Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Meidät oli kutsuttu kylään, ja menimme sinne tuliaisten kanssa. Isäntäväki kurkisteli ulko-ovella vielä taaksemme, ja ihmetteli, eikös se sisaresi tullutkaan. Tämä kun oli se suvun palvoma henkilö. Toisessa kyläpaikassa lapsi kysyi, eikös tänne muita nyt tulekaan. Kahvia tarjottiin sitten viivytellen. Olisi kait pitänyt ymmärtää, että kutsut tulivatkin vain velvollisuudesta. Ehkäpä ne tuomiset tai lahjat eivät olleet tarpeeksi kalliita.  Itse tarjosimme aina vieraille kahvit ym. ja yritimme seurustella kaikkien kanssa. Emme ole sen jälkeen enää juuri kyläilleet. 

Tästä tuli mieleeni:

Lapsuudessa perheeni kanssa, eli minä, vanhemmat ja sisarukseni, kyläiltiin sukulaisissa, niin kuin nyt sukulaisissa kyläillään. Tulimme teini-ikään, ja sisarukseni pääsi jo silloin harrastuksensa kanssa "piireihin", ja aina oli sukulaiset ihastuksissaan hänen ympärillään. Minä olin vain seinäruusuna, mutta pitäähän sitä sukulaisia nähdä! Kukaan ei puhunut minulle mitään, ja jos jotain sanoin, niin katsottiin vain ohi, ja puhuttiin päälle. Myös ennen kaikkea äitini teki tätä. Vaihtoi puheen aihetta, jos sanoin jotain, ja mielipiteeseeni tiuskaisi että oles sinä nyt hiljaa kun et mitään tästä ymmärrä.

Aikuisena kävin sitten muutamissa sukulaishäissä, ja kerran sisarukseni ei päässyt paikalle. Silloin sain monista suista kuulla että missäs se sisaruksesi on, ja pettymys oli valtava, kun paikalla olinkin vain minä. 

Noh, en ole sen koomin kyläillyt sukulaisissa. Ei ole kiva olla pakollinen kutsuttava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi lapsesi ei mennyt leikkimään?

Koska meidät ohjattiin istumaan olohuoneen sohvalle, jonka jälkeen nainen meni lapsensa kanssa tämän huoneeseen. Tästä on nyt turha vääntää sellaista, että me teimme väärin. Emme tehneet muuta kuin siinä, etten nopeammin poistunut kyseisestä paikasta vaan odotin, että yhteinen aikamme alkaisi.

Tottakai kutsun esittänyt (Suomessa ei ole tapana kutsua ketään kotiinsa kahville klo 14 tarkoittamatta sitä. Aika oli siis sovittu ja varmistettu, että nähdään silloin.) on vastuussa emännöinistä, jollei ole nyyttäreitä sovittu. Tässä ei ollut tarkoitus muuta, kuin antaa lasten leikkiä keskenään ja aikuisten rupatella. Ihan tavallinen tilanne kotiäitiaikanani, joita paljon harrastettiin.

Oli syy vetäytymiseen lapsen huoneeseen ja mykkäkouluun meidän suhteemme mikä tahansa, vaikka lapsen kiukuttelu, niin emäntä olisi voinut sanoa meille edes jotain. Se, että hän ei puhunut mitään koko visiitin aikana oli se, mikä oli kummallista. Olisi sanonut esim. että anteeksi nyt, tämä meidän neiti on vähän väsynyt. Nähdäänkö joku toinen päivä? Pahoitellut, että tilanne oli muuttunut.

Kyllä kutsun esittänyt on aina velvollinen edes avaamaan suunsa vierailleen! Se, että meitä ei katsottu edes selityksen tai pahoittelun arvoiseksi, oli tökeröä. Eipä ole ennen tällaista tullut vastaan.

Kuulostaa siltä, että olet takertunut ajatukseen siitä, miten kaiken olisi kuulunut mennä. Selvästi kyläilykutsun esittäneelle tuttavalla oli toinen ajatus, ja sinä olit hänen kodissaan. Sinä olit ajatellut, että aikuiset seurustelevat keskenään olohuoneessa lasten leikkiessä lastenhuoneessa, toinen oli ehkä ajatellut, että te osallistutte lasten leikkeihin ja ihmetellyt, miksi jäit lapsesi kanssa olohuoneeseen tämän siirryttyä lastenhuoneeseen. Syytät toista siitä, että tämä ei puhunut mitään, mutta et tainnut sinäkään puhua kuvauksesi perusteella. Teet myös aika pitkälle meneviä ja pahantahtoisia tulkintoja toisen luonteesta ja motiiveista, kuten että teitä ei katsottu selityksen arvoisiksi. Eiköhän tuossa ollut kuitenkin kyse vuorovaikutustilanteen epäonnistumisesta ja siitä seuranneesta jäätymisestä, ja siihen olette molemmat yhtä syypäitä.

