Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten äitisi suhtautuu, jos otat esille jonkun lapsuutesi epäkohdan?

Vierailija
26.05.2015 |

Esim sisarusten välisen eriarvoisuuden, murtosiän huomioimisen, tms asian.
Mun äiti suuttuu ja vaihtaa aihetta

Kommentit (462)

Vierailija
261/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 13:46"]Mistä ongelmat syntyvät ja miksi lapsi voi huonommin? Onko se ongelma, että lapselle on rakkaudella määritelty rajat esim. kotiintuloaikoina, ei ole ongelma. Onko se ongelma, että kotona äiti on tehnyt monipuolista ruokaa ja halunnut lapsen syövä terveellisesti, ei ole ongelma. Entä se, että viinaa on juotu ja käyttäydytty fiksusti, ei ongelma. Ongelmia ei ole, kun lastakin on samalla arvostettu ja häntä on rakastettu. Pikku risusetkin 70-luvulla pystyy ymmärtämään, kun vastavuoroisesti on rakastettu. Ongelma on siinä, että on tapahunut myös sellaista, mikä ei ole ollut, eikä ole hyväksyttävää. Ja että äiti tietää sen myös, eikä suostu lapselleen sitä mitenkään käsittelemään vaikka näkee lapsensa kärsivän. Tai ei välitä lapsen kärsimyksestä. Se on alistamista, vähättelyä ja henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. Nykyään lastenkin ajatuksia ja kokemuksia voi helposti lukea mm. netistä, ei ole enää niinkuin ennen, lapset antavat kuulua itsestään. Näiden kuulumisien joukosta erottuu myös epäkohdat, joista ennen vanhaan lapsen piti sulkea suunsa ja kärsiä loppuelämänsä. Esim. isä tai joku sukulainen on raiskannut lapsen ja lapsi on kertonut äidille, äiti on kieltänyt lapsen kuulemisen tai tokaisee lapselle, että sellaista sattuu. Tai viina virtaa kotona ja lapset katselevat aikuisten orgioita. Tai koulussa patistetaan tyttöä kertomaan kotona kuukautisista ja äiti haukkuu sitten huoraksi, eikä tyttö saa rahaa mistään ostaekseen jotain sidetarpeita. Tai äiti käy tyttöä läpsimässä, repimässä tukasta arkaa tyttöä tytön huoneessa, haukkuu huoraksi koska tissit ovat ilmestyneet, kun isä on poissa, isä ei tiedä tästä mitään. Tai jotain lapsista syrjitään perheessä niin, että saa syödäkseen omassa huoneessa muiden kylmiä ruoantähteitä. Jne. Vanhemmat näitä asioita eivät tuo muille julki, koska he tietävät toimineensa väärin. Lapselle on kova paikka näitä asioita tuoda julki. Kun lapsi yrittää kyseenalaistaa tapahtumat vanhemmileen, ja vanhemmat torjuvat täysin tapahtumat, on vahingot kaksinkertaiset. Lapsi rakastaa vanhempiaan automaattisesti syntymästään asti ja haluaa olla rakastettu. Vanhempien tulisi ymmärtää, että niistä pahoista asioista voi keskustella vaikkakin sitten aikuisen lapsen kanssa. Hyvän suhteen voi luoda silloinkin arvostamalla lasta ja opettelemalla rakastamaan lastaan. Äiti voi kertoa aikuiselle lapselleen, miksi hän on