Olen ihan paska äiti. En saanut lasta ulos ja suutuin.
Kymmeneltä yritettiin lähteä, mutta lapsi vaan pyöri ja mönki lattialla ja riisui samaa tahtia vaatteita kun puin niitä ylle. Heilui mun sylissä ja jäykisti aina välillä itseään etten saisi vaatteita päälle. Yhdeltätoista luovutin ja jätin muksun eteiseen ja tulin huutaneeksi 2-VUOTIAALLE että tee mitä jaksat, äitiä ei enää kiinnosta. Mulle tuli kuitenkin olo että haluan mennä ulos lapsen kanssa ja alettiin pukemaan. Lapsi alkoi taas pelleilemään ja mua suututti niin paljon että kiroilin ja huusin. Lähdin pois ja lapsi tuli perässä. Pyysin anteeksi ja lämmitin lapselle vain ruokaa. Nyt se on nukkumassa ja paska olo. En saa lastani edes puettua ja huudan siitä lapselleni. Oma syynihän tämä on eikä lapsen vika. Mollatkaa pois. Tiedän että olen täyspaska.
Kommentit (47)
Ite käytin lasten kanssa näitä konsteja hankalissa hetkissä, ja huom jos välillä käyttää näitä konsteja niin ei pilaa suurta kasvatushegemoniaa:
Ala pukea lasta vasta kun kaikki muu on pakattu ja valmiina.
1. Pukeminen leikin varjolla
Vaikka tunnet tässä itsesi psykoottiseksi, niin vedä sellainen hassutteleva pikkukkakkosjuontajamoodi päälle, etsi kadonnutta lahkeesta jalkaa ja vedä ilahtuneena ulos hihkuen ja höpöttäen "Voi ei! Mihin jalka katosi?! oohh! Täällä se jalka on!"
Kun penskalla on haalari päällä niin äkkiä ovesta ulos. sit hanskat ja pipo vasta ulkona.
2. Pakkaa vaatteet rattaisiin ja pue vasta ulkoportaalla.
Onhan nää talvet taaperon kanssa p*stä. Ja noi huutoepäonnistumiset vain pahentaa niitä. Näin jälkikäteen lasten kasvatus oli oikeasti oman mielen jalostusprosessi.
Jos käyttäisimme päiväkodissa tunnin per lapsi ulos pukeutumiseen, saisimme 1/3 ryhmästä ulos ennen kuin heitä jo haettaisiin.
Nuoret äidit on usein tosi hitaita. Opettele maailman nopeimmaksi pukijaksi niin että se uhmis ei kerkee kissaa sanoa. Ja sit ulos. Koko pukemisen saa hoidettua minuutissa jos on harjaantunut. Minimoi ikävien asioiden hetki.
Terv. Pph joka sivusta seurannut kun hoitolasten lähtö saattaa vanhemmilta viedä sen 30min
Meillä oli kanssa paljon ongelmia pukemisen kanssa ja syy ei ole aina huonossa kasvatuksessa vaan esim meillä diagnosoitiin 3v autismi.. ja se selitti samalla muutkin haasteet mitä meillä oli lapsen kanssa.
Sinulla on kovatahtoinen lapsi, minulla kumpikin teki ihan samaa. Ei se ole kasvatuksesta kinni vaan lapsen luonteesta. Kyllä se uhma menee ohi joskus 3-4v välillä. Sinä olet ihminen ei mikään jäävuori ja sinuakin voi harmittaa ja ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
En saanut lasta ulos ja suutuin.
Synnytys voi olla työläs ja pitkäkestoinen.
Mitä ihmeen diagnooseja täällä taas heitellään.
Ihan normaalia tuo on että 2-vuotiaan pukeminen ei aina mene nappiin. Talvi on muutenkin tuon ikäisten kanssa ihan tuskaa, yhtä pukemista ja riisumista.
Pyydät anteeksi ja kerrot miksi hermostuit ja sillä selvä. Et ole paska äiti.
Onko ensimmäinen lapsesi?
Kyllä se kärsivällisyys joka vuosi kehittyy kun näitä tilanteita tulee uudestaan ja uudestaan. Sitä alkaa miettiä enemmän miten käyttäytyy ja miten käsitellä nuo hermostumiset.
Muista, että äidin pitää näyttää esimerkkiä miten suuttuneena käyttäydytään. Eli tunteet saa näkyä, mutta voit itse päättää miten reagoit.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lisääntyä?
Miksi pitää syödä ?
Miksi pitää käydä lenkillä ?
Miksi pitää käydä töissä ?
Miksi pitää hengittää?
Miksi pitää harrastaa?
Miksi pitää elää ?
Miksi pitää ostaa huonekaluja ?
Miksi pitää olla kavereita ?
Miksi pitää laittaa kuvia instagrammiin ?
Miksi pitää hankkia koira ?
Miksi pitää soittaa äidille aina välillä ?
Miksi yrität kerjätä kehuja täällä haukkumalla itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lisääntyä?
Miksi pitää syödä ?
Miksi pitää käydä lenkillä ?
Miksi pitää käydä töissä ?
Miksi pitää hengittää?
Miksi pitää harrastaa?
Miksi pitää elää ?
Miksi pitää ostaa huonekaluja ?
Miksi pitää olla kavereita ?
