Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan kamala, mutta jätän masentuneen avopuolison
26.05.2015 |
Olen tässä jo pidemmän aikaa katsellut kumppanin masennusta ja se ajaa minut itsekin jo epätoivon partaalle. Välillä hän jaksaa opiskella ja elää suht normaalisti, mutta nyt on taas kausi ettei hän jaksa yhtään mitään. Lääkitys on ja käy terapiassa eli apua on hakenut. Itsekin olen yrittänyt tukea parhaani mukaan, mutta en minäkään ihmeisiin pysty.
Tämä tilanne ajaa minut itsenikin kohta masennukseen. Ei minusta vaan ole tähän. Tulin siihen tulokseen, että pakkohan minun on ajatella itseänikin. En minä voi jättää elämättä ja nauttimatta omasta elämästäni kenenkään muun vuoksi. Ero on paras ratkaisu, vaikka vähän hävettääkin jättää toinen siksi, koska hän on sairas.
Tää on kamalaa, mutta mun on pakko saada elää onnellista elämää. Nykyinen ei ole sitä, koska tunnen olevani enemmän tukihenkilö. :(
Kommentit (83)
Kukas ap:ta sitten tukee, jos hänkin uupuu tuossa liitossaan? Pitää tuntea omat rajat, rakkaus ei aina riitä, jos se vie terveyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:27"]
Sinä itsekin voit sairastua, joskus. Ehkäpä silloinen puolisosi jättää sinut samasta syystä. Tai sairastut syöpään mutta senkin hoitaminen on niin kovin raskasta ja aikaa vievää - olisiko silloinkin ok puolison lähteä?
[/quote]
Kyllä olisi. En halua että kukaan velvollisuudentunteesta roikkuu minussa. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olen nykyiseni kanssa koska haluan tukea häntä. En siitä syystä, että suhteemme olisi hyvä. Ap
[/quote]
Niin no, avopuolisona et ole sitoutunut muuhun ku siihen et niin kauan ku on kivaa, olet suhteessa.
Avioliitossa sen sijaan on tarkoitus pysyä in sickness and in health... Onneks et sellaiseen sitoutunut. Älä sitoudukaan, koska et siihen kykene ilmiselvästi.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:58"]
Anteeks vaan mutta oletko edes yrittänyt tehdä vähän pesäeroa siihen että sinulla olisi se oma ihana elämä siinä rinnalla vaikka olisi tuo parisuhde nyt koitoksella? Se sinun rakastamasi puoliso kuitenkin on edelleen olemassa, hänellä on vain todella vaikea ajan jakso elämässä. Oletko puhunut asiasta hänelle?Hänelläkin varmasti on haluja seistä omilla jaloillaan mutta siihen pitää ehkä antaa pieni sysäys. Missään nimessä teidän elämä ei pidä pyöriä masennuksen ympärillä vaan sinullakin pitää olla oma elämä siinä rinnalla. Ja puolisoille on yleensä tarjolla vertaistukea ja neuvontaa miten selvitä tuosta ajanjaksosta.
Tottakai jos et ollenkaan enää rakasta puolisoasi, hän on kauhein ihminen ollut aina sinulle niin sittenhän erota olisi jo pitänyt ennen sairastumista. Mutta mitä jos puolisosi pahin jakso alkaa olla jo ohi, etkö tahtoisi enää sittenkään olla hänen kanssaan kun hän on terve?Jos lääkitystä ja terapiaa on, niin hänellä on jo todella paljon paremmat mahdollisuudet parantua kuin suurimmalla osalla suomen masentuneista jotka eivät edes saa hoitoa. Mutta faktahan on se että ne lääkkeetkään eivät tehoa parissa kuukaudessa vaan paras tulos vaatii terapian kanssa sen 1-2 vuotta jotta aivokemiakin rauhoittuu.
Oletko keskustellut asiasta varmasti tarpeeksi ulkopuolisen kanssa jotta saat perspektiiviä asiaan?
[/quote]
Kyllä minulla on oma elämä, mutta tuntuu että minä olen se joka tämän talouden pitää aina vaan pystyssä, koska toisesta ei siihen ole. Teen ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä, huolehdin laskuista, ulkoilutan koiran jne.