kokenut, ettei ole osannut suhtautua omaan lapseensa terveellä tavalla. Ja osoittaa, että hän on valmis rakentamaan lapsensa kanssa rakastavaa suhdetta. Aikuinen lapsi kyllä ymmärtää, kun asioista puhutaan. Ja aikuinen lapsi osaa myös edelleen rakastaa äitiään, kun siihen on terve tilaisuus. Aikaa siihen voi mennä, mutta se on ymmärrettävää. Luottamus ei tule itsestään. Kuinka moni äiti, isä ja lapsi haluaisi, että perhesuhteet olisivat kunnossa? Kuinka moni ymmärtää, että ne eivät tule kuntoon käskemällä vaan haluamalla käsitellä kaikki kipeät asiat, jotta perusta olisi terve? Kuka ymmärtää, että maton alle lakaiseminen tekee kipeätä?   [/quote] Mikä ihmeessä saa kuvittelemaan, että jopa rikollisissa jutuissa tekijä on halukas puhumaan? Monessa noissa tilanteissa ongelma ei ole pelkästään äiti vaan kaikki lapsen ympärillä olevat aikuiset. Niissä orgioissa on ollut kyllä muitakin aikuisia. Miksi koulu patistaa johonkin johon jo lapsi tiesi miten siihen tultaisiiin reagoimaan? Miksei hyväksikäytöstä aikuisena tehdä rikosilmoitusta, vaan vaaditaan äidin selitystä? Suurin osa noista tekstinloppuosassa olevista on puhdasta toive ajattelua. Miten ne vanhemmat nyt yks kaks muuttuvat rakastaviksi ja empaatisiksi, jos he eivät koskaan aiemminkaan olleet? Tai sitten he ovat muuttuneet ja voi taas kysyä, että miksi kaivella vanhaa paskaa ja tuoda esille asioita ja tunteita jotka eivät enää edusta millään lailla nykyhetkeä? On selvää, että toiset rakastavat kaivella vanhoja juttuja. Itse en vaan näe mitään syytä siinä. Mietitään jotain läskiperse sanaa, kun nykyisin lantio on 90cm. Mietään jotain silakkapihvejä, kun silakka on kohta kuollut sukupuuttoon. Tai kuinka veljeä suosittiin pienenä, kun äiti nykyisin hoitaa tyttärensä lapsia 5 päivää viikossa. Aikuinen voi työstää omia ongelmiaan muiden halukkaiden kanssa, kun äidin, jos äiti ei halua. Kuka on sanonut, ettei puhdas armahtaminen, anteeksianto ja unohtaminen voi olla ihan yhtä tehokasta, kun syyttely ja vastausten vaatiminen? Huomaatko, että he jotka eivät vanhoja muistele ja kanna kaunaa ja katkeruutta, ovat juuri ne joilla on se hyvä suhde nyt? Kaikkien äidit ovat nimittäin tehneet joskus virheitä. Ihan kaikkien. Sen lisäksi täydellinen äitiys on eri aikakausina tarkoittanut eri asioita. Hippiaikana tuota alastomuuttakin on pidetty jopa suotavana. Ja lasten fyysinen kurittaminen oli normi. Tosin rikokset ovat rikoksia ja ne ovat tekijän, ei äidin vastuulla. Mitä jos vaihtaisit lähestymistapaa ongelman suhteen. Jos vielä 45 vuotiana on ongelmia asian kanssa, niin ehkä kannattaisia etsiä jotain muuta ratkaisua. Niitä on nimittäin muitakin kun pöydälle nostamista tai maton alle lakaisemista. Varsinkaan kun on tullut jo selväksi, ettei sinne huoneeseen lasketa.

