Syyllisyys normaalista syömisestä, ahdistaa, miehen mielestä tehdyn ruoan pitää riittää pitemmälle kun oikeasti riittäisi, muilla tälläistä?

Herra on hyvä ja menee kauppaan ja tekee itse ruokansa. En katselisi noin tyhmää miestä hetkeäkään.

Antaisin miehen tehdä omat eväät. Hän on aikuinen ja hänen pitäisi ymmärtää, mikä määrä ruokaa riittää miksikin aikaa. Kokeilkaa vaikka kuukausi, se ehkä avaisi hänen silmänsä ja hän lakkaisi pitämästä sinun kokkauksia itsestäänselvyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hävittämisvimma naisilla aina on? Kyllä se ruoka säilyy jääkaapissa helposti viikon syömiskelpoisena. Vinkki: pilaantuneen ruoan tunnistaa mausta. 

- tämä! Meilläkin saattaa olla joskus viikonpäivät jotain jauhelihakastiketta tms. kylmiössä ja kyllä se on aina sieltä syöty.

Kyllä se maistamalla selviää onko syöntikelpoista vai ei.

Itse olen saanut ruokamyrkytyksen edellisenä päivänä valmistetusta ruuasta. Ei siitä mausta erottanut mitään, että se oli pilalla. Kyseessä oli vieläpä jauheliharuoka, joten viikon vanhaa kastiketta en kyllä söisi.

Olen törmännyt samaan :D Ja varmaan siitä syystä olenkin sinkku. Jos teen itselleni jauhelihakastiketta, teen sen 800 grammasta jauhelihasta, kastikkeet päälle ja perunat. Syön noin kaksi kertaa päivässä kunnon annoksen ja kas kummaa, ei siitä riitä kuin kolmeksi päiväksi. 

En siis syö kuin kaksi kertaa päivässä, pelkästään lämmintä ruokaa, ei muuta. En syö esimerkiksi leipää, kasviksia senkin edestä. Painoa on 56 kiloa. Miksi nainen ei voi syödä paljoa kerralla, miksi se on vain miesten etuoikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hävittämisvimma naisilla aina on? Kyllä se ruoka säilyy jääkaapissa helposti viikon syömiskelpoisena. Vinkki: pilaantuneen ruoan tunnistaa mausta. 

- tämä! Meilläkin saattaa olla joskus viikonpäivät jotain jauhelihakastiketta tms. kylmiössä ja kyllä se on aina sieltä syöty.

Kyllä se maistamalla selviää onko syöntikelpoista vai ei.

Siis miten valtavat vuoret jauhelihakastiketta te teette jos sitä riittää viikoksi?

ei välttämättä ole hyvää ruokaa, jos se jääkaapissa viikon viihtyy

Hyvät naiset, nyt lopetatte tuon nöyristelyn! Mikä mies on kieltämään teitä syömästä omassa kodissanne?

Seuraavan kerran avaatte suunne ja sanotte kuinka naurettavaa tuollainen käytös on.

Vaaditte perustelemaan mikä oikeuttaa

tuollaiseen kontrollointiin.

Miksei säästäripoika ottanut sitä kastiketta evääksi, vaan käytti ylimääräistä rahaa kaupassa/ravintolassa?

Tee isompi satsi kerralla. 400g sijaan 700g jauhelihaa ja pottuja tuplamäärä. Mä teen em.määrällä ja siitä syö 5-henkinen perheemme kerran kaikki päivälliseksi ja lapsille seur pvän lounaat. Eli noin 8 annosta.

Siis kuvitteleeko miehesi, että sinä elät pyhällä hengellä? Laitat ruokaa ja syöt sitä normaalisti, mutta ruoka ei saa vähetä. Omituinen ajatus miehelläsi. Tulee mieleen, millainen koti ja ennen muuta millainen äiti miehelläsi on / oli. Ennen vanhaan monet naiset / perheenäidit eivät tulleet edes ruokapöytään syömään, vaan ottivat hiukan ruokaa kahvitassille ja söivät sen seisten tai halkolaatikolla istuen. Näin tekivät niin isoäitini kuin äitinikin, mutta kummankaan puoliso ei koskaan ihmetellyt, miten ruokaa kului vaimon syödessä. 