Tulevaisuutta ei osaa eikä uskalla suunnitella, koska toinen pelkää eikä usko onneen. Ajattelee kuitenkin kuolevansa kohta, koska ei jaksa.
En uskalla kertoa onnistumisista ja hyvästä päivästä, koska toisella on niin paha olla. Ja sitten kun yritän, niin ei toinen osaa aidosti iloita puolestani.
Mitään yhteistä ei enää jaksa harrastaa. Hyvä että saan tuon joskus raahattua kauppaan tai lenkille. Sekin on tuskien takana.
Tulee huono omatunto siitä, kun pidän hauskaa ystävieni kanssa, siitä kun jätän hänet yksin kotiin ja painun lenkille selvittämään päätä, koska en jaksa toisen ainaista alakuloa.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"]
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[/quote]
Sinä tässä julma olet, kun syyllistät ap:ta ja vielä toivot hänelle pahaa. Oletko nyt tyytyväinen itseesi?
Ap on yrittänyt olla puolisonsa tukena, mutta nyt on tullut seinä vastaan. On aika tullut lähteä eri teille. Ei ihmisten pidä olla yhdessä säälistä. Eikä senkään vuoksi, että niin on tapana. Kaadoin omat kulissini ja erosin miehestä, joka omalla käytöksellään ylläpiti masennustani. Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja hänen puolisolleen niin yhdessä kuin erilläänkin. Elämme täällä vain kerran. Joskus vain on ihan pakko ajatella myös itseään.
[/quote]
KIITOS! Tämä kommentti helpotti tunnontuskia! Ja muutkin kannustavat viestit. En olekaan ihan kamala. Ap
[/quote]
Kyllä olet. Todella itsekästä. Tää on vaan nykyajan tapa, et ollaan yhdessä niin kauan ku itellä on kivaa. Ei mitään tahtoa sitoutua mihinkään.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:27"] Sinä itsekin voit sairastua, joskus. Ehkäpä silloinen puolisosi jättää sinut samasta syystä. Tai sairastut syöpään mutta senkin hoitaminen on niin kovin raskasta ja aikaa vievää - olisiko silloinkin ok puolison lähteä? [/quote] Kyllä olisi. En halua että kukaan velvollisuudentunteesta roikkuu minussa. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olen nykyiseni kanssa koska haluan tukea häntä. En siitä syystä, että suhteemme olisi hyvä. Ap [/quote] Niin no, avopuolisona et ole sitoutunut muuhun ku siihen et niin kauan ku on kivaa, olet suhteessa. Avioliitossa sen sijaan on tarkoitus pysyä in sickness and in health... Onneks et sellaiseen sitoutunut. Älä sitoudukaan, koska et siihen kykene ilmiselvästi.
[/quote]
Toivottavasti itse joudut kokemaan joskus sen, kun kumppani sairastuu henkisesti. Ehkä sinä sitten ymmärrät ettei asiat ole niin yksinkertaisia. Kerro minulle, mikä on se tilanne että avioero on sallittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:25"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"] Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3 [/quote] Sinä tässä julma olet, kun syyllistät ap:ta ja vielä toivot hänelle pahaa. Oletko nyt tyytyväinen itseesi? Ap on yrittänyt olla puolisonsa tukena, mutta nyt on tullut seinä vastaan. On aika tullut lähteä eri teille. Ei ihmisten pidä olla yhdessä säälistä. Eikä senkään vuoksi, että niin on tapana. Kaadoin omat kulissini ja erosin miehestä, joka omalla käytöksellään ylläpiti masennustani. Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja hänen puolisolleen niin yhdessä kuin erilläänkin. Elämme täällä vain kerran. Joskus vain on ihan pakko ajatella myös itseään. [/quote] KIITOS! Tämä kommentti helpotti tunnontuskia! Ja muutkin kannustavat viestit. En olekaan ihan kamala. Ap [/quote] Kyllä olet. Todella itsekästä. Tää on vaan nykyajan tapa, et ollaan yhdessä niin kauan ku itellä on kivaa. Ei mitään tahtoa sitoutua mihinkään.
