Ero seksin takia!

Tietysti seksi ja toistensa haluaminen on tärkeimpiä juttuja olla parisuhteessa.

Miksi porukat elää ylipäänsä seksuaalisesti eri taajuudella viritettyjen ihmisten kanssa avioliitossa? Ei nyt eletä mitää 1960-lukua enää.

On haluttomia tai kykenemättömiä miehiä ja tai halukkaita naisia ja toisinpäin. Etsikää oikea parinne!

Ystäväni ja miehensä lopettivat seksielämän yhteisestä päätöksestä viidenkympin kieppeillä. Itselleni todella vieras ajatus, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Välillä silti mietin, että onko päätös kuitenkaan kummallekin täysin vapaaehtoinen ja ok, mutta kai se mahdollista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mviiskyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat sitä mieltä, että seksi ei ole suhteessa tärkeää. Miksi se on sitten niin kamalaa jos mies hakee seksin muualta?

Vai onko niin, että naiselle on tärkeää pystyä hallitsemaan miestä seksin avulla?

Olen kyllä antanut itseni ymmärtää, ettei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Molemmin päin saattaapi olla!

Tämäpä juuri. Mitä olen muiden naisten kanssa aiheesta puhunut, niin ei ole lainkaan harvinaista että pitkässä parisuhteessa mies onkin se joka menettää halunsa kumppaniaan kohtaan. Itsekin olen ollut toistuvasti suhteessa se enemmän haluava osapuoli.

N41

Mut kyllähän kaikki hyvää seksiä haluaa.

Ei halua. Mitä olen haluttomien ystävättärien kanssa puhunut, niin kyse on hyvin harvoin siitä. Yhdeltä lähti halut lääkityksestä, toisella sängyn ulkopuolisista parisuhdeongelmista, kolmannen mielestä itse seksi on kivaa mutta kumppani lähestyy väärin, neljäs ei vaan ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen ja viides on lapsiarjen väsyttämä (vaikka kumppani on osallistuva). En ole yhdenkään kuullut sanovan syyksi itse seksin huonoutta. Ja kuten edeltä voi ehkä päätellä, minulle puhutaan näistä usein aika avoimesti.

Onpas sinulle kertynyt paljon haluttomia ystävättäriä, ja jokaiselle vielä sattui eri syy haluttomuuteen. Oikein kunnon kokoelma. Nyt on erittäin uskottavaa…

Siis onko sinusta epäuskottavaa että jollain on yli viisi ystävätärtä? No jo on. :D Kyllä naisten haluttomuus on tilastoissakin kymmenissä prosenteissa, joten ei se kovin massiivista kaveripiiriä vaadi että se sinne kourallinen haluttomiakin johtuu. Toki mahtuu myös haluttomien miesten vaimoja.

Ja osa mutkista on tietysti vedetty vähän suoriksi. Voipi olla, että osalla syyt on esitettyjä monitekijäisempiä. Ei minun ollut tarkoituskaan eritellä ystävieni intiimisalaisuuksia tunnistettavassa muodossa julkiseen nettiin. Pointti oli vaan siinä, että seksin huonous ei ole ollut suurimpien syiden joukossa kenelläkään.

No ei se seksi hyvääkään heille ole. Kuten sanoin, joku suhteessa sakkaa kun seksi ei maistu.

Miksi ihmeessä jos asiat on hyvin, on kiva kumppani joka haluaa sinua ja osaa asiansa ja itse haluat häntä, tiedät ja osoitat mitä haluat niin seksi ei olisi hyvää?

No siksi kun joku asia haittaa, että se ei ole hyvää ja olet sen vuoksi myös ainakin osin haluton.

En usko tätä, että seksi on muka hyvää, kumppani mieleinen ja osaava, mutta silti ei huvita.

Mikä sun on, oikeasti? On tosi paljon ihmisiä joille ”seksi ei maita” vaikka puolisossa ei ole mitään vikaa.

En usko tätä. Jos puoliso on mieleinen eikä taustalla ole asioita jotka vaikuttavat negatiivisesti niin miksi ei seksi maistu?

Ette vain halua nostaa kissaa pöydälle.

Joku asia vaikuttaa taustalla tai alitajunnassa silloin. Joku kalvaa suhdetta.

Jos puolisossa ei ole mitään vikaa ja seksi ei maistu niin menkää terapiaan. Minua ainakin asia vaivaisi niin paljon, etten tyytyisi itsekseni kotona miettimään miksi en ole kiinnostunut hyvästä kumppanistani kumppanistani seksuaalisesti.