Miksi pitää laittaa kuvia instagrammiin ?
Miksi pitää hankkia koira ?
Miksi pitää soittaa äidille aina välillä ?
Miksi olet tyhmä ja kyselet typeriä?
Vierailija kirjoitti:
Et ole täyspaska. Nyt on hyvä käydä lapsen kanssa rauhallisesti läpi, miksi hermosi menivät ja ettei huutaminen ollut ok siltikään. Olet varmasti parempi äiti, kuin kuvittelet. :)
Tämä. Et ole täyspaska. Minäkin huusin yhteen aikaan melkein päivittäin 1-VUOTIAALLE, kun riisui sitä mukaa kun sain puettua. Jos yhtään saa puolustella omaa huonoa käytöstä, niin näin viimeisellä kolmanneksella raskaana, liitoskivuista, supistuksista ja anemiasta kärsien ei jaksa eikä usein edes pysty kumartelemaan (ilman supisteluja), että saisi laitettua ne jo kolmatta kertaa riisutut hanskat käteen. Usein olen jo ovesta ulos päästessä niin uupunut, että tekisi mieli vain itkeä. Silti on aina jotenkin ulos päästy, vaikka ei se enää siinä vaiheessa ole (minulle) yhtään nautinnollista, kun syke on 100 tienoilla ja olo kuin maratonin juosseella, eikä ole päässyt askeltakaan pihan ulkopuolelle.
Tunnustan myös, että kerran hermostuin niin, että hutkaisin sillä jo kolmatta kertaa riisutulla rukkasella lasta käteen niin, että säikähti ja itki sitten siihen saakka, että päästiin ulos. Ei onneksi sattunut, mutta lapsi säikähti - ja ennen kaikkea minä säikähdin. Vaihtui sen jälkeen toppahaalari sellaiseen, josta saa käärittyä hihat esteeksi, ettei saa rukkasia riisuttua, eikä olla sen koommin kiukuteltu toisillemme.
t. oikeasti paska(hko) äiti
Luin otsikon ja kuvittelin mielessäni synnärillä rähjäävän synnyttäjän:
"Nyt jumal**ta, pentu, jos et tule ulos, niin äitillä menee hermot!"
:)
Ei se mitään! Onhan tässä päivää vielä jäljellä. Päikkäreiden jälkeen ehtii vielä hyvin ulos. Oma verensokeri kuntoon ja pipsapossu päälle kännykästä. Tämä on toiminut meillä näihin kaikkiin tämän ikäisten uhmavaiheisiin. Eikä ne koskaan montaa viikkoa oo kestänyt. Sitten taas huumori kukoista ja kaikki perheenjäsenet pääsee loistamaan taidoillaan.
Ei yksittäiset ylilyönnit haittaa mitään jos kokonaisuus on kunnossa. Etenkin jos oman hermostumisen sanoittaa lapselle ja pyytää anteeksi jos on ollut kohtuuttoman vihainen. Mielestäni ei haittaa jos lapselle joskus ärähtää jos lapsi käyttäytyy aivan mahdottomasti, sillä näin lapsi oppii että huonolla käytöksellä ja vanhemman sietokyvyllä on joku raja eikä lapsi voi käyttäytyä ihan miten lystää. Tunnistan tuon morkkiksen joka tulee lapselle huutamisesta, mutta kannattaa opetella siihen että ei ruoski itseään kohtuuttomasti lapselle huutamisen takia. Ei kukaan ole täydellinen vanhempi, riittää että toimit riittävän usein hyvin. Jos silloin tällöin palaa käämit niin voit vain onnitella itseäsi, sillä olet elävä ja tunteva ihminen ja on inhimillistä menettää malttinsa joskus.
Minulla on kaksi lasta joiden kanssa ulos lähteminen on välillä äärimmäisen vaikeaa. Tällöin otan ja puen kiemurtelevan taaperon väkisin ja pistän rattaisiin ja vöihin odottamaan. Ajan myötä oppii sellaiset niksit ja asennot joilla lasta voi pitää satuttamatta paikoillaan. Siinä vaiheessa tilanne yleensä rauhoittuu ja isompi malttaa rueta pukemaan itse. Jos ei suju niin autan, ja isommalle meneekin yleensä puhe perille ja antaa auttaa ilman että tarvii väkisin alkaa pukemaan.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten tuollainen on mahdollista. Meillä tuossa iässä vain puettiin ja lähdettiin ulos.
Hyviä lampaita tulee, bää.
Toisilla on omaa tahtoakin.
Okei, mokasit menettämällä hermosi, mutta ei maailma siihen kaadu. Lapsellasi on uhma ja se pistää kaikin keinoin vastaan. Lapsi voitti tän erän, voita sä seuraava. p.s. hanki helpot vaatteet lapselle: haalari niskaan ja kengät jalkaan vie minuutin. Sitten vaan ulos jossa voi viimeistellä lahkeet, hanskat, pipon. Viimeistään sit kun lapselle tulee kylmä. Jos jää nysväilemään jotain rusetteja, niin lapsella on 100 tilaisuutta voittaa taistelu.
Miksi (kasvatus)asioista pitää tehdä niin vaikeita? Jotain monimutkaista rakettitiedettä, joka päättyy äidin syyllisyyteen?
Lempeys, lujuus, ohjaus...anyone!?