Parisuhde: kuumaa ja kylmää. Onko joku saanut tällaisen pompottelun loppumaan? Miten?

Pakko olla narsisti jos ei av-mamma kiinnosta!!🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Pakko olla narsisti jos ei av-mamma kiinnosta!!🤣🤣🤣

Kyllä aikuisen ihmisen olettaa olevan kiinnostunut, jos hän itse niin sanoo. Ja sitten viel sanoo ettei mielipide ole muttunut.

Etkö sinä kykene kertomaan todellisia mielipiteitäsi? Sen täytyy olla kamalaa.

Itse haluan täyspäisen ihmisen enkä jaksa aikuisilta mitään vaikeaa käytöstä: Jos kiinnostaa se sanotaan ja käyttäydytään hyvin. Jos ei kiinnosta, se sanotaan asiallisesti ja uutta matoa koukkuun vaan! Maailmassa on noin 3,5 miljardia naista ja miestä, meressä riittää kalaa ongittavaksi!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuoreessa suhteessa on noin suuria ongelmia heti, niin ei se mitään hyvää lupaa. Anna jäähtyä kunnolla. Jos/kun joudut selittämään toimintaasi, niin kerrot suoraan, että sinusta tuntuu siltä, että hän ei ole kiinnostunut. Ja että jatkoa ei tule, ellei pelaaminen lopu. Niin tekisin itse.

Näin teinkin, mutta kun en voi suoraan sormella osoittaa missä hän pelaa. Se kuuma ja kylmä on sellainen tunne, hän on hieman etäinen, vaisu, ei vaikuta ihan niin kiinnostuneelta kun toisvoisin. Reagoi ehdotuksiin innostuneena ja sitten asia jää. Se ei ole sellaista mitä voisin suoraan sormella osoittaa. Se tekee tästä hankalaa. Tunteeni on varmasti oikeassa, mutta en voi vaatia häneltä sellaista. En vaan voi.

Esitin kuitenkin tuon pyynnön jo sillä tavalla syyttelemättä. Ja nyt katsellaan, mutta en tiedä näyttääkö hyvältä..

Narsistisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa se on juuri tuota, epämääräistä, häilyvää, jokin ei ole kohdallaan, mutta ei tiedä oikein mitä/mihin sormella osoittaa.

Paperilla voi kaikki näyttää oikein hyvältä, mutta oma vointi ei ole hyvä ja jokin aavistus kummittelee mielen sopukoissa, että jokin ei täsmää.

Koin saman seurusteluaikana mieheni kanssa, olin niin nuori ja kokematon, että en osannut tunnistaa hälytysmerkkejä, omia tuntemuksiani, omia tunteitani ja tarpeitani.

Syytin ongelmista itseäni ja yritin pitää suhdetta yllä muuttamalla itseäni miehen haluamaan suuntaan.

Aivan hullua toimintaa! Olin kuitenkin todella nuori, elettiin 90-lukua, eikä tietoa ollut samalla tavalla saatavilla kuin nyt. Ja 70-luvulla syntyneenä kasvoin myös aivan hullussa perheessä.

Mutta silti nyt syytän itseäni, että en tajunnut, enkä osannut moista narsistisesti käyttäytyvää miehen kuvatusta ulkoistaa elämästäni.

Toki kuvioon kuuluu, että välillä on ihanaa ja helpompaa, välillä mies tulee tavallaan ulos sieltä omasta kuplastaan ja osallistuu yhteiseen elämään ja perhe-elämään.

Mieheni on aina myös tehnyt paljon töitä, eikä epäröi käyttää tätä aseenaan ristiriidoissa. Ei vain huomaa, että ihan yhtälailla käyn töissä minäkin ja tienaan lähes sentilleen saman.

Narsistiselle ihmiselle on kuitenkin ihan eri säännöt kuin muille ihmisille, tai ei sääntöjä lainkaan.