Niin. Eli 1) Et usko, että on mahdollista olla haluamatta seksiä jos puoliso on mieleinen. 2) Jos kuitenkin on haluamatta vaikka puoliso on mieleinen, niin suhteessa on joku vika. 3) Jos ei halua seksiä vaikka puoliso on mieleinen eikä suhteessa ole vikaa, niin pitää mennä terapiaan, koska niin sinä tekisit.

Mutta hetkinen miten me edes pääsimme kohtaan 3), kun olet jatkuvasti jankuttanut että sinusta haluttomuus on noilla spekseillä täysin mahdotonta eikä kukaan voi sellaista tuntea?

Ja viimeiseksi, miten niin ei ole taustalla asioita jotka vaikuttavat negatiivisesti? Ei kukaan ole sellaista väittänyt, en minä ainakaan. Vaan että aina ne syyt eivät henkilöidy puolisoon, vaan takana voi olla esimerkiksi masennus, uupumus, lääkitys tai stressi.

No, silloinhan siellä takana ON asioita. Masennus, uupumus jne. Sitähän juuri sanoin. "Joku kalvaa suhdetta". Tottakai masennus tai uupumus "kalvaa".

Silloin täytyy hoitaa ne asiat pois, terapia on ihan hyvä esimerkiksi, kuten sanoinkin.

Edelleen, harvoin on siis tilanetta, että taustalla ei ole mitään suhteeseen tai jomman kumman omaan hyvinvointiin tms. vaikuttavia asioita jotka heijastuvat haluun ja seksiin. Puoliso on mieleinen ja SILTI seksi ei maistu.

Niin? En minä ole sanonut ettei taustalla ole mitään asioita. Vaan että seksiä ei välttämättä halua, vaikka kumppanissa, suhteessa tai seksin laadussa ei olisi mitään vikaa. Eikä ne asiat ole aina sellaisia että ne voi noin vaan "hoitaa pois". Tuo on suoraan sanottuna vähän ignorantti mielipide. Ei jotain vaikeaa masennusta taikaiskulla hoideta, ihmiset laukkaa vuosikausia terapiassa eikä se mikään ihmelääke ole. Sitäpaitsi masennuksen "poishoito" (lue: lääkitys) voi osalla viedä ne viimeisetkin halut.

Itse erosin aikoinaan seksittömyyden takia. Ja kun löysin uuden niin sitä seksiä todellakin oli ihan jopa minun tarpeilleni riittävästi. Edelleen ollaan yhdessä mutta kun ikää rupeaa olemaan 60 niin huomaa että ei se seksi enää tässä iässä ole maailman tärkein juttu mutta ymmärrän kyllä että jollekin se on niinkuin oli aikoinaan itsellenikin. Ei sitä hormooneilleen mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit kans mietin, että miksi ajatellaan että parisuhteen nyt vaan täytyy olla pitkä ja kestävä jne. 

Jos intohimo loppuu, ja toisen seura ei enää resonoi, niin miksi pitää väkisin koittaa lähteä sitä suhdetta pelastamaan? Jos on lapsia, niin sit jossain määrin kyllä ymmärrän, mutta eiköhän ne lapsetkin loppujen lopuksi ole onnellisempia jos myös vanhemmat ovat onnellisia. 

Pitkä parisuhde ei ole mikään sellainen saavutus, että se tekee ihmisestä jotenkin paremmin. Tai pitkä ura. 

Tai pitkä peniskään. 

Minä luulen, ettei siinä suhteen jatkamisessa sen halukkaan kannalta mitään järkeä olekaan. Ne, jotka syyllistävät erosta lienevät niitä haluttomia jotka eivät itse koe suhteessaan olevan mitään vikaa. Haluaisivat itsekkäästi nalkita toisen suhteeseen jossa hän on onneton. Kuten täällä on useampi kirjoittaja todennut, seksi ei ole tärkeää ja henkinen yhteys riittää. Näille ihmisille seksitön suhde on sellaisenaan täydellinen ja kumppani vaan turhaan kiusaa mitättömällä kipuilullaan.

Vrt jotkut patologiset pettäjät, joille ei ole mitään ongelmaa pitää rinnakkaissuhteita ja ärtyvät kun ilkeä kumppani ottaa ja lähtee. Heille kaksoiselämä oli täydellistä, kumppanin tunteista ja tarpeista viis.

