Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Jep, lapsen kummin kanssa. Sovittiin puhelimessa, että menisin käymään ja kysyin vielä kellonaikaa, onko ok jos tulen silloin. Oli kuulemma.

No, pääsin paikalle, niin nämä lähtee kauppaan ja on siellä n. pari tuntia. Odottelin sitten pleikkaa pelaavan teini-ikäisen oman kummipoikani kanssa heitä palaavaksi. En saanut häneen mitään kontaktia kun oli peli kavereiden kanssa kesken.

Harmitti pitkään, etten vain lähtenyt menemään, oma lapseni oli taapero ja oltiin tultu toisesta kaupungista. Heillä olisi ollut hyvin aikaa käydä kaupassa parikin kertaa ennen sitä sovittua tuloaikaa. Mulle olisi myös voinut sanoa, että tänään ei käykään, mutta ei.

Nykyisin ei olla juurikaan tekemisissä, vaikka kyse sukulaisesta. En tietääkseni ole tyrkyttänyt yhteydenpitoa, mutta en sitä väkisinkään harrasta.

Vierailija kirjoitti:

Jep, lapsen kummin kanssa. Sovittiin puhelimessa, että menisin käymään ja kysyin vielä kellonaikaa, onko ok jos tulen silloin. Oli kuulemma.

No, pääsin paikalle, niin nämä lähtee kauppaan ja on siellä n. pari tuntia. Odottelin sitten pleikkaa pelaavan teini-ikäisen oman kummipoikani kanssa heitä palaavaksi. En saanut häneen mitään kontaktia kun oli peli kavereiden kanssa kesken.

Harmitti pitkään, etten vain lähtenyt menemään, oma lapseni oli taapero ja oltiin tultu toisesta kaupungista. Heillä olisi ollut hyvin aikaa käydä kaupassa parikin kertaa ennen sitä sovittua tuloaikaa. Mulle olisi myös voinut sanoa, että tänään ei käykään, mutta ei.

Nykyisin ei olla juurikaan tekemisissä, vaikka kyse sukulaisesta. En tietääkseni ole tyrkyttänyt yhteydenpitoa, mutta en sitä väkisinkään harrasta.

Jos oli jotain pakottavaa kauppa-asiaa, niin tämänkin olisi voinut hoitaa niin, että yksi käy kaupassa ja muut jää vieraan seuraan. Tai olisivat edes teinin määränneet kestittämään ja kieltäneet pelaamisen, kun vieras on kylässä.

Ei se ole mikään suomalainen ominaisuus, että ollaan töykeitä ja tuppisuina itse kutsuttujen vieraiden kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan typerästä ja epäkohteliaasta käytöksestä. Taitaa olla myös jossain määrin sukupolvikysymys. Esimerkiksi oma 30-luvulla syntynyt äitini piti aina edes jotain pientä tarjottavaa varalla, jos joku tulee käymään. Samalla tavalla tekivät kaikki sen aikaiset ihmiset, jotka tunsin. Kahvia tarjottiin kävijöille aina, eikä niitä kyläilyjä edes aina etukäteen sovittu. Jos yllätysvierailu ei ollut äidille mieleen, ei hän sitä ainakaan näyttänyt mitenkään.

Samoin toimin itsekin, tosin yllätysvieraista en pidä, koska on vuorotyö. Olen myös introvertti, joten aktiivinen seurustelu kyläilijöiden kanssa on uuvuttavaa, ja jälkeenpäin tarvitsen omaa rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei onneksi ole kokemusta tuollaisesta, mistä ap kirjoittaa. Mutta meillä on eräs sukulainen, joka säännöllisesti kutsuu itsensä perheineen meille kylään, saapuessaan (yleensä reilusti sovitusta myöhässä) jo ovelta kailottaa, että toivottavasti kahvit on jo tippumassa, sitten istahdetaan suoraan pöytään, vedetään hyvällä halulla kaikkea, mitä pöydässä on ja sen jälkeen ilmoitetaan, että täytyykin tästä jo lähteä, kun on kiire kauppaan tai johonkin vastaavaan ei-oikeasti-tärkeään-menoon. Siinä vaiheessa lapsemme ovat juuri ehtineet yleensä päättää, että mitä leikitään tai pelataan ja sitten heidän lapsi pitää repiä väkisin hirveän huudon kanssa pois, kun kaikki jäi ihan kesken. Mielestäni tosi outoa. Oletan, että heillä olisi kotonakin varaa keittää kahvit ja ostaa sen kera jotain särvintäkin. Mistään oikeasta halusta nähdä meitä ei voi olla kyse, koska mitään kuulumisia ei ikinä ehdi edes kunnolla vaihtaa. 

