Vanhemmuus ei lopu siihen, kun lapsi täyttää 18
Te, joilla on alaikäisiä lapsia: Ihan oikeastiko meinaatte heittää 18-vuotislahjaksi lapsenne pihalle, jos ei ole itse "älynnyt" siihen mennessä muuttaa omilleen??
Yleensä 18-vuotiaalla on lukio/amis kesken ja tässä taloustilanteessa ei löydy töitä kaikille halukkaille, vaikka itse olisit mennyt töihin jo 15-vuotiaana.
Ja millähän perusteella on parempi, että yhteiskunta elättää lapsen (sossu/kela maksaa 18-vuotiaan vuokran ja elämisen) sen sijaan, että vanhempi kantaisi vastuun omasta 18-vuotiaastaan? Miten se on ihailtavaa itsenäistymistä, jos yhteiskunta elättää sataprosenttisesti???
Nykyään vain 1/3 lukiolaisista pääsee suoraan korkeakouluun lukion jälkeen, eli on tavallista, ettei 19-20-vuotiaalla nuorella ole opiskelu/työpaikkaa. Miksi heidätkin pitää nyt viimeistään potkia pihalle sen sijaan, että he saisivat asua kotona välivuoden ja säästää tulevia opiskelujaan varten ja esim. lukea pääsykokeeseen?
Kommentit (53)
Ei totuus miksikään muutu. Ei vanhempien tarvitse kaunistella, lapsi on sitä mitä on ja sen voi sanoa ääneen. Hienoa että olet uskaltanu sen sanoa.
No meillä se vastuu delegoitu minulle, isosiskolle. Itse olen 25 ja itsenäistynyt varhain. Pikkusiskoni ja -veljeni (18&19) ottavat minuun yhteyttä jos ongelmia, vanhempieni mielestä ollaan jo niin aikuisia että pitää huolehtia itsestään.
Kauhulla odottelen kun muut sisaruksetkin potkitaan omilleen heidän täyttäessään 18...
Saat olla kiitollinen vanhemmillesi. Mutta opit miten pitää elää ja se on pääasia. Näin se elämä opettaa. Jos olisit asunu kotona ja kiukutellu. Et arvostasi vanhempiasi ja olisit ihan erilainen aikuinen nyt. Kyllä se on hyvä käydä kokeilemassa mitä se todellinen elämä täällä maailmassa on. Sitten osaa arvostaa sitä aikaa kun vanhemmat vielä elätti ja hyysäsi.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:31"]
Miten voit kutsua omaa lastasi velliperseeksi :((((
[/quote]
Realisti
Itse lähdin toiselle paikkaunnalle kouluun ja töihin ollessani 15v. Opiskelin ja kävin töissä. Opin että jos pilettää niin sitten ei ole rahaa ruokaan ja vaatteisiin. Muutaman viikon kun oli nälässä niin kummasti opin mihin raha käytetään. En ole tarvinnu vanhempieni apua taloudellisesti sen jälkeen ja olen itsestäni ylpeä. Niin on vanhempanikin. Välimme on aina ollu läheiset mutta realiteeti on otettu huomioon. Jos minulla on ongelmia niin kyllä vanhemmat auttaa, mutta jos olen ne itte aiheuttanu niin kyllä sen sanovatkin suoraan. Ja niin pitääkin.
Kyllä mä ainakin omaa 18v poikaa pidän kotona JUST niin kauan kuin hän itse haluaa. Ja sitten kun joskus muuttaa pois kotoa niin toaakai hän saa tulla syömään tai muuten vain olemaan. Tämähän myös hänen koti. Omaa huonetta hällä ei silloin kyllä enää varmaankaan ole täällä, mutta sohvalla mahtuu nukkumaan jos niin tahtoo. Enkä aio ottaa avaintakaan ihan ensimmäisenä silloin pois. Kunhan ilmoittaa tulostaa edes tuntia ennen niin se riittää, ja toki saa tulla vaikka ei ilmoittaisikaan...
Hän on opiskelujen aikana käynyt töissä ja kesäksi on kokopäiväistä työtä, tarjosi minulle rahaa vuokraan yms MUTTA en ottanut vastaan. Miksi sen olisin tehnyt? Hänhän on MINUN lapsi aina. Sanoin jotta säästää rahaa vaikkapa reissuun ensi kesänä tai sitten johonkin uuuteen vempeleeseen.
Me emme ole rikkaita (minä työtön, mies duunari) mutta silti lapsi on saanut aina sen mitä tarvitsee, ei ehkä just sillä hetkellä mutta ajan kuluessa. Ja toivon, että olen tämän saanut hänelle "opetettua" jotta ei tule ns. vauhtisokeus....
