Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"]

Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa.

[/quote]

Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä. 
[/quote]
jaa. eikö asioista saa puhua.
[/quote]

Toki saa.
Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua.

[/quote]Täällä tämä sama simppeli-ihminen vastailee kaikkille...

Tulee mieleen se keskustelu jossa 70-l syntyneet kertoivat äideistään.

Äitini oli huono äiti. Isäni väkivaltainen. Olen sittemmin kysellyt äidiltäni miksei pelastanut meitä isältä vaan vuodesta toiseen altisti meidät sellaiselle ihmiselle. Tiedän kyllä itse vastauksen: status ja raha. Nykyään ei vastaa kysymyksiini oikeastaan mitään. Vaatii saada nähdä lapsenlapsiaan, mutta en suostu jos isäni on mukana ja ilman isää ei suostu tulemaan kylään. Hän on puolensa valinnut. Vielä kun lopettaisi häirikköpuhelunsa ja sähköpostinsa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:12"]

Oma äitini nostaa itse välillä esille miten erinomainen oli. Hän sentään hoiti lapsiaan kotona 20 vuotta eikä hyppinyt meidän pillin mukaan. Oma versioni on se, että olin kouluikäiseksi asti kotona enkä juuri saanut ikäistäni seuraa pitkien välimatkojen vuoksi. Harrastuksiakaan ei ollut, koska niihin olisi pitänyt kuljettaa ja "meillähän ei kakaroitten pillin mukaan hypitä". Eikä vanhemmat tietenkään viitsineet meidän kanssa tehdä mitään. Kouluiässä häpesin rumia vaatteitani, koska äitini mielestä oli pääasia, että vaatteet olivat halpoja ja käytännöllisiä. Olin hirvittävän kateellinen luokkakavereille, joilla oli nätit vaatteet. Selkäsaunoja sain kouluikäiseksi asti, vaikka ruumiillinen kuritus oli laissa kielletty jo ennen syntymääni. En viitsi kaivaa noita asioita, mutta minusta on ärsyttävää miten äiti korostaa miten hyvä lapsuus meillä oli. Kyse ei ollut myöskään varsinaisesti rahan puutteesta vaan siitä, että meihin laitettu raha olisi mennyt hukkaan.

[/quote]

Kuulostaa niin tutulta, meillä oli samanlaista.Äiti kotiäiti. Harrastuksia ei saanut olla, koska ne olisivat maksaneet, vaatineet vähän vaivannäköä vanhemmilta ja harrastusohjaajat olivat kuulemma pedofiileja. Vaatteet halpoja ja rumia. Lapsiin ei käytetty rahaa. Meillä kotona ei käynyt kukaan eikä me käyty vieraina muilla. Matkoilla, ulkona syömässä tai tapahtumissa ei käyty, "menette sitten aikuisena yksin". Eri mieltä ei saanut olla mistään ja jos oli, oli äidin mukaan vaikea, hullu ja hysteerinen, mahdollisesti epileptikko. Äiti esittää edelleen suurta marttyyria ja kertoo kuinka vaikeaa hällä oli - en ymmärrä miten koska samaan aikaan hän vaiensi ja tukahdutti meidät täysin. Syyttää myös meitä kotiäitiydestään vaikka se oli hänen oma valintansa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:19"]

Olen kysynyt miksei suostunut ostamaan kuukautissiteitä, kun olin teini. Suuttui. Kun menkat teininä alkoivat, äiti kielsi niiden olemassaolon. Menkkojen siis.

[/quote]

Sinä tuskin pystyt ymmärtämään sitä, miten arat asiat menkat voi olla tietyn ikäpolven ihmisille. He tuskin itsekään ymmärtävät sitä, miksi, koska heidät on niin pienestä pitäen siihen kasvatettu. Ne on olleet noloja naisten asioita jotka pitää hoitaa häpeässä ja hiljaa, huomaamatta. Ei nämä ihmiset useinkaan kestä sitä että yhtäkkiä, heidän ollessaan jo ehkä vanhenevia tai vanhoja, yhtäkkiä pitäisikin osata puhua noista asioista avoimesti ja arkisesti. Ihmiset nyt on sellaisia, että usein on erilaisia estoja ja lukkoja, ei siitä toisia oikein moittia voi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua. [/quote] Toki saa. Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi

[/quote]Simppeli-ihminen vastasi taas. Käsken sinun olla hiljaa tällä palstalla. Ärsyttäviä yleistyksiä. Kerro vähän itsestäsi, että tiedämme millainen on täydellinen ihminen.

"Äideistä parhain sä oooot, hän ymmärtää ja lohduttaa, lal lal laa..."