[/quote]
Entä jos sitä kivaa ei ole ollut pitkään aikaan? Pitäisikö kärvistella ehkä loppuelämänsä liitossa, jossa ei ole onnellinen?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:39"]
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[/quote]Miksi pitäisi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta?
Ja mistä tiedät tukisiko ap:n puoliso ap:ta jos ap sairastuisi? Nythän ap on vetänyt äärirajoilleen, miksi pitäisi uhrata itseään enempää?
[/quote]
Oliko se rakkautta alunperinkään jos hylkää toisen masennuksen takia? Kykeneekö hylkääjä edes rakastamaan kertään muuta kuin itseään?
Paha tosin mennä sanomaan kun ei tilannetta oikeasti tunne. Ap:sta tulee vaan vaikutelma että hän on nuori "menestyjä" joka ei kestä muiden kuin toisten "menestyjien" seuraa. No ehkä elämä opettaa.
[/quote]
Nimenomaan näin. Ei se ole mitään rakkautta, paitsi itserakkautta. Heti kun ei voi olla ottamassa vaan pitäis antaakin jotain, ni ei kelpaa. Hyvin nykyaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:39"]
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[/quote]Miksi pitäisi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta?
Ja mistä tiedät tukisiko ap:n puoliso ap:ta jos ap sairastuisi? Nythän ap on vetänyt äärirajoilleen, miksi pitäisi uhrata itseään enempää?
[/quote]
Oliko se rakkautta alunperinkään jos hylkää toisen masennuksen takia? Kykeneekö hylkääjä edes rakastamaan kertään muuta kuin itseään?
Paha tosin mennä sanomaan kun ei tilannetta oikeasti tunne. Ap:sta tulee vaan vaikutelma että hän on nuori "menestyjä" joka ei kestä muiden kuin toisten "menestyjien" seuraa. No ehkä elämä opettaa.
[/quote]
Tottakai minä rakastan puolisoani! Tai ainakin rakastin. Joskus vain on tilanteita ettei rakkaus vain riitä. Minä olen onneton, en jaksa. Mihin sen rajan saa vetää, että mitä saa ja pitää toisen takia kestää? Jos puolisoni olisi henkisesti väkivaltainen niin kaikki kannustaisivat lähtemään. Miksi tämä tilanne on eri? Väkivaltaankin liittyy mielen sairauksia. Ei kukaan terve tee toiselle niin pahaa.
MIKSI minun täytyy jaksaa tässä suhteessa? Siksi että toisella olisi parempi mieli? Entäs minä sitten, kun minulla ei ole? Onhan tämä itsekästä lähteä, mutta niin olisi sekin jos toinen vaatisi jäämään vain hänen takiaan.
[/quote]
Sä olet kyllä itsekäs prinsessa. "Olen varmaan kamala..." ja sitten kuitenkin tuollainen ylläoleva puolustelupuhe. Mitään ristiriitaa? Tässä just huomaa, ettet oikeasti ajattele että sun käytöksessäs olisi mitään väärää. Haluat vaan muiden vakuutteluja sille, että teet oikein.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:32"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:27"] Sinä itsekin voit sairastua, joskus. Ehkäpä silloinen puolisosi jättää sinut samasta syystä. Tai sairastut syöpään mutta senkin hoitaminen on niin kovin raskasta ja aikaa vievää - olisiko silloinkin ok puolison lähteä? [/quote] Kyllä olisi. En halua että kukaan velvollisuudentunteesta roikkuu minussa. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olen nykyiseni kanssa koska haluan tukea häntä. En siitä syystä, että suhteemme olisi hyvä. Ap [/quote] Niin no, avopuolisona et ole sitoutunut muuhun ku siihen et niin kauan ku on kivaa, olet suhteessa. Avioliitossa sen sijaan on tarkoitus pysyä in sickness and in health... Onneks et sellaiseen sitoutunut. Älä sitoudukaan, koska et siihen kykene ilmiselvästi.
[/quote]
Toivottavasti itse joudut kokemaan joskus sen, kun kumppani sairastuu henkisesti. Ehkä sinä sitten ymmärrät ettei asiat ole niin yksinkertaisia. Kerro minulle, mikä on se tilanne että avioero on sallittu?