Niin,itse olen 23 ja veljeni 24 ja vanhempani ovat lähes jokapäivä läsnä/tekemisissä meidän kanssamme :D milloin käydään yhdessä syömässä tai kaupassa,milloin pyydetään rahaa laittamaan tilille,milloin äiti soittaa huolissaan tai kyselee kuulumisia,milloin hän huolehtii että lääkärissä on käyty ja että lääkekaappi on täys,että sähkölaskut jne maksettu.... :)
Kyllähän 18-vuotias useimmiten on täysi-ikäinen henkiseltä kypsyydeltään ja tulisi jo ihan hyvin toimeen itsekseen mutta talous on tosiaan se, mikä pitää kotona ja vanhempien lähellä. Harva vielä 18-vuotiaana hankki elantoaan tai edes käy niin vakituisessa työssä, että kykenisi elättämään itsensä. Ei lastaan saa heittää yhteiskunnan elätettäväksi, talousasioiden opetus ja taloudellisen vastuun opettaminen kuuluu kasvatukseen siinä missä muukin yleissivistävä kasvatus. Jos heittää lapsensa tulottomana pellolle niin opettaa silloin lapsensa tuilla eläjäksi, jos antaa lapsen asua kotona riittävän pitkään että kykenee hankkimaan elantonsa ja ehkä jopa on laittanut tämän kanssa jonkinlaisen sijoituksen kasvamaan, auttanut ensiomistusasunnon hankinnassa niin voi sanoa, että on täyttänyt vanhemmalle kuuluvan velvoitteen talouskasvatuksessa.
Kyllä on ihme kun tuntuu että moni ei juuri välitä enää lapsistaan kun ne kasvavat ovat tiellä. Pitäisi pärjätä omillaan.en todella ymmärrä. Mikä rikkaus nuoret ovatkssn ja heidän elämänsä seuraaminen. He tarvitsevat vielä monessa asiassaneuvoa ja tukea. Mikä ihme saa ihmiset näyttämään omille lapsille ovea. Itse kaupunkilainen myöhemmin maaseudulle muuttanut missä lapset ovat saneet käydä koulunsa.Ei täältä kenelläkään ole hinku pois heti 18 vuotta täytettyään. Toki opuskelut. Vievät usein muualle. Meillä asuu vielä kaksi nuorta täysiikäistä kotona. Toine käy töissä ja nuorin lukiolainen. Vanhemmat sisarukset opiskelevat lähikaupungissa. Eivät ole ottaneet lainaa vaan säästäneet kesätöistä. Heidän mielestään on hauskaa tulla kotiin käymään. Kaikki auttavat mitä pystyvät. Ei siihen maksua tarvitse. Itse haluan nuorisoni ruokkia olenhan heidät maailmaan saattanut kuinka nyt kääntäisimme selän. Hienosti ovat kaikki pärjänneet. Onni oli kun aikoinaan muutin maalle.
Mä olen muuttanut pois vanhempien luota 16-vuotiaana eli 30 vuotta sitten. Edelleen olen vanhempieni lapsi vaikkei he millään tavalla mua taloudellisesti auta. Omat lapset on 25, 23 ja 21, asuvat omillaan ja pärjäävät omillaan. Silti he on mun lapsia. Vanhemmuus ei ole pelkkää taloudellista avustamista.
Oon muuttanut just 17 vuotta täytettyäni omaan vuokra yksiöön ja kävin siitä käsin ammattikouluni loppuun. Isäni olisi minut halunnut pitää pitempäänkin luonaan astumassa mutta en tuntenut oloani enään kotoisaksi hänen naisystävänsä muutettua taloon. Paras ratkaisu minulle ja opin paljon omasta talouden pidosta ja itsenäisestä elämästä. Apua olen saanut kun olen tarvinnut, enkä nyt puhu aina taloudellisesti. Töitä olen tehnyt 15 vuotiaasta ja pihi olen vieläkin. Nykyisin olen valmistunut ammattikorkeasta ja vielä koulussa ollessani on isänä silloin tällöin tarjoutunut pyytämättä maksamaan jonkun tarvitsemani kurssi kirjan, en kyllä näistä ole kieltäynytkään..
Omat lapset aion pitää kotona niin pitkään kun he itse haluavat ja lähtevät kun lähtevät. Aina pääsee takaisin kotiin.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:24"]Niin ja joo, on eri asia jos nuori haluaa muuttaa omilleen, mutta tulottoman nuoren "itsenäistymistä" ei pitäisi kannustaa nykymallisesti. Ei pitäisi olla yhteiskunnan asia maksaa nuoren kotileikkiä!
