Lue keskustelun säännöt.
Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms
Olet/olette perheesi kanssa kylässä, jonkun tutun kotiin kutsuttuna. Sulle tulee tunne, että tulitko väärään aikaan, vääränä päivänä, olitko ymmärtänyt jotain väärin. Isäntäväki tai siis pelkkä isäntä/emäntä kohtelee kuin olisit tullut häiritsemään, on kuin sua ei olisikaan, kuin kaduttaisi koko kylään kutsu tms. Olet kuin ilmaa, tai sulle ollaan töykeitä. Haluaisit lähteä heti kotiin, mutta et kehtaa oikein sitäkään tehdä. Tilanne on kiusallinen, hämmentävä. Onko kokemuksia? Mistä nämä ovat johtuneet, onko selvinnyt?
Olin tilanteessa, ja sanoin emännälle puhelimessa kotiin päästyäni: "Hei, jos me tultiin huonoon aikaan tai teille tuli jotain muuta, niin olisitte vaan peruneet tai sanoneet heti. En mä sellaisesta pahastu. Parempi perua koko tapaaminen kuin väkisin tavata."
Tähän emäntä: "No miten sä nyt tolleen otit itseesi, jos ei heti ollut kahvit ja kakut pöydässä!" Jotain tuollaista. Mitään tarjoilua ei siis missään vaiheessa ollut, mikä on aika ankeaa, ei edes lasillista vettä. Touhusi vain omiaan oman lapsensa kanssa ja minä ja leikkimään tullut lapseni istuimme sohvalla kahdestaan hämmentyneinä.
Emme menneet enää sinne, eikä muutenkaan pidetty yhteyttä. Kutsun olimme saaneet ja oikeaan aikaan tulleet heille, siitä ei ollut kyse.
Mutta hirveän vaivautunut olo koko ajan, kun kutsuja ei kertonut ollenkaan, mikä vaivasi ja miksi jätti meidät yksin.
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (1132)
Vierailija kirjoitti:
Kaveri kutsui kylään ja lähti kesken vierailun yläkertaan puhumaan etukäteen sovittua työpuhelua yläkertaan. Eli siis tavallaan heitti mut ulos sillä tavalla. Olin ehtinyt olla siellä ehkä alle tunnin eikä ollut kertonut työpuhelusta mulle ennen vierailua.
Kävi aikoinaan tälle vähän käänteinen juttu. Kaverini oli tulossa minulle kylään, kun olin vastikään muuttanut uuteen asuntoon, ja huomasi että samassa rapussa asuu hänen joku vanha tuttunsa 20 vuoden takaa (harvinainen sukunimi rappukäytävän taulussa kiinnitti huomion). Tästä sinänsä kyllä puolen päivän mittaiseksi suunnitellusta kyläilystä meni aluksi yli tunti siihen, että hän kävi ensin tämän tuttunsa luona, jota minä en tuntenut, joten en lyöttäytynyt mukaan vaan odotin yksin kotona koska päästään aloittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä pitkästä aikaa. Kiva, kun aloitukseni vielä elää. Tai ei siis se oikeastaan ole kivaa, tarkemmin ajateltuna, että näitä törppöjä kyläänkutsujia löytyy paljon.
Lueskelin näitä tarinoita läpi ja edelleen ihmettelen, mistä on kyse, kun kutsuu toisen kylään ihan iloisesti, jotkut jopa kertovat, että olisi sitten vaikka pizzaa tai jotain itseleivottua tarjolla sille kutsutulle. Ja sitten, kun se kaveri tulee käymään, emäntä/isäntä ei osaa/halua ottaa sitä roolia, mikä kotiinsa kutsujan kuuluisi ottaa. On vain. Räplää kännykkäänsä, katsoo tv:tä, seurustelee vain oman lapsensa tai koiransa kanssa. Toinen ihminen on ilmaa.
Se on kuulkaapa ihan vapaaehtoista, se kylään kutsuminen. Jos et halua kotiisi ketään, älä kutsu. Jos kutsut, mutta sulla on päänsärky tai joku murhe, kerro se sille toiselle.Sovi uusi tapaaminen tai jos vieras on tullut jo, jaksat kyllä olla ystävällinen. Se ei ole maailman raskain työ. Vie se kunnialla läpi, vaikka päätä särkisi tai joku muu asia harmittaisi. Kyllä sitä pitää vähän pinnistellä ystävyyden eteen.
Seurallisempaa uutta vuotta kaikille!
