Epätodellinen olo kylässä, kutsuttiinko mut vai tulinko väärään aikaan tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Sama tällä ihan pidän verkkareita kotona.Rinuksissani voi olla aamiaisen jäteet,ymm.Itse teit lapselle törkeästi ,lapsi ei päsyt kaverinsa syntäreille.Kun et tarkista asioita itse kelloa ,päivää.Mikä esti?

Kaveri muutti 200 km pää hän.

Jatkuu seuraavassa viestissä.

Aina pyy te li kylään, mutta sitten kun meni sinne, niin oli sellainen tunne, että ei ollutkaan toi vottu vie ras.  Ih meen ty lyä käytöstä, esim. suuttui siitä, kun avomiehensä näytti tie to ko neelta jotain tekemäänsä gra du juttua. En sitten enää mennyt sinne.

Ja miksiköhän tämä viesti jäi hyväks yntään? Ei voi välillä kuin nauraa tätä :D

Ja jäi toisenkin ja kolmannen kertaa haa viin :D

Ei vaan mene läpi.

Sana "p ä ä h ä n" on siis kielletty tällä palstalla :D

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi lapsesi ei mennyt leikkimään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Sama tällä ihan pidän verkkareita kotona.Rinuksissani voi olla aamiaisen jäteet,ymm.Itse teit lapselle törkeästi ,lapsi ei päsyt kaverinsa syntäreille.Kun et tarkista asioita itse kelloa ,päivää.Mikä esti?

Ai niinkö, että kun saan kutsun, minun pitää vielä erikseen soittaa kutsujalle, ja tarkistaa, onko kutsuun merkitty päivämäärä ja kellonaika varmasti oikein?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään.

Introverttiys ei liity tohon käytökseen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi lapsesi ei mennyt leikkimään?

Koska meidät ohjattiin istumaan olohuoneen sohvalle, jonka jälkeen nainen meni lapsensa kanssa tämän huoneeseen. Tästä on nyt turha vääntää sellaista, että me teimme väärin. Emme tehneet muuta kuin siinä, etten nopeammin poistunut kyseisestä paikasta vaan odotin, että yhteinen aikamme alkaisi.

Tottakai kutsun esittänyt (Suomessa ei ole tapana kutsua ketään kotiinsa kahville klo 14 tarkoittamatta sitä. Aika oli siis sovittu ja varmistettu, että nähdään silloin.) on vastuussa emännöinistä, jollei ole nyyttäreitä sovittu. Tässä ei ollut tarkoitus muuta, kuin antaa lasten leikkiä keskenään ja aikuisten rupatella. Ihan tavallinen tilanne kotiäitiaikanani, joita paljon harrastettiin.

Oli syy vetäytymiseen lapsen huoneeseen ja mykkäkouluun meidän suhteemme mikä tahansa, vaikka lapsen kiukuttelu, niin emäntä olisi voinut sanoa meille edes jotain. Se, että hän ei puhunut mitään koko visiitin aikana oli se, mikä oli kummallista. Olisi sanonut esim. että anteeksi nyt, tämä meidän neiti on vähän väsynyt. Nähdäänkö joku toinen päivä? Pahoitellut, että tilanne oli muuttunut.

Kyllä kutsun esittänyt on aina velvollinen edes avaamaan suunsa vierailleen! Se, että meitä ei katsottu edes selityksen tai pahoittelun arvoiseksi, oli tökeröä. Eipä ole ennen tällaista tullut vastaan.