Kun ei se kumppani kipuile. Onko niin vaikea ymmärtää että täydellistä rakkautta voi olla myös suhteissa, joissa ei juurikaan ole seksiä ihan jatkuvasti. Me annamme toistemme kasvaa ja kokea, muuttua ja palata, emme sido emmekä oleta saati pakota.

Ei se seksin määrä ole ainoa asia, joka tekee suhteesta niin hyvän, että siinä pysyy mielellään ihan vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mviiskyt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat sitä mieltä, että seksi ei ole suhteessa tärkeää. Miksi se on sitten niin kamalaa jos mies hakee seksin muualta?

Vai onko niin, että naiselle on tärkeää pystyä hallitsemaan miestä seksin avulla?

Olen kyllä antanut itseni ymmärtää, ettei tämä ole mikään sukupuolikysymys. Molemmin päin saattaapi olla!

Tämäpä juuri. Mitä olen muiden naisten kanssa aiheesta puhunut, niin ei ole lainkaan harvinaista että pitkässä parisuhteessa mies onkin se joka menettää halunsa kumppaniaan kohtaan. Itsekin olen ollut toistuvasti suhteessa se enemmän haluava osapuoli.

N41

Mut kyllähän kaikki hyvää seksiä haluaa.

Ei halua. Mitä olen haluttomien ystävättärien kanssa puhunut, niin kyse on hyvin harvoin siitä. Yhdeltä lähti halut lääkityksestä, toisella sängyn ulkopuolisista parisuhdeongelmista, kolmannen mielestä itse seksi on kivaa mutta kumppani lähestyy väärin, neljäs ei vaan ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen ja viides on lapsiarjen väsyttämä (vaikka kumppani on osallistuva). En ole yhdenkään kuullut sanovan syyksi itse seksin huonoutta. Ja kuten edeltä voi ehkä päätellä, minulle puhutaan näistä usein aika avoimesti.

Onpas sinulle kertynyt paljon haluttomia ystävättäriä, ja jokaiselle vielä sattui eri syy haluttomuuteen. Oikein kunnon kokoelma. Nyt on erittäin uskottavaa…

Siis onko sinusta epäuskottavaa että jollain on yli viisi ystävätärtä? No jo on. :D Kyllä naisten haluttomuus on tilastoissakin kymmenissä prosenteissa, joten ei se kovin massiivista kaveripiiriä vaadi että se sinne kourallinen haluttomiakin johtuu. Toki mahtuu myös haluttomien miesten vaimoja.

Ja osa mutkista on tietysti vedetty vähän suoriksi. Voipi olla, että osalla syyt on esitettyjä monitekijäisempiä. Ei minun ollut tarkoituskaan eritellä ystävieni intiimisalaisuuksia tunnistettavassa muodossa julkiseen nettiin. Pointti oli vaan siinä, että seksin huonous ei ole ollut suurimpien syiden joukossa kenelläkään.

No ei se seksi hyvääkään heille ole. Kuten sanoin, joku suhteessa sakkaa kun seksi ei maistu.

Miksi ihmeessä jos asiat on hyvin, on kiva kumppani joka haluaa sinua ja osaa asiansa ja itse haluat häntä, tiedät ja osoitat mitä haluat niin seksi ei olisi hyvää?

No siksi kun joku asia haittaa, että se ei ole hyvää ja olet sen vuoksi myös ainakin osin haluton.

En usko tätä, että seksi on muka hyvää, kumppani mieleinen ja osaava, mutta silti ei huvita.

Mikä sun on, oikeasti? On tosi paljon ihmisiä joille ”seksi ei maita” vaikka puolisossa ei ole mitään vikaa.

En usko tätä. Jos puoliso on mieleinen eikä taustalla ole asioita jotka vaikuttavat negatiivisesti niin miksi ei seksi maistu?

Ette vain halua nostaa kissaa pöydälle.

Joku asia vaikuttaa taustalla tai alitajunnassa silloin. Joku kalvaa suhdetta.

Jos puolisossa ei ole mitään vikaa ja seksi ei maistu niin menkää terapiaan. Minua ainakin asia vaivaisi niin paljon, etten tyytyisi itsekseni kotona miettimään miksi en ole kiinnostunut hyvästä kumppanistani kumppanistani seksuaalisesti.

