Miksi täällä ei saa puhua lihavuudesta rehellisesti?

Mulla itsellä nousi paino pienestä iästä (4V) kun vanhemmat ostivat herkkuja koko ajan, hyvitellääkseen sitä että joivat koko ajan ja että jouduin esim viikosta 6 päivää olemaan yksin kotona, peloissani kun he huitelivat ryyppäämässä. Tosiaan ikävuoteen 4, olin onnellinen lapsi ja normaalipainoinen ja vanhemmatkaan eivät pahemmin juoneet. Sitten he voittivat lotossa 7 oikein ja elämä muuttui. He alkoivat ryypätä jatkuvasti, ottivat loparit töistään ja tosiaan kerran viikossa kävivät kotona, tuomassa paljon herkkuja ja hampurilaisia, limsoja ym että en kuole nälkään. Tosiaan, paino nousi ja kyllähän vanhemmat sitten tulivat käymään kun oli koulussa vanhempain iltoihin ym. Kun olin 8, olin jo aika tukeva ja vanhemmat alkoivat olla enemmän kotona, koska äitini tuli raskaaksi. Pikkusiskon syntymän jälkeen, he muuttuivat ja lopettivat juomisen. Mutta, olin jo tottunut tuohon että olin pelokas, yksin ja olin tottunut herkkuihin ja järkyttävään määrään ruokaa. He varttuessani ja painoni noustessa enemmän, syyttivät mua siitä ja kenellekkään en koskaan puhunut siitä että millaiset olot kotona olivat, paitsi sitten terapiassa vuosia myöhemmin. Osittain olen katkera siitä että pikkusisko sai turvallisen ja ihmisrikkaan lapsuuden ja hänen ei tarvinnut olla yksin. Hän sai terveellistä ruokaa eikä häntä mollattu niin kuin mua mollattiin.

Aikuisiälle mun painoni pahimmillaan oli 180kg, mutta terapian avulla ja puhumalla sain pääni selväksi ja aloitin laihdutusprosessin. Nykyään painan 80kg ja ajattelin vielä parikymmentä kiloa pudottaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin vaikeaa tajuta, että kehopositiivisuus tarkoittaa kehorauhan antamista kenelle tahansa painosta riippumatta.

Ei ole tarkoittanut pitkään aikaan. Asiaa seuraavat kyllä tietävät mihin se liike meni jo kauan sitten kaiken maailman Virgie Tovareiden ja Tess Holidayn ansiosta.

Kehopositiivisuus oli alunperin sellaisia ihmisiä varten, joilla oli vaikka raajoja amputoitu. Sitten siitä tuli lihavuuden ylisystä ja laihuuden sekä laihduttamisen kauhistelua. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska tahtoo hoikemman kropan, on näiden "kehopositiivisten" mielestä hirveä n*tsi joka pitää yllä dieettikulttuuria. Virgie Tovarin mielestä pienemmän kakkupalan haluaminen on rikos häntä kohtaan.

Dieettikulttuuri lisää lihavuutta. Se on puhdas tieteellinen fakta. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska haluaa hoikemman kropan ja kertoo siitä muille, ylläpitää dieettikulttuuria. Ihan sama jos kerrot että olet ylpeä siitä että olet valkoinen koska muut rodut ovat sinua alempana, ylläpidät r*sm*ia.

Ei hyvää päivää. Juuri tätä tarkoitan: jos joku haluaa omasta mielestään näyttää paremmalta, lihavat tulevat valittamaan että "ylläpidät dieettikulttuuria". Se ei kuulu teille pätkääkään mitä joku tekee omalle kropalleen, niinhän tekin sanotte muille. Todella tekopyhää ettei muka saisi laihduttaa, mutta teidän lihavuuteenne ei saisi puuttua.

Olen eri, mutta kai ymmärrät tietämättömyytesi asiasta?

Dieettikulttuuri, laihdutustuotteet, laihdutus ruokavaliot ynnämuut on suunniteltu sillä tavalla, että ne nimenomaan ylläpitävät lihavuutta. Jos heidän tuotteet olisivat oikeasti toimivia, niin lihavuus olisi lakannut kauan aikaa sitten ja sen jälkeen ei olisi asiakkaita. Sen takia dieettikulttuuri nimenomaan ylläpitää lihavuutta ja ylläpitää siihen liittyvää ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveydenhäiriöitä, jotka sitten lisäävät lihavuutta. 