Jestas. Tummentamani kohta vastaa tuohon kysymykseesi. Eli sinäkin teit aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä tilanteestani, jossa et ollut läsnä. Minä olin siinä läsnä.  Lasten oli nimenomaan tarkoitus leikkiä yhdessä, siitä oli puhuttu alunperinkin. Osaatko sinä kaikentietävänä sanoa, miksi tämä nainen ei sitten kutsunut lastani oman lapsensa seuraan, vaan ohjasi meidät sohvalle ja meni itse lapsensa kanssa toiseen huoneeseen, selittämättä mitään.

Yleensäkin näissä tilanteissa, joissa on hämmentynyt toisen epäsosiaalisesta tai yllättävän töykeästä käytöksestä, ihminen menee vähän lukkoon. Sitä on hetken tyrmistynyt ja miettii, että mitä tässä tapahtui.

Ymmärsithän nyt toki sen, että tämä nainen kutsui alunperin minut ja lapseni heille. Tottakai jälkeenpäin tuli mieleen, että miksi en mennyt sinne lastenhuoneeseen ja sanonut, että unohditsä meidät tai jotain muuta vastaavaa.

Ainoa, mitä nainen sanoi minulle oli, että menkää tuonne sohvalle. Olimme vielä ensimmäistä kertaa heillä. 

Meillä oli lapsen ylioppilasjuhlat.  Koska kuljin toisella paikkakunnalla töissä, en ehtinyt kauheasti valmistella ja ajattelin, että teen sitten loppuun kun tullaan koululta, yksi apulainen oli palkattu.  Porukoille oli sanottu selvästi, että klo 14.  No sattuipa sitten, että koululla oli omaa ääntään rakastavia puheenpitäjiä ja siellä meni aikaa ihan liian pitkään, joten päästiin kotiin vasta klo 13. Ensimmäinen  Porukka oli jo pihassa odottamassa ennen kuin itse oltiin sieltä ja seuraava porukka tuli 13. 30.  Eikä näillä kummallakaan ollut muita juhlia sinä päivänä.  Olivat mulle sitten loukkaantuneita, kun olin keittiössä melkein koko ajan. Ei olisi tarvinnut olla, jos porukka ei olisi tullut niin aikaisin ja tietty koululta kyllä oli laskettu että päästään klo 12 ja se arvio oli lapsellekin annettu.  Varmistukaa, että ette ole tulossa liian aikaisin. Itse olisi pitänyt antaa reilusti myöhäisempi aika vieraille, niin olisivat ehkä tulleet sopivaan aikaan.  

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pyysi minut päiväkahville kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Ajoin mikkelistä juvalle mukanani kukkia ja kahvipaketti. Ystäväni työnsi kukat lavuaariin edes ottamatta niitä pois muovista ja alkoi vihaisen oloisena keittää kahvia, tukka oli sekaisin ja päällä aamutakki  kuin olisi juuri herännyt. Varmistelin että olihan puhe ollut tästä sunnuntaista ja iltapäivästä, oli kuulemma, Tunsin silti  oloni erittäin ei-toivotuksi. Koetin kysellä onhan kaikki hyvin, sitten yleistä small talkia mutta ystäväni tuntui vain ärsyyntyvän kaikesta mitä sanoin. Lopulta paineli makuuhuoneeseen ja pamautti oven perästä kiinni! Tulkitsin tämän poistumiskäskyksi, pesin kahvimukini  ja lähdin. Ihmettelin hetken juvan kirkonkylää ja aloitin sitten kotimatkan.

Kotona huomasin  ystäväni poistaneen minut Facebookissa kavereistaan. Lähetin  testiviestin että jos olen tehnyt jotain pahaa saa kertoa suoraan minulle, vastausta ei tekstariini koskaan tullut. En enää koskaan kuullut tästä henkilöstä. Vielä 10 vuotta myöhemminkin mietin että mitähän vi""tua?

Nämä mykät selänkääntäjät ovat pahimpia. Ei aavistustakaan mistä on kysymys. Itsellä pari tapausta ,Eivät suostu kesksutelemaan.Ei ole ollut riittaa, pitkä ystävyys ja aina hauskaa.  Ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet monesti käyttäytyvät noin mikäli heitä ei ole kasvatettu kunnolla.

Miehet ovat suoraselkäisiä ja PUHUU! Naiset HÄIPYY selittelemättä.

Oli tuollainen kaveri. Pyysi kylään ja tuulesta riippuen saattoi toisella kertaa olla ihan ok ja toisella kertaa olla puhumatta yhtään mitään, kohteli kuin ilmaa.

Tein pesäeron kyseiseen tyyppiin. Kuvitteli kai, että ystävällisellä ihmisellä ei olisi sen vertaa itsekunnioitusta, että toteaisin kaveruuden olevan minulle haitallinen ja lopettaisin sen.

Mielenkiintoisia kokemuksia..

Kyllä tällainen epäsosiaalinen/asosiaalinen käytös on aika suomalainen ilmiö. Monissa paljon köyhemmissä maissa ollaan paljon vieraanvaraisempia ja ystävällisempiä vieraille. Suomessa erityisesti nykyään tämä ilmiö näkyy. Molemmat isoäitini olivat hyvin vieraanvaraisia ja lämpimiä ihmisiä, äitini ei. Minä  yritän olla isoäitieni kaltainen edes jossain määrin, vaikka en leivokaan joka viikko kakkuja ja pullia!

Noin karkeasti sanottuna eteläisimmissä kulttuureissa toisia ihmisiä ei pelätä eikä karteta, vaan ihmisten kanssa osataan olla luontevasti, ja ollaan lämpimiä. 

-Ap-

Pari tapausta tulee mieleen.

Minut ja mieheni oli pyydetty ystävien luo istumaan iltaa. Tunnelma oli todella vaivautunut, ihan outo. Emäntä puhui puolikkaita lauseita ja katseli enimmäkseen ikkunasta ulos. Sitten isäntäväki ilmoitti menevänsä paljuun kaksin. Meilläkin oli uimapuvut mukana, koska yleensä olimme olleet siellä koko porukka. Jäimme mieheni kanssa istumaan hämmentyneinä sohvalle. Tunnin päästä isäntä tuli sanomaan, että voittehan tekin tulla, jos haluatte. Totesimme, että kiitos ei ja lähdimme kotiin. Olemme nähneet usein tämän episodin jälkeen ihan mukavissa tunnelmissa. Emme ole koskaan puhuneet tuosta kerrasta. Jotenkin se jäi vaivaamaan, sillä olen näiden ihmisten kanssa nykyään vähän varautunut. Kai sitä jäi miettimään, että oliko syy sittenkin meissä.

Menimme mieheni veljen luokse sovitusti yökylään. Lapset olivat pieniä. Mitään patjoja tai petivaatteita ei tarjottu. Yritimme rakentaa isäntäväen lastenhuoneeseen petipaikkoja meidänkin lapsille ja itsellemme. Mieheni kanssa nukuimme lattialla lasten petauspatjalla. Jos pyydät ihmisiä yökylään, niin ainakin jonkinlainen patja olisi kiva.

Mä oon ollut tämmöinen emäntä pari kertaa yhdelle ystävälleni.

Hänellä ei ole viimevuosina oikein ollut aikaa mulle ja yleensä ilmoittaa nykyään 10min ennen kun on oven takana että "Pliispliis voidaanhan nähdä nyt!! KAUHEE IKÄVÄ SUA!!<3" (näissä tilanteissa luultavasti joku "parempi meno" on peruuntunut.

Keitän kahvia ja tarjoan mitä kaapista löytyy. Alkaa valitus. "No en mä syö enää tämmöstä. Ja hyi sun kahvissa on väärä paahtoaste" Sitten pälpättää tuntitolkulla omia juttujaan. Välillä kysyy multa jotain mutta vaisusti vaan välttelen kysymyksiä. Ollaan ennen oltu tosi läheisiä ja nykyään hän aiheuttaa vaan huonoa fiilistä. varmaan ihmettelee, mitä mä mökötän ja synkistelen.

Vierailija kirjoitti:

Oletan minäkin, että kyseessä on nykyaikainen kännykkäkulttuuri. Mikään sopimus ei ole enää sitova, aina voi viime tipassa ilmoittaa muutoksista tai olla ilmoittamatta ollenkaan. Ihan samoin siis voidaankin muuttaa mieltä siitä, onko kyläily ok vaikka on itse kutsuttu. Mutku ei mua nyt huvitakaan.