Laita ens kerralla vettä kannuun, sano että kahvi on päässy loppumaan. Ja halvinta kaupan keksiä eikä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin viettämässä iltaa tutun pariskunnan luona. Nämä riitelivät keskenään alusta asti, tuskin edes katsoivat päin. Jotain tarjottavaa oli pöydässä, mutta ei sen ääreen koskaan istuttu. Katsottiin toisiamme ja sanoimme, että jos me vaikka sitten lähdemme. Lähdimme. "No mitä te nyt..?" ihmetteli nainen, ja mies oli hiljaa. Omituisinta, että loukkaantuivat siitä, kun lähdimme, vaikka eivät reagoineet meihin mitenkään, kun tulimme vaan jatkoivat keskinäistä epätoimivaa kommunikointiaan, tai mitä se nyt oli.

Epätoimiva ei ole suomea, vaan oikea sana on toimimaton.

Asuimme joskus ulkomailla ja vaimon sukulainen pyyteli meitä usein yökylään. No, sovimme sinne menosta, me ja 3 lasta, ja tulimme siinä klo 17 paikkeilla.

Isäntäväki siellä heitteli polttopuita latoon koko illan, en muista saimmeko kahviakaan mitään, illalla klo 22 katsoimme telkkaria yhdessä hiljaisina ja siihen olohuoneen 2:een sohvaan ja kovalle lattialle saimme levittää petivaatteet. Jo illalla mainitsivat, että Shellillä on sitten hyvä aamiainen, joten aamupuuroa tai mitään muutakaan ei alettu tarjoilemaan. Vaimo sanoi sitten sanoi napakasti sille naiselle niin oli jo aikeissa tehdä jotain aamiaista. Ei todellakaan odoteltu eikä ole sen jälkeen nähty. Törppöjä kusipäitä.

Meillä kyllä aikaisemmin kävivät ostosreissuilla kahvit ja syömiset imemässä.

Tottahan tämä, että kyläilyn perinne on katkennut. Ei sitä aina ennenkään pidetty yllätysvieraista, mutta ei tulut mieleenkään, että ei olisi kahveja keitetty ja pidetty kaapissa keksipakettia tms. vierasvaraa. Lapsetkin tiesi, että vieraskeksit on erikseen, eikä niitä kaapista napsittu.

Käytiin myös naapurissa ihan vain istahtamassa, ei aina ollut edes kahveja, jos juuri oli kotona juotu. Silloinkin kysyttiin, mutta jos vastaus oli, kiitos en välitä nyt, niin sitten hetki juteltiin muuten vaan. Eri asia sitten ne tutut, jotka oli oikein pyydetty kahville, silloin oli sörsselit monenlaiset ja paremmat kupit pöydässä.

Kun ei ollut oikein muuta tapaa yhteyksiä pitää, niin kyläiltiin. 

Tämä perinne katkesi ja ihmiset, jotka eivät tätä ole lapsuudessaan oppineet, eivät tiedä, miten tilanteissa pitäisi toimia. On siis niin kuin muutkin asiat, mitä ei ole oppinut, sitä ei osaa. Ei arvosteta enää muutenkaan toisten aikaa, voidaan myöhästellä miten sattuu laitamalla vaan tekstari että hei mä vasta heräsin, kun pitäisi olla jo paikalla. 