Ihaninta mitä tästä liitosta sain, on ihanat lapseni. Miehen suhde lapsiin on pinnallinen, lapsetkin ovat vähän kuin pahvikuvia ja lavasteita miehen elämässä, kuten minäkin olen.

Minä ja lapset olemme kaiketi se lavastus, joka kertoo miehelle, että on kunnon ihminen, jolla on perhe ja työpaikka jne. Mutta ei ymmärrä, että me pahvikuvatkin olemme ihan oikeita ihmisiä, jotka haluavat elää ihan oikean ihmisen elämän.

Käytän hirveästi aikaa ja energiaa, jotta lapsemme saavat olla lapsia, eivät pelkkiä pahvilavasteita.

Olen itsekin heräämässä taas eloon ja lähdössä tästä. Elämään ihan oikeaa elämää, johon ei kuulu pahvikuvia, lavasteita, eikä lavastemestareita.

Ap, jos nyt jo mietit, että jokin on huonosti, usko itseäsi, jokin ON huonosti. Ei sillä ole väliä mikä siellä taustalla on, siellä on jotakin.

Nyt pääset vielä helposti lähtemään, jos et lähde, jäät jumiin ikävään, hankalaan, ehkä vaaralliseenkin suhteeseen, joka ei tuo hyvää elämääsi. Usko omia ajatuksiasi ja tuntemuksiasi, olet fiksu, järkevä, koulutettu, älykäs, ihana ja kaunis nainen, poista moiset ikävät tekijät elämästäsi ja usko itseesi.

Tuosta tulee ihan ex-poikaystäväni mieleen, tosin exäni oli varmasti paljon pahempi. Vieläkin nousee raivo ja häpeä, kun ajattelenkin tätä kuuma kylmä tyyppiä ja sitä kuinka annoin hänen pompottaa itseäni yli vuoden. Esim. kavereillensa/tutuilleen tämä k-pää esitteli minut "kaverina", eli hän ei voinut julkisesti esitellä minua tyttöystävänä. Ja silti roikuin tässä luuserissa liian kauan kuvitellen, että suhde muuttuisi vakavaksi. Miten tyhmä voikaan olla ihminen. Olin jotenkin jäänyt jumiin suhteen alkuhuumaan, jossa kaikki oli ihanaa enkä suostunut katsomaan totuutta silmiin.

Ap:lle sanoisin että juokse, vielä kun sinulla on ylpeys ja itsetunto jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuoreessa suhteessa on noin suuria ongelmia heti, niin ei se mitään hyvää lupaa. Anna jäähtyä kunnolla. Jos/kun joudut selittämään toimintaasi, niin kerrot suoraan, että sinusta tuntuu siltä, että hän ei ole kiinnostunut. Ja että jatkoa ei tule, ellei pelaaminen lopu. Niin tekisin itse.

Näin teinkin, mutta kun en voi suoraan sormella osoittaa missä hän pelaa. Se kuuma ja kylmä on sellainen tunne, hän on hieman etäinen, vaisu, ei vaikuta ihan niin kiinnostuneelta kun toisvoisin. Reagoi ehdotuksiin innostuneena ja sitten asia jää. Se ei ole sellaista mitä voisin suoraan sormella osoittaa. Se tekee tästä hankalaa. Tunteeni on varmasti oikeassa, mutta en voi vaatia häneltä sellaista. En vaan voi.

Esitin kuitenkin tuon pyynnön jo sillä tavalla syyttelemättä. Ja nyt katsellaan, mutta en tiedä näyttääkö hyvältä..

Narsistisesti käyttäytyvän ihmisen kanssa se on juuri tuota, epämääräistä, häilyvää, jokin ei ole kohdallaan, mutta ei tiedä oikein mitä/mihin sormella osoittaa.

Paperilla voi kaikki näyttää oikein hyvältä, mutta oma vointi ei ole hyvä ja jokin aavistus kummittelee mielen sopukoissa, että jokin ei täsmää.