Ihmisistä on tullut uskomattoman röyhkeitä ja töykeitä. En tiedä onko tässä sitäkin, kun lapsena on paapottu eikä mihinkään sanottu ei. 

Puhdasta hyväksikäyttöä. Naapuriin tuli mies kylään, ja kysyi kampaajana työskentelevältä rouvalta, että voithan sä nyt nopeasti leikata nää hiukset. Tuli vähän kylmä fiilis, ja ei leikannut. Jos ammatti liippaa yhtään tietokonetta, ollaan kysymässä kylään, jossa sattumalta on tietokoneessa vikaa. Nykyisin it-väen pitäisi myös ratkoa ihan pikasesti vaan puhelimissa olevat viat. Kun sähän tykkäät näistä hommista.

Toimin ammatissa, jonka johdosta saan viestejä viestejä että voitko ihan nopeesti kattoo, tai suoria kysymyksiä teetkö mulle jne. Vaikka ammattini on intohimoni, teen sitä vain töissä ollessani ja korvausta vastaan. En kotona, ja ei kannata tulla piipahtamaan meillä sen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Totta, miksi en jättänyt 5v lasta valmistelemaan toisen juhlia ja noutanut häntä sitten pois siinä vaiheessa, kun muut ovat sinne saapumassa. Olisi ollut kamalaa, jos poika olisi joutunut siivoamaan toisen juhlia varten siksi, että kutsun kirjoittanut aikuinen oli epähuomiossa laittanut siihen väärän ajan.

Teit ihan oikein.

Miksi oli oikein olla antamatta lahjaa?

Tietysti että ottavat opiksi. Eipä unohdu seuraavalla kerralla tarkistaa mitä kutsuihin raapustaa kun saa lapselleen selittää misi vieras lähti laja kainalossa kynnykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Totta, miksi en jättänyt 5v lasta valmistelemaan toisen juhlia ja noutanut häntä sitten pois siinä vaiheessa, kun muut ovat sinne saapumassa. Olisi ollut kamalaa, jos poika olisi joutunut siivoamaan toisen juhlia varten siksi, että kutsun kirjoittanut aikuinen oli epähuomiossa laittanut siihen väärän ajan.

Teit ihan oikein.

Miksi oli oikein olla antamatta lahjaa?

Tietysti että ottavat opiksi. Eipä unohdu seuraavalla kerralla tarkistaa mitä kutsuihin raapustaa kun saa lapselleen selittää misi vieras lähti laja kainalossa kynnykseltä.

Vaikutat aika ikävältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Totta, miksi en jättänyt 5v lasta valmistelemaan toisen juhlia ja noutanut häntä sitten pois siinä vaiheessa, kun muut ovat sinne saapumassa. Olisi ollut kamalaa, jos poika olisi joutunut siivoamaan toisen juhlia varten siksi, että kutsun kirjoittanut aikuinen oli epähuomiossa laittanut siihen väärän ajan.

Teit ihan oikein.

Miksi oli oikein olla antamatta lahjaa?

Tietysti että ottavat opiksi. Eipä unohdu seuraavalla kerralla tarkistaa mitä kutsuihin raapustaa kun saa lapselleen selittää misi vieras lähti laja kainalossa kynnykseltä.

Noin tylyllä käytöksellä sä saat kohta selittää lapselle miksi teidän perheellä ei ole enää ystäviä keillä käydä.

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Johtuikohan kaikki siitä, että teillä on hyvin erilainen luonne, elämänkokemus jne. ja vaikea päästä samalle aaltopituudelle?

Stressi, väsymys, epäterveellinen ravinto jne. voivat aiheuttaa myös epämukavaa käytöstä.

Sitä saa olla ihan taitava lukemaan toisen käytöstä viestin tai puhelun välityksellä ja sen kannattaako oikeasti mennä kylään.

On ihmisiä joiden on todella vaikea kieltäytyä kyläilystä ja siitä johtuen vieraalla voi olla tunne, että ei ollutkaan tervetullut.

Ap: Mutta kaikissa näissä tapauksissa olisi päästy pois tuosta epätodellisesta ja/tai epämiellyttävästä tilasta, jos se sulkeutunut osapuoli olisi avannut suunsa ja käyttäytynyt niinkuin aikuisen ihmisen tulisi: sanonut suoraan, että nyt ei olekaan oikea hetki, tai pahoitellut, että jäi huono fiilis tai perunut tapaamisen tai ollut muutenkin vaan ystävällinen ihminen toiselle.