Kyllä! Kaveri kutsui kahville ja lupasi leipoa jotain. Kun menin sinne,  pakeni het oven avattuaan istumaan sohvalle ja tuijotti telkkaa kuin jossain transsissa. Istuin vaivautuneena nojatuolissa ja koetin  varovasti kysellä kahvia,  vastaus olo tympääntynyt "joo kohta". Mitään ei tosiaankin ollut leiponut  lupailustaan huolimatta   ja se olisi ollut ok, seurustelemaan minä sinne menin enkä pullan perässä mutten  ymmärtänyt tylyä käytöstä ja sitä, ettei voinut nousta edes kahvia laittamaan. Mitään mielenkiintoista ohjelmaa ei tv.stä tullut, vaan ns. kanavasurffasi.  Tunnin päästä en kestänyt enää outoa tunnelmaa vaan ilmotin lähteväni, kaveri nosti vain olkapäitään. Olin bussissa kun laittoi viestin "Ai lähdit kotiin, luulin että tupakalle".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiseen kasvatukseen ei kuulu vuorovaikutustaitojen opettaminen, minkä seurauksena ne, joilta kohtelias käytös ja muiden huomioiminen ei tule luonnostaan, eivät pärjää joutuessaan vetäjän rooliin sosiaalisissa tilanteissa, kuten koulussa ryhmätöitä tehdessä ja vapaa-ajalla emännöidessä tai isännöidessä. Saatetaan toivoa, että tuttavat kävisivät kylässä, mutta ei sitten osatakaan luontevasti seurustella näiden kanssa, muisteta tarjota vieraille mitään jne. Pahimmillaan paetaan tilannetta niin kuin ap:n kuvauksessa. Sosiaalinen taitamattomuus harmittaa varmaan ap:n tuttavaakin. Olisihan ap:kin voinut olla aloitteellinen, mennä kaverin perässä lastenhuoneeseen ja aloittaa juttelun sen sijaan, että istuu vain sohvalla.

Kyllä se, joka on kutsunut ja jonka kotona ollaan täytyy ottaa se emännän tai isännän rooli.

Olen itse ujonpuoleinen, mutta kyllä tajuan kahvit keittää, tervehtiä ja puhua vaikka säästä jos meille joku tulee. Tietysti juttu on luontevampaa omien ystävien kanssa. Ja jos olet kuin ilmaa, niin ei siinä kauheasti ole fiiliksiä yritellä.

Näinhän sen pitäisi mennä, mutta jos ei mene, voi kai toinenkin tulla vastaan. Samoinhan toimitaan esimerkiksi treffeilläkin. Joskus treffikumppani on osoittautunut todella ujoksi, ja minä olen sitten ottanut enemmän vastuuta keskustelun etenemisestä. Jos näkee, että toisella on hankalaa, ei minusta pidä periaatteen vuoksi vaatia vastavuoroisuutta, tai kyläillessä olettaa, että isäntä/emäntä viihdyttää, ja jos kaikki ei mene jonkin käsikirjoituksen mukaan, istua pönöttää tuppisuuna sohvalla. Koko tätä keskustelua ei olisi tarvinnut käydä, jos ap olisi toiminut tilanteessa aloitteellisemmin, eikä vierailusta olisi jäänyt ikävää oloa kummallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi lapsesi ei mennyt leikkimään?

Koska meidät ohjattiin istumaan olohuoneen sohvalle, jonka jälkeen nainen meni lapsensa kanssa tämän huoneeseen. Tästä on nyt turha vääntää sellaista, että me teimme väärin. Emme tehneet muuta kuin siinä, etten nopeammin poistunut kyseisestä paikasta vaan odotin, että yhteinen aikamme alkaisi.

Tottakai kutsun esittänyt (Suomessa ei ole tapana kutsua ketään kotiinsa kahville klo 14 tarkoittamatta sitä. Aika oli siis sovittu ja varmistettu, että nähdään silloin.) on vastuussa emännöinistä, jollei ole nyyttäreitä sovittu. Tässä ei ollut tarkoitus muuta, kuin antaa lasten leikkiä keskenään ja aikuisten rupatella. Ihan tavallinen tilanne kotiäitiaikanani, joita paljon harrastettiin.

Oli syy vetäytymiseen lapsen huoneeseen ja mykkäkouluun meidän suhteemme mikä tahansa, vaikka lapsen kiukuttelu, niin emäntä olisi voinut sanoa meille edes jotain. Se, että hän ei puhunut mitään koko visiitin aikana oli se, mikä oli kummallista. Olisi sanonut esim. että anteeksi nyt, tämä meidän neiti on vähän väsynyt. Nähdäänkö joku toinen päivä? Pahoitellut, että tilanne oli muuttunut.

Kyllä kutsun esittänyt on aina velvollinen edes avaamaan suunsa vierailleen! Se, että meitä ei katsottu edes selityksen tai pahoittelun arvoiseksi, oli tökeröä. Eipä ole ennen tällaista tullut vastaan.