[/quote]
Mutta kun se ei ole mitään leikkiä
Jos lapseni ovat kotona vielä 25-vuotiaina niin siinä vaiheessa alan vihjailemaan, että olisiko jo aika lähteä omaan pesään.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:23"]Te, joilla on alaikäisiä lapsia: Ihan oikeastiko meinaatte heittää 18-vuotislahjaksi lapsenne pihalle, jos ei ole itse "älynnyt" siihen mennessä muuttaa omilleen??
Yleensä 18-vuotiaalla on lukio/amis kesken ja tässä taloustilanteessa ei löydy töitä kaikille halukkaille, vaikka itse olisit mennyt töihin jo 15-vuotiaana.
Ja millähän perusteella on parempi, että yhteiskunta elättää lapsen (sossu/kela maksaa 18-vuotiaan vuokran ja elämisen) sen sijaan, että vanhempi kantaisi vastuun omasta 18-vuotiaastaan? Miten se on ihailtavaa itsenäistymistä, jos yhteiskunta elättää sataprosenttisesti???
Nykyään vain 1/3 lukiolaisista pääsee suoraan korkeakouluun lukion jälkeen, eli on tavallista, ettei 19-20-vuotiaalla nuorella ole opiskelu/työpaikkaa. Miksi heidätkin pitää nyt viimeistään potkia pihalle sen sijaan, että he saisivat asua kotona välivuoden ja säästää tulevia opiskelujaan varten ja esim. lukea pääsykokeeseen?
[/quote]
Kyllä mua ainakin olisi alkanut kyrsimään vielä täysi-ikäisenä olla vanhemmista riippuvainen. Viikkorahaako niiden olisi pitänyt antaa? Meillä iso perhe ja vanhempien rahat kaikki meni/menee elämiseen ja samaan aikaan itse nostin huimat 34€ opintotukea viikossa, kyllä kai kuka tahansa järkevä ihminen siinä tilanteessa muuttaa omilleen
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:31"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:29"]
Meidän 19v nuori valmistuu nyt ammattiin ja on ihan omaethoisesti muuttanut pari kuukautta sitten. Oli säästänyt kesä-viikoloppu-iltatöistä vuokravakuudet ja parin kuukauden vuokrat.
Velliperseet on sitten asia eriseen ja sellainenkin nuori meiltä löytyy. Ei huvita mennä töihin kun se häiritsee pääsykokeisiin lukemista, mutta ei taida se lukeminenkaan sujua kun ei pääse mihinkään opiskelemaan. Ei taida kyllä halutakkaan, mikäs siinä on ilmaiseksi asustella ja ruokailla, eikä tarvi välittää muusta kuin varoa ettei pahasti suututa vanhempia. Pitäs varmaan oikeasti heittää se pihalle, ikää jo 21v.
[/quote]
Miten voit kutsua omaa lastasi velliperseeksi :((((
[/quote]
Jotkut vanhemmat tunnustavat tosiasiat eivätkä syyttele vain muiden kakaroita.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:52"]
Tuo varmaan riippuu lapsesta. Jos lapsi on sellainen että mikään ei kiinnosta. Ei työ eikä koulu. Pelkkää piletystä ja makoilua niin tasan kypällä lentää ulos täysi-ikäsenä. Mutta jos käy koulua "tulosvastuu" tai käy töissä niin mikäs siinä vaikka asuu kotona. Mutta jos käy työssä, niin maksaa kotiin ruuasta ja asunosta.
Ei ole vanhempien tehtävä elättää täysi-ikäisiä lapsiaan.