[/quote]

Minkä ikäinen tyttäresi on?

Vierailija
262/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 14:57"] Vaikka velvollisuudet loppuvat (huom. laki muuttuu jatkuvasti, joten 18 ei ole mikään maaginen aikuistumisikä) niin vanhemmat ovat vanhempia lapsilleen elämänsä loppuun asti. Terveet vanhemmat ymmärtävät tämän ja tukevat lapsiaan jos aikuisenakin näille tapahtuu jotain yllättävää tai nämä tarvitsevat apua. [/quote] Niin, mutta kuten aikuiset tukevat aikuista. Ei pikkulasta. Kuten myös lasten kuuluisi tukea vanhempiaan, mitä vanhemmiksi he tulevat.

[/quote]

Minä uskon että aikuisuudesta huolimatta vanhemman ja lapsen välillä on jotain muutakin kuin "kaksi aikuista". Ja toisaalta vanhemmilla on vanhemmaksi ryhtymisen valinnan seurauksena enemmän velvollisuuksia jälkipolvilleen. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten jos ihmissuhteessa antaa, niin saa myös takaisin. Hieman hankala lähteä tässä purkamaan läheistä ja lämmintä suhdetta analyyttisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
263/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:05"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 14:57"] Vaikka velvollisuudet loppuvat (huom. laki muuttuu jatkuvasti, joten 18 ei ole mikään maaginen aikuistumisikä) niin vanhemmat ovat vanhempia lapsilleen elämänsä loppuun asti. Terveet vanhemmat ymmärtävät tämän ja tukevat lapsiaan jos aikuisenakin näille tapahtuu jotain yllättävää tai nämä tarvitsevat apua. [/quote] Niin, mutta kuten aikuiset tukevat aikuista. Ei pikkulasta. Kuten myös lasten kuuluisi tukea vanhempiaan, mitä vanhemmiksi he tulevat.

[/quote]

Minä uskon että aikuisuudesta huolimatta vanhemman ja lapsen välillä on jotain muutakin kuin "kaksi aikuista". Ja toisaalta vanhemmilla on vanhemmaksi ryhtymisen valinnan seurauksena enemmän velvollisuuksia jälkipolvilleen. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, joten jos ihmissuhteessa antaa, niin saa myös takaisin. Hieman hankala lähteä tässä purkamaan läheistä ja lämmintä suhdetta analyyttisesti.

[/quote]

Kyllähän siinä enemmän onkin, enemmän kuin ns. kaksi aikuista. Se miten kotona vanhemmat opettavat lasta kommunikoimaan ja toimimaan, niillä esimerkeillä ja opeilla toimitaan. Virheitä voi korjata, kun niitä ymmärtää.

Vierailija
264/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen oppinut tästä keskustelusta, että olen menneisyydessä märehtijä, jonka tulisi armahtaa äitinsä.

Kerron tässä teille lapsuudestani enemmänkin. Isäni mätti äitiäni ja meitä lapsia turpaan milloin mistäkin syystä. Milloin katsoimme häntä väärin tai milloin kömpelönä tiputimme jotain lattialle. Jos erehdyin itkemään, tuli uhkailua, että jos toi nyyhkytys ei lopu, tulee turpaan. Äiti katseli vierestä, eikä puuttunut mitenkään. Usein syytti minua isän väkivaltaisuudesta ja asettui aina veljeni tueksi.

Elin 19 vuotta pelossa ja sitten lähdin. Kontrollointi ja ilkeily vanhempieni taholta on jatkunut koko aikuisuuteni. 

Tulit kolmekymppisenä itse äidiksi ja sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt käyn terapiassa ja vatvon näitä asioita. Mitä siis teen väärin, jos nyt ääneen totean, että minulla oli kamala äiti ja isä, enkä koskaan enää kykene saati halua heitä tavata?

Vierailija
265/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:47"]

Olen oppinut tästä keskustelusta, että olen menneisyydessä märehtijä, jonka tulisi armahtaa äitinsä.

Kerron tässä teille lapsuudestani enemmänkin. Isäni mätti äitiäni ja meitä lapsia turpaan milloin mistäkin syystä. Milloin katsoimme häntä väärin tai milloin kömpelönä tiputimme jotain lattialle. Jos erehdyin itkemään, tuli uhkailua, että jos toi nyyhkytys ei lopu, tulee turpaan. Äiti katseli vierestä, eikä puuttunut mitenkään. Usein syytti minua isän väkivaltaisuudesta ja asettui aina veljeni tueksi.