Hyvä ketju! Useammalla suomalaisella on vielä kohteliaat käytöstavat ja kyläilykulttuuri. Töykeyden edessä sitä jotenkin hämmentyy ja alistuu. Yleensä näitä asioita (mitä ap kirjoitti) pystyy käsittelemään vasta kun tilanne on ohi, eli yleensä kun olet jo palannut kotiin. Minusta se ei ole vieraan tehtävä alkaa edes kyselemään ja "juoksemaan" kylässä isäntien ja emäntien perässä ja tivaamaan selityksiä. Jos kylässä osoitetaan vieraalle se sohvankulma niin olisi todella epäkohteliasta alkaa sooloilemaan.

Meidät oli kutsuttu kylään, ja menimme sinne tuliaisten kanssa. Isäntäväki kurkisteli ulko-ovella vielä taaksemme, ja ihmetteli, eikös se sisaresi tullutkaan. Tämä kun oli se suvun palvoma henkilö. Toisessa kyläpaikassa lapsi kysyi, eikös tänne muita nyt tulekaan. Kahvia tarjottiin sitten viivytellen. Olisi kait pitänyt ymmärtää, että kutsut tulivatkin vain velvollisuudesta. Ehkäpä ne tuomiset tai lahjat eivät olleet tarpeeksi kalliita.  Itse tarjosimme aina vieraille kahvit ym. ja yritimme seurustella kaikkien kanssa. Emme ole sen jälkeen enää juuri kyläilleet. 

Minulle on hyvin tuttua kun sukulaisten luona käy esim. häät väkinäinen tervehdys sen jälkeen olenkin seinäruusu. Olenkin päättänyt etten enää mene jos kaipaavat on puhelin ja mulla ovessa ovikello soittaa sitä niin pääsee sisälle.

Entinen kaverini teki tällaista. Juttelivat jatkuvasti keskenään miehensä kanssa asioista joissa ei voinut osallistua keskusteluun ollenkaan. "Mites se Marja?" "Ei se siihen sanonut oikein vielä mitään." Jos kysyn että mistä siis on kyse niin kertovat että niin Jaakon tätiä kysyttiin maalaamaan mutta hän ei tiedä pääseekö. Jaa, näitä asioita ei voi kai koskaan muulloin puhua? Eikä siis kyse yksittäisestä tuollaisesta tapahtumasta, vaan koko ajan keskustelu oli tuota. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin istua hiljaa ja jos yritti osallistua keskusteluun, tai vaihtaa puheenaihetta, käyttäytyivät kuin olisin häirinnyt. Tosi outoa.

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini teki tällaista. Juttelivat jatkuvasti keskenään miehensä kanssa asioista joissa ei voinut osallistua keskusteluun ollenkaan. "Mites se Marja?" "Ei se siihen sanonut oikein vielä mitään." Jos kysyn että mistä siis on kyse niin kertovat että niin Jaakon tätiä kysyttiin maalaamaan mutta hän ei tiedä pääseekö. Jaa, näitä asioita ei voi kai koskaan muulloin puhua? Eikä siis kyse yksittäisestä tuollaisesta tapahtumasta, vaan koko ajan keskustelu oli tuota. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin istua hiljaa ja jos yritti osallistua keskusteluun, tai vaihtaa puheenaihetta, käyttäytyivät kuin olisin häirinnyt. Tosi outoa.

Ja itse olivat siis kovasti kutsuneet ja sopineet, että päästäisiin käymään.