Pointti ei ole, etteikö saisi laihduttaa, mutta diettikuluttuuri, niiden superdieettien lupaukset ynnämuut edistävät pahaa oloa ja lihavuutta. 

Miksi alentuva asenne, kun et itse ymmärtänyt mistä puhutaan?

En maininnut sanallakaan mitään laihdutustuotteita tai superdieettejä. Esimerkki oli vain ihminen, joka haluaa parantaa ruokavaliotaan ulkonäköä kohentaakseen. Siinä kaikki. Ja sitten uhriudut jollain dieettituotteilla.

Tämä!

Aika pinnallista touhua, ulkonäkö mielessä vaan.

Ja entä sitten? Mitä se teille kuuluu jos joku haluaa näyttää omasta mielestään paremmalta? 

Miksi ihmeessä sinun tarvitsee toitottaa kellekään sitä että SINUN MIELESTÄSI hoikempana (vaikka vain sinä itse) näyttää paremmalta? Eikö sinunkin olisi parempi vain rakastaa kehoasi sellaisena kuin se on ja pyrkiä elämään onnellisempaa ja terveellisempää elämää? Terveelliseen elämään kuuluu myös se tosiasia että kaikilla on oma biologinen painonsa ja se asettuu yleensä akselille bmi 19-27. Ei ole millään tavalla tervettä pyrkiä pakottamaan omaa kehoonsa jonkin muottiin mihin se ei luonnostaan asetu ja tämä aiheuttaa sitten taas laihdutuskierteen joka lihottaa.

Miksi kehopositiivisten tarvitsee toitottaa, että tykkäävät olla lihavia? Niin, miksi he saavat sanoa noin, mutta minä en saisi sanoa että tykkään olla hoikka?

Kyse ei ole "kehon pakottamisesta johonkin muottiin mihin se ei luonnostaan asetu" vaan epäterveellisten, haitallisten elintapojen korjaamisesta.

Ortoreksia on myös epäterveellinen ja haitallinen elämäntapa.

Eihän täällä muusta puhutakkaan! Lihavuudesta/laihuudesta/ mitä syöt/ onko tämä oikea ruokamäärä/ miten laihdutan. Niin kuin kaikki ei tietäisi. Kuten senkin , olisiko syytä vähentää elopainoa , vai lisätä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla itsellä nousi paino pienestä iästä (4V) kun vanhemmat ostivat herkkuja koko ajan, hyvitellääkseen sitä että joivat koko ajan ja että jouduin esim viikosta 6 päivää olemaan yksin kotona, peloissani kun he huitelivat ryyppäämässä. Tosiaan ikävuoteen 4, olin onnellinen lapsi ja normaalipainoinen ja vanhemmatkaan eivät pahemmin juoneet. Sitten he voittivat lotossa 7 oikein ja elämä muuttui. He alkoivat ryypätä jatkuvasti, ottivat loparit töistään ja tosiaan kerran viikossa kävivät kotona, tuomassa paljon herkkuja ja hampurilaisia, limsoja ym että en kuole nälkään. Tosiaan, paino nousi ja kyllähän vanhemmat sitten tulivat käymään kun oli koulussa vanhempain iltoihin ym. Kun olin 8, olin jo aika tukeva ja vanhemmat alkoivat olla enemmän kotona, koska äitini tuli raskaaksi. Pikkusiskon syntymän jälkeen, he muuttuivat ja lopettivat juomisen. Mutta, olin jo tottunut tuohon että olin pelokas, yksin ja olin tottunut herkkuihin ja järkyttävään määrään ruokaa. He varttuessani ja painoni noustessa enemmän, syyttivät mua siitä ja kenellekkään en koskaan puhunut siitä että millaiset olot kotona olivat, paitsi sitten terapiassa vuosia myöhemmin. Osittain olen katkera siitä että pikkusisko sai turvallisen ja ihmisrikkaan lapsuuden ja hänen ei tarvinnut olla yksin. Hän sai terveellistä ruokaa eikä häntä mollattu niin kuin mua mollattiin.

Aikuisiälle mun painoni pahimmillaan oli 180kg, mutta terapian avulla ja puhumalla sain pääni selväksi ja aloitin laihdutusprosessin. Nykyään painan 80kg ja ajattelin vielä parikymmentä kiloa pudottaa

Onneksi olet sentään saanut painoa pudotettua. Mutta kamalaa tuollainen millainen lapsuus sinulla oli :(

Ei ap:llä taida olla elämää, on vain se paha olo ja hoikkuus. Ja nämä ketjut on se pahan olon oksennusta.