Elin 19 vuotta pelossa ja sitten lähdin. Kontrollointi ja ilkeily vanhempieni taholta on jatkunut koko aikuisuuteni. 

Tulit kolmekymppisenä itse äidiksi ja sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt käyn terapiassa ja vatvon näitä asioita. Mitä siis teen väärin, jos nyt ääneen totean, että minulla oli kamala äiti ja isä, enkä koskaan enää kykene saati halua heitä tavata?

[/quote]

Ehkä äitisi oli kasvanut itse lapsuuden alistetun isän vallassa ja luuli, että se on oikea tapa elää. On voinut itse pelätä lapsuutensa. Monestihan lapset jatkavat sitä mallia, mitä kotona on ollut.

Toinen on se, että on voinut pelätä miestään ja pikkuhiljaa niin alistettu ja lannistettu, ettei ole kyennyt puolustamaan sinua. 

Oma äitini sanoi isämme kuoltua, että vihdoin voi elää ilman pelkoa. Kysyin, että miksi ei eronnut. Katsoi minua kuin tyhmää. Ei silloin erottu. Kun alkoi kertoa omasta lapsuudestaan, aloin ymmärtää äitini käytöstä. Äitini lapsuus oli ollut kovaa ja pelon sekaista. 

Pelko jättää ihmisen aivoihin muistijäljet ja vaikuttaa hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa. Ehkä sinä voit olla armollinen äidillesi ja ymmärtää, että hän ei parempaan pystynyt ja itse katkaista tämän sukupolvien välisen ketjun.

Me emme voi valita vanhempiamme, mutta voimme itse luoda oman elämän.

Vierailija
266/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:47"]

Olen oppinut tästä keskustelusta, että olen menneisyydessä märehtijä, jonka tulisi armahtaa äitinsä.

Kerron tässä teille lapsuudestani enemmänkin. Isäni mätti äitiäni ja meitä lapsia turpaan milloin mistäkin syystä. Milloin katsoimme häntä väärin tai milloin kömpelönä tiputimme jotain lattialle. Jos erehdyin itkemään, tuli uhkailua, että jos toi nyyhkytys ei lopu, tulee turpaan. Äiti katseli vierestä, eikä puuttunut mitenkään. Usein syytti minua isän väkivaltaisuudesta ja asettui aina veljeni tueksi.

Elin 19 vuotta pelossa ja sitten lähdin. Kontrollointi ja ilkeily vanhempieni taholta on jatkunut koko aikuisuuteni. 

Tulit kolmekymppisenä itse äidiksi ja sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt käyn terapiassa ja vatvon näitä asioita. Mitä siis teen väärin, jos nyt ääneen totean, että minulla oli kamala äiti ja isä, enkä koskaan enää kykene saati halua heitä tavata?

[/quote]

Ehkä äitisi oli kasvanut itse lapsuuden alistetun isän vallassa ja luuli, että se on oikea tapa elää. On voinut itse pelätä lapsuutensa. Monestihan lapset jatkavat sitä mallia, mitä kotona on ollut.

Toinen on se, että on voinut pelätä miestään ja pikkuhiljaa niin alistettu ja lannistettu, ettei ole kyennyt puolustamaan sinua. 

Oma äitini sanoi isämme kuoltua, että vihdoin voi elää ilman pelkoa. Kysyin, että miksi ei eronnut. Katsoi minua kuin tyhmää. Ei silloin erottu. Kun alkoi kertoa omasta lapsuudestaan, aloin ymmärtää äitini käytöstä. Äitini lapsuus oli ollut kovaa ja pelon sekaista. 

Pelko jättää ihmisen aivoihin muistijäljet ja vaikuttaa hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa. Ehkä sinä voit olla armollinen äidillesi ja ymmärtää, että hän ei parempaan pystynyt ja itse katkaista tämän sukupolvien välisen ketjun.

Me emme voi valita vanhempiamme, mutta voimme itse luoda oman elämän.