Ihmettelee mistä puhun. 

En edes enää yritä kun toinen ei ole vastaanottavainen. Onneksi ei olisi edes paljon puitavaa. Jätän suosiolla selvittämättä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:12"]

Oma äitini nostaa itse välillä esille miten erinomainen oli. Hän sentään hoiti lapsiaan kotona 20 vuotta eikä hyppinyt meidän pillin mukaan. Oma versioni on se, että olin kouluikäiseksi asti kotona enkä juuri saanut ikäistäni seuraa pitkien välimatkojen vuoksi. Harrastuksiakaan ei ollut, koska niihin olisi pitänyt kuljettaa ja "meillähän ei kakaroitten pillin mukaan hypitä". Eikä vanhemmat tietenkään viitsineet meidän kanssa tehdä mitään. Kouluiässä häpesin rumia vaatteitani, koska äitini mielestä oli pääasia, että vaatteet olivat halpoja ja käytännöllisiä. Olin hirvittävän kateellinen luokkakavereille, joilla oli nätit vaatteet. Selkäsaunoja sain kouluikäiseksi asti, vaikka ruumiillinen kuritus oli laissa kielletty jo ennen syntymääni. En viitsi kaivaa noita asioita, mutta minusta on ärsyttävää miten äiti korostaa miten hyvä lapsuus meillä oli. Kyse ei ollut myöskään varsinaisesti rahan puutteesta vaan siitä, että meihin laitettu raha olisi mennyt hukkaan.

[/quote]

Huh, kylläpä kuulostaa samalta kuin minun lapsuuteni. Äitini aina kehuskelee miten hieno asia oli kun sain olla kotona kouluikään asti, vaikka minä olin hirveän yksinäinen lapsi. Ekaluokalla en osannut yhtään ottaa kontaktia muihin lapsiin kun en tiennyt miten samanikäisten kanssa ollaan! Vaatteet oli äidin ompelemia, voi mikä ylpeydenaihe sekin, vaikka minä olisin halunnut edes yhdet oikeat kaupasta ostetut farkut niiden karmeiden alekangasrytkyjen sijaan.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:19"]

Olen kysynyt miksei suostunut ostamaan kuukautissiteitä, kun olin teini. Suuttui. Kun menkat teininä alkoivat, äiti kielsi niiden olemassaolon. Menkkojen siis.

[/quote]

Sinä tuskin pystyt ymmärtämään sitä, miten arat asiat menkat voi olla tietyn ikäpolven ihmisille. He tuskin itsekään ymmärtävät sitä, miksi, koska heidät on niin pienestä pitäen siihen kasvatettu. Ne on olleet noloja naisten asioita jotka pitää hoitaa häpeässä ja hiljaa, huomaamatta. Ei nämä ihmiset useinkaan kestä sitä että yhtäkkiä, heidän ollessaan jo ehkä vanhenevia tai vanhoja, yhtäkkiä pitäisikin osata puhua noista asioista avoimesti ja arkisesti. Ihmiset nyt on sellaisia, että usein on erilaisia estoja ja lukkoja, ei siitä toisia oikein moittia voi.

[/quote]Simppeli-ihminen vastaili taas. Elämään tulee eteen asioita, jotka on hyvä käydä lävitse. Simppeli-ihmiset eivät käy niitä lävitse vaan menevät samalla kaavalla kuten ennenkin ja kaikilla yleistyksillä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:26"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:08"]

Olen kyllä aikuisena tajunnut äitini tekemiä virheitä, mutta enpä ole halunnut niitä puheeksi ottaa. Miksi kiusaisin vanhaa äitiäni, joka kuitenkin rakasti ja pyrki tekemään parhaansa? Kyllähän kaikki tekevät elämässään virheitä. Pakkohan ne on antaa anteeksi, koska itsekin teen.

[/quote]Teetkö samat virheesi kuin äitisi? Eli et kehity ihmisenä ja huono äitiys jatkuu...

[/quote]

Mikä oletus että vain huono äiti tekisi virheitä? Täydellistä äitiä luultavasti ei olekaan ja myös sen lähes täydellisen äidin virheet voi ja kannattaa antaa anteeksi.

Harvemmin kai niitä virheitä jotka tiedostaa virheiksi toistaa itse. Keskustelu ei ole välttämätön edellytys sille että tiedostaa asian ja pystyy muuttamaan omia tapoja ja ihmisenä voi hyvin kehittyä vaikka olisi antanut vaikkapa vanhempansa tekemät virheet anteeksi erityisesti niistä keskustelematta kenenkään kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:30"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua. [/quote] Toki saa. Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi

[/quote]

Koska toinen oli tapahtumien aikaan lapsi ja toinen se vastuullinen aikuinen.