-normaalipainoinen

Älä ala mussuttaa mun kiloista, tai sulle käy kuin Räsäselle. Hyökkäys kansanryhmää vastaan =lihavat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osta tämän kultin ajatuksia muka jostain dieettikulttuurista ja siitä, että pitäisi rakastaa kehoaan vaikka se olisi missä kunnossa ja sen muuttaminen olisi väkivaltaa itseä kohtaan. Diabeteksen hommaaminen on väkivaltaa itseä kohtaan. Se että kieltäytyy joskus kakusta ei ole väkivaltaa itseä kohtaan, päinvastoin.

 Milloin olet itse viimeksi syönyt kakkua ja milloin viimeksi kieltäytynyt kakusta. Itse söin viimeksi mansikkakakkua heinäkuussa. En aio ensi kesänäkään kieltäytyä mansikkakakusta, sillä harmittelisin sitä kuolinvuoteella jos kuolen syöpään esim. vuoden päästä.

t. painovihaketjujen syöpäpotilas 100 kg

Kieltäydyn jos tuntuu siltä, etten sitä halua tai tarvitse. Harvoin on tilanteita joissa on juuri kakkua, mutta pointti pätee muuhunkin vähemmän terveelliseen.

Minä olen kieltäytynyt herkuista elämäni aikana varmasti useammin kuin sinä, sillä olen ollut vegaani 30 vuotta. Esimerkiksi juhlissa ja kyläillessä kaikki pöydän antimet ovat olleet epävegaanisia ja olen ollut kahvilinjalla vaikka olen joutunut kuuntelemaan ihan älytöntä tuputtamista. 

Ei ylipaino tarkoita sitä että syö herkkuja enemmän kuin muut tai vieroksuu terveellistä ruokaa ja liikuntaa. Olen itse harrastanut terveysruokaa ja liikuntaa 30 vuotta ja opiskellut niitä ja opiskelen edelleen. Minulla on jääkaappi täynnä kasviksia ja hedelmiä, syön ihan terveellisiä perusruokia, tällä viikolla luvassa on linssikeittoa, kaalilaatikkoa, juurespataa, hernekeittoa ja tietenkin marjasmoothieita. Liikuntaa harrastan 1200-2000 kcal päivässä silloin kun vointi sallii sillä opiskelen liikunta-alan ammattilaiseksi, tämä on minun suurin haaveeni jonka aion toteuttaa syövästä huolimatta. Joskus olen niin sairas etten pääse sängystä koko päivänä ylös ja olen kateellinen niille jotka saavat harrastaa liikuntaa.

Saahan siitä puhua, mutta on hyvä muistaa käytöstavat ja olla kunnioittava ja asiallinen koska me ylipainoisetkin ihmiset ollaan ihmisiä, emme ihmisiä joita saa haukkua/pitää roskiksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin vaikeaa tajuta, että kehopositiivisuus tarkoittaa kehorauhan antamista kenelle tahansa painosta riippumatta.

Ei ole tarkoittanut pitkään aikaan. Asiaa seuraavat kyllä tietävät mihin se liike meni jo kauan sitten kaiken maailman Virgie Tovareiden ja Tess Holidayn ansiosta.

Kehopositiivisuus oli alunperin sellaisia ihmisiä varten, joilla oli vaikka raajoja amputoitu. Sitten siitä tuli lihavuuden ylisystä ja laihuuden sekä laihduttamisen kauhistelua. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska tahtoo hoikemman kropan, on näiden "kehopositiivisten" mielestä hirveä n*tsi joka pitää yllä dieettikulttuuria. Virgie Tovarin mielestä pienemmän kakkupalan haluaminen on rikos häntä kohtaan.

Dieettikulttuuri lisää lihavuutta. Se on puhdas tieteellinen fakta. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska haluaa hoikemman kropan ja kertoo siitä muille, ylläpitää dieettikulttuuria. Ihan sama jos kerrot että olet ylpeä siitä että olet valkoinen koska muut rodut ovat sinua alempana, ylläpidät r*sm*ia.