[/quote]

Äitini uhkaili isää jatkuvasti erolla. Puhutaan 90-luvusta ja moni tuttavaperhe oli eronnut. Äitini ei lähtenyt mihinkään, sillä omien sanojensa mukaan ei halunnut päätyä elämään meidän lasten kanssa mihinkään vuokralle. Piti saada elää isossa omakotitalossa ja esittää ulospäin hienoa rouvaa. 

Äitini toistamiseen syyllisti minua isän väkivaltaisuudesta. 20 vuotta kuuntelin, kuinka minun pitäisi pysyä poissa silmistä, koska ärsytän isää. Hän sanoi, että on "revittänyt alapäänsä" minun vuokseni, joten minun tulisi olla hiljaa. Viittasi syntymääni. Jos isäni veti turpaan veljenäni, sain kuulla äidiltäni sen olleen minun vikani ja taas kehoituksen pysyä kaukana veljestäni. Sairasta ja sadistista. 

Äitini vanhemmat eivät olleet väkivaltaisia, sen tiedän. Hänen isänsä oli hyvin lempeä ihminen. 

Terapeuttini mukaan ei ole olennaista ymmärtää tai yrittää löytää selityksiä vanhempien hirmuteoille. Omissa traumoissa on kuulemma tarpeeksi kestämistä ja käsittelemistä, eikä siihen päälle pidä ottaa vielä vanhempiensakin taakkaa. Tärkeintä on käydä läpi omia ajatuksia ja työstää niitä. 

Paras ratkaisu elämässäni ole lopettaa kaikki yhteydenpito vanhempiini lapseni synnyttyä ja toivuttuani synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se on auttanut paljon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
267/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:47"]

Olen oppinut tästä keskustelusta, että olen menneisyydessä märehtijä, jonka tulisi armahtaa äitinsä.

Kerron tässä teille lapsuudestani enemmänkin. Isäni mätti äitiäni ja meitä lapsia turpaan milloin mistäkin syystä. Milloin katsoimme häntä väärin tai milloin kömpelönä tiputimme jotain lattialle. Jos erehdyin itkemään, tuli uhkailua, että jos toi nyyhkytys ei lopu, tulee turpaan. Äiti katseli vierestä, eikä puuttunut mitenkään. Usein syytti minua isän väkivaltaisuudesta ja asettui aina veljeni tueksi.

Elin 19 vuotta pelossa ja sitten lähdin. Kontrollointi ja ilkeily vanhempieni taholta on jatkunut koko aikuisuuteni. 

Tulit kolmekymppisenä itse äidiksi ja sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt käyn terapiassa ja vatvon näitä asioita. Mitä siis teen väärin, jos nyt ääneen totean, että minulla oli kamala äiti ja isä, enkä koskaan enää kykene saati halua heitä tavata?

[/quote]

Ehkä äitisi oli kasvanut itse lapsuuden alistetun isän vallassa ja luuli, että se on oikea tapa elää. On voinut itse pelätä lapsuutensa. Monestihan lapset jatkavat sitä mallia, mitä kotona on ollut.

Toinen on se, että on voinut pelätä miestään ja pikkuhiljaa niin alistettu ja lannistettu, ettei ole kyennyt puolustamaan sinua. 

Oma äitini sanoi isämme kuoltua, että vihdoin voi elää ilman pelkoa. Kysyin, että miksi ei eronnut. Katsoi minua kuin tyhmää. Ei silloin erottu. Kun alkoi kertoa omasta lapsuudestaan, aloin ymmärtää äitini käytöstä. Äitini lapsuus oli ollut kovaa ja pelon sekaista. 

Pelko jättää ihmisen aivoihin muistijäljet ja vaikuttaa hänen elämäänsä ja ajatuksiinsa. Ehkä sinä voit olla armollinen äidillesi ja ymmärtää, että hän ei parempaan pystynyt ja itse katkaista tämän sukupolvien välisen ketjun.