Koin saman seurusteluaikana mieheni kanssa, olin niin nuori ja kokematon, että en osannut tunnistaa hälytysmerkkejä, omia tuntemuksiani, omia tunteitani ja tarpeitani.

Syytin ongelmista itseäni ja yritin pitää suhdetta yllä muuttamalla itseäni miehen haluamaan suuntaan.

Aivan hullua toimintaa! Olin kuitenkin todella nuori, elettiin 90-lukua, eikä tietoa ollut samalla tavalla saatavilla kuin nyt. Ja 70-luvulla syntyneenä kasvoin myös aivan hullussa perheessä.

Mutta silti nyt syytän itseäni, että en tajunnut, enkä osannut moista narsistisesti käyttäytyvää miehen kuvatusta ulkoistaa elämästäni.

Toki kuvioon kuuluu, että välillä on ihanaa ja helpompaa, välillä mies tulee tavallaan ulos sieltä omasta kuplastaan ja osallistuu yhteiseen elämään ja perhe-elämään.

Mieheni on aina myös tehnyt paljon töitä, eikä epäröi käyttää tätä aseenaan ristiriidoissa. Ei vain huomaa, että ihan yhtälailla käyn töissä minäkin ja tienaan lähes sentilleen saman.

Narsistiselle ihmiselle on kuitenkin ihan eri säännöt kuin muille ihmisille, tai ei sääntöjä lainkaan.

Ihaninta mitä tästä liitosta sain, on ihanat lapseni. Miehen suhde lapsiin on pinnallinen, lapsetkin ovat vähän kuin pahvikuvia ja lavasteita miehen elämässä, kuten minäkin olen.

Minä ja lapset olemme kaiketi se lavastus, joka kertoo miehelle, että on kunnon ihminen, jolla on perhe ja työpaikka jne. Mutta ei ymmärrä, että me pahvikuvatkin olemme ihan oikeita ihmisiä, jotka haluavat elää ihan oikean ihmisen elämän.

Käytän hirveästi aikaa ja energiaa, jotta lapsemme saavat olla lapsia, eivät pelkkiä pahvilavasteita.

Olen itsekin heräämässä taas eloon ja lähdössä tästä. Elämään ihan oikeaa elämää, johon ei kuulu pahvikuvia, lavasteita, eikä lavastemestareita.

Ap, jos nyt jo mietit, että jokin on huonosti, usko itseäsi, jokin ON huonosti. Ei sillä ole väliä mikä siellä taustalla on, siellä on jotakin.

Nyt pääset vielä helposti lähtemään, jos et lähde, jäät jumiin ikävään, hankalaan, ehkä vaaralliseenkin suhteeseen, joka ei tuo hyvää elämääsi. Usko omia ajatuksiasi ja tuntemuksiasi, olet fiksu, järkevä, koulutettu, älykäs, ihana ja kaunis nainen, poista moiset ikävät tekijät elämästäsi ja usko itseesi.

Kiitos kauniista sanoista! Harkitsen kyllä vakavasti mitä teen.

Ei toista voi pakottaa ihastumaan tai edes olemaan kiinnostuneempi mitä on. Sä olet pelkkää ajankulua ja hupia miehelle jolla ei just nyt ole parempaakaan tekemistä tai kiinnostavampaa kiikarissa.

Ja tuo kylmää-kuumaa-pelailu jatkuu just niin kauan kun sinä pistät tapailulle stopin. Tai kunnes mies löytää sellaisen johon oikeasti ihastuu tai vain kyllästyy kaltaiseesi kynnysmattoon.

Minkäänlainen parisuhde tuollainen ei edes ole. Eikä siitä sellaista myöskään ikinä tule.