[/quote]
Olen sitoutunut liittooni, johon kuuluu ja on kuulunut monenlaisia vaiheita, joista sinä et tiedä mitään. Sellaista elämä on. Hyviä ja huonoja hetkiä. Ei pelkkää ruusuilla tanssimista. Ja uskon, että mitään todellista onnea ei voi koskaan löytää jos aina vaihtaa kumppania kun itsellä ei ole just sillä hetkellä kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika sentään, mitä vastauksia! Parisuhde perustuu vapaaehtoisuudelle, vastavuoroisuudelle ja tasaveroisuudelle. Minusta on rohkeaa ja ihailtavaa kantaa vastuuta omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Lähteminen ei ole helppoa, mutta on lähdettävä, jos suhde ei enää anna sitä mitä kaipaa ja se syö liiaksi voimia. Ap, varmasti tilanne on ristiriitainen ja repivä - tee kuitenkin kuten sydän sanoo ja hae tukea samoin ajattelevista ja sinua tukevista. Voi hyvin!
Älä välitä näistä kaakattajista, jotka haukkuvat sinua itsekkääksi. Sinä olet ollut tukena ja yrittänyt pitää suhdettanne kasassa. Ei kukaan sitä pysty yksinään tekemään. Vaikka kumppani olisi masentunut niin kyllä sieltäkin päästä jotain pitäisi takaisin tulla. Ei kaikkea voi sysätä vain toisen harteille ja pistää sitä masennuksen piikkiin. Tee niin kuin sinusta tuntuu parhaalta ja tsemppia oikein paljon!
T: itsekin masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:34"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:25"] [quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"] Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa
[/quote]
Entä jos sitä kivaa ei ole ollut pitkään aikaan? Pitäisikö kärvistella ehkä loppuelämänsä liitossa, jossa ei ole onnellinen?
[/quote]
Pitää tehdä asialle jotain että on onnellinen. Turha syyttää sitä toista osapuolta kaikesta. Voi yrittää saada elämän mukavaksi niissä olosuhteissa joissa on. Tää rakkauskäsitys on niin hassu nykyään. Toisaalta mennään vaikka maailman ääriin ihastuneina ja tehdään mitä vaan päätöntä ja toisaalta hylätään se oma rakas loppujen lopuksi aika mitättömistä syistä. Ei se rakkaus niin vaan lopu, jos on aitoa sellaista.
Eroa heti, äläkä lykkää sitä tulevaisuuteen. Se masennus synkistyttää sinunkin mielen vaivihkaa. Tiedän mistä puhun, sillä seurustelin ja asuin yli vuoden yhdessä masentuneen, itsetuhoisen ja päihdeongelmaisen naisen kanssa. Erosimme muutama viikko sitten, ja yllätyin mikä helpotus se oli. Tuon naisen masennus ja muut mielenterveysongelmat olivat todella raskasta ja pelottavaa seurattavaa; kerran hän suuttui minulle jostain kun oli juonut viinaa, ja sekosi siitä ja jotenkin onnistui ripustamaan itsensä kattoon koiranhihnasta. Onneksi se koukku irtosi katosta, pari viikkoa hänellä näkyi kaulassa ikävän näköiset mustelmat. Hän kielsi minua soittamasta apua, ja minä tottelin. En tiedä miksi. Minäkin aloin olla synkissä tunnelmissa kun tämä nainen puhui jatkuvasti niitä itsensätappamis-puheita ja mikään ei ollut hyvin. Nyt alan olla taas oma itseni. Olisi pitänyt erota jo aikasemmin, mutta elättelin toivoa että kyllä se kohta piristyy ja paranee. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten varmaan jään tähän suhteeseen ja tuhoan itteni.
Mä yritin jutella miehelle ja kertoa mun tuntemuksista. Hän ei kuulema jaksa ja sanoo, että ihan sama lähdenkö vai jäänkö koska ei hänestä kukaan aidosti välitä kuitenkaan. Ymmärtää mun ratkaisua lähteä katsastamaan parempia miehiä.
Ihan hirveä olo. :( Ap
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 23:06"]Sitten varmaan jään tähän suhteeseen ja tuhoan itteni.