Ei hyvää päivää. Juuri tätä tarkoitan: jos joku haluaa omasta mielestään näyttää paremmalta, lihavat tulevat valittamaan että "ylläpidät dieettikulttuuria". Se ei kuulu teille pätkääkään mitä joku tekee omalle kropalleen, niinhän tekin sanotte muille. Todella tekopyhää ettei muka saisi laihduttaa, mutta teidän lihavuuteenne ei saisi puuttua.

Olen eri, mutta kai ymmärrät tietämättömyytesi asiasta?

Dieettikulttuuri, laihdutustuotteet, laihdutus ruokavaliot ynnämuut on suunniteltu sillä tavalla, että ne nimenomaan ylläpitävät lihavuutta. Jos heidän tuotteet olisivat oikeasti toimivia, niin lihavuus olisi lakannut kauan aikaa sitten ja sen jälkeen ei olisi asiakkaita. Sen takia dieettikulttuuri nimenomaan ylläpitää lihavuutta ja ylläpitää siihen liittyvää ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveydenhäiriöitä, jotka sitten lisäävät lihavuutta. 

Pointti ei ole, etteikö saisi laihduttaa, mutta diettikuluttuuri, niiden superdieettien lupaukset ynnämuut edistävät pahaa oloa ja lihavuutta. 

Miksi alentuva asenne, kun et itse ymmärtänyt mistä puhutaan?

En maininnut sanallakaan mitään laihdutustuotteita tai superdieettejä. Esimerkki oli vain ihminen, joka haluaa parantaa ruokavaliotaan ulkonäköä kohentaakseen. Siinä kaikki. Ja sitten uhriudut jollain dieettituotteilla.

En ole uhriutunut.

Dieettikulttuuriin kuuluvat laihdutustuotteet ja -ohjelmat, ja niiden ympärillä pyörivä miljoonien jos ei biljoonien hintainen bisnes. 'Puhuin siis dieettikulttuurista. 

Ja minä en, joten miksi vastasit minulle ja veit asian täysin sivuraiteelle syyttäen minua tietämättömyydestä?

Kun olen kirjaimellisesti nähnyt, ettei saa sanoa haluavansa laihduttaa ulkonäön vuoksi, ihan sama vaikka sen tekisi vain jättämällä suklaat vähemmälle. Siitä saa kuraa niskaan. 

Miksi koetaan että ulkonäkö paranisi sillä että olisi kevyempi? Se tässä on se ongelma. Jokaisen vartalo on oikeasti juuri hyvä sellaisena kuin se on. Terveellisemmin syöminen tulisi lähteä muista lähtökohdista kuin siitä että kertoo toisille hoikkuuden näyttävän paremmalle. Etkö tajua? Ja se suklaan jättäminen vähemmälle ei ole muuten terveellistä elämänmuutosta varsinkaan jos tarpeena ”laihduttamiselle” on muka parempi ulkonäkö.

Mun oma mielipide on se, että läski ei koskaan näytä kauniilta. Ja lihava ihminen ei koskaan voi olla niin kaunis kuin terveen näköinen, lihaksikas, notkea ja hoikka ihminen. Ja itse oon siis lihava, että siihen ei kannata lähteä. Pidän itsestäni ja kasvoistani, mutta en pidä omista hyytelöistöni, joista näkee että solut ovat levinneet äärimmilleen rasvasta. Miksi mun pitäisi oppia rakastamaan näitä, jos ne motivoivat mua elämään terveellisemmin? Ja tottakai suklaan syönnin vähentäminen on terveellinen elämänmuutos. Se on epäterveellistä söi sitä mistä syystä tahansa tai jättää sen mistä syystä tahansa syömättä.

Mun mielestä itsensä rakastamista on nimenomaan se, että pitää huolen terveydestään.

Totta. Narkkareista, alkoholisteista ja muista epäterveellisesti elävistä saa kirjoittaa aika ronskisti, mutta sitten kun puhutaan lihavuudesta, tulee bannia ovista ja ikkunoista. Addiktiot ovat kaikki sairauksia oli sitten kyse viinasta tai ylensyömisestä. Ylensyöminen on mielestäni liian hyväksyttävää ja joskus tuo kehopositiivisyys kääntyy itseään vastaan, mutta meneppä siitä jollenkkin sanomaan. Kyllä minun mielestäni varsinkin asiallisesti voi ja pitää sanoa, jos elintavat ovat päin honkia.

