiedän olevani monille työkavereilleni kuin pikkusisko, jonka kanssa on helppo jutella hyvistä ja huonoistakin asioista. Olen saanut kuulla vaikka mitä avautumisia hankalista perheasioista, huolista, stressistä ja uupumuksesta, rakkausongelmista ja ihan kaikesta. Joskus yritän auttaa, joskus riittää, kun vain kuuntelen, ymmärrän ja olen läsnä.

Oletko sinä ap läsnä oikeasti miehen elämässä? Osaatko kuunnella? Osaatko jättää muut jutut sikseen ja olla miehesi ystävä?

Lakkaan kuuntelemasta aina siinä vaiheessa kun joku sanoo olevansa miesvaltaisella alalla ja tulevansa hienosti toimeen miesten kanssa. Pick me girl on jo vähän last season.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

Yäk mitä sovinistista paskaa taas.

Aloittaja lienee nainen, joka "ei haluasi edes tutustua sellaiseen mieheen, joka kirjoittelee tai edes seuraa vauva-palstaa". Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma joka naisten mielestä ollut aina mies ei halua jutella ja juoruilla ilman asiaa niin kuin naiset haluaa.

Oletko yrittänyt puhua häntä kiinnostavista asioista vai oletko yrittänyt puhua pelkästään niistä asioista mitkä itseäsi kiinnostaa?

Miehet harvemmin haluavat puhua juoruista, tunteista ja ulkonäöstä.

Yäk mitä sovinistista paskaa taas.

Nytkö se on jo sovinismia kun miehiä ei kiinnosta naisia kiinnostavat asiat?

Kunnon feministi syyttä kaikesta miehiä ja sovinismiä kun ei suostu näkemään naisissa mitään muuta kuin täydellisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluat keskustella? Enkelihoidoista vai Kierkegaardin ajatuksista?

Tätä tivataan aina kun joku toivoo syvällistä keskustelua: nimeä aihe mistä haluat puhua!

Enpä muista että yksikään syvällinen keskustelu olisi alkanut niin että toinen julistaa: "Nyt puhutaan hiukan eksistentialistisesta filosofiasta ja huomisen aiheena monoteistiset uskonnot." Keskustelut ovat päätyneet noihin aiheisiin spontaanisti.

Jatkan vielä että tätä ap varmaan haluaakin. Että keskustelu kulkisi itsestään syvällisemmille alueille, ei niinkään että alettaisiin käydä läpi aihelistaa. Joidenkin ihmisten kanssa se vaan ei onnistu. En tiedä johtuuko siitä että joitakin ihmisiä ei kiinnosta lainkaan syvällinen keskustelu vai eikö se vain lähde tietyn ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ei-arkiset asiat sitten olisivat ap? Pörssi, politiikka, kirjallisuus, taide vaiko vain pelkästään juorut naapureista ja sukulaisista?

Tunne-elämästä! Jos tiedät mitä kaikkea sillä voidaan tarkoittaa?

Mitä puhuttavaa siinä on? Joo, on kokemusta ystävistä, jotka haluavat puhua kanssani heidän tunne-elämästään, mutta hetken kuunneltuani kehotan kääntymään ammattiauttajan puoleen. Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan koulutus, en silti ole asiantuntija erilaisissa tunne-elämän ongelmissa, joista "tunne-elämästä puhuminen" yleensä tarkoittaa. 

Oletpas tosi ammattilainen... On olemassa hyvin paljon myös iloja ja muita asioita, joista haluaisi puhua toisen ihmisen kanssa. Aika harvoin juttelut menevät siihen, että toista pitäisi ohjata ammattiauttajalle, sillä jo olemalla läsnä ja kuuntelemalla pääsee pitkälle.

Iloista puhuttaessa varsin harvoin käsitellään ilon tunnetta vaan puhutaan asiasta, joka aiheutti ilon tunteen. Esimerkiksi jos on iloinen saatuaan uuden työpaikan, puhutaan siitä uudesta työstä eikä ilon tunteesta. Mutta tuosta "olemalla läsnä ja kuuntelemalla" olen samaa mieltä kanssasi, mutta eihän siinä toisen kanssa keskustella vaan toinen puhuu omista tunteistaan ja toinen kuuntelee. Ei se ole keskustelua. 

Kyllä minä ainakin olen sanonut ihan ääneen olevani iloinen ja innoissani uudesta työpaikasta. Ja minusta se oli keskustelua kun ystäväni sanoi olevansa todella iloinen puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit amiksen?

Älä yleistä.

Mulla on amis-mies jolla tietoa ja taitoa löytyy moneen. Erinomainen keskustelija aiheesta kuin aiheesta. Erittäin hyvä aviomies ja loistava isä lapsille, jotka jo aikuisia. On osaamisellaan noussut päällikkötason tehtäviin.

Suosittelen kuuntelemaan Radio Novalta, Sadun sunnuntai vieras jaksoista, Outi Mäenpään haastattelu. Siinä hän kertoo erittäin hyvin juuri näistä kommunikointi haasteista. En ole vuosiin kuullut hyödyllisempää ohjelmaa. Saisivat antaa hänelle oman TV ohjelman, jotta hänen tärkeä tietomääränsä saataisiin meidän kaikkien hyödyksi.