Lue keskustelun säännöt.
Syyllisyys normaalista syömisestä, ahdistaa, miehen mielestä tehdyn ruoan pitää riittää pitemmälle kun oikeasti riittäisi, muilla tälläistä?
24.01.2022 |
Teen töitä kotona ja teen päivällä ruokaa. Viimeksi tein jauhelihakastiketta, mitä tuli noin neljä,viisi annosta. Olen syönyt siitä nyt kolmena päivänä, (la,su ja ma) kolmena ruokailukertana normaalin annoksen ja mies on syönyt sitä vain kerran kun ei ole ollut kotona. Silti miehen mielestä ruokaa pitäisi olla vielä paljon jäljellä, ihmettelee ääneen kotona, minne ruoka on hävinnyt, miten sitä on noin vähän jäljellä kun hän on syönyt siitä vain kerran!! Auta armias , jos olisinkin syönyt jonain päivänä kaksi lämmintä ruokaa..😬 eikä hän tajua sitä että ruoka säilyy sen tietyn ajan, ei niitä voi loputtomiin venyttää, tuolle kastikkeelle on minusta tänään viimeinen käyttöpäivä. Ihan kun tuolla ei olisi ajan tajua ollenkaan tai jotain.
Ahdistaa niin julmetusti tuo käytös, ihan kun mulla ei olisi oikeus syödä, olen ihan normaalipainoinen enkä mässäile, siksi joskus teen päivällä jotain toista ruokaa itselleni ( nuudeleita, pakasteesta lämmitän jotain, haen jonkun valmisruoan kaupasta ) ettei vaan jääkaapissa oleva tehty ruoka kulu niin että taas ihmetellään ja syyllistetään minne ruoka häviää.
En tiedä mitä tekisin, ahdistaa, naurettavaa tälläinen.
Kommentit (122)
Puhutko nyt aivan oikeasti ruuasta etkä jälkiruuasta tai herkuista?
Jos ruuasta, kysy mieheltä seuraavan kerran mitä hän on syönyt sillä välin, kun ruuasta on ottanut vain kerran. Kysy myös olisiko sinun hänen mielestään pitänyt ostaa ja syödä sillä välin jotakin muuta ruokaa, että hänellekin jää? Kerro, että ruoka pilaantuu ja menee hukkaan, jos kukaan ei syö.
Sen sijaan itselläni tuppaa olemaan jälkimmäinen tilanne. Ostan pullaa, josta riittää vaikka 3 kpl/siivua kaikille. Syön tänään yhden. Huomenna tai ylihuomenna ei luultavasti ole jäljellä yhtään, kun mies tai teini on vetäneet nassuun omansa ja vähän ylikin. Sama vaikka suklaarasian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että sitä harmittaa jokin ihan toinen asia.. Ketuttaa ehkä kun "saat" olla kotona ja purkaa turhautumistaan valittamalla syömästäsi ruoasta.
Tai sitten sitä ihan oikeasti harmittaa, kun ei saanut syödä tekemääsi ruokaa useamman kerran.
Mut melko usein kyse ei tosiaan todella ole siitä asiasta mistä napina käy..
En ymmärrä miksei voi puhua suoraan ja ystävällisesti, miksi ketussa pitää syyllistää ja aiheuttaa toiselle paskat fiilikset :(
Ap sun miehes kaasuvalottaa sua. Hänen huomautuksensa ovat henkistä väkivaltaa, varsinkin jos ja kun olet ihan omilla rahoillasi ostanut raaka-aineet.
Suosittelen että mietit nyt tarkkaan haluatko että mielenterveyttäsi nakerretaan pikkuhiljaa veks.
Vierailija kirjoitti:
Siis en kyllä tippaakaan ihmettele näitä tutkimuksia joiden mukaan sinkkunaiset on onnellisimpia ja av(i)oliitto nostaa miehen elämänlaatua ja laskee naisen.
Vai että maksat ruoat, kokkaat ja sitten ei saisi edes syödäkään. Miksi ihmeessä alennut tuollaiseen? Ei varmaan ole ainoa asia joka teidän suhteessa on pielessä.
