Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tästä tehdään niin vaikeaa. Jos toinen ei halua seksiä eikä halua asiasta puhua tai muutosta niin miksi sellaiseen suhteeseen pitää jäädä vinkumaan ja märisemään. Mutta kun rakkaus, lapset, on talo ja on sitä ja tätä, lässynlää. Jokainen aikuinen on vapaa lähtemään ja hommaamaan sellaisen kumppanin joka miellyttää kaikinpuolin. Ymmärrän että vaikea asia mutta vuodesta toiseen sama kitinä asiasta. Tehkää asialle jotain jos ette ole tyytyväisiä. Ja jos se "pihtaava" osapuoli ei ymmärrä niin sehän on hänen ongelma.
Haluan seksiä kumppanini kanssa, en kenenkään toisen kanssa. Sen takia lähtemisestä ei olisi mitään hyötyä.
Tietysti aina voi käydä niin, että sittenkin löytyy joku uusi, mutta uuden voi löytää vaikka ei olisi eronnutkaan vanhasta kumppanista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.
Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.
Ai miksi? No kyllähän ihmiset ehdottelevat toisilleen (esim. ystäville) monenlaisia ratkaisuja ongelmiin.
Jaa, mutta mikäs ongelma tuossa on jos seksi ei kerran ole kummallekaan tärkeää? Mihin ongelmaan siinä ehdotetaan ratkaisua? Ei seksittömyys itsessään ole mikään ongelma, vaan sen aiheuttama paha olo ja parisuhteen mureneminen. Jos parisuhde voi hyvin ja molemmilla on hyvä olla, niin ei ongelmaa eikä syytä ehdotella eroakaan.
Voi se olla ongelma, vaikka se ei olisikaan niin valtava ongelma, että sen takia olisi valmis harkitsemaan eroa.
Jos palataan aloitusviestiin, niin tulee tunne, että mies löytänyt toisen naisen. Siksi täräytti lauantaipommin. On ollut jo jonkin aikaa ja nyt teki päätöksen sanoa erosta ääneen.
Usein miehet saavat puhtia erota kun on uusi valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Jos palataan aloitusviestiin, niin tulee tunne, että mies löytänyt toisen naisen. Siksi täräytti lauantaipommin. On ollut jo jonkin aikaa ja nyt teki päätöksen sanoa erosta ääneen.
Usein miehet saavat puhtia erota kun on uusi valmiina.
Tämä
Ihan älytöntä mitä vauhtia katoaa tästä ketjusta viestejä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kyl metkaa kun on sinkku ni seksi on yhtä juhlaa mutta sama homma parisuhteessa ei kiinnosta ollenkaa.
mitens siin noin käy. M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin seksuaalinen halu toista kohtaan. Kun tuntuu siltä, että antaisi mitä vain saadakseen sen toisen lähelleen intiimisti. Se on jotain mieletöntä ja alkuvoimaista.
Minusta kyllä hyvinkin monet asiat ovat ihanampia.
Ai, sinäkö et halua ostaa tuota näkemystä että seksi on ihanin asia maailmassa?
Tämän kautta ehkä tajuat, että et myöskään voi vain sanoa toiselle että seksi ei ole tärkeää. Makuasia. Voiko niitä sanella toiselle, tai voiko niitä itse muuttaa ulkopuolisesta painostuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin aikoinaan seksittömyyden takia. Ja kun löysin uuden niin sitä seksiä todellakin oli ihan jopa minun tarpeilleni riittävästi. Edelleen ollaan yhdessä mutta kun ikää rupeaa olemaan 60 niin huomaa että ei se seksi enää tässä iässä ole maailman tärkein juttu mutta ymmärrän kyllä että jollekin se on niinkuin oli aikoinaan itsellenikin. Ei sitä hormooneilleen mitään mahda.
Aika ääliö saa kyllä olla jos hormoniensa perässä vaihtaa suhteesta toiseen. Ts. ajatteleee munallaan.
Mikä siitä tekee ääliömäistä? Miksi jäädä suhteeseen jossa voi itse huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.
Parempi esimerkki ehkä olisi, että kumppanisi haluaa seksiä kerran päivässä vaikka sinulle riittää ehkä kerran kuussa. Mutta koska sinä olet sitoutunut syvään kumppanuuteen, niin teet kuten puolisosi haluaa, vaikket itse siitä niin paljoa välitäkään. Meneekö se myös näin päin?
Osaatko olla empaattinen ja asettua sellaisen ihmisen asemaan, jolle se eroottinen rakