Vanhemmuus ei lopu siihen, kun lapsi täyttää 18

Muutin pois kotoa 19-vuotiaana heti ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Vanhemmat avustivat minut uuden ja itsenäisen elämän alkuun (auttoivat asunnon hankkimisessa, muutossa ja ostivat tavaroita kämppääni). He olisivat antaneet minun asua kotona pidempäänkin, koska he halusivat että saan rauhassa luettua pääsykokeisiin ja hankittua työpaikan ilman kauheaa kiirettä. Käy sääliksi nuoria, jotka eivät saa vanhemmiltaan mitään apua tai tukea kun 18 vuotta tulee täyteen. On mielestäni huonoa vanhemmuutta ja itsekkyyttä, jos ollaan sitä mieltä että nuoren kaikki tukeminen ja auttaminen pitää lopettaa täysi-ikäisyyden saavuttamisen jälkeen! 18-vuotias on lain mukaan aikuinen, mutta oikeasti moni on vielä henkisesti teini-ikäinen. Elämän realiteeteista ei välttämättä ole mitään hajua ja nuori helposti ajautuu vaikeuksiin kun yrittää selvitä yksin.

Aika harva tuntuu tietävän, että vanhemmat ovat velvollisia kyllä elättämään esim. 18-vuotiaan lukiolaisen. Jotkut ovat jopa haastaneet vanhempansa oikeuteen.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:24"]

Niin ja joo, on eri asia jos nuori haluaa muuttaa omilleen, mutta tulottoman nuoren "itsenäistymistä" ei pitäisi kannustaa nykymallisesti. Ei pitäisi olla yhteiskunnan asia maksaa nuoren kotileikkiä!

[/quote]

Ai sekö on leikkiä jos täysi-ikäinen haluaa itsenäistyä? Eipä minulla olisi ollut varaakaan elättää täysi-ikäistä, olisi myös ollut karhunpalvelus lapselle. Toinen asui kotona 20v asti, pätkän siitä kun oli täyttänyt 18v sai toimeentulotukea kunnes sai työpaikan. Sitten muuttivat pois samoihin aikoihin 18v ja 20v, toisella duuni ja toinen aloitti opiskelut. Jälkimmäistä siis yhteiskunta elättää vielä pari vuotta.

Johonkinhan se täysi-ikäisyyden raja on vedettävä,  mihin itse sen laittaisit? 20v, 25v, 30?  Silloin oletetaan että ihminen ottaa itse vastuun itsestään. Vaikka sitten hakemalla sosiaalitukia jos ei muuta tuloa, ihan niinkuin ne muutkin aikuiset. Ei vanhemmilla ole velvollisuutta elättää vaikkapa kolmekymppistä koska on tämän aikanaan maailmaan saattanut.

Ja niin, minä en heittänyt lapsia ulos vaan saivat lähteä kun halusivat. Tein kyllä selväksi että jonkunverran yli parinkymmenen on takaraja johon mennessä pitää olla riittävän kypsä hitaamminkin kehittyvän. Kauheaa jos aikuinen mies elää mamman paapottavana ja kyllä se vaan vaikeuttaa aikuiseksi kasvamista jos ei saa ottaa vastuuta itsestään kun se olisi jo luonnollista. Itse olin 18v jo äiti, eikä olisi tullut mieleenkään vanhempien elätettävänä olla muksuineni.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:42"]Aika harva tuntuu tietävän, että vanhemmat ovat velvollisia kyllä elättämään esim. 18-vuotiaan lukiolaisen. Jotkut ovat jopa haastaneet vanhempansa oikeuteen.
[/quote]

Totta. Vanhemmilla on elatusvelvollisuus mikäli lapsi on vielä toisen asteen koulussa.

Töitä on tässä tilanteessa vaikea saada ja jos sen saa sillä on tulee toimeen mutta hyvin niukasti joten on ymmärrettävää että ei heti 18 vuotta täyttänyt muuta pois

Kotini on hänen kotinsa ja ruokani on hänen ruokansa niin kauan kun olen elossa, en aio hylätä lastani vain sen takia että suomessa on tapana "itsenäistyä" ( = elää niukin naukin tuilla)

Juu, eihän se vanhemmus lopu siihen 18-vuotispäivään. Minulla äitinä on huoli hautaan asti, mutta enpä joka päivä soita seisemää kertaa lasteni perään. Esikoinen muutti viime syksynä omilleen ja toinen samaan syssyyn myös. Vielä on tuo kuopus kotona muutaman vuodem. Olen sanonut, että aina saa tulla kotiin takaisin, jos maailma murjoo tai tulee sellainen tilanne, että ei pärjääkään. Sitten vaan, uutta vauhtia ottamaa. Välejä ei kannata rikkoa sillä, että täysi-ikäisyyden kunniaksi heittää kersansa ulos, mutta jos antaa asua kotonaan, niin sitten velvoittaa, joko tekemällä tai maksamalla se ylöspitonsa. Tämä mun mielipide, ei tarvitse kivittää.

Mun 19v. etsii nyt asuntoa ja myös töitä, tosin kumpaakin on tällä hetkellä vaikeaa saada. Ja, jos ei ennen asunnon saamista töihin pääse, niin valitettavasti joutuu elämään tuilla. Yksinkertaisesti hänen on kohta puoliin muutettava...jonnekin. Ei meidän elämänrytmi kohtaa enää. Haluaisin vihdoin ja viimein nukkuakin täysiä öitä, eikä pätkissä. Tämä nuori ei nyt koko ajan biletä, mutta kavereilla ollaan yömyöhään ja tullaan sitten kolistelemaan kotiin ja vielä jatketaan yötä leffojen parissa ja vaikka suht hiljaisella pitää, niin kyllä se häiritsee. Muutenkin kaikki mitä sanon tai teen ärsyttää nuorta ja siitä aiheutuu konflikteja, joten aina on "tilanne" vähän päällä.