Mm muuan Covid-19 on hyvin vaarallinen jo pienestä lihavuudesta johtuen, koska virus hyökkää suoraan rasvasoluihin. Tämän voi googlettaa kuka vain, jos ei ole uutista vielä kahden vuoden aikana nähnyt. Jos tätä rasvaa (myös piilorasva) on mm sisäelimissä niin toivon, että olet rokotettu. Ylipainoiset myös kuormittavat kansantaloutta negatiivisesti.

Toki itse tykkään hieman rehevistä naisista, joten en kyllä kommentoisi kenenkään ulkonäköä, vaan juurikin terveyspohjalta lihavuudesta tulisi pystyä keskustelemaan. Esim äitini kanssa olemme jutelleet paljon hänen suuresta ylipainosta ja hän on pikkuisen saanut painoa pudotettua. Itseasiassa puolessa vuodessa noin 10kg mikä on sen kokoiselle, ikäiselle ja muiden sairauksien runtelemalle todella hyvä suoritus. Toki itseään ja muita pitää rakastaa sellaisina kuin he ovat, mutta asia on tää ja siitä pitää voida puhua.

Mulle tulee tästä ketjusta mieleen eräs vanha mummo joka ollessani uimahallissa (juurikin urheilemassa ja painoa pudottamassa ollessani 14) tuli eteeni ja alkoi haukkua mut (ja muut lihavat) maan rakoon. Kun kysyin että "mihis käytöstavat on vanhalta rouvalta jääneet?" (teki mieli sanoa pahempaa, mutten viitsinyt) niin hän totesi näin "Kyllä me ennen vanhaan aikaan sanottiin niin kuin asiat ovat. Rehellisiä oltiin aina" ja totesinkin siihen että tuskin kukaan on mennyt toista ihmistä haukkumaan maan rakoon vain sen takia että se ihminen on ylipainoinen, ja VIELÄ uimahallissa missä he yrittävät joko pudottaa painoaan tai pitää kunnostaan huolta. Kysyin sitten omalta mummoltani paria päivää myöhemmin että oltiinko ennen tuollaisia niin hän totesi että ei oltu ja että kiusaajat on aina kiusaajia. Ainahan aiheista voi puhua kyllä, mutta pitää muistaa olla asiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla itsellä nousi paino pienestä iästä (4V) kun vanhemmat ostivat herkkuja koko ajan, hyvitellääkseen sitä että joivat koko ajan ja että jouduin esim viikosta 6 päivää olemaan yksin kotona, peloissani kun he huitelivat ryyppäämässä. Tosiaan ikävuoteen 4, olin onnellinen lapsi ja normaalipainoinen ja vanhemmatkaan eivät pahemmin juoneet. Sitten he voittivat lotossa 7 oikein ja elämä muuttui. He alkoivat ryypätä jatkuvasti, ottivat loparit töistään ja tosiaan kerran viikossa kävivät kotona, tuomassa paljon herkkuja ja hampurilaisia, limsoja ym että en kuole nälkään. Tosiaan, paino nousi ja kyllähän vanhemmat sitten tulivat käymään kun oli koulussa vanhempain iltoihin ym. Kun olin 8, olin jo aika tukeva ja vanhemmat alkoivat olla enemmän kotona, koska äitini tuli raskaaksi. Pikkusiskon syntymän jälkeen, he muuttuivat ja lopettivat juomisen. Mutta, olin jo tottunut tuohon että olin pelokas, yksin ja olin tottunut herkkuihin ja järkyttävään määrään ruokaa. He varttuessani ja painoni noustessa enemmän, syyttivät mua siitä ja kenellekkään en koskaan puhunut siitä että millaiset olot kotona olivat, paitsi sitten terapiassa vuosia myöhemmin. Osittain olen katkera siitä että pikkusisko sai turvallisen ja ihmisrikkaan lapsuuden ja hänen ei tarvinnut olla yksin. Hän sai terveellistä ruokaa eikä häntä mollattu niin kuin mua mollattiin.

Aikuisiälle mun painoni pahimmillaan oli 180kg, mutta terapian avulla ja puhumalla sain pääni selväksi ja aloitin laihdutusprosessin. Nykyään painan 80kg ja ajattelin vielä parikymmentä kiloa pudottaa

Upeaa, että olet saanut purettua lapsuuden traumaasi ja käännettyä asiat parempaan suuntaan!