Mä en ikinä mene ihmisten edessä tappelevan pariskunnan luokse kylään. Jos ei osaa koota itseään, hillitä tunteitaan ja käyttäytyä sivistyneesti, kun on vieraita kylässä, on parempi, ettei kutsu ketään.

Kaikki tilanteet voi sanoittaa sille osapuolelle, joka jää ikään kuin ulkopuolelle ihmettelemään, missä mennään. Sen verran toista ihmistä pitää kunnioittaa, että kertoo, mistä kyse - ja jos ei voi kertoa varsinaista syytä, kertoo sitten jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Nämä ovat ihmisiä, joilla kaikki pyörii oman parisuhteen ympärillä ja muut joutuvat sitten kärvistelemään siellä ulkoreunalla. 

Olen istunut tämmöisten sohvalla ja vannonut, että ei koskaan enää. Nyt pariskunta ihmettelee, miksi kukaan ei tule, vaikka kutsutaan. On sitä murheita muillakin, miksi lähteä hakemaan huonoa mieltä ihan kylään asti.

Itselle jäi parista kokemusta (joo en ekalla kerralla oppinut) niin huono fiilis ja ahdistunut olo, tietysti suomalaisittain itsesyyttelyineen, että ei tosiaankaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui melkein kuin veitsi olisi kääntynyt haavassa kun luin aloitusta. Meillä on ollut jotakuinkin tuollaisia tilanteita. Se on kyllä ihan hirveää puolin ja toisin.

Mikä tuohon nyt johtaa, en tiedä osaanko edes selittää. Pääsyy kuitenkin ihan hajoamispisteessa oleva parisuhde ja se ohut sopu, jota ei siinä tilanteessa jaksa rikkoa vaikka se johtaa omituiseen käytökseen.

Eli tapahtumat etenee jotenkin näin:

-Kutsun ”Johannan” kylään kun törmään tähän museossa ja molemmat ajatellaan että olisi kiva nähdä

-Väliajalla tapellaan miehen kanssa kotitöistä, lasten hoidosta ja kaikesta mahdollisesta

-Jaetaan siivouvastuualueet ja hirveä sota, jos kumpikaa poikkeaa sovitusta

-Anoppi käy kylässä ja käyttäytyy törkeästi, mistä tulee järkyttävä parisuhdekriisi ja mies loukkaantuu että hänen äidillensä ei ole ollut törkeän käytöksensä jälkeen pöytä koreana

-Käy ilmi, että miehellä ei olekaan aiemmin ilmoittamaansa menoa kun ”Johanna” on tulossa

-Ei voi siivota ennen ”Johannan” tuloa, koska kuuluu nyt miehen tonttiin

-Ei voi laittaa pöytää koreaksi ”Johannalle”, koska mies kokisi sen suorana v-uiluna äitiään kohtaan

-Ei voi puhua suoraan ”Johannan” kanssa, koska mies paikalla

—> Vierailupäivänä toivoo hartaasti, että olisi perunut koko jutun ajoissa. Mutta sitä ei tehnyt, koska oli niin kova tarve tavata sentään joku muu selväpäinen aikuinen.

Jos olette olleet joskus tuossa tilanteessa, se voi tarkoittaa että teihin luotetaan ja paljon.

Herra isä!

Miksi et viesti johannalle, että nyt on kotona sen verran tiukat välit, että mitäs jos tavattaisiin teillä tai vaikka kahvilassa?

Kamalia, anteeksi vain, tuollaiset ihmiset, jotka eivät yhtään osaa pitää parisuhteensa ongelmia poissa toisten ihmisten elämästä, vaan niitä tarvitsee koko kylän kantaa ja joutua niiden vuoksi tuntemaan inhottavaa oloa.

Lisäksi suhteenne on aivan kipeä, menkää jonnekin setvimään sitä tai oikeasti, erotkaa. Tuollainen valtataistelu ei ole tervettä.

Samaa mieltä. Ei oo meillä kyllä IKINÄ mun ja miehen riidat ulkopuolisille näkynyt vaikka oltaisi riidelty juuri ennen kylään menoa/muiden tuloa meille kylään mutta ollaankin aikuisia ihmisiä ja osataan käyttäytyä sen mukaan. Kuulostaa todella raskaalta tollainen elämä.

Sukulainen tulee lapsensa kanssa kylään. Iistuu sohvalla tuntikausia, oikeasti tuntikausia. Ei keskustele, istuu vain. Tosi kiusallista. Tekisi mieli sanoa että kolme tuntia riittää kiitos.