Me emme voi valita vanhempiamme, mutta voimme itse luoda oman elämän.

[/quote]

Häh, kuulostaa vähän oudolta, etteikö äiti olisi parempaan pystynyt, varmasti olisi ja olisi pitänyt. Kuka sitä lasta olisi olisi puolustanut isän hakkaamiselta, kuin äiti???  Kuka tuota lasta tuki? Ja sitten pitäisi olla armollinen, kun sekin aika, minkä soisi omalle lapselleen, menee terapiassa rampatessa. Ja miksi? Mä olisin todella vihainen molemmille vanhemmille, eikä armoa saatika muutakaan tippuisi yhtään, jos kaiken jälkeen kuulee ilkeilyä vanhemmilta. Eri asia on katkaista kierre, ettei tee samaa omille lapsilleen.

Vierailija
268/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:47"]

Olen oppinut tästä keskustelusta, että olen menneisyydessä märehtijä, jonka tulisi armahtaa äitinsä.

Kerron tässä teille lapsuudestani enemmänkin. Isäni mätti äitiäni ja meitä lapsia turpaan milloin mistäkin syystä. Milloin katsoimme häntä väärin tai milloin kömpelönä tiputimme jotain lattialle. Jos erehdyin itkemään, tuli uhkailua, että jos toi nyyhkytys ei lopu, tulee turpaan. Äiti katseli vierestä, eikä puuttunut mitenkään. Usein syytti minua isän väkivaltaisuudesta ja asettui aina veljeni tueksi.

Elin 19 vuotta pelossa ja sitten lähdin. Kontrollointi ja ilkeily vanhempieni taholta on jatkunut koko aikuisuuteni. 

Tulit kolmekymppisenä itse äidiksi ja sairastuin pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Nyt käyn terapiassa ja vatvon näitä asioita. Mitä siis teen väärin, jos nyt ääneen totean, että minulla oli kamala äiti ja isä, enkä koskaan enää kykene saati halua heitä tavata?

[/quote]

Mistä alapeukku?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
269/462 |
28.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 00:28"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 18:25"]Ihan halvatun kiittämättömiä pentuja ootte kaikki. Hävetkää. Ennen vanhaan vanhempia kunnioitettiin AINA. Nykypennut ovat jostain saaneet päähänsä, että vanhempienkin on ANSAITTAVA kunnioituksensa. Ei ole ihme, ettei pennut kunnioita vanhempiaan, opettajiaan, poliisia, sotaveteraaneja, ylipäänsä ketään. Tätäkö halusitte? Kyllä nyt on kaikilla mukava olla.  [/quote] Mitä kunnioittamista on väkivaltaisesta vanhemmassa ja sen suojelijassa ? Minä en vanhempiani kunnioita, pelkkää ilmaa minulle. Lapsillani on isovanhempia isänsä puolelta kyllä riittämiin.

[/quote]

Ilman niitä väkivaltaisia vanhempia sinua ei olisi olemassa. That's why. 

[/quote]

Harmittaisi ihan hirveästi olemassaolemattomuuteni, joten turha natsikortti mitä lyödään aika ajoin pöytään kun puhutaan kylmistä isovanhemmista tai vähemmän mallikelpoisista äideistä.

[/quote]

Pointti varmaan on, että olet saanut vanhemmiltasi sen kaikkein kallisarvoisimman lahjan - elämän. Jokainen päivä on lahja ja silleen. En oikein ymmärrä ajatuksenkulkuasi, mikä ihmeen natsikortti??? 

[/quote]

joo se onki lahja ku joka yö saa itkeä ja pelätä seuraavaa päivää ku äiti taas lyö. saa olla kiitollinen

Vierailija
270/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt.

Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista.