Myöntää ja tietää kyllä itsekin omat virheensä. Ei mun äiti kuvittele olleensa täydellinen. Pystytään onneksi puhumaan asioista ilman syyllistämisiä.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua.

[/quote]

Vaikea kysymys. Periaatteessa saa, mutta me ihmiset olemme vajavaisia ja meillä on erilaisia arkoja paikkoja ja häpeäntunteita ja muuta. Aika usein me joudumme jatkamaan elämäämme tehtyämme virheitä niin, että vaan työnnämme virheiden ajattelun menneisyyteen ja jatkamme, emme elämän pyörteissä ehdi/jaksa käsitellä niitä sen enempää. Ei se mukavalta silloin tunnu jos joskus aikojen päästä kaivetaan esille niitä vanhoja asioita joista on vaivalla aikanaan jotenkin päästy yli. 

Itse pidän aina ohjenuorana ensimmäisenä ihmistä. Voin puhua tuollaisista asioista, jos se ei tunnu satuttavan tai vaivaavan äitiä. Jos taas tuntuu että se vaivaa, niin en kiusaa häntä kaivamalla hänen menneitä virheitään piinaamaan häntä. En minä itsekään pitäisi siitä jos vaikka joku ystäväni nostaisi virheitäni joita olen tehnyt ehkä 10 vuotta sitten uudestaan taas pöydälle.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"]

Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa.

[/quote]

Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä. 
[/quote]
jaa. eikö asioista saa puhua.
[/quote]

Toki saa.
Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi
[/quote]
en ole siis tuo joka puhui omista muistoistaan. Mutta mun puolesta olisi kiva käydä äidin kanssa läpi asioita joita en voi ymmärtää. Miksi äiti löi. Miksi veljeäni kohdeltiin paremmin kuin minua. Miksi äiti suuttui niin hirveästi kun löysi pyykkikopasta ekat rintaliivini jotka olin siis itse ostanut. Miksi hän haukkui ulkonäköäni. Miksi nyt on olevinaan mmaailman paras mummo lapsilleni kun ei ihan mennyt äitiys putkeen omien lasten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:12"]

Oma äitini nostaa itse välillä esille miten erinomainen oli. Hän sentään hoiti lapsiaan kotona 20 vuotta eikä hyppinyt meidän pillin mukaan. Oma versioni on se, että olin kouluikäiseksi asti kotona enkä juuri saanut ikäistäni seuraa pitkien välimatkojen vuoksi. Harrastuksiakaan ei ollut, koska niihin olisi pitänyt kuljettaa ja "meillähän ei kakaroitten pillin mukaan hypitä". Eikä vanhemmat tietenkään viitsineet meidän kanssa tehdä mitään. Kouluiässä häpesin rumia vaatteitani, koska äitini mielestä oli pääasia, että vaatteet olivat halpoja ja käytännöllisiä. Olin hirvittävän kateellinen luokkakavereille, joilla oli nätit vaatteet. Selkäsaunoja sain kouluikäiseksi asti, vaikka ruumiillinen kuritus oli laissa kielletty jo ennen syntymääni. En viitsi kaivaa noita asioita, mutta minusta on ärsyttävää miten äiti korostaa miten hyvä lapsuus meillä oli. Kyse ei ollut myöskään varsinaisesti rahan puutteesta vaan siitä, että meihin laitettu raha olisi mennyt hukkaan.

[/quote]

Huh, kylläpä kuulostaa samalta kuin minun lapsuuteni. Äitini aina kehuskelee miten hieno asia oli kun sain olla kotona kouluikään asti, vaikka minä olin hirveän yksinäinen lapsi. Ekaluokalla en osannut yhtään ottaa kontaktia muihin lapsiin kun en tiennyt miten samanikäisten kanssa ollaan! Vaatteet oli äidin ompelemia, voi mikä ylpeydenaihe sekin, vaikka minä olisin halunnut edes yhdet oikeat kaupasta ostetut farkut niiden karmeiden alekangasrytkyjen sijaan.

[/quote]Meillä äiti kulki minkkiturkissa ja tytöt vanhoissa rääsyissä. Itse käytin siskon vaatteita kun omia ei juuri ollut eikä uusia ostettu. Äidille toki ostettiin ja hän piti muotiesityksiä kotona.

Simppeli-ihmisen vastauksta odottelen...voisiko hän kertoa, että miksei edes kerran voitu käydä äidin kansa yhdessä kaupassa ostamassa jotain kaunista minulle tai sisaruksille? Olen miettinyt, että mehän oltiin vain kuluerä ja se oli äidiltä pois jos hän osti jotain meille...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:35"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua.