Tuollaisen sietämiseen ei pidä kenenkään alentua. Ei vaikka olisi kuinka itse pihkassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta tulee ihan ex-poikaystäväni mieleen, tosin exäni oli varmasti paljon pahempi. Vieläkin nousee raivo ja häpeä, kun ajattelenkin tätä kuuma kylmä tyyppiä ja sitä kuinka annoin hänen pompottaa itseäni yli vuoden. Esim. kavereillensa/tutuilleen tämä k-pää esitteli minut "kaverina", eli hän ei voinut julkisesti esitellä minua tyttöystävänä. Ja silti roikuin tässä luuserissa liian kauan kuvitellen, että suhde muuttuisi vakavaksi. Miten tyhmä voikaan olla ihminen. Olin jotenkin jäänyt jumiin suhteen alkuhuumaan, jossa kaikki oli ihanaa enkä suostunut katsomaan totuutta silmiin.

Ap:lle sanoisin että juokse, vielä kun sinulla on ylpeys ja itsetunto jäljellä.

Sama kokemus. Eikä vain yhden vaan useammankin samanlaisen kanssa vaikka ei kyllä kenenkään kanssa sentään vuotta tuota ollut.. Jossain vaiheessa sitä vaan jo kuvitteli että tällaista sen nyt vaan kuuluukin olla eikä se vaihtamallakaan parane ja sitten jo ajatteli, etten itse vaan ole parisuhdeihminen kun en tuollaista jaksa enkä kestä tai siedä.

Vierailija kirjoitti:

Ei toista voi pakottaa ihastumaan tai edes olemaan kiinnostuneempi mitä on. Sä olet pelkkää ajankulua ja hupia miehelle jolla ei just nyt ole parempaakaan tekemistä tai kiinnostavampaa kiikarissa.

Ja tuo kylmää-kuumaa-pelailu jatkuu just niin kauan kun sinä pistät tapailulle stopin. Tai kunnes mies löytää sellaisen johon oikeasti ihastuu tai vain kyllästyy kaltaiseesi kynnysmattoon.

Minkäänlainen parisuhde tuollainen ei edes ole. Eikä siitä sellaista myöskään ikinä tule.

Tuollaisen sietämiseen ei pidä kenenkään alentua. Ei vaikka olisi kuinka itse pihkassa.

En ole mielestäni kynnysmatto. Olen jo monta kertaa kommunikoinut mitä haluan ja mitä en halua, ottanut aikaa ja etäisyyttä.

Ja mies on kuunnellut ja tehnyt muutoksia, eikös tämäkin ole sitä rajojen asettamista. Joku muu ei välttämättä olisi edes reagoinut miehen  nsetäisyyteen, koska olemme kuitenkin koko ajan suht tiivisti pitänyt yhteyttä. Kaikki on suhteellista.

Itse nyt vain satun olemaan sellainen että haluan heti nähdä onko suhteesta mihinkään ja se vatii tapaamisia.

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Kyllä, sillä lailla että lopetin parisuhteen ja vaihdoin puhelinnumeron toiseen. Tuollaisiin tyyppeihin ei todellakaan kannata ainutkertaista elämäänsä tuhlata ap.

Jos kovasti harmittaa niin muutama käynti kriisikeskuksessa voi auttaa asiasta yli pääsemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, sillä lailla että lopetin parisuhteen ja vaihdoin puhelinnumeron toiseen. Tuollaisiin tyyppeihin ei todellakaan kannata ainutkertaista elämäänsä tuhlata ap.

Jos kovasti harmittaa niin muutama käynti kriisikeskuksessa voi auttaa asiasta yli pääsemisessä.

Pääsen kyllä asiasta yli, ei ole siitä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Mies siis ei oma-aloitteisesti näytä kiinnostustaan, ei ehdota näkemistä eikä laita edes sydämiä. 

Ja sinä haluat jatkaa edelleen tapailemista nähdäksesi tuleeko tuosta jotain. 

No, samapa tuo mihin kukin elämäänsä tuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Se on se "kuuma" vaihe. Hieman myöhemmin siirtyy sitten kylmään vaiheeseen.