Mä yritin jutella miehelle ja kertoa mun tuntemuksista. Hän ei kuulema jaksa ja sanoo, että ihan sama lähdenkö vai jäänkö koska ei hänestä kukaan aidosti välitä kuitenkaan. Ymmärtää mun ratkaisua lähteä katsastamaan parempia miehiä.
Ihan hirveä olo. :( Ap
[/quote]
Nyt lopetat ja pakkaat tavarat. Tee päätös, äläkä katso taakse. Sinulla on oikeus onneen ja hyvään elämään, mies toipuu jos on toipuakseen sinusta huolimatta!
Teidän mielestänne masentunutta puolisoa pitäisi tukea loputtomiin? Jäädä uppoavaan laivaan? Masennus voi johtua huonosta parisuhteestakin. Ei voi uhrata elämäänsä toisen puolesta.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 23:06"]Sitten varmaan jään tähän suhteeseen ja tuhoan itteni. Mä yritin jutella miehelle ja kertoa mun tuntemuksista. Hän ei kuulema jaksa ja sanoo, että ihan sama lähdenkö vai jäänkö koska ei hänestä kukaan aidosti välitä kuitenkaan. Ymmärtää mun ratkaisua lähteä katsastamaan parempia miehiä. Ihan hirveä olo. :( Ap [/quote] Nyt lopetat ja pakkaat tavarat. Tee päätös, äläkä katso taakse. Sinulla on oikeus onneen ja hyvään elämään, mies toipuu jos on toipuakseen sinusta huolimatta!
[/quote]
Tämä! Ihan tosissasi ap, et jää tuohon roikkumaan. Roikut kohta hirressä yhdessä miehesi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 19:31"]Teidän mielestänne masentunutta puolisoa pitäisi tukea loputtomiin? Jäädä uppoavaan laivaan? Masennus voi johtua huonosta parisuhteestakin. Ei voi uhrata elämäänsä toisen puolesta.
[/quote]
AV nyt on muutenkin täynnä "masentuneita" pirttihirmuja, joiden mielestä miehen tulee pysyä suhteessa vaikka nainen pms-oireissaan tuhoaa koko talon.. joten tämän keskustelun vastaukset eivät yllätä.
Ymmärrän sinua ap. Olen itsekin kärsinyt vakavan masennuksen ja luulen, että tässä ketjussa sinua syyllistävät eivät tunne masennuksen tuhoavaa voimaa, kun vertaavat sitä vähäpätöisiin vastoinkäymisiin.
Uskon, että et miettisi eroa, jos et olisi jo yrittänyt kaikin tavoin auttaa ja tukea puolisoasi. Sinun pitää kuitenkin auttaa myös itseäsi, koska masentunut puolisosi ei pysty sinusta huolehtimaan. Rohkeutta!
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:39"]
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[/quote]Miksi pitäisi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta?
Ja mistä tiedät tukisiko ap:n puoliso ap:ta jos ap sairastuisi? Nythän ap on vetänyt äärirajoilleen, miksi pitäisi uhrata itseään enempää?
[/quote]
Oliko se rakkautta alunperinkään jos hylkää toisen masennuksen takia? Kykeneekö hylkääjä edes rakastamaan kertään muuta kuin itseään?
Paha tosin mennä sanomaan kun ei tilannetta oikeasti tunne. Ap:sta tulee vaan vaikutelma että hän on nuori "menestyjä" joka ei kestä muiden kuin toisten "menestyjien" seuraa. No ehkä elämä opettaa.
[/quote]
Tottakai minä rakastan puolisoani! Tai ainakin rakastin. Joskus vain on tilanteita ettei rakkaus vain riitä. Minä olen onneton, en jaksa. Mihin sen rajan saa vetää, että mitä saa ja pitää toisen takia kestää? Jos puolisoni olisi henkisesti väkivaltainen niin kaikki kannustaisivat lähtemään. Miksi tämä tilanne on eri? Väkivaltaankin liittyy mielen sairauksia. Ei kukaan terve tee toiselle niin pahaa.
MIKSI minun täytyy jaksaa tässä suhteessa? Siksi että toisella olisi parempi mieli? Entäs minä sitten, kun minulla ei ole? Onhan tämä itsekästä lähteä, mutta niin olisi sekin jos toinen vaatisi jäämään vain hänen takiaan.