Kuulostaa siltä, että olet takertunut ajatukseen siitä, miten kaiken olisi kuulunut mennä. Selvästi kyläilykutsun esittäneelle tuttavalla oli toinen ajatus, ja sinä olit hänen kodissaan. Sinä olit ajatellut, että aikuiset seurustelevat keskenään olohuoneessa lasten leikkiessä lastenhuoneessa, toinen oli ehkä ajatellut, että te osallistutte lasten leikkeihin ja ihmetellyt, miksi jäit lapsesi kanssa olohuoneeseen tämän siirryttyä lastenhuoneeseen. Syytät toista siitä, että tämä ei puhunut mitään, mutta et tainnut sinäkään puhua kuvauksesi perusteella. Teet myös aika pitkälle meneviä ja pahantahtoisia tulkintoja toisen luonteesta ja motiiveista, kuten että teitä ei katsottu selityksen arvoisiksi. Eiköhän tuossa ollut kuitenkin kyse vuorovaikutustilanteen epäonnistumisesta ja siitä seuranneesta jäätymisestä, ja siihen olette molemmat yhtä syypäitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa: En ollut kutsunut itse itseäni kylään tietenkään, jos niin olisi, olisin ymmärtänyt käytöksen enkä sitä nyt tässä ihmettelisi! Jos minut ja lapseni kutsutaan iltapäivällä kylään, oletan, että lapset leikkivät keskenään ja me aikuiset saamme silloin rupatella edes hetken keskenämme. Tarjottavat ei ollut se pointti tässä, vaan se, että meidät "unohdettiin" istumaan sohvalle kahdestaan, kunnes sitten lähdimme kotiin. Luulen, että nainen ei oikein osaa kasvattaa lastaan eikä hallitse sosiaalisia tilanteita, kun lähtiessämme istui siellä lastenhuoneessa ja katseli, kun lapsensa leikki barbeilla.

En minä häntä syyttänyt kahvittelun puutteesta (meilläkin on kahvia ja keksejä) vaan seuran puutetta ihmettelin, sitä varten me menimme. Hänen tulkintansa oli, että suutuin, kun hän ei tarjonnut mitään. 

Tilanne oli siis outo.

Miksi lapsesi ei mennyt leikkimään?

Koska meidät ohjattiin istumaan olohuoneen sohvalle, jonka jälkeen nainen meni lapsensa kanssa tämän huoneeseen. Tästä on nyt turha vääntää sellaista, että me teimme väärin. Emme tehneet muuta kuin siinä, etten nopeammin poistunut kyseisestä paikasta vaan odotin, että yhteinen aikamme alkaisi.

Tottakai kutsun esittänyt (Suomessa ei ole tapana kutsua ketään kotiinsa kahville klo 14 tarkoittamatta sitä. Aika oli siis sovittu ja varmistettu, että nähdään silloin.) on vastuussa emännöinistä, jollei ole nyyttäreitä sovittu. Tässä ei ollut tarkoitus muuta, kuin antaa lasten leikkiä keskenään ja aikuisten rupatella. Ihan tavallinen tilanne kotiäitiaikanani, joita paljon harrastettiin.

Oli syy vetäytymiseen lapsen huoneeseen ja mykkäkouluun meidän suhteemme mikä tahansa, vaikka lapsen kiukuttelu, niin emäntä olisi voinut sanoa meille edes jotain. Se, että hän ei puhunut mitään koko visiitin aikana oli se, mikä oli kummallista. Olisi sanonut esim. että anteeksi nyt, tämä meidän neiti on vähän väsynyt. Nähdäänkö joku toinen päivä? Pahoitellut, että tilanne oli muuttunut.

Kyllä kutsun esittänyt on aina velvollinen edes avaamaan suunsa vierailleen! Se, että meitä ei katsottu edes selityksen tai pahoittelun arvoiseksi, oli tökeröä. Eipä ole ennen tällaista tullut vastaan.