Olen todistanut lapsena/nuorena usein tilanteita, missä vanhempani ovat riidelleet vieraiden aikana. Ja kyllä, ihan täysin selvinpäin.
Mikään ei ole niin noloa. Muistan vieläkin ihmisten tyrmistyneitä ilmeitä, kun riidoissa käytiin läpi hyvinkin arkaluonteisia asioita.
Mun miehen kaveri vaimoineen kutsui meidät kylään. Menimme sovittuna ajankohtana. Isäntäväki katsoi jotain futismatsia televisiosta. Mitään eivät tarjonneet, tuijottivat peliä koko ajan. Jos asia oli niin että tuo peli ei ollut tiedossa vielä kutsua esittäessä (esim. Oma suosikkijoukkue jatkossa) niin olisivat voineet perua kutsun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena aikuisena kaverini ja hänen avovaimonsa kutsuivat usein mua kylään syömään, kahville, kaljalle jne.
Useamman kerran he riitelivät, kun tulin. Jouduin kuuntelemaan heidän riitelyä ja sitten sovintoseksiä vieresisestä huoneesta. Kun em kuvio oli toistunut 3 kertaa, aloin epäilemään, että tämä oli jokin heidän seksileikkinsä.
Samaa mieltä, että suomalaisille on luonteva sosiaalisuus hankalaa. Vanhempi polvi on tottunut ihan erilaiseen kyläilykulttuuriin ja he osaa sujuvammin kyläilyt. Tosin on heissäkin poikeuksia. Mutta jos on huonot käytöstavat, niin nehän näkyvät viimeistään livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus voi olla huono päivä, vaikka olisi kutsunut.
Ihan inhimillistä.
Ihmeellisiä kulltakruunuja joillakin on päässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapee on varmaan silavalla kammannut koko kehon.
Voihan siellä sohvalla istuessa vaikka kysyä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on Kokki. Kutsuu joskus syömään luokseen. Melkein joka kerta ruokia tai edes valmisteluita ei ole tehty, kun tulen kutsuttuna aikana paikalle eli yleensä syömme vasta 2-3 tunnin päästä saapumisestani.
Toki viiniä juodaan ja jutustellaan siinä samalla.
Ei kylässä, mutta pitkään kestäneessä ystävyydessä tuli tuollainen olo.
Ei halunnu enää nähdä, hän päätti päivät milloin sopii hänelle, sitten perui. Tapahtui 6 kertaa putkeen. Sekä tosi typerien syiden takia.
Sitten viestittelyssä oli vain "mitä kuuluu? Eipä tässä ihan normaalia" minä kerroin omat kuulumiset tarkemmin.
Sitten lopetin minäkin kertomasta mitään omasta elämästäni.
Somesta näkee kun muiden kanssa näkee ja juhlii yms, mutta minun kanssani ei enää mitään. Ei olla yli vuoteen nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri kutsui kylään - ei oltu nähty 2 vuoteen kasvotusten. Oli muuttanut maaseudulle omakotitaloon erään yh-äidin luokse, jota en tuntenut yhtään.
Saavuin paikalle sovitusti. Kaveri tuli pihallaan vastaan ja huikkasi käyvänsä kaupassa.
Olin melkein 4 tuntia hänen avovaimonsa ja lapsipuolten kanssa keskenään, joita en ollut koskaan tavannut.
Rupes jutunaiheet loppumaan.
M38
Opiskeluaikana menin kutsuttuna isolle kirkolle parhaan kaverini luokse viikonlopuksi kylään. Pieni kaksio.
Paikalla olikin kaverini ihan uusi turkkilainen poikaystävä, jonka kanssa kuhertelivat ja paneskelivat koko viikonlopun pienessä asunnossa. Baariin ei lähettykkään ollenkaan, koska poikkis ei halunnut. Tiltaattin pitsaa ja kateltiin telkkaria.
Nyt Kaveri on naimisissa sikafarmari Timon kanssa ja pyörittää suurperhettä.
Olin 20v ja kaveri kutsui mua bileisiin pieneen kaksioonsa parin tunnin varoitusajalla eräs pe ilta. Paikalle oli tulossa joitakin yhteisiä tuttuja.
Kävin kaupassa ostamassa juhlajuomat.
Paikalla olikin vain kaverini ja ujo 18v tyttö, jonka oli saanut paikalle bilekutsulla.
Juotiin kolmistaan kaljaa olohuoneessa ja kuunneltiin musiikkia (90-luvun rappia). Lopulta kaveri kävi makkarissa "korkkaamassa" neidon ja bileet oli sit siinä.