Mieti nyt ihan rehellisesti: onko tämä tosiaan ainoa asia, josta mies syyllistää sinua? Eikö ole mitään muuta kuin ruoka, josta koet ahdistusta?

Ratkaisu on yksinkertainen: seuraavalla kerralla jaat annoksen kahteen yhtä suureen osaan, Toinen on vain miestäsi varten, vaikka se sitten menisi roskiin, ja toinen sinulle itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuvitteleeko miehesi, että sinä elät pyhällä hengellä? Laitat ruokaa ja syöt sitä normaalisti, mutta ruoka ei saa vähetä. Omituinen ajatus miehelläsi. Tulee mieleen, millainen koti ja ennen muuta millainen äiti miehelläsi on / oli. Ennen vanhaan monet naiset / perheenäidit eivät tulleet edes ruokapöytään syömään, vaan ottivat hiukan ruokaa kahvitassille ja söivät sen seisten tai halkolaatikolla istuen. Näin tekivät niin isoäitini kuin äitinikin, mutta kummankaan puoliso ei koskaan ihmetellyt, miten ruokaa kului vaimon syödessä. 

Ehkä nämä emännät "maistoivat " ruokaa jo ennen kuin muut tulivat syömään. Edesmennyt anoppini söi lautasellisen, lähti muihin töihin ja tuli sitten keittiöön sen jälkeen, kun muut olivat syöneet ja kysyi ruokaa. Minä siihen, että sinähän jo söit, johon hän "minähän vain maistoin".

Turha tuosta on ahdistua. Sanot vain miehelle, että ruokaa ei ole kun söit sen. Ja sanot, että herra on hyvä ja tekee lisää ruokaa jos on nälkä.

AP käy hakemassa ruuan kaupasta,maksaa ja kokkaa sen,jamies úlisee, kun hän ei saa ottaa ilmaista ruokaa?

Pakko olla provo,tai ap on yksinkertainen tossukka, jota mieskusetraaja käyttää hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanottuna olet tehnyt vain itsellesi ruokaa joka on maksettu yhteisesti ja pakotat miehesi ostamaan lisää ruokaa että hän saa itsensä ravittua?

Jos mies ei osaa itse ravita itseään niin se on ihan vamma-aivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuvitteleeko miehesi, että sinä elät pyhällä hengellä? Laitat ruokaa ja syöt sitä normaalisti, mutta ruoka ei saa vähetä. Omituinen ajatus miehelläsi. Tulee mieleen, millainen koti ja ennen muuta millainen äiti miehelläsi on / oli. Ennen vanhaan monet naiset / perheenäidit eivät tulleet edes ruokapöytään syömään, vaan ottivat hiukan ruokaa kahvitassille ja söivät sen seisten tai halkolaatikolla istuen. Näin tekivät niin isoäitini kuin äitinikin, mutta kummankaan puoliso ei koskaan ihmetellyt, miten ruokaa kului vaimon syödessä. 

Ehkä nämä emännät "maistoivat " ruokaa jo ennen kuin muut tulivat syömään. Edesmennyt anoppini söi lautasellisen, lähti muihin töihin ja tuli sitten keittiöön sen jälkeen, kun muut olivat syöneet ja kysyi ruokaa. Minä siihen, että sinähän jo söit, johon hän "minähän vain maistoin".

En nyt ymmärrä miksei aikuinen ihminen ota ruokaa ihan kysymättä.

Faktat kehiin, sanot että söit loput ja sillä siisti. Älä ala säätelemään syömistäsi miehen puheiden mukaan. Ottakoon ekalla kerralla nii paljon kun haluaa ja syö itse loput. Tee tarpeeksi usein tuo, niin tulee vähän suhteellisuudentajua ruoan kulutukseen miehellekin.