Niin. Eli 1) Et usko, että on mahdollista olla haluamatta seksiä jos puoliso on mieleinen. 2) Jos kuitenkin on haluamatta vaikka puoliso on mieleinen, niin suhteessa on joku vika. 3) Jos ei halua seksiä vaikka puoliso on mieleinen eikä suhteessa ole vikaa, niin pitää mennä terapiaan, koska niin sinä tekisit.

Mutta hetkinen miten me edes pääsimme kohtaan 3), kun olet jatkuvasti jankuttanut että sinusta haluttomuus on noilla spekseillä täysin mahdotonta eikä kukaan voi sellaista tuntea?

Ja viimeiseksi, miten niin ei ole taustalla asioita jotka vaikuttavat negatiivisesti? Ei kukaan ole sellaista väittänyt, en minä ainakaan. Vaan että aina ne syyt eivät henkilöidy puolisoon, vaan takana voi olla esimerkiksi masennus, uupumus, lääkitys tai stressi.

No, silloinhan siellä takana ON asioita. Masennus, uupumus jne. Sitähän juuri sanoin. "Joku kalvaa suhdetta". Tottakai masennus tai uupumus "kalvaa".

Silloin täytyy hoitaa ne asiat pois, terapia on ihan hyvä esimerkiksi, kuten sanoinkin.

Edelleen, harvoin on siis tilanetta, että taustalla ei ole mitään suhteeseen tai jomman kumman omaan hyvinvointiin tms. vaikuttavia asioita jotka heijastuvat haluun ja seksiin. Puoliso on mieleinen ja SILTI seksi ei maistu.

Kirjoititko sinä tämän: "En usko tätä, että seksi on muka hyvää, kumppani mieleinen ja osaava, mutta silti ei huvita."? Tämän ja vastaavien väitteiden ympärillähän tämän alaketjun keskustelua on käyty. Älä nyt ala siirtelemään maalitolppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä haluton, että halukas. Edellisessä parisuhteessa olin lopulta haluton. En osaa itsekään sanoa, että mistä se johtui. Ei vain kiinnostanut tippaakaan se pikaseksi lasten nukahdettua. Mies suhtautui nuivasti tietenkin ja siitä tuli sellainen outo kierre. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli vsstenmielistä pl. itsetyydytys.

Nyt minulla on uusi suhde ja seksikin taas kiinnostaa. Nykyinen mies on vetoavampi ulkonäöltään. En haluaisi tunnustaa, mutta silläkin lienee merkitystä.

Kyllä on merkitystä.

Minulla oli ihan samoin. Mieheni ulkonäkö ei miellyttänyt, ei edes alussa. Mutta olin niin lapsellinen, että ajattelin, että hän on kunnollinen ja se ei haittaa. Olin lopussa todella haluton ja yritin kieltäytyä kaikilla tekosyillä.

Kun eron jälkeen tapasin miehen joka miellyttää ulkonäöllisesti, toki myös muissakin asioissa, niin seksi maistuu ja ei olla kyllästytty.

Sanon, vaikka ei saisi sanoa, joku kumppanissa mättää jos halut loppuvat tai seksi on vastentahtoista. Voi olla myös ulkonäkö, moni muukin asia kyllä.

Joskus ero on vaan parempi vaihtoehto. Parempi olla vaikka yksin kuin niin, että seksi on pakkopullaa. Se vaikuttaa kumpaankin.

Silloin antaa myös toiselle vapauden löytää ehkä uusi, sopivampi kumppani.

Miten niin kumppanissa mättää? Sinussahan tuossa vika oli, ihan itse kerroit olleesi niin pöljä että huijasit kumppaniksesi ihmisen johon et koskaan tuntenut vetoa. Se on tyhmää mutta lisäksi äärimmäisen julmaa, jopa hyväksikäyttöä. Ja sinusta vika on miehessä? Katsopa peiliin ja mieti.

Olen tuo ensimmäinen kirjoittaja. Olin 14-vuotias tavatessani tulevan mieheni, että arvostelukyky ei ollut paras mahdollinen. Olin lapsellinen ja kuvittelin, että riittää, kun mies on kunnollinen. Mies oli tuolloin 19- vuotias, että hyväksikäyttöä saattoi olla myös toisinpäin.