Onneksi on tosiaan poikalapsia.
[/quote]
Jännää miten Suomessa kuitenkin miehet tekee itsemurhia ja juo tuskaansa enemmän. Mistä lie johtuu?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
271/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt. Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista. Onneksi on tosiaan poikalapsia. [/quote] Jännää miten Suomessa kuitenkin miehet tekee itsemurhia ja juo tuskaansa enemmän. Mistä lie johtuu?

[/quote]

Kun tuolla viinalla on tapana ruokkia tuota masennusta. Ja se kun on monelle miehellä kovin rakas harrastus. Ensin juodaan lapsesta/nuoresta asti, kun se on niin siistiä, sitten sairastutaan masennukseen ja sitten juodaan masennukseen.

Ei kaikesta nyt aina sitä äitiäkään voi syyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
273/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:48"]

Sitten kun ap on itse vanhempi, hän kasvaa aikuiseksi ja oppii, ettei vanhemmuus tee ihmisestä täydellistä ja oppii armahtamaan vanhempiaan virheistä, jotka ap:n viestistä päätellen ovat aika pieniä.

[/quote]

Eivät ehkä ole olleet pieniä vanhemmistaan riippuvaiselle lapselle. Toivottavasti tajuat tämän kun yrität kasvattaa omiasi lapsia.

Eiköhän suurin osa tässä ketjussa hae että edes myöntää niin tapahtuneen ja myöntää tehneensä väärin.

Vierailija
274/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:55"]

Mitäs ap ajattelisi, jos vaikka vanha tarhakaveri ottaisi esiin kaikki lelun kädestä repimiset ja lällättelyt sekä vaatisi vastausta miiiiiiksiiiii?

[/quote]Äitisi oli kolmivuotiaan tasolla kun sinua kasvatti???

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
275/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt. Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista. Onneksi on tosiaan poikalapsia. [/quote] Jännää miten Suomessa kuitenkin miehet tekee itsemurhia ja juo tuskaansa enemmän. Mistä lie johtuu?

[/quote]

Kun tuolla viinalla on tapana ruokkia tuota masennusta. Ja se kun on monelle miehellä kovin rakas harrastus. Ensin juodaan lapsesta/nuoresta asti, kun se on niin siistiä, sitten sairastutaan masennukseen ja sitten juodaan masennukseen.

Ei kaikesta nyt aina sitä äitiäkään voi syyttää.

[/quote]

Miksi ei saisi syyttää? Monen intuitio on useinkin oikeassa tässä asiassa. Lapsuuden ihmissuhteet ohjaavat kykyä sietää ja käsitellä stressiä paljokin. Kasvatuksen tarkoitus nimenomaan on että elämän suunta ei ole sattumanvarainen vaan ihminen tekee itselleen hyviä ja terveitä valintoja aka osaa huolehtia itsestään.

Vierailija
276/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt. Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista. Onneksi on tosiaan poikalapsia. [/quote] Jännää miten Suomessa kuitenkin miehet tekee itsemurhia ja juo tuskaansa enemmän. Mistä lie johtuu?

[/quote]

Kun tuolla viinalla on tapana ruokkia tuota masennusta. Ja se kun on monelle miehellä kovin rakas harrastus. Ensin juodaan lapsesta/nuoresta asti, kun se on niin siistiä, sitten sairastutaan masennukseen ja sitten juodaan masennukseen.

Ei kaikesta nyt aina sitä äitiäkään voi syyttää.

[/quote]

Siinä on taas huono äiti, joka ei ota vastuuta lapsensa masennuksesta.

Vierailija
277/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:45"]

https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/tietoa-alkoholista/alkoholi-ja-terveys/alkoholin-haittavaikutukset/alkoholi-ja-mielenterveys

Siinä jopa linkkiä.

