Olen varmaan kamala, mutta jätän masentuneen avopuolison
Olen tässä jo pidemmän aikaa katsellut kumppanin masennusta ja se ajaa minut itsekin jo epätoivon partaalle. Välillä hän jaksaa opiskella ja elää suht normaalisti, mutta nyt on taas kausi ettei hän jaksa yhtään mitään. Lääkitys on ja käy terapiassa eli apua on hakenut. Itsekin olen yrittänyt tukea parhaani mukaan, mutta en minäkään ihmeisiin pysty.
Tämä tilanne ajaa minut itsenikin kohta masennukseen. Ei minusta vaan ole tähän. Tulin siihen tulokseen, että pakkohan minun on ajatella itseänikin. En minä voi jättää elämättä ja nauttimatta omasta elämästäni kenenkään muun vuoksi. Ero on paras ratkaisu, vaikka vähän hävettääkin jättää toinen siksi, koska hän on sairas.
Tää on kamalaa, mutta mun on pakko saada elää onnellista elämää. Nykyinen ei ole sitä, koska tunnen olevani enemmän tukihenkilö. :(
Kommentit (83)
Ymmärrän ihan hyvin. Itseämme vartenhan me täällä eletään.
Ap, ei teillä ole tasaveroinen parisuhde ja jokaisella on oikeus sellaiseen. Jos toinen osapuoli on aina nojallaan toiseen, suhteeen dynamiikka vääristyy. Tsemppiä sinulle, kun käännät uuden lehden elämässäsi!
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:15"]
Ymmärrän ihan hyvin. Itseämme vartenhan me täällä eletään.
[/quote]
Kamalaa, kamalaa, kamalaa. Siis tämä "itseämme vartenhan eletään". Herää nyt hyvä ihminen, ja mieti edes hetki ihan vakavissasi, että millainen kärsimyksen, itsekkyyden ja hylkäämisen helvetti tulisi maan päälle jos kaikki ajattelisivat noin!! Toivottavasti oli ironiaa tuo lauseesi.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:09"]
Olen varmaan kamala, mutta jätän masentuneen avopuolison
[/quote]
Ymmärrän jossain määrin, koska olen nähnyt vastaavaa tilannetta aikanaa läheltä. Mutta kävi miten kävi, niin suosittelen, että katso kuitenkin tämä monipuolinen keskustelu masennuksesta ja siitä toipumisesta; siinä puhutaan varsin paljon myös läheisten uupumisesta ja jaksamisesta sekä viisaista tukemisen tavoista, asiantuntijana kokenut psykiatri-psykoterapeutti: http://vod.tv7.fi/vod/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
Kertarepäisyllä irti. Mitä pitempään pysyt vastentahtoisesti suhteessa, sitä pitempään te kumpikin kärsitte.
Itse jouduin masentuneena lähtemään suhteesta jossa voin huonosti koska "terve" kumppani kuvitteli olevansa velvoitettu jatkamaan kanssani maailman tappiin, säälistä tai velvollisuudentunteesta. Onneksi sain terapiasta voimaa nähdä eteenpäin elämässä ja ymmärsin että suhde piti minua kiinni reaktiivisen masennuksen aiheuttamissa kuvioissa joista päästyäni olin vapaa elämään omaa elämääni itsenäisenä aikuisena ihmisenä.
Meni aikansa, mutta paraneminen alkoi. Kummallakin, löysimme kumpikin uuden alun elämään ja kumppanit joiden kanssa voimme paremmin. Tsemppiä sinulle elämääsi!
Sinä itsekin voit sairastua, joskus. Ehkäpä silloinen puolisosi jättää sinut samasta syystä. Tai sairastut syöpään mutta senkin hoitaminen on niin kovin raskasta ja aikaa vievää - olisiko silloinkin ok puolison lähteä?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:27"]
Sinä itsekin voit sairastua, joskus. Ehkäpä silloinen puolisosi jättää sinut samasta syystä. Tai sairastut syöpään mutta senkin hoitaminen on niin kovin raskasta ja aikaa vievää - olisiko silloinkin ok puolison lähteä?
[/quote]
Kyllä olisi. En halua että kukaan velvollisuudentunteesta roikkuu minussa. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olen nykyiseni kanssa koska haluan tukea häntä. En siitä syystä, että suhteemme olisi hyvä. Ap
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:39"]
Aviopuoliso vai avopuoliso?
[/quote]
Onko sillä merkitystä? Ap
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"]
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[/quote]
Sinä tässä julma olet, kun syyllistät ap:ta ja vielä toivot hänelle pahaa. Oletko nyt tyytyväinen itseesi?
Ap on yrittänyt olla puolisonsa tukena, mutta nyt on tullut seinä vastaan. On aika tullut lähteä eri teille. Ei ihmisten pidä olla yhdessä säälistä. Eikä senkään vuoksi, että niin on tapana. Kaadoin omat kulissini ja erosin miehestä, joka omalla käytöksellään ylläpiti masennustani. Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja hänen puolisolleen niin yhdessä kuin erilläänkin. Elämme täällä vain kerran. Joskus vain on ihan pakko ajatella myös itseään.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"]
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[/quote]
Sinä tässä julma olet, kun syyllistät ap:ta ja vielä toivot hänelle pahaa. Oletko nyt tyytyväinen itseesi?