Kuulostaa siltä, että olet takertunut ajatukseen siitä, miten kaiken olisi kuulunut mennä. Selvästi kyläilykutsun esittäneelle tuttavalla oli toinen ajatus, ja sinä olit hänen kodissaan. Sinä olit ajatellut, että aikuiset seurustelevat keskenään olohuoneessa lasten leikkiessä lastenhuoneessa, toinen oli ehkä ajatellut, että te osallistutte lasten leikkeihin ja ihmetellyt, miksi jäit lapsesi kanssa olohuoneeseen tämän siirryttyä lastenhuoneeseen. Syytät toista siitä, että tämä ei puhunut mitään, mutta et tainnut sinäkään puhua kuvauksesi perusteella. Teet myös aika pitkälle meneviä ja pahantahtoisia tulkintoja toisen luonteesta ja motiiveista, kuten että teitä ei katsottu selityksen arvoisiksi. Eiköhän tuossa ollut kuitenkin kyse vuorovaikutustilanteen epäonnistumisesta ja siitä seuranneesta jäätymisestä, ja siihen olette molemmat yhtä syypäitä.

Sinusta  on siis normaalia paeta toiseen huoneeseen ja jättää vieras ihmettelemään sohvalle? Vielä kuivin suin! 

Kyllä ap:n ystävä tässä on epäsosiaalinen törppö.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut hyviä arvauksia, mutta tuli vielä mieleen sellainen, että entä jos hän on vain lämpimikseen puhunut, että tule ihmeessä käymään, ja ap on ottanut sen tosissaan. Vastapuoli on sitten pitkin hampain sopinut ajan ja sadatellut mielessään ap:n saapumista.

Aikaa ei sovita, jos toista ei haluta kylään. Eikä lämpimikseen pyydetä kylään, jos sitä ei haluta. Kohtelias voi olla ihan muutenkin.

Ystäväni pyysi minut päiväkahville kun ei oltu nähty pitkään aikaan. Ajoin mikkelistä juvalle mukanani kukkia ja kahvipaketti. Ystäväni työnsi kukat lavuaariin edes ottamatta niitä pois muovista ja alkoi vihaisen oloisena keittää kahvia, tukka oli sekaisin ja päällä aamutakki  kuin olisi juuri herännyt. Varmistelin että olihan puhe ollut tästä sunnuntaista ja iltapäivästä, oli kuulemma, Tunsin silti  oloni erittäin ei-toivotuksi. Koetin kysellä onhan kaikki hyvin, sitten yleistä small talkia mutta ystäväni tuntui vain ärsyyntyvän kaikesta mitä sanoin. Lopulta paineli makuuhuoneeseen ja pamautti oven perästä kiinni! Tulkitsin tämän poistumiskäskyksi, pesin kahvimukini  ja lähdin. Ihmettelin hetken juvan kirkonkylää ja aloitin sitten kotimatkan.

Kotona huomasin  ystäväni poistaneen minut Facebookissa kavereistaan. Lähetin  testiviestin että jos olen tehnyt jotain pahaa saa kertoa suoraan minulle, vastausta ei tekstariini koskaan tullut. En enää koskaan kuullut tästä henkilöstä. Vielä 10 vuotta myöhemminkin mietin että mitähän vi""tua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi oli kutsuttu synttäreille klo 15, olimme paikalla 15.05 ja minä hätäilin, että anteeksi kun tuon Vilin myöhässä. Juhlittavan äiti oli pieruverkkareissa, juhlasankari jossain likaisissa housuissa ja äiti ihmetteli, että oliko siinä kutsussa todella klo 15. Oli, kutsu oli minulla mukana. Äiti totesi, että hän kyllä tarkoitti, että klo 16, mutta voihan Vili tulla siivoamaan heidän kanssaan.

Vastasin, että kiitos mutta ei kiitos, harmi, että se aika oli väärä. Meillä on kuitenkin sovittu meno jo klo 17, joten on  varmaan parempi, että mennään kotiin ja toivotetaan onnea. Kortin lykkäsin päivänsankarille, pakettia en.

Loukkaannuit kyllä aika pienestä, kirjoitusvirheestä. Vahinkoja sattuu. Kyllä mäkin pidän verkkareita kotona jos luulen että vieraat tulee vasta tunnin päästä. Nainenhan oli ystävällinen kun oli valmis ottamaan lapsesi hoitoonsa vaikka kaikki oli kesken vielä ja siivottavaa vielä. Olisit ihan hyvin voinut jättää vilin sinne, olisi lapsesi ehtinyt edes vähän aikaa juhlia. Vai olisiko niin kauheeta jos pikku prinssi olisi vähän joutunut siivoamaan? Ja tylysti jätit lahjan antamatta lapselle jolla ei varmaan ollut vahinkoon mitään osaa, ja vaikka oliskin ollut lapsen kirjoittama kortti, niin kiva rangaista lasta kirjoitusvirheestä.