Voi voi, nyt tuli kehiin "hyväksikäyttö". Ette nykyään osaa kuvitella miten lapsellinen ja parisuhteen realiteeteista tietämätön maalla asuva nuori tyttö oli niinä aikoina kun mieheeni tutustuin. Minä en hyväksikäyttänyt ketään, mutta olin kyllä aika nätti ja sievä. Moni sanoi, että et kai mene yhteen xxxx kanssa. Koska olimme kovin erilaiset niin ulkoisesti kuin muutenkin. Mutta silloin korostettiin, että kun mies on kunnollinen niin se riittää. Olin itsekin kokematon ja kunnollinen työssäkäyvä ihminen.. Mies kyllä ei mitenkään hävinnyt siinä kaupassa, sen voin sanoa. Jos niin halutaan nyt nähdä.

En siis ymmärtänyt etukäteen miten paljon esimerkiksi ulkonäkö vaikutti, olihan meillä muutenkin ihan erilaiset ajatusmaailmat. Ei silloin keskusteltu kuin pintapuolisesti, eikä mies myöhemminkään kyennyt kovin syvällisiin keskusteluihin.

Ja jos miehen ulkonäkö alkoi mättää niin en kait väkisin sitä toiseksi voinut muuttaa. Ei se ole sen miehen syy muttei mielestäni kyllä minunkaan.

Turha syyllistää. Varsinkin kun täällä on naisia joilla on varmaan ihan komeitakin tai kivan näköisiä miehiä ja silti ei huvita.

Kerroin vain, että kun (uuden) kumppanin ulkonäkö miellyttää seksikin miellyttää paremmin.

Se nyt oli tosiasia.

Herranjumala miten ylimielistä soopaa. Ehkä olet hyväksikäyttänyt typeryyttäsi ja nuoruuttasi, mutta kyllä se tosiaankin on julmaa hyväksikäyttöä, että lähtee suhteeseen jossa ei ole alunperinkään ollut fyysistä viehätystä. Kukaan ei halua olla se tylsimys johon tyydytään. Ei sinunkaan puolisosi olisi taatusti sinua ottanut, jos olisi tajunnut mitä hänestä ajattelet. Ei se ole kenellekään mikään "hyvä naimakauppa", että erehtyy omahyväisen prinsessan matkaan joka pitää itsekin itseään liian hyvänä sinulle. Se on hyvä, kun molemmat haluaa ja rakastaa toisiaan.

Olen jo opetellut olemaan armollinen sille 14- vuotiaalle minälleni. Tällä elämänkokemuksella en olisi suhteeseen ryhtynyt muistakaan syistä, vaan olisin kehottanut itseäni juoksemaan ja lujaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit kans mietin, että miksi ajatellaan että parisuhteen nyt vaan täytyy olla pitkä ja kestävä jne. 

Jos intohimo loppuu, ja toisen seura ei enää resonoi, niin miksi pitää väkisin koittaa lähteä sitä suhdetta pelastamaan? Jos on lapsia, niin sit jossain määrin kyllä ymmärrän, mutta eiköhän ne lapsetkin loppujen lopuksi ole onnellisempia jos myös vanhemmat ovat onnellisia. 

Pitkä parisuhde ei ole mikään sellainen saavutus, että se tekee ihmisestä jotenkin paremmin. Tai pitkä ura. 

Tai pitkä peniskään. 

Minä luulen, ettei siinä suhteen jatkamisessa sen halukkaan kannalta mitään järkeä olekaan. Ne, jotka syyllistävät erosta lienevät niitä haluttomia jotka eivät itse koe suhteessaan olevan mitään vikaa. Haluaisivat itsekkäästi nalkita toisen suhteeseen jossa hän on onneton. Kuten täällä on useampi kirjoittaja todennut, seksi ei ole tärkeää ja henkinen yhteys riittää. Näille ihmisille seksitön suhde on sellaisenaan täydellinen ja kumppani vaan turhaan kiusaa mitättömällä kipuilullaan.

Vrt jotkut patologiset pettäjät, joille ei ole mitään ongelmaa pitää rinnakkaissuhteita ja ärtyvät kun ilkeä kumppani ottaa ja lähtee. Heille kaksoiselämä oli täydellistä, kumppanin tunteista ja tarpeista viis.

Kun ei se kumppani kipuile. Onko niin vaikea ymmärtää että täydellistä rakkautta voi olla myös suhteissa, joissa ei juurikaan ole seksiä ihan jatkuvasti. Me annamme toistemme kasvaa ja kokea, muuttua ja palata, emme sido emmekä oleta saati pakota.

Ei se seksin määrä ole ainoa asia, joka tekee suhteesta niin hyvän, että siinä pysyy mielellään ihan vapaaehtoisesti.