No älä muuta sanoi. Toisessa välilehdessä oli avoinna keskustelu miehestä, joka ei suostu työpäivän jälkeen käymään suihkussa ja nyt uusi(kin) sohva on alkanut haista persheelle, joka tarttuu miehen boksereista, joita ei suostu työpäivän jälkeen vaihtamaan. Hyi juma mitä eläimiä!
jaa jos teen 400g jauhelihasta kastikkeen ja keitän potut niin kaikki menee samalle päivää
kaksi ihmistä kyseessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse söisin kyllä ihan reippaasti kaksi lämmintä ateriaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis en kyllä tippaakaan ihmettele näitä tutkimuksia joiden mukaan sinkkunaiset on onnellisimpia ja av(i)oliitto nostaa miehen elämänlaatua ja laskee naisen.
Vai että maksat ruoat, kokkaat ja sitten ei saisi edes syödäkään. Miksi ihmeessä alennut tuollaiseen? Ei varmaan ole ainoa asia joka teidän suhteessa on pielessä.
komppaan tätä kommenttia 100%
Mulla tuli isäni mieleen tästä aloituksesta, ikäviä ja inhottaviakin muistoja.
Meitä oli lapsuuden perheessä neljä lasta ja varsinkin kun olimme teinejä räkytti jatkuvasti syömisistä.
Siis urheileville, kasvaville, normaaleissa painoissa oleville nuorille. Välillä lopetin syömisen (ja puhumisenkin) mutta ei sekään kontrolloivalle vallantunteestaan nauttivalle sekopäälle ollut hyvä.
Muitakin juttuja oli, meitä tyttöjä oli kolme, ja kuukautiset olivat painajainen, ei niitä rättejä sinne roskiin, eikä tänne roskiin, ovat tuollakin haisemassa ja voi elämä kuinka me tytöt niitä piiloteltiin, pestiin salaa pyykkiä, välillä ei siteitä edes ollut, kun herra hidalgo ei niitä suostunut ostamaan.
Suihkussa käyntejä, tv:n katselua, läksyjen lukemista, kavereita, kaikkea vahdattiin, säännösteltiin aivan järjettömillä tavoilla.
Millainen vanhempi ei anna lastensa tehdä kotitehtäviä tai lukea. Lukion kävin aivan sinnillä.
Jostain syystä äitini vain antoi kaiken tapahtua, liekö pelännyt ja ollut yhtä alistettu itsekin. Näiden kahden suhde oli kyllä niin sairas, ettei mitään rajaa, mutta se on tpinen juttu se.
Nyt joku pikkunäppärä tulee sanomaan miksi et ostanut siteitä itse.
Voi olisinkin ostanut, ja olisin myös ostanut kivempia vaatteita ja koulutarvikkeitakin, mutta vaikka kuinka kävin töissä, rahojani en saanut pitää.
Tämä on kai yksi sellainen asia, jota ei voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut.
Aloittajana miettisin suhteeseen jäämistä. Alistaminen ja kontrollointi alkaa jostakin, nyt se on ruoka, pian se on jotain muuta ja sitten taas jotain muuta.
Pala palalta oma elämä katoaa ja
pian et päätä itse edes paitasi väriä, katsomaasi tv-ohjelmaa tai mitään muutakaan.
Pahoittelen, meni hieman ohi, ja ehkä vähän yliampuvasti.
Silti hyvä Ap, olet aikuinen ihminen ja päätät asioistasi itse, myös syömisistä.
Vielä ihan perusasia, kukaan ei jaksa syömättä. Minulle jäi loppuiäkseni syömishäiriö teini-iän syömättömyydestä, tunnen vieläkin, nelikymppisenä, syyllisyyttä syömisestä, välillä en vieläkään syö, normaalipainossa olen, mutta vain juuri ja juuri. Välillä treenaaminen menee aivan järjettömäksi ja olen uupunut.
Välttäkää näitä kontrolloijia, eivät tuo mitään hyvää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että sitä harmittaa jokin ihan toinen asia.. Ketuttaa ehkä kun "saat" olla kotona ja purkaa turhautumistaan valittamalla syömästäsi ruoasta.