[/quote]
Minun lapseni perivät minut kuoltuani. Mieluummin jaan perintöä heille jo nyt kuin vasta vuosikymmenten päästä eli ei haittaa pätkääkään, että asuvat minun asunnossani ja syövät minun ruokaani.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:23"]Te, joilla on alaikäisiä lapsia: Ihan oikeastiko meinaatte heittää 18-vuotislahjaksi lapsenne pihalle, jos ei ole itse "älynnyt" siihen mennessä muuttaa omilleen?? Yleensä 18-vuotiaalla on lukio/amis kesken ja tässä taloustilanteessa ei löydy töitä kaikille halukkaille, vaikka itse olisit mennyt töihin jo 15-vuotiaana. Ja millähän perusteella on parempi, että yhteiskunta elättää lapsen (sossu/kela maksaa 18-vuotiaan vuokran ja elämisen) sen sijaan, että vanhempi kantaisi vastuun omasta 18-vuotiaastaan? Miten se on ihailtavaa itsenäistymistä, jos yhteiskunta elättää sataprosenttisesti??? Nykyään vain 1/3 lukiolaisista pääsee suoraan korkeakouluun lukion jälkeen, eli on tavallista, ettei 19-20-vuotiaalla nuorella ole opiskelu/työpaikkaa. Miksi heidätkin pitää nyt viimeistään potkia pihalle sen sijaan, että he saisivat asua kotona välivuoden ja säästää tulevia opiskelujaan varten ja esim. lukea pääsykokeeseen? [/quote] Kyllä mua ainakin olisi alkanut kyrsimään vielä täysi-ikäisenä olla vanhemmista riippuvainen. Viikkorahaako niiden olisi pitänyt antaa? Meillä iso perhe ja vanhempien rahat kaikki meni/menee elämiseen ja samaan aikaan itse nostin huimat 34€ opintotukea viikossa, kyllä kai kuka tahansa järkevä ihminen siinä tilanteessa muuttaa omilleen
[/quote]
Ja sekö on hienoa ja kypsän aikuismaista, että sossu antoi kuukausirahaa?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 09:28"]Ei kannata välittää noista, ne on maalaisia ja maalla on ihan erilainen kulttuuri kuin kaupungeissa. Siellä lapset lähtevät varmaan ihan vapaaehtoisestikin jo peruskoulun jälkeen pois kotoa ja se, joka asuu vielä 18-vuotiaana vanhempien nurkissa, on aivan täydellinen luuseri :D Maalaiset eivät aina ymmärrä, että se ei ole tapana kaupungissa, mutta antaa niitten kiukutella rauhassa.
[/quote]
No ei todellakaan ole näin. Kaikki ikäiseni asuivat kotona, kunnes pääsivät opiskelemaan. Muutama muutti omilleen hieman aiemmin mutta heillä oli työpaikka ja tuloja. En tunne ketään omasta maaöaiskylästä, jonka vanhemmat olisi potkineet pihalle täytettyään 18. Näitä sydämettömiä vamhempia löytyy sama mihin sosiaaliluokkaan kuulut tai missä asut.
N21
Meidän isossa omakotitalossamme on aina ollut tilaa meille neljälle lapselle ja minä toisiksi vanhin olin ensimmäinen, joka muutti pois kotoa 16-vuotiaana. Opiskelujen jälkeen muutin kuitenkin takaisin, koska sain työpaikan lapsuudenkotini läheltä.
Asun siis nyt 26-vuotiaana kotona, 20v siskoni muuttaa syksyllä jos pääsee opiskelemaan. 23-vuotias veljeni muutti viime vuonna tyttöystävänsä kanssa yhteen, 27-vuotias isoveli osti omakotitalon tästä läheltä muutama vuosi sitten.
Mitä olisimme hyötyneet siitä, että olisimme laittaneet vähät rahamme tai yhteiskunnan rahat jonkun vuokrayksiön maksamiseen? Ei itsenäistyminen vaadi köyhyysrajalla kitkuttelemista! Olemme kaikki itsenäisiä ja hyvin toimeentulevia nuoria aikuisia, ulkomailla paljon reissanneita ja opiskelut kunnialla hoitaneita.
Muutin lukion tokaluokkalaisena 18-vuotiaana "kypsänä aikuisena" pois kotoa, koska vanhemmat ärsyttivät: olisi pitänyt tehdä kotitöitä ja herätä viikonloppuisin ennen kahtatoista, siis ihan kamalaa. Sain solukämpän ja siellä sitten elelin kivaa teinibile-elämää. Lukion jälkeen en päässyt suoraan opiskelemaan, koska aika tosiaan kului biletykseen opiskelun sijaan. Opiskelijasolusta oli muutettava pois, kun en enää ollut opiskelija.
Onneksi vanhempani ottivat minut takaisin kotiin, vaikka olin ollut h*lvetin rasittava teinimäinen kakara. Kotona sain päivärytmini normaaliksi, opiskelin pääsykoetta varten ja pääsin välivuoden jälkeen yliopistoon.
Solukämpän kaverilleni ei käynyt yhtä hyvin: häntä ei huolittu kotiin ja nyt 23-vuotiaana hän asuu edelleen milloin missäkin. Tuskin nykyisillä elintavoilla on enää aivosoluja jäljellä niin paljoa, että olisi aivoja yliopisto-opiskeluun...