[/quote]

Vaikea kysymys. Periaatteessa saa, mutta me ihmiset olemme vajavaisia ja meillä on erilaisia arkoja paikkoja ja häpeäntunteita ja muuta. Aika usein me joudumme jatkamaan elämäämme tehtyämme virheitä niin, että vaan työnnämme virheiden ajattelun menneisyyteen ja jatkamme, emme elämän pyörteissä ehdi/jaksa käsitellä niitä sen enempää. Ei se mukavalta silloin tunnu jos joskus aikojen päästä kaivetaan esille niitä vanhoja asioita joista on vaivalla aikanaan jotenkin päästy yli. 

Itse pidän aina ohjenuorana ensimmäisenä ihmistä. Voin puhua tuollaisista asioista, jos se ei tunnu satuttavan tai vaivaavan äitiä. Jos taas tuntuu että se vaivaa, niin en kiusaa häntä kaivamalla hänen menneitä virheitään piinaamaan häntä. En minä itsekään pitäisi siitä jos vaikka joku ystäväni nostaisi virheitäni joita olen tehnyt ehkä 10 vuotta sitten uudestaan taas pöydälle.

[/quote]Simppeli-ihmisen vastaus tuo edellinen...mitä yleistyksiä...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:30"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:17"][quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 16:03"] Mun äiti nostaa esille omat kamalat kokemuksensa eli sen, miten heitin ruokia seinälle tai miten kiusasin naapurin lapsia ja hän sai sitä hävetä. Jokaista minun kokemaani vääryyttä kohti hänellä on kaksi sellaista, joista saattaa minua syyllistää. Jos kysyn, miksi hän ei antanut minun mennä discoon 14v iässä, saan vastakysymyksen, että miksi samassa iässä tuhosin sohvan kaatamalla sen päälle kloriittia ja miksi leikkelin kaikkien pikkusiskon barbit kaljuiksi. Keskustele siinä sitten asiallisesti, kun toinen vetää koko ajan mukaan ihan epäolennaisia asioita ja muistoja, jotka haluan unohtaa. [/quote] Äitisi toimii ihan järkevästi. Tehkää toisille kuten toivotte ihmisten tekevän heille. Sinä syydät äitisi silmille hänen tekemiään vanhoja virheitä, ja äiti vastaa samalla mitalla, kertoo sinulle sinun tekemiäsi häntä stressanneita ja rasittaneita virheitä.  [/quote] jaa. eikö asioista saa puhua. [/quote] Toki saa. Mutta miksi sinä saisit "unohtaa" lapsuudessa onat nolot muistosi mutta silti äitisi pitäisi omia virheitään käydä läpi sinun käskystäsi [/quote] en ole siis tuo joka puhui omista muistoistaan. Mutta mun puolesta olisi kiva käydä äidin kanssa läpi asioita joita en voi ymmärtää. Miksi äiti löi. Miksi veljeäni kohdeltiin paremmin kuin minua. Miksi äiti suuttui niin hirveästi kun löysi pyykkikopasta ekat rintaliivini jotka olin siis itse ostanut. Miksi hän haukkui ulkonäköäni. Miksi nyt on olevinaan mmaailman paras mummo lapsilleni kun ei ihan mennyt äitiys putkeen omien lasten kanssa.

[/quote]Sama juttu meillä. Siskoni tekivät molemmat itsemurhan ja nyt äiti jeesustelee, että "on hyvä mummo". Luonnevikainen p-kasa hän hän. Ei ole tehnyt kuulemma mitään virheitä ja "parhaansa yritti". Itse asiassa ei edes yrittänyt olla äiti vaan on pirttihirmu ja patologinen valehtelija.

Mitä ihmeen lässytystä tämä on ettei omia kokemuksiaan saisi tuoda esiin ja niistä puhua, jos kyseessä on oma äiti?! Kyllä jokaisella on oikeus tietää ja kaikesta pitää voida puhua. Pelkäävätkö täällä keskustelevat, jotka kieltävät puhumasta vanhoista, että se on teilläkin edessä. Lapset tulevat kyselemään ja vaatimaan selityksiä? Itse olen ainakin omille lapsilleni nyt jo sanonut että jos joskus haluavat puhua, on se sitten meidän kesken tai terapiassa niin tulen välittömästi. Minä en ole täydellinen ja koska en voi nähdä asioita kuin omasta näkökulmastani olen valmis kertomaan miksi tein mitä tein. Se on myös osa lapsen kasvua, kasvatusta ja lähimmäisenä oloa. Tavoitteena on onnellinen tuleva aikuinen, jonka minä olen tähän maailmaan tuonut.