Mun tapa reagoida tuollaiseen vinoiluun (koska sitä se on, tai miehesi on tyhmä) on mennä hakemaan santsilautanen ja oikein mussuttaa ja äännähdellä maiskutellen. Voit kokeilla sitäkin, pullista mahaasi ja hiero sitä ja sano aaah, onpa hyvää ruokaa, taidan hakea vielä jotain pientä hyvää.

Jatka tätä ja jos mies saa raivarin niin tiedät, että kontrollia ja väkivaltaahan se on. Tyhmyyden voi sentään ymmärtää ja siitä voi olla välittämättäkin. Suhtautuu vain mieheen kuin vähän höpsöön 5-vuotiaaseen, jolle pitää selittää joka viikko mihin ruoka "katoaa".

Toivon että nämä on provoja eikä oikeasti olisi kenelläkään tuollaista. Miksi alistutte tuohon? Jos ukko ihmettelee mihin ruuat on hävinnyt, olisi keskustelun paikka. Että syöhän mieskin töissä jotain. Ja niin on sen kotona olevankin syötävä. Jos edelleen jatkuisi seuraavana päivänä, alkaisin puhua kuin lapselle, piirtäisin vaikka kuvan, että tajuaisi. Mun ex yritti myös alistaa, ei sentään ruuan suhteen. Mutta en mä sitä kuunnellut yhtään. Kyllähän se aina sitten hermostui, kun minulla oli hyvät perusteet asioihin, hänen mielipiteensä oli lähinnä älyttömiä ja helppo ampua alas. Sekös sitä harmitti. Tuon takia onkin ex. Yhtään tuollaista miestä en enää huoli, mieluummin yksin. Saa syödä mitä haluaa milloin haluaa jne.

Itse olin 1,5v suhteessa miehen kanssa, jolla oli pakkomielle terveelliseen ruokaan. Puolen vuoden seurustelun jälkeen syömishäiriöni laukesi uudestaan ja mielenterveyteni romahti muutenkin. Mies esitti tästä marttyyria, mutta ei todellakaan oikeasti välittänyt minusta ja voinnistani, muuten olisi lopettanut jatkuvan ruoasta ja minunkin syömisistäni kommentoinnin. Syömisestä piikitteleminen on yksi kamalimpia asioita, mitä toiselle voi tehdä, ja se todellakin tekee henkistä tuhoa ajan kanssa. Ap:n kommenttien perusteella mies on itsekeskeinen, ei välitä ap:n tunteista ja ehkä tahallaankin kiusaa, ja ehkä taustalla tosiaan on jotain sovinistisia ajatuksia siitä, miten naisten "kuuluisi" syödä. Jos ap olet jo monta kertaa yrittänyt selittää miehelle tätä asiaa eikä ukko ota kuuleviin korviinsa ja jatkaa vaan, niin alkaa olla sianjättöaika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanottuna olet tehnyt vain itsellesi ruokaa joka on maksettu yhteisesti ja pakotat miehesi ostamaan lisää ruokaa että hän saa itsensä ravittua?

Tuolla logiikalla molempien pitäisi ostaa omat ruoat. Meillä minä teen ruokaa ja oletan, että siitä 400g jauhelihasta tehdystä kastikkeesta tulee 4 annosta, eli iltaruoan lisäksi seuraavan päivän lounas molemmille, mutta mies syökin ruokaa niin paljon, että jäi vain 1 lounas, jonka vie töihin. Silti menee ruokakulut puoliksi, vaikka mies syö 3/4 ruoasta. Itse taas vastaavasti litkin maidosta 4/5 vähintään, leipääkin syön enemmän.

Silti joskus korpeaa, kun ruokaa pitäisi riittää seuraavalle päivälle ja mies syö minunkin osuuteni seuraavan päivän ruoista. Itsehän voin sentään hoitovapaalla ollessa syödä vaikka nuudelit lounaaksi (vaikka ei diabeetikkona kannata), mutta mies tarvii töihin jotain muutakin lounasta kuin leipää, joten hyvin harvoin kehtaan vaatia, että se ylijäämä annos miehen rohmuamisen jälkeen jää minulle syötäväksi... Vaikka minä sen ruoan tosiaan tein ja puolet maksoin.

Eikö voi tehdä sitten isompaa annosta