On joskus vain sanahelinää kutsua toinen käymään. Itse en ole sellainen, mutta jotkut sanovat: "Tule joskus käymään/mennään joskus kahville", jotta pääsee tilanteesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni pyysi minut päiväkahville kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Ajoin mikkelistä juvalle mukanani kukkia ja kahvipaketti. Ystäväni työnsi kukat lavuaariin edes ottamatta niitä pois muovista ja alkoi vihaisen oloisena keittää kahvia, tukka oli sekaisin ja päällä aamutakki  kuin olisi juuri herännyt. Varmistelin että olihan puhe ollut tästä sunnuntaista ja iltapäivästä, oli kuulemma, Tunsin silti  oloni erittäin ei-toivotuksi. Koetin kysellä onhan kaikki hyvin, sitten yleistä small talkia mutta ystäväni tuntui vain ärsyyntyvän kaikesta mitä sanoin. Lopulta paineli makuuhuoneeseen ja pamautti oven perästä kiinni! Tulkitsin tämän poistumiskäskyksi, pesin kahvimukini  ja lähdin. Ihmettelin hetken juvan kirkonkylää ja aloitin sitten kotimatkan.

Kotona huomasin  ystäväni poistaneen minut Facebookissa kavereistaan. Lähetin  testiviestin että jos olen tehnyt jotain pahaa saa kertoa suoraan minulle, vastausta ei tekstariini koskaan tullut. En enää koskaan kuullut tästä henkilöstä. Vielä 10 vuotta myöhemminkin mietin että mitähän vi""tua?

Luultavasti joku kolmas osapuoli on panetellut sinua ja kertonut valheita.

Minulle kävi niin että kutsuttiin yökylään useammaksi päiväksi toisessa maassa asuvaan perheeseen, lentolippujen takia tilanteesta ei voinut lähteä pois kesken kaiken. Itsekin olen majoittanut samaa porukkaa useita kertoja. Kutsun esittäjä oli ulkosuomalainen perhe. Päästyäni perille alkoi tulla vihjaiuja ja lopulta toruja siitä että minun olisi oikeasti kuulunut tajuta kieltäytyä kutsusta. Yritin vierailullani korjata sitä, että niin monesti aikaisemmin olin kieltäytynyt heidän kutsuistaan mistä he olivat ilmaisseet harmistumista.

Teetpä niin tai näin, joidenkin ihmisten kanssa kaikki on aina väärin päin.

Vierailija kirjoitti:

Jep, lapsen kummin kanssa. Sovittiin puhelimessa, että menisin käymään ja kysyin vielä kellonaikaa, onko ok jos tulen silloin. Oli kuulemma.

No, pääsin paikalle, niin nämä lähtee kauppaan ja on siellä n. pari tuntia. Odottelin sitten pleikkaa pelaavan teini-ikäisen oman kummipoikani kanssa heitä palaavaksi. En saanut häneen mitään kontaktia kun oli peli kavereiden kanssa kesken.

Harmitti pitkään, etten vain lähtenyt menemään, oma lapseni oli taapero ja oltiin tultu toisesta kaupungista. Heillä olisi ollut hyvin aikaa käydä kaupassa parikin kertaa ennen sitä sovittua tuloaikaa. Mulle olisi myös voinut sanoa, että tänään ei käykään, mutta ei.

Nykyisin ei olla juurikaan tekemisissä, vaikka kyse sukulaisesta. En tietääkseni ole tyrkyttänyt yhteydenpitoa, mutta en sitä väkisinkään harrasta.

Ihan törkeää. Ei vieraita jätetä yksin, ellei ole monen päivän vierailu ja tiedossa, että vieraat käyvät esim. katsomassa nähtävyyksiä yksin sillä aikaa. Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitäisi lähteä pois jo heti, jos isäntäväki lähtee kauppaan. Sanoa, että ai, teillä olikin muuta, no me menemmekin tästä kotiin.

Ei suoraan ehkä liity kyläilyyn, mutta sattuipa eräissä häissä. Saimme kutsun (tekstarilla) vanhan kaverin hääjuhliin. Kutsusta tuntui käyvän ilmi, että kyseessä ns. ”kaverihäät”: pientä syötävää, juotavaa, tanssia ja hauskanpitoa, ja ovat ehkä käyneet aiemmin maistraatissa ja varmaan syömässäkin pienemmällä ja läheisemmällä porukalla, mikä on toki ihan ok.