Olet varsinainen voimanainen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan jo pienestä asti kun lihoin vaikka söin normi kotiruokaa (paljon vähemmän mitä kaksoissisko) joka siis pysyi hoikkana. Lihoin koko ajan (vaikka liikuin paljon ja harrastin esim sählyä) ja mua kiusattiin rankasti siitä koulussa (myös kotona vanhempien osalta sekä sisarusten) taisin olla 12 kun kasvoin paljon pituutta ja yhtäkkiä multa alkoi tippua se paino ja lapsenpyöreys hävisi. Oon siis normipainoinen nykyäänkin ja nyt huomannut että nuoremmalla lapsella on samaa mitä mulla oli.

Näinhän se on. Jos lukee näiden ihmisten kirjoituksia niin yhdessäkään viestissä ei ole minkäänlaista positiivisuuden sanaakaan. Ladataan vaan kaikki oma pahaolo ja negatiivisuus ja nyt on otettu se "helpoin" silmätikku, eli lihavat.

Sinällään mielestäni aika surullista, koska näillä ihmisillä on pakko olla jotenkin niin huono ja onneton elämä, etteivät he saa mitään muuta hyvää oloa, kuin haukkumalla jotain tiettyä ihmisryhmää. Tuntuu, että he tarvitsisivat omaan elämäänsä jonkunlaisen positiivisuuden liikkeen, mutta ehkä tuo positiivisyys on niin kaukainen ja tuntematon käsite, että se ihan pelottaa ja siksi sitä kohti pitää alkaa räksyttämään, kuin pelokas chihihuahua.

Toiset ottavat minkä tahansa kyseenalaistavan tai ei suoraan positiivisen puheen haukkumisena. Miksi heillä pitäisi olla huono ja onneton elämän? Koska kirjoittavat kriittisesti tästä lihavuudesta, joka on saanut epidemian mittasuhteet? Räksyttää kuin chihuahua? Kuuluuko tämä näihin positiivisiin eläinvertauksiin, kuten, syö kuin porsas? Me voimme leikkiä kuinka kaikki on hyvin vaikka yli puolet on lihavia, mutta kaikki syöpätilastoista, ortopedisiin vammoihin kertovat toista.

Hiljentyminen ei ratkaise mitään. Se ettei näiden vuosien aikana olisi koskaan puhuttu lihavuudesta ei olisi tehnyt tämän hetken ihmistä laihoja. Vaan ehkä vielä lihavampia. Ainakin joku sentään on kuunnellut ja ymmärtänyt ruuan ja liikkeen yhteyden ylipainoon sen ansioista.

En ihmettele että vihaketjut poistetaan, se on ihan oikein. Sen sijaan ihmettelen sitä kun kysyin täällä VAUVA- eli lapsiin läheisesti liittyvällä palstalla, miten voisin auttaa lihavaa lastani parhaiten, se ketju poistettiin välittömästi. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Narkkareista, alkoholisteista ja muista epäterveellisesti elävistä saa kirjoittaa aika ronskisti, mutta sitten kun puhutaan lihavuudesta, tulee bannia ovista ja ikkunoista. Addiktiot ovat kaikki sairauksia oli sitten kyse viinasta tai ylensyömisestä. Ylensyöminen on mielestäni liian hyväksyttävää ja joskus tuo kehopositiivisyys kääntyy itseään vastaan, mutta meneppä siitä jollenkkin sanomaan. Kyllä minun mielestäni varsinkin asiallisesti voi ja pitää sanoa, jos elintavat ovat päin honkia.

Mm muuan Covid-19 on hyvin vaarallinen jo pienestä lihavuudesta johtuen, koska virus hyökkää suoraan rasvasoluihin. Tämän voi googlettaa kuka vain, jos ei ole uutista vielä kahden vuoden aikana nähnyt. Jos tätä rasvaa (myös piilorasva) on mm sisäelimissä niin toivon, että olet rokotettu. Ylipainoiset myös kuormittavat kansantaloutta negatiivisesti.

Toki itse tykkään hieman rehevistä naisista, joten en kyllä kommentoisi kenenkään ulkonäköä, vaan juurikin terveyspohjalta lihavuudesta tulisi pystyä keskustelemaan. Esim äitini kanssa olemme jutelleet paljon hänen suuresta ylipainosta ja hän on pikkuisen saanut painoa pudotettua. Itseasiassa puolessa vuodessa noin 10kg mikä on sen kokoiselle, ikäiselle ja muiden sairauksien runtelemalle todella hyvä suoritus. Toki itseään ja muita pitää rakastaa sellaisina kuin he ovat, mutta asia on tää ja siitä pitää voida puhua.

