Lue keskustelun säännöt.
Olen varmaan kamala, mutta jätän masentuneen avopuolison
26.05.2015 |
Olen tässä jo pidemmän aikaa katsellut kumppanin masennusta ja se ajaa minut itsekin jo epätoivon partaalle. Välillä hän jaksaa opiskella ja elää suht normaalisti, mutta nyt on taas kausi ettei hän jaksa yhtään mitään. Lääkitys on ja käy terapiassa eli apua on hakenut. Itsekin olen yrittänyt tukea parhaani mukaan, mutta en minäkään ihmeisiin pysty.
Tämä tilanne ajaa minut itsenikin kohta masennukseen. Ei minusta vaan ole tähän. Tulin siihen tulokseen, että pakkohan minun on ajatella itseänikin. En minä voi jättää elämättä ja nauttimatta omasta elämästäni kenenkään muun vuoksi. Ero on paras ratkaisu, vaikka vähän hävettääkin jättää toinen siksi, koska hän on sairas.
Tää on kamalaa, mutta mun on pakko saada elää onnellista elämää. Nykyinen ei ole sitä, koska tunnen olevani enemmän tukihenkilö. :(
Kommentit (83)
AP ja vastaavassa tilanteessa olevat, mielenterveysongelmaisen läheiselle on oma tukiyhdistys, Finfami. Sieltä kannattaa tuollaisissa tilanteissa hakea apua. https://finfami.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa kun joku syyttää palstalla aloittajaa automaattisesti ja heti, tietämättä eri seikkoja. On nuoria ihmisiä, ehkä muitakin, jotka eivät jaksa enää parisuhteessa tai pysty auttamaan toista tai olemaan seurassa, jos tilanne on paha. Osa pystyy ja jää, ymmärtää, ehkä tilanne paranee - jos siihen on mahdollisuuksia. Masennus ja ahdistus on myös nuorena tyypillistä joillekin, on paljon vaatimuksia yhteiskunnassa tai traumoja jne. Entä aivokemia, musiikki ja alkoholi. Koskaan et voi tietää mitä muut kokevat. Tottakai jos on mahdollista, osa voi elää parisuhteessa. Riippuu mistä on kyse.
Vielä tuosta kaksisuuntaisen psykoottisesta maniasta, että kolmasosalle tulee juuri tuo voimakas seksivietti päälle.