Ap on yrittänyt olla puolisonsa tukena, mutta nyt on tullut seinä vastaan. On aika tullut lähteä eri teille. Ei ihmisten pidä olla yhdessä säälistä. Eikä senkään vuoksi, että niin on tapana. Kaadoin omat kulissini ja erosin miehestä, joka omalla käytöksellään ylläpiti masennustani. Toivon kaikkea hyvää ap:lle ja hänen puolisolleen niin yhdessä kuin erilläänkin. Elämme täällä vain kerran. Joskus vain on ihan pakko ajatella myös itseään.
[/quote]
KIITOS! Tämä kommentti helpotti tunnontuskia! Ja muutkin kannustavat viestit. En olekaan ihan kamala. Ap
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"]
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[/quote]Sinähän voit alkaa ap:n puolison uudeksi puolisoksi sitten kun he ovat eronneet.
Sinä kun olet niin hyvä ja hieno ihminen.
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:39"]
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[/quote]Miksi pitäisi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta?
Ja mistä tiedät tukisiko ap:n puoliso ap:ta jos ap sairastuisi? Nythän ap on vetänyt äärirajoilleen, miksi pitäisi uhrata itseään enempää?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:42"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:39"]
Kyllä olet kamala mutta eipä ihmisiltä nykyään voi oikein muuta odottaakaan.
Ymmärrä kuitenkin että vaikka hylkääy kumppanisi niin itseäsi et voi paeta. Itsekkyytesi ja armottomuutesi tulee aina seuraamaan sinua ja tekemään elämästäsi tyhjää ja kurjaa. Toivottavasti kasvat ihmisenä.
[/quote]Miksi pitäisi olla yhdessä ihmisen kanssa jota ei rakasta?
Ja mistä tiedät tukisiko ap:n puoliso ap:ta jos ap sairastuisi? Nythän ap on vetänyt äärirajoilleen, miksi pitäisi uhrata itseään enempää?
[/quote]
Oliko se rakkautta alunperinkään jos hylkää toisen masennuksen takia? Kykeneekö hylkääjä edes rakastamaan kertään muuta kuin itseään?
Paha tosin mennä sanomaan kun ei tilannetta oikeasti tunne. Ap:sta tulee vaan vaikutelma että hän on nuori "menestyjä" joka ei kestä muiden kuin toisten "menestyjien" seuraa. No ehkä elämä opettaa.
Minulla on ollut vakava masennus ja ymmärrän aloittajaa.
Tiedostan että pahimpina aikoinani olen ollut täysin sietämätön. Onneksi en ole ollut parisuhteessa sillä en olisi kestänyt ajatusta että vedän jonkun mukanani tähän ylitsepääsemättömältä tuntuvaan epätoivoon. Ainoat ihmiset jotka ovat vielä elämässäni ovat lähisukulaiset. Kaikki muut suhteet ovat ennemmin tai myöhemmin katkenneet. Joko omasta aloitteestani (en jaksa pitää yhteyttä/nähdä) tai sitten ihmiset ovat vain kaikonneet. Ymmärrän sen enkä syyllistä ketään.
Toivottavasti, aloittaja, puolisollasi on kuitenkin jonkinlainen tukiverkko ettei hän jää täysin yksin.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 17:02"]
Olet julma. Toivon että sinutkin hylätään joskus kun olet heikoimmillasi. Puolisosi ansaitsee parempaa <3
[/quote]Sinähän voit alkaa ap:n puolison uudeksi puolisoksi sitten kun he ovat eronneet.
Sinä kun olet niin hyvä ja hieno ihminen.
[/quote]:D
Anteeks vaan mutta oletko edes yrittänyt tehdä vähän pesäeroa siihen että sinulla olisi se oma ihana elämä siinä rinnalla vaikka olisi tuo parisuhde nyt koitoksella? Se sinun rakastamasi puoliso kuitenkin on edelleen olemassa, hänellä on vain todella vaikea ajan jakso elämässä. Oletko puhunut asiasta hänelle?Hänelläkin varmasti on haluja seistä omilla jaloillaan mutta siihen pitää ehkä antaa pieni sysäys. Missään nimessä teidän elämä ei pidä pyöriä masennuksen ympärillä vaan sinullakin pitää olla oma elämä siinä rinnalla. Ja puolisoille on yleensä tarjolla vertaistukea ja neuvontaa miten selvitä tuosta ajanjaksosta.
Tottakai jos et ollenkaan enää rakasta puolisoasi, hän on kauhein ihminen ollut aina sinulle niin sittenhän erota olisi jo pitänyt ennen sairastumista. Mutta mitä jos puolisosi pahin jakso alkaa olla jo ohi, etkö tahtoisi enää sittenkään olla hänen kanssaan kun hän on terve?Jos lääkitystä ja terapiaa on, niin hänellä on jo todella paljon paremmat mahdollisuudet parantua kuin suurimmalla osalla suomen masentuneista jotka eivät edes saa hoitoa. Mutta faktahan on se että ne lääkkeetkään eivät tehoa parissa kuukaudessa vaan paras tulos vaatii terapian kanssa sen 1-2 vuotta jotta aivokemiakin rauhoittuu.
Oletko keskustellut asiasta varmasti tarpeeksi ulkopuolisen kanssa jotta saat perspektiiviä asiaan?
Oot aika julma. Puolisosi ottaa kaiken avun vastaan ja syö lääkkeitä. Mitä vielä voit häneltä vaatia? Ei sun tarvitse heittäytyä siihen masennukseen mukaan