Tai sitten sitä ihan oikeasti harmittaa, kun ei saanut syödä tekemääsi ruokaa useamman kerran.
Mut melko usein kyse ei tosiaan todella ole siitä asiasta mistä napina käy..
En ymmärrä miksei voi puhua suoraan ja ystävällisesti, miksi ketussa pitää syyllistää ja aiheuttaa toiselle paskat fiilikset :(
Miksi alapeukut? Tämä pitää täysin paikkansa.
Minä en kuuntele syyllistävää veetuilua omassa kodissani ja varsinkaan puolisoltani!
Mitå mies sitten sanoo, kun kerrot että tietysti oket syönyt lounaan itse tekemästäsi ja maksamastasi ruuasta? Vieläkö hän ihmettelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kuvitella, että sillä aikaa, kun nainen syö etäpäivinä kotona jämäruokia päivästä toiseen, niin mies käy päivittäin jossain työpäivän lounasravintolassa tms. syömässä seisovasta pöydästä. Sitten mies kehtaa vielä paasata jostain jämäruokien syömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli toisin sanottuna olet tehnyt vain itsellesi ruokaa joka on maksettu yhteisesti ja pakotat miehesi ostamaan lisää ruokaa että hän saa itsensä ravittua?
Tuolla logiikalla molempien pitäisi ostaa omat ruoat. Meillä minä teen ruokaa ja oletan, että siitä 400g jauhelihasta tehdystä kastikkeesta tulee 4 annosta, eli iltaruoan lisäksi seuraavan päivän lounas molemmille, mutta mies syökin ruokaa niin paljon, että jäi vain 1 lounas, jonka vie töihin. Silti menee ruokakulut puoliksi, vaikka mies syö 3/4 ruoasta. Itse taas vastaavasti litkin maidosta 4/5 vähintään, leipääkin syön enemmän.
Silti joskus korpeaa, kun ruokaa pitäisi riittää seuraavalle päivälle ja mies syö minunkin osuuteni seuraavan päivän ruoista. Itsehän voin sentään hoitovapaalla ollessa syödä vaikka nuudelit lounaaksi (vaikka ei diabeetikkona kannata), mutta mies tarvii töihin jotain muutakin lounasta kuin leipää, joten hyvin harvoin kehtaan vaatia, että se ylijäämä annos miehen rohmuamisen jälkeen jää minulle syötäväksi... Vaikka minä sen ruoan tosiaan tein ja puolet maksoin.
Miksi kummassa et kehtaa vaatia? Maksat puolet ruoasta, käytät aikaasi sen valmistamiseen ja saat yhden pienen annoksen. Miksi!?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei myöskään mies millään ymmärrä sitä että syön päivisin kotona. Mies siis käy muualla töissä ja syö lounasravintolassa päivällä, minä teen etätöitä kotona. Teen viikoksi satsin ruokaa, mutta syödään siitä vaan iltaisin yhdessä miehen kanssa. Päivällä syön leipää pakastimesta (en voi syödä tuoretta kun mies muuten ihmettelee että mihin leivät oikein häviää) tai haen jotain valmisruokaa kaupasta.
Kiva kuulla että muilla onsamanlainen tilanne, pidin omaa miestäni tässä asiassa vaan tyhmänä, mutta se taitaa olla joku yleisempikin mies-ilmiö, vähän kuin joku miesflunssa.
Jaa että sä olet se joka maksaa ja kokkaa ja mies vielä kehtaa valittaa kun ruokaa on liian vähän jäljellä parin päivän jälkeen? Sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en kyllä tippaakaan ihmettele näitä tutkimuksia joiden mukaan sinkkunaiset on onnellisimpia ja av(i)oliitto nostaa miehen elämänlaatua ja laskee naisen.
Vai että maksat ruoat, kokkaat ja sitten ei saisi edes syödäkään. Miksi ihmeessä alennut tuollaiseen? Ei varmaan ole ainoa asia joka teidän suhteessa on pielessä.