Huomaan kyllä, että nuori ei kauhean aktiivisesti yritä asuntoa etsiä, eli ehkä jännittää omillaan asuminen, mutta kerta ei kotonakaan ole hyvä olla, niin eipä oikein ole vaihtoehtoa kuin muuttaa pois. Ehkä välimme paranisivat, jos saisimme etäisyyttä. En ole ulos heittämässä, mutta vihjailen aika rankasti, että eikö jo olis aika.

Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Muuttuvia paloja on niin paljon.

Tuen lapsiani minkä pystyn ja kotona saa ilmaiseksi asua ja syödä ooiskelijatkin niin halutessaan (ainakin ensimmäiset opinnot n.25v asti, eri asia jos jatkaa opintoja lopun ikänsä). Täytyy kuitenkin muistaa tasapuolisuus lapsiaan kohtaan lapsiaan avustaessaan. Ei ole oikein, että toinen maksaa opiskelunsa itse omalla työllään ja toiselle vanhemmat maksavat kaiken.

Itse muutin 20-vuotiaana vaikka oli välivuosi, kävin töissä jne. Vuoden päästä lensin äkkiarvaamatta kämpästä ulos suksien mentyä kämppiksen kanssa ristiin. Vanhemmat ottivat ilman muuta takaisin eivätkä mitään vuokraa pyytäneet, kotitöitä tein niin kuin muutkin. Asuin sen kesän kotona ja syksyllä pääsin opiskelemaan ja muutin taas. Nyt olen kesän kotona kun työpaikka on tässä lähellä. Kovin mielellään ottivat vastaan, olin viimeinen lapsi joka lähti pesästä ja ihan iloisena antavat minun syödä ja asua ilmaiseksi pari kuukautta jotta saan mahdollisimman paljon rahaa säästöön kesätöistä opiskeluja varten kun vastapainoksi lapsi on vaihteeksi kotona :) kotitöitä teen ja maksan omat kuluni muuten, jääkaappia saan tyhjennellä heidän laskuunsa. Niin ne vanhemmat on vaan erilaisia.

Jotkut tässä ketjussa olettavat että kaikki vanhemmat asuvat omistusasunnossa ja kaikilla on sijoituksia ja suuret tulot. Mutta kun on paljon niitä perheitä joilla ei ole varaa elättää aikuisia lapsiaan. Esim asumistukeen ei lasketa 18v:n menoja, sen sijaan 18v:n tulot lasketaan. Meillä oli tilanne että 18v oli työssä (osa-aika) ja minä työtön ja hänen tulonsa tiputtivat asumistukeani. Hän söi samalta jääkaapilta kuin muu perhe, eli äiti ja pienemmät sisarukset. Otin pientä vuokraa, ei ollut oikein oikeudenmukaista että aikuinen lapsi joka sai kaksin- tai kolminkertaiset tulot verrattuna muun perheen käyttörahaan asuisi ilmaiseksi ja söisi ilmaiseksi samalla kun pienemmät sisarukset kituuttaisivat vielä niukemmalla. Siltikin oli tilanne se että aikuinen lapsi käytti 1200-1700e/kk huvituksiin ja meillä muilla oli 300e/nenä sisältäen ruuat ja kaiken muun, myös tuon aikuisen lapsen ruuat ym. Silti hän valitti kun ei jääkaapista löytynyt mieleistään ruokaa ja suuttui kun sanoin että ostaa itse jos ei kelpaa se mitä me muut syödään. Välit parantuivat huomattavasti kun aikuinen lapsi muutti omilleen ja ymmärsi elämän realiteetit. Olen joutunut avustamaan senkin jälkeen koska päästin kotona liian helpolla ja muksu tottui liian korkeaan elintasoon. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt pyytää isompaa vuokraa ja säästää hänelle itselleen. Nyt kun tottui elämään leveästi parivuotta täysi-ikäisenä kotona on muksu velkaantunut pahasti kun on yrittänyt pitää samaa elintasoa kuin kotona asuessaan. 

Ja jos joku väittää että pitää pystyä ennakoimaan tulevaisuuteen.. Ei kukaan voi tietää mitä elämä on 20 vuoden päästä,  voi jäädä työttömäksi, sairastua, tulla ero ym. Monella lapsiperheellä tulot sellaiset ettei siitä säästetä pidemmän työttömyyden tai työkyvyttömyyden varalle. 

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:25"]

Minun lapseni perivät minut kuoltuani. Mieluummin jaan perintöä heille jo nyt kuin vasta vuosikymmenten päästä eli ei haittaa pätkääkään, että asuvat minun asunnossani ja syövät minun ruokaani.

[/quote]

Me on säästetty lapselle hänen syntymästään asti. Nyt 14-vuotiaalla on mukava 50000€ euron potti, joka on syntynyt verottomista lahjoista ja sijoitustuotoista. Meiltä jää perintöä joka tapauksessa, se on vaan fiksua siirtää sitä omaisuutta pikku hiljaa, niin pääsee vähemmillä veroilla. 

Lapsi muuttakoon pois kotoa sitten kun on sen verran tuloja, että pystyy ostamaan asunnon. Vuokralle ei ole mitään järkeä lähteä.

Tässä jälleen yksi syy olla hankkimatta lapsia.