Miten tämän keskustelun aiheeseen liittyy ne suhteet, joissa seksistä on luovuttu yhteisymmärryksessä, molempien mielestä tarpeettomana? Onko joku tuominnut tällaisia suhteita? Eiköhän täällä suurin osa ole puhunut niistä suhteista joissa toinen kärsii seksittömyydestä. Siihenhän se seksittömyyden takia eroaminenkin perustuu. Kuka nyt sellaisesta suhteesta eroaa, jossa molemmilla on kaikin puolin hyvä olla, oli siinä seksiä tai ei?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin seksuaalinen halu toista kohtaan. Kun tuntuu siltä, että antaisi mitä vain saadakseen sen toisen lähelleen intiimisti. Se on jotain mieletöntä ja alkuvoimaista.

Minusta kyllä hyvinkin monet asiat ovat ihanampia.

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin aikoinaan seksittömyyden takia. Ja kun löysin uuden niin sitä seksiä todellakin oli ihan jopa minun tarpeilleni riittävästi. Edelleen ollaan yhdessä mutta kun ikää rupeaa olemaan 60 niin huomaa että ei se seksi enää tässä iässä ole maailman tärkein juttu mutta ymmärrän kyllä että jollekin se on niinkuin oli aikoinaan itsellenikin. Ei sitä hormooneilleen mitään mahda.

Aika ääliö saa kyllä olla jos hormoniensa perässä vaihtaa suhteesta toiseen. Ts. ajatteleee munallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sekä haluton, että halukas. Edellisessä parisuhteessa olin lopulta haluton. En osaa itsekään sanoa, että mistä se johtui. Ei vain kiinnostanut tippaakaan se pikaseksi lasten nukahdettua. Mies suhtautui nuivasti tietenkin ja siitä tuli sellainen outo kierre. Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli vsstenmielistä pl. itsetyydytys.

Nyt minulla on uusi suhde ja seksikin taas kiinnostaa. Nykyinen mies on vetoavampi ulkonäöltään. En haluaisi tunnustaa, mutta silläkin lienee merkitystä.

Kyllä on merkitystä.

Minulla oli ihan samoin. Mieheni ulkonäkö ei miellyttänyt, ei edes alussa. Mutta olin niin lapsellinen, että ajattelin, että hän on kunnollinen ja se ei haittaa. Olin lopussa todella haluton ja yritin kieltäytyä kaikilla tekosyillä.

Kun eron jälkeen tapasin miehen joka miellyttää ulkonäöllisesti, toki myös muissakin asioissa, niin seksi maistuu ja ei olla kyllästytty.

Sanon, vaikka ei saisi sanoa, joku kumppanissa mättää jos halut loppuvat tai seksi on vastentahtoista. Voi olla myös ulkonäkö, moni muukin asia kyllä.

Joskus ero on vaan parempi vaihtoehto. Parempi olla vaikka yksin kuin niin, että seksi on pakkopullaa. Se vaikuttaa kumpaankin.

Silloin antaa myös toiselle vapauden löytää ehkä uusi, sopivampi kumppani.

Miten niin kumppanissa mättää? Sinussahan tuossa vika oli, ihan itse kerroit olleesi niin pöljä että huijasit kumppaniksesi ihmisen johon et koskaan tuntenut vetoa. Se on tyhmää mutta lisäksi äärimmäisen julmaa, jopa hyväksikäyttöä. Ja sinusta vika on miehessä? Katsopa peiliin ja mieti.

Olen tuo ensimmäinen kirjoittaja. Olin 14-vuotias tavatessani tulevan mieheni, että arvostelukyky ei ollut paras mahdollinen. Olin lapsellinen ja kuvittelin, että riittää, kun mies on kunnollinen. Mies oli tuolloin 19- vuotias, että hyväksikäyttöä saattoi olla myös toisinpäin.

Voi voi, nyt tuli kehiin "hyväksikäyttö". Ette nykyään osaa kuvitella miten lapsellinen ja parisuhteen realiteeteista tietämätön maalla asuva nuori tyttö oli niinä aikoina kun mieheeni tutustuin. Minä en hyväksikäyttänyt ketään, mutta olin kyllä aika nätti ja sievä. Moni sanoi, että et kai mene yhteen xxxx kanssa. Koska olimme kovin erilaiset niin ulkoisesti kuin muutenkin. Mutta silloin korostettiin, että kun mies on kunnollinen niin se riittää. Olin itsekin kokematon ja kunnollinen työssäkäyvä ihminen.. Mies kyllä ei mitenkään hävinnyt siinä kaupassa, sen voin sanoa. Jos niin halutaan nyt nähdä.