No älä muuta sanoi. Toisessa välilehdessä oli avoinna keskustelu miehestä, joka ei suostu työpäivän jälkeen käymään suihkussa ja nyt uusi(kin) sohva on alkanut haista persheelle, joka tarttuu miehen boksereista, joita ei suostu työpäivän jälkeen vaihtamaan. Hyi juma mitä eläimiä!
Tällaiselle käytökselle tulee sokeaksi, varsinkin jos kyseessä on muuten "normaali" mies. Siis kaikkialla muualla paitsi kotona. Minäkin olen ollut tuollaisessa parisuhteessa, eksäni työkaverit, asiakkaat tai ystävät eivät varmasti ikimaailmassa olisi uskoneet tämän kotona tekemiään tempauksia. Mies mm. mökötti kerran koko juhannuksen kun unohdin ostaa juuri hänen lempimakkaraansa (ajoin rankan työpäivän jälkeen kauppaan ostamaan kolme kassillista ruokaa, tämä oli siis mennyt suoraan aamupäivästä mökille eikä vaan halunnut käydä kaupassa), kiukutteli oman äitinsä luona kun pyysin tätä osallistumaan ruuanlaittoon, ei suostunut viemään roskia ulos ikinä, suuttui minulle kun en ollut tajunnut pyykätä tämän oman repun pohjalle jääneitä likaisia sukkia ja boksereita jotka olivat muhineet siellä viikkoja...
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei myöskään mies millään ymmärrä sitä että syön päivisin kotona. Mies siis käy muualla töissä ja syö lounasravintolassa päivällä, minä teen etätöitä kotona. Teen viikoksi satsin ruokaa, mutta syödään siitä vaan iltaisin yhdessä miehen kanssa. Päivällä syön leipää pakastimesta (en voi syödä tuoretta kun mies muuten ihmettelee että mihin leivät oikein häviää) tai haen jotain valmisruokaa kaupasta.
Kiva kuulla että muilla onsamanlainen tilanne, pidin omaa miestäni tässä asiassa vaan tyhmänä, mutta se taitaa olla joku yleisempikin mies-ilmiö, vähän kuin joku miesflunssa.
Kyllä sun mies on tuossa asiassa vaan tyhmä. Mulla on nepsymies, jolla ei ole mitään ongelmia ymmärtää, että molemmat syövät päivän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei myöskään mies millään ymmärrä sitä että syön päivisin kotona. Mies siis käy muualla töissä ja syö lounasravintolassa päivällä, minä teen etätöitä kotona. Teen viikoksi satsin ruokaa, mutta syödään siitä vaan iltaisin yhdessä miehen kanssa. Päivällä syön leipää pakastimesta (en voi syödä tuoretta kun mies muuten ihmettelee että mihin leivät oikein häviää) tai haen jotain valmisruokaa kaupasta.
Kiva kuulla että muilla onsamanlainen tilanne, pidin omaa miestäni tässä asiassa vaan tyhmänä, mutta se taitaa olla joku yleisempikin mies-ilmiö, vähän kuin joku miesflunssa.
Et VOI syödä omasta kaapistasi leipää koska mies ihmettelee mihin leipä häviää? Ens kerralla sano, että parempiin suihin. Ja että kaupasta saa lisää, tuskin tässä nälkään kuollaan. Miksi alistut tuollaiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hävittämisvimma naisilla aina on? Kyllä se ruoka säilyy jääkaapissa helposti viikon syömiskelpoisena. Vinkki: pilaantuneen ruoan tunnistaa mausta.
Montako kertaa sinulla on ollut ruokamyrkytys? Vai kokkaako äitisi kenties sinulle monta kertaa viikossa samaa ruokaa?
Ruokamyrkytystä ei ole ollut omatekoisesta ruoasta ikinä, eikä äitini ole kokannut minulle 20 vuoteen. Pidä huoli oman äitisi kokkailuista.
Se on sairaalloisen pihi. Vaikka se maksaa vaan pienemmän osan, se pelkää että joutuu maksamaan enemmän.
Pihi paskiainen, heitä pellolle!