Tämä ei olekaan mikään sinun mielipidettäsi varten luotu mielipidepalsta, vaan keskustelupalsta. Jos ihminen ei saa ravintoa, hän kuolee pois. Et voi verrata ruuan syömistä alkoholinkäyttöön.

Onko jotain muuta sanottavaa, nuo mantrathan on toisteltu satojatuhansia kertoja periytyen aina suusta suuhun. Reaktiota reaktion vuoksi odotellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joillekin on niin vaikeaa tajuta, että kehopositiivisuus tarkoittaa kehorauhan antamista kenelle tahansa painosta riippumatta.

Ei ole tarkoittanut pitkään aikaan. Asiaa seuraavat kyllä tietävät mihin se liike meni jo kauan sitten kaiken maailman Virgie Tovareiden ja Tess Holidayn ansiosta.

Kehopositiivisuus oli alunperin sellaisia ihmisiä varten, joilla oli vaikka raajoja amputoitu. Sitten siitä tuli lihavuuden ylisystä ja laihuuden sekä laihduttamisen kauhistelua. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska tahtoo hoikemman kropan, on näiden "kehopositiivisten" mielestä hirveä n*tsi joka pitää yllä dieettikulttuuria. Virgie Tovarin mielestä pienemmän kakkupalan haluaminen on rikos häntä kohtaan.

Dieettikulttuuri lisää lihavuutta. Se on puhdas tieteellinen fakta. Jos haluaa parantaa ruokavaliotaan koska haluaa hoikemman kropan ja kertoo siitä muille, ylläpitää dieettikulttuuria. Ihan sama jos kerrot että olet ylpeä siitä että olet valkoinen koska muut rodut ovat sinua alempana, ylläpidät r*sm*ia.

Ei hyvää päivää. Juuri tätä tarkoitan: jos joku haluaa omasta mielestään näyttää paremmalta, lihavat tulevat valittamaan että "ylläpidät dieettikulttuuria". Se ei kuulu teille pätkääkään mitä joku tekee omalle kropalleen, niinhän tekin sanotte muille. Todella tekopyhää ettei muka saisi laihduttaa, mutta teidän lihavuuteenne ei saisi puuttua.

Olen eri, mutta kai ymmärrät tietämättömyytesi asiasta?

Dieettikulttuuri, laihdutustuotteet, laihdutus ruokavaliot ynnämuut on suunniteltu sillä tavalla, että ne nimenomaan ylläpitävät lihavuutta. Jos heidän tuotteet olisivat oikeasti toimivia, niin lihavuus olisi lakannut kauan aikaa sitten ja sen jälkeen ei olisi asiakkaita. Sen takia dieettikulttuuri nimenomaan ylläpitää lihavuutta ja ylläpitää siihen liittyvää ahdistusta, masennusta ja muita mielenterveydenhäiriöitä, jotka sitten lisäävät lihavuutta. 

Pointti ei ole, etteikö saisi laihduttaa, mutta diettikuluttuuri, niiden superdieettien lupaukset ynnämuut edistävät pahaa oloa ja lihavuutta. 

Miksi alentuva asenne, kun et itse ymmärtänyt mistä puhutaan?

En maininnut sanallakaan mitään laihdutustuotteita tai superdieettejä. Esimerkki oli vain ihminen, joka haluaa parantaa ruokavaliotaan ulkonäköä kohentaakseen. Siinä kaikki. Ja sitten uhriudut jollain dieettituotteilla.

Tämä!

Aika pinnallista touhua, ulkonäkö mielessä vaan.

Ja entä sitten? Mitä se teille kuuluu jos joku haluaa näyttää omasta mielestään paremmalta? 

Miksi ihmeessä sinun tarvitsee toitottaa kellekään sitä että SINUN MIELESTÄSI hoikempana (vaikka vain sinä itse) näyttää paremmalta? Eikö sinunkin olisi parempi vain rakastaa kehoasi sellaisena kuin se on ja pyrkiä elämään onnellisempaa ja terveellisempää elämää? Terveelliseen elämään kuuluu myös se tosiasia että kaikilla on oma biologinen painonsa ja se asettuu yleensä akselille bmi 19-27. Ei ole millään tavalla tervettä pyrkiä pakottamaan omaa kehoonsa jonkin muottiin mihin se ei luonnostaan asetu ja tämä aiheuttaa sitten taas laihdutuskierteen joka lihottaa.