Paikan päälle päästyämme kävi ilmi, että kyseessä oli ihan täysverinen hääjuhla, jossa viitisenkymmentä vierasta oli saapuessamme lopettelemassa buffan jälkeistä kahvittelua, vihkiminenkin oli kuulemma ollut paikan päällä. Me vaan muutamien toisten pariskuntien kanssa olimme ”toisen tason vieraita”, jotka kutsuttu pelkkiin iltajuhliin. Tuli todellakin olo, että olemme kuokkimassa - meille ei oltu järjestetty paikkoja plaseeratussa salissa, morsian vähän nolona tuli ilmoittamaan, että buffan jämiä ja kahvitarjoiluakaan ei olisi suotavaa käydä ottamassa (ruokailu venähtänyt ja meitä ei laskettu päälukuun, jolla paikka laskutti), illemmalla olisi tarjolla jotain sipsiä ja pähkinää.

Tuo ruuan puute ei sinänsä haitannut, koska oletimmekin tulevamme ”pienen naposteltavat” juhliin. Juhlissa vaan oli yleisesti ottaen tosi epätervetullut olo; meille tuntemattomampi sulhanen tuskin moikkasi - tuli vähän fiilis, että morsian oli kutsunut meidät hänen tietämättään! Veimme mukanamme ihan asiallisen lahjan ja olimme juhlatamineissa (ei siis missään bilelookissa), joten en usko, että meistäkään olisi ollut kyse. Kärvistelimme kohteliaisuudesta pari tuntia salin nurkassa ja lähdimme kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Totta, miksi en jättänyt 5v lasta valmistelemaan toisen juhlia ja noutanut häntä sitten pois siinä vaiheessa, kun muut ovat sinne saapumassa. Olisi ollut kamalaa, jos poika olisi joutunut siivoamaan toisen juhlia varten siksi, että kutsun kirjoittanut aikuinen oli epähuomiossa laittanut siihen väärän ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mun miesystävä on pari kertaa ollut tuollainen. Meillä pitkä välimatka, ja oletan että kertoisi jos ei haluaisikaan tavata.

Tulee tosi tyhmä fiilis itselle, kun menee luokse ja on toiselle kuin ilmaa.

Täytyy olla ihana mies, että jatkat tuommoisen ääliön tapailua. Miksi te ette puhu, siis oikeasti puhu, että mistä nyt kiikastaa? Miten kuvittelet, jos yhteen menette, elämän sujuvan?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään suomalainen ominaisuus, että ollaan töykeitä ja tuppisuina itse kutsuttujen vieraiden kanssa. Kyse on vain ja ainoastaan typerästä ja epäkohteliaasta käytöksestä. Taitaa olla myös jossain määrin sukupolvikysymys. Esimerkiksi oma 30-luvulla syntynyt äitini piti aina edes jotain pientä tarjottavaa varalla, jos joku tulee käymään. Samalla tavalla tekivät kaikki sen aikaiset ihmiset, jotka tunsin. Kahvia tarjottiin kävijöille aina, eikä niitä kyläilyjä edes aina etukäteen sovittu. Jos yllätysvierailu ei ollut äidille mieleen, ei hän sitä ainakaan näyttänyt mitenkään.

Samoin toimin itsekin, tosin yllätysvieraista en pidä, koska on vuorotyö. Olen myös introvertti, joten aktiivinen seurustelu kyläilijöiden kanssa on uuvuttavaa, ja jälkeenpäin tarvitsen omaa rauhaa.

Aivan. Vanhempi ikäpolvi puhuu vierasvarasta. Äidilläni on pakastimessa jatkuvasti esimerkiksi pullaa. Jos vaikka tulee niitä yllätysvieraita.

Vastaavia kokemuksia kuin mitä ap kuvasi on muutamia. Läksin kyllä aika pian paikalta, kun huomasin, että kutsujaa ei seurani kiinnostanut. Saattoi olla huono päivä, mutta voi sitä nyt silti yrittää olla kohtelias.