Muista että puhua ja kirjoittaa voi ihan mitä tahansa. Todellisuudessa teot puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Mies siis ei oma-aloitteisesti näytä kiinnostustaan, ei ehdota näkemistä eikä laita edes sydämiä. 

Ja sinä haluat jatkaa edelleen tapailemista nähdäksesi tuleeko tuosta jotain. 

No, samapa tuo mihin kukin elämäänsä tuhlaa.

Hänhän se aikaansa tuhlaa jos ei olekaan tosissaan vaikka niin sanoo. En minä. Se joka on aito oma itsesnsä ei tuhlaa aikaansa yhtään minhinkään.

Ja kyllä hän tekee noita asioita myös oma-aloitteisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Mies siis ei oma-aloitteisesti näytä kiinnostustaan, ei ehdota näkemistä eikä laita edes sydämiä. 

Ja sinä haluat jatkaa edelleen tapailemista nähdäksesi tuleeko tuosta jotain. 

No, samapa tuo mihin kukin elämäänsä tuhlaa.

Hänhän se aikaansa tuhlaa jos ei olekaan tosissaan vaikka niin sanoo. En minä. Se joka on aito oma itsesnsä ei tuhlaa aikaansa yhtään minhinkään.

Ja kyllä hän tekee noita asioita myös oma-aloitteisesti.

Olethan hyvä provo, etkä oikea ihminen? 

Rautalankaa: hän ei tuhlaa aikaansa, vaan hän saa juuri sitä mitä on hakemassa. Sinä tässä haaskaat aikaasi. Rehellisyys ei ole hänen tavoitteensa vaan jotain mikä veisi hänen vakireikänsä hänen ulottuviltaan. Ei hän halua taivaaseen kuoltuaan hyvänä ihmisenä vaan hän haluaa sen mitä haluaa nyt. 

Sinä haluat olla häntä parempi ihminen, eikös vain? Että jos hän on valehteleva nilkki niin hän ansaitsee menettää sinut? Ja nyt keräät todisteita voidaksesi sitten poistua moraalisena voittajana? 

Mitä jos nyt vain alkaisit ajatella omia tarpeitasi ja siirryt elämässäsi eteenpäin, koska eiminkään odottaminen ei auta siihen ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei ole kiinnostunut, tiedät sen mutta et pysty hyväksymään asiaa. Sitten varmaan oikea tapa on jatkaa tapailua ja tehdä aloituksia tänne aiheesta.

Miksi sitten aina kun asia tulee puheeksi hän sanoo olevansa kiinnostunut, haluaa nähdä, laittaa sydämiä.

Mies siis ei oma-aloitteisesti näytä kiinnostustaan, ei ehdota näkemistä eikä laita edes sydämiä. 

Ja sinä haluat jatkaa edelleen tapailemista nähdäksesi tuleeko tuosta jotain. 

No, samapa tuo mihin kukin elämäänsä tuhlaa.

Hänhän se aikaansa tuhlaa jos ei olekaan tosissaan vaikka niin sanoo. En minä. Se joka on aito oma itsesnsä ei tuhlaa aikaansa yhtään minhinkään.

Ja kyllä hän tekee noita asioita myös oma-aloitteisesti.

Ei tuhlaa mies aikaansa, jos on narsisti. Tuo on just se mistä ne saavat voimansa elää.

Ja vastapuolella on outo olo. Mistään ei oikein saa kiinni, mutta alitajunta kertoo, että jotain on pielessä. Mutta mikä. Niinpä niin.

Googlaa välttelevä kiintymys. Erityisesti Eevi Minkkinen, nykyään Vuoristo kuvaa asiaa hyvin.

Millaisia aiemmat suhteesi ovat olleet? Yleensä noihin kuumaa kylmää -suhteisiin ajautuu samat ihmiset kerta toisensa jälkeen. Taustalla on mm. terveen itsensä rakastamisen puutetta.