[/quote]

Kyllä talvisota ja jatkosotakin oli äitien syytä ja se, että miesten täytyi siellä nuorena kohdata kauheuksia, joita eivät pystyneet selvittämään, vaan helpottivat oloaan viinalla ja sitten purkasivat pahaa oloa päissään väkivallalla. Kun lapsi tästä kärsi, sylttytehdas johtaa tässä äitehin, jotka sytyttivät toisen maailmansodan ja saivat aikaiseksi traumatisoituneen sukupolven, joka ei kestänyt arkea ilman viinaa ja heräsivät yö yön jälkeen painajaisiin, milloin tulee vihollinen ja ampuu

Vierailija
278/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 19:11"]Taitaa olla naisten ongelma tämä lapsuuden iän ikuinen vatuloiminen. En ole kuullut koskaan kenenkään miehen pillittävän vielä viisikymppisenä, että äidin velvollisuus on kannatella vielä minua ja vastata kysymykseen, miksi jouduin syömään silakkapihvejä, vaikka en tykännyt. Herranen aika, kun palstamammat hermostuu jo siitäkin, jos mies soittaa kerran viikossa äidilleen. Napanuora pitää saada poikki, mutta itse vollottavat vielä keski-iässä jotain äitinsä sanomista. Onneksi on tosiaan poikalapsia. [/quote] Jännää miten Suomessa kuitenkin miehet tekee itsemurhia ja juo tuskaansa enemmän. Mistä lie johtuu?

[/quote]

Kun tuolla viinalla on tapana ruokkia tuota masennusta. Ja se kun on monelle miehellä kovin rakas harrastus. Ensin juodaan lapsesta/nuoresta asti, kun se on niin siistiä, sitten sairastutaan masennukseen ja sitten juodaan masennukseen.

Ei kaikesta nyt aina sitä äitiäkään voi syyttää.

[/quote]

Miksi ei saisi syyttää? Monen intuitio on useinkin oikeassa tässä asiassa. Lapsuuden ihmissuhteet ohjaavat kykyä sietää ja käsitellä stressiä paljokin. Kasvatuksen tarkoitus nimenomaan on että elämän suunta ei ole sattumanvarainen vaan ihminen tekee itselleen hyviä ja terveitä valintoja aka osaa huolehtia itsestään.

[/quote]

Onhan autismikin äitien syytä ja huonon vuorovaikutuksen.

Vierailija
279/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 10:45"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 15:48"]

Sitten kun ap on itse vanhempi, hän kasvaa aikuiseksi ja oppii, ettei vanhemmuus tee ihmisestä täydellistä ja oppii armahtamaan vanhempiaan virheistä, jotka ap:n viestistä päätellen ovat aika pieniä.

[/quote]

Eivät ehkä ole olleet pieniä vanhemmistaan riippuvaiselle lapselle. Toivottavasti tajuat tämän kun yrität kasvattaa omiasi lapsia.

Eiköhän suurin osa tässä ketjussa hae että edes myöntää niin tapahtuneen ja myöntää tehneensä väärin.

[/quote]

Ja tuossa armahtamisessa on sekin huono puoli että mikäli oppii "antamaan anteeksi" väkivaltaa muille, niin periaattessa hyväksyy sen että itseään voi kohdella huonosti. Ihmissuhteissa usein ollaan sellaisten kanssa, jotka tukevat hyvää elämää eikä äiti ole poikkeus. Mikäli tämä on aiheuttanut pahaa oloa, niin ei ole sen riippuvaisemman velvollisuus katsoa sormien läpi kaikenlaista käytöstä äidiltä ja isältä. Muuten äiti voi loputtomasti tehdä mitä lystää, koska lapsihan aina aikuisena voi antaa anteeksi. Vanhemmaksi ryhtyminen on maailman vaikein työ ja velvollisuudet sen mukaiset.

Vierailija
280/462 |
29.05.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hitlerin juutalaisten tuhoaminenkin johtuu muuten huonosta äitisuhteesta. Jos hänellä olisi ollut rakastavampi äiti, olisi miljoonat juutalaiset säästyneet.