En siis ymmärtänyt etukäteen miten paljon esimerkiksi ulkonäkö vaikutti, olihan meillä muutenkin ihan erilaiset ajatusmaailmat. Ei silloin keskusteltu kuin pintapuolisesti, eikä mies myöhemminkään kyennyt kovin syvällisiin keskusteluihin.

Ja jos miehen ulkonäkö alkoi mättää niin en kait väkisin sitä toiseksi voinut muuttaa. Ei se ole sen miehen syy muttei mielestäni kyllä minunkaan.

Turha syyllistää. Varsinkin kun täällä on naisia joilla on varmaan ihan komeitakin tai kivan näköisiä miehiä ja silti ei huvita.

Kerroin vain, että kun (uuden) kumppanin ulkonäkö miellyttää seksikin miellyttää paremmin.

Se nyt oli tosiasia.

Herranjumala miten ylimielistä soopaa. Ehkä olet hyväksikäyttänyt typeryyttäsi ja nuoruuttasi, mutta kyllä se tosiaankin on julmaa hyväksikäyttöä, että lähtee suhteeseen jossa ei ole alunperinkään ollut fyysistä viehätystä. Kukaan ei halua olla se tylsimys johon tyydytään. Ei sinunkaan puolisosi olisi taatusti sinua ottanut, jos olisi tajunnut mitä hänestä ajattelet. Ei se ole kenellekään mikään "hyvä naimakauppa", että erehtyy omahyväisen prinsessan matkaan joka pitää itsekin itseään liian hyvänä sinulle. Se on hyvä, kun molemmat haluaa ja rakastaa toisiaan.

Olen jo opetellut olemaan armollinen sille 14- vuotiaalle minälleni. Tällä elämänkokemuksella en olisi suhteeseen ryhtynyt muistakaan syistä, vaan olisin kehottanut itseäni juoksemaan ja lujaa!

Jos olet tuo alaketjun ensimmäinen kirjoittaja ja eri kuin tuo jolle äsken vastasin, niin kommenttini ei ollut suunnattu sinulle, sinun tekstissäsi en nähnyt mitään ylimielistä vaikka siinä ohimennen ulkonäköä sivuttiinkin. En minä siihen ulkonäköasiaan niinkään takertunut vain sävyyn jolla tuo toinen kirjoitti exästään. Minusta se vaan kuulosti vastenmielisen julmalta. Ei kaikkien ulkonäöstä toki tarvitse tykätä ja nuorena monet erehtyy väärän ihmisen kanssa yhteen, en minä missään nimessä sitä aspektia tarkoittanut tuomita. Vaan tuota yleistä sävyä minä olin nätti, mies oli ruma, ikinä en alussakaan oikein siitä tykännyt mutta silti menin sen kanssa naimisiin. Minusta se on kertakaikkiaan kauhea asia tehdä toiselle. Sinä taas olit ikäsi puolesta miltei lapsi, ja kuten itse aiemmin sanoit, niin jos teillä hyväksikäyttöä oli niin se oli kyllä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin aikoinaan seksittömyyden takia. Ja kun löysin uuden niin sitä seksiä todellakin oli ihan jopa minun tarpeilleni riittävästi. Edelleen ollaan yhdessä mutta kun ikää rupeaa olemaan 60 niin huomaa että ei se seksi enää tässä iässä ole maailman tärkein juttu mutta ymmärrän kyllä että jollekin se on niinkuin oli aikoinaan itsellenikin. Ei sitä hormooneilleen mitään mahda.

Aika ääliö saa kyllä olla jos hormoniensa perässä vaihtaa suhteesta toiseen. Ts. ajatteleee munallaan.

Ääliö on se, joka jättää toimimatta silloin kun oma parisuhde on onneton ja toimimaton ja on mahdollista saada vielä hyviä vuosia/vuosikymmeniä jonkun toisen kanssa. Ei se yhdessä kituuttaminen mikään itseisarvo ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.

No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.

Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.

Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.

Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.

No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.

Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.

Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.

Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.

Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.

No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.

Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.

Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.

Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.

No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.

Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.

Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.

Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.

Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.

Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.

No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.

Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.

Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.

Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.

No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.

Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.

Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.

Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.

Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.

Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.

Juuri näin. Suhde voi seksittömyydestä riippumatta näyttäytyä ulospäin hyvänä ja parisuhde kukoistavana, mutta kyllä siinä seksiä haluava osapuoli joutuu kohtuuttomasti kärsimään, ellei kysymys ole yhteisestä päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?

Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.

Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.

TÄMÄ!

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin aikoinaan seksittömyyden takia. Ja kun löysin uuden niin sitä seksiä todellakin oli ihan jopa minun tarpeilleni riittävästi. Edelleen ollaan yhdessä mutta kun ikää rupeaa olemaan 60 niin huomaa että ei se seksi enää tässä iässä ole maailman tärkein juttu mutta ymmärrän kyllä että jollekin se on niinkuin oli aikoinaan itsellenikin. Ei sitä hormooneilleen mitään mahda.

Se, että jollakin on kovat seksitarpeet, on ihan eri asia kuin se että seksi on maailman tärkein juttu. On minunkin pakko käydä kusella monta kertaa päivässä, mutta ei kusella käyminen silti ole elämäni tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.

No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.

Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.

Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.

Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.

No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.

Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.

Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.

Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.

Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.

Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.

Juuri näin. Suhde voi seksittömyydestä riippumatta näyttäytyä ulospäin hyvänä ja parisuhde kukoistavana, mutta kyllä siinä seksiä haluava osapuoli joutuu kohtuuttomasti kärsimään, ellei kysymys ole yhteisestä päätöksestä.

Näinhän se menee. Ja aina sitä niitä kumppanin ajatuksia ei näe ulospäin. Haluton voi ajatella, että nyt se on lopulta rauhoittunut kun ei enää vonkaa. Tämä voi kuitenkin sopeutumisen sijaan johtua pettämisestä, eropäätöksen hauduttelusta tai yksinkertaisesti sellaisesta omista tarpeista ja haaveista luopumista joka rikkoo ja katkeroittaa.

Minä hautasin omat haluni kumppanini haluttomuusvuosina. Ensin vonkasin, kerjäsin, mietin eroakin mutta lopulta turruin ja luovutin. Mutta minä tiesin ettei se seksuaalisilla ihmisillä vaan mene niin, että ne halut saa tapettua pysyvästi. Minä jopa sanoin sen ääneen. Varoitin että tässä käy vielä huonosti. Ja niinhän siinä kävi, että vuosia myöhemmin ne halut räjäytti itsensä uudelleen pintaan - ja kohdistui kumppanin parhaaseen kaveriin. Voitte kuvitella millainen riemu repesi.

Että sopii varoa mitä toivoo, kun haluaa kumppanin lopettavan ne inhat seksialoitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.

No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.

Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.

Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.

Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.

No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.

Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.

Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.

Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.

Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.

Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.

Ai miksi? No kyllähän ihmiset ehdottelevat toisilleen (esim. ystäville) monenlaisia ratkaisuja ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sit kans mietin, että miksi ajatellaan että parisuhteen nyt vaan täytyy olla pitkä ja kestävä jne. 

Jos intohimo loppuu, ja toisen seura ei enää resonoi, niin miksi pitää väkisin koittaa lähteä sitä suhdetta pelastamaan? Jos on lapsia, niin sit jossain määrin kyllä ymmärrän, mutta eiköhän ne lapsetkin loppujen lopuksi ole onnellisempia jos myös vanhemmat ovat onnellisia. 

Pitkä parisuhde ei ole mikään sellainen saavutus, että se tekee ihmisestä jotenkin paremmin. Tai pitkä ura. 

Tai pitkä peniskään. 

Minä luulen, ettei siinä suhteen jatkamisessa sen halukkaan kannalta mitään järkeä olekaan. Ne, jotka syyllistävät erosta lienevät niitä haluttomia jotka eivät itse koe suhteessaan olevan mitään vikaa. Haluaisivat itsekkäästi nalkita toisen suhteeseen jossa hän on onneton. Kuten täällä on useampi kirjoittaja todennut, seksi ei ole tärkeää ja henkinen yhteys riittää. Näille ihmisille seksitön suhde on sellaisenaan täydellinen ja kumppani vaan turhaan kiusaa mitättömällä kipuilullaan.

Vrt jotkut patologiset pettäjät, joille ei ole mitään ongelmaa pitää rinnakkaissuhteita ja ärtyvät kun ilkeä kumppani ottaa ja lähtee. Heille kaksoiselämä oli täydellistä, kumppanin tunteista ja tarpeista viis.

Ja toisaalta sille pettäjän kumppanille se suhde ilman kaksoiselämää oli sellaisenaan täydellinen, ja se pettäjä vaan turhaan kiusaa mitättömällä kipuilullaan.