Miksi kehopositiivisten tarvitsee toitottaa, että tykkäävät olla lihavia? Niin, miksi he saavat sanoa noin, mutta minä en saisi sanoa että tykkään olla hoikka?

Kyse ei ole "kehon pakottamisesta johonkin muottiin mihin se ei luonnostaan asetu" vaan epäterveellisten, haitallisten elintapojen korjaamisesta.

Ortoreksia on myös epäterveellinen ja haitallinen elämäntapa.

Ei ole ortoreksiaa jättää pois jokapäiväinen sokerinmussutus, joka nosti jo sokeriarvoja ylärajoille. 

Mitä muutakaan tuo oli kuin epäterveellistä ja haitallista? Olisiko pitänyt jatkaa ettei vain muutu ortorektikoksi?

Ja kyllä, olin ihan normaalipainoinen koko ajan, joten minulle lihavuus olisi hidasta itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osta tämän kultin ajatuksia muka jostain dieettikulttuurista ja siitä, että pitäisi rakastaa kehoaan vaikka se olisi missä kunnossa ja sen muuttaminen olisi väkivaltaa itseä kohtaan. Diabeteksen hommaaminen on väkivaltaa itseä kohtaan. Se että kieltäytyy joskus kakusta ei ole väkivaltaa itseä kohtaan, päinvastoin.

 Milloin olet itse viimeksi syönyt kakkua ja milloin viimeksi kieltäytynyt kakusta. Itse söin viimeksi mansikkakakkua heinäkuussa. En aio ensi kesänäkään kieltäytyä mansikkakakusta, sillä harmittelisin sitä kuolinvuoteella jos kuolen syöpään esim. vuoden päästä.

t. painovihaketjujen syöpäpotilas 100 kg

Kieltäydyn jos tuntuu siltä, etten sitä halua tai tarvitse. Harvoin on tilanteita joissa on juuri kakkua, mutta pointti pätee muuhunkin vähemmän terveelliseen.

Ei ylipaino tarkoita sitä että syö herkkuja enemmän kuin muut tai vieroksuu terveellistä ruokaa ja liikuntaa.

Ei ole väitettykään. Kommentti on siihen kehopositiivisuusliikkeen ajatukseen, ettei mistään saisi kieltäytyä koska se on kuulemma dieettikulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se on ihan p:stä, että suurin osa suomalaisista on lihavia. Syökää nyt ihmeessä vähemmän. Älkää sitten itkekö kun sairastutte vakavasti. Normaalipainoinekin voi sairastua, mutta lihavalla moninkertainen uhka.

Joillekin ylipaino voi tulla vakavan sairastumisen myötä. Itselläni kaksi vakavaa sairautta 5 vuoden aikana, joista toinen syöpä, lisäksi erilaisia leikkausia. Olin tätä ennen normaalipainoinen himoliikkuja, nyt lääkityksen ja liikunnan vaikeutumisen ja nesteen kertymisen myötä painoa tullut 30 kiloa. En pysty olemaan fyysisesti aktiivinen ilman buranaa, kivut ovat niin kovat.

Sinäkin voit sairastua vakavasti ja joutua tilanteeseen että et pysty normaaliaktiivisuuteen, katsotaan sitten miten painosi ja kuntosi käy ja onko laihuus enää siinä vaiheessa ykkösprioriteetti  kun joudut miettimään kuolemaasi. Onhan se terveen ihmisen helppo leveillä.

Kuule, minä olen sairastanut vakavasti ja ihan lääkärin määräyksestä pysyn normaalipainoisena. Ehkä siitä kuolemanpelosta. Hyvin suuret taipumukset on lihomiseen.

Suurimmalla osalla lihavuus ei johdu sairaudesta, vaan sairaus voi johtua lihomisesta. En tarkoittanut juuri sinua.

Vierailija kirjoitti:

Saahan siitä puhua, mutta on hyvä muistaa käytöstavat ja olla kunnioittava ja asiallinen koska me ylipainoisetkin ihmiset ollaan ihmisiä, emme ihmisiä joita saa haukkua/pitää roskiksena.

Ei auta hyvät käytöstavat ainakaan tässä ketjussa. Täällä ei ole edes saanut sanoa ihan yleistietoa olevia asioita täysin lihavia haukkumatta tai edes kommentoimatta ilman, että niihin on tultu valittamaan, alapeukuttamaan ne maanrakoon ja vääristelemään sanomisia.