Lähdin kotiin.
Soitin seuraavana päivänä kaverille että wtf?
Selitti ettei tyttö olisi tullut kahsen keskiseen illanviettoon hänen luokseen, mutta kutsu bileisiin sai tytön mielen muuttumaan. Tyttö oli todella ujo neitsyt, joka harrasti klassista musiikkia. Taoailuvat vielä hetken aikaa tuon jälkeen. Tytön perhe ei hyväksynyt mun kaveria.
No joo, oli typerä kuvio
Meitä oli 4 nuoruuden kaverusta - lähdimme kauan suunnitelulle bilematkalle hieman alle 30 vuotiaina. Tarkoitus oli vetää ulkomailla tiukka bile-viikko.
2 kaveria löysivät ekana iltana paikalliset naiset, joiden kanssa viettivät koko viikon heidän asunnoillaan.
Kolmas kaveri joutui tekemään reissun viimeiset 4 päivää etätöitä liittyen johonkin tietoturvaprojektiin, jota muut firmassa eivät osanneet tehdä. Tuplapalkan sai toki laskuttaa.
Dokasin käytännössä yksin koko viikon.
Vähän ohi aiheen. Sorry
Yhdelle tutulle on vaikeaa pitää sovituista kyilyajoista kiinni. Eli jos tuttu kutsuu minut itse kylään sunnuntaina klo 18.00 niin yleensä peruu tai selkeästi väsyneenä/turhautuneen hoitaa emännöinnin.
Vierailut tuon tutun kanssa onnistuvat ex-tempore niin, että tuttu tulee luokseni/kutsuu johonkin silloin kun on itse pirteä ja sopivalla tuulella. Raskasta, mutta tuo ihmisen kanssa ei aikataulut kovin hyvin toimi
Vähän saman tapaista on joskus ollut, mutta ei ole yllätyänyt, kun on henkilölle ominaista. Ota se ihan oman lapsesi kasvatuksen kannalta. Voitte yhdessä keskustella asiasta ja koeta kääntää se jonkunlaiseksi oppimuskokemukseksi. Sanoita tunteitasi. Mitään äläkkää en nostaisi, mutta ymmärrän tunteesi. Toivon, että syy selviää pian ja sinun syytäsi käytös ei ole. Hyvä, kun otit puheeksi asian.
Omat lapset ovat jo aikuisia ja kasvatukselliset eväät on jo annettu. Ehkä jälkeenpäin ajateltuna olisin tuonut esiin enemmän sitä seikkaa, että vaikka kaikkien kanssa täytyy toimeen tulla, omat rajat silti täytyy olla. Ei saa antaa kohdella itseään miten hyvänsä. Tai no jos se ei haittaa, onko silloin edes ystävä toiselle; kohtelee vain niinkuin toinen toivoo tulevan kohdelluksi. Hyväntahtoisuus ei saa syödä omaa tilaa.
Lapsena 80-luvulla olin äidin kanssa äidin jonkun joko työ- tai opiskelukaverin luona kylässä. Kesken sen kahvittelun ja rupattelun kuultiin, kuinka perheen isä kilahti poikaansa ja antoi vyöstä. Niin että se läiske ja ulvonta kuului toiselta puolelta isoa omakotitaloa. Kuten tuohon aikaan oli vielä ei-poikkeuksellista, olin itsekin saanut piiskaa joskus (mikä selvästi on yhteydessä siihen, ettei äitini reagoinut asiaan mitenkään), mutta tyyliin pari kolme kertaa koko lapsuuteni aikana, ja silloinkin aina jostain tosi poikkeuksellisen pahasta hölmöilystä, kun taas tässä tapauksessa kyseessä oli vain tavallinen yleinen tottelemattomuus - muistaakseni sellaisen "teepä vielä kerran" -tyyppisen uhkauksen uhmaaminen.
Tuntui todella väärältä ja epäoikeudenmukaiselta, paitsi se itse toimenpide niin vielä enemmän se, ettei voinut sen vertaa odottaa että vieraat lähtevät. Ajattelin, että jos minulle olisi käynyt noin, niin se olisi ollut niin hävettävää että olisin varmaan hypännyt sillalta tai jotain. Mutta häpesin jälkikäteen myös sitä, etten "hyvin kasvatettuna tyttönä" ollut uskaltanut protestoida sitä äidilleni ja hänen kaverilleen. Olin itse jotain 11-12 v ja se poika 8-9 v.