Sama tällä ihan pidän verkkareita kotona.Rinuksissani voi olla aamiaisen jäteet,ymm.Itse teit lapselle törkeästi ,lapsi ei päsyt kaverinsa syntäreille.Kun et tarkista asioita itse kelloa ,päivää.Mikä esti?

Jos kutsussa on klo 15 ja pvm pp.kk.vvvv niin tarkastatko itse aina kutsujalta, että onko kutsu varmasti klo 15 ja pvm pp.kk.vvvv??

Olisi minusta aika kummallista, jos ei voi luottaa saatuun kutsuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, jotka ei osaa käyttäytyä, on rasittavia. Itsellänikin yksi ystävä, joka ei aina osaa hallita tunteitaan, stressiään tmv vaan mököttää tuppisuuna seurassa. Introvertti on kyllä. Ihminen, jolla on sosiaalista älyä ja vuorovaikutustaitoja, osaa kyllä seurustella kohteliaasti ja työntää tunnetilansa odottamaan sopivaa hetkeä. Vaikka olisi riita miehen kanssa kesken tai töissä kurjaa. Vierasten aikana käyttäydytään.

Ystävä? Mulla kyllä ystävälle voi puhua siitä tunne tilastaan. Tuttavien kanssa teeskennellään.

Miehen veli vaimoineen on riitaisa pari ja useinkin molemmat mököttävät puhumatta kun mennään kylään.

Yksi tuttava oli helikopterivanhempi, pyysi heille usein leikkimään mutta keskittyi vain omaan lapseensa, saattoi puuhailla pitkiä aikoja oman lapsensa kanssa toisella puolella pihaa ja jätti meidät keskenämme. Lapsen puheet muutenkin seurustelun keskiössä.Ei toki täysimittainen aikuisten seurustelu onnistu pienten lasten kanssa, mutta tuo on kyllä nuivaa. Miksi sitten kutsua edes.

Minulla ei onneksi ole kokemusta tuollaisesta, mistä ap kirjoittaa. Mutta meillä on eräs sukulainen, joka säännöllisesti kutsuu itsensä perheineen meille kylään, saapuessaan (yleensä reilusti sovitusta myöhässä) jo ovelta kailottaa, että toivottavasti kahvit on jo tippumassa, sitten istahdetaan suoraan pöytään, vedetään hyvällä halulla kaikkea, mitä pöydässä on ja sen jälkeen ilmoitetaan, että täytyykin tästä jo lähteä, kun on kiire kauppaan tai johonkin vastaavaan ei-oikeasti-tärkeään-menoon. Siinä vaiheessa lapsemme ovat juuri ehtineet yleensä päättää, että mitä leikitään tai pelataan ja sitten heidän lapsi pitää repiä väkisin hirveän huudon kanssa pois, kun kaikki jäi ihan kesken. Mielestäni tosi outoa. Oletan, että heillä olisi kotonakin varaa keittää kahvit ja ostaa sen kera jotain särvintäkin. Mistään oikeasta halusta nähdä meitä ei voi olla kyse, koska mitään kuulumisia ei ikinä ehdi edes kunnolla vaihtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut hyviä arvauksia, mutta tuli vielä mieleen sellainen, että entä jos hän on vain lämpimikseen puhunut, että tule ihmeessä käymään, ja ap on ottanut sen tosissaan. Vastapuoli on sitten pitkin hampain sopinut ajan ja sadatellut mielessään ap:n saapumista.

Mulle on käynyt noin, esitän kaikkea ihan liian leväperäisesti. Mutta kun niin käy, niin hoidan sen kyllä kunnialla loppuun ja pidän vierasta kuten kuuluu.

Ei ole ikinä käynyt noin enkä varmaan osaisi suhtautua järkevästi, jos kävisi. Varmaan aika pian hiippailisin kotiin tai ehdottaisin, että lähdetään kävelylle/ravintolaan. Eikä siis tarvitse välttämättä olla mitään tarjottavia, mutta kyllähän nyt vieraan kanssa tulisi oleskella ja jutella. Jos on murheita, voi sanoa suoraan, että anteeksi, nyt on mielessä ikäviä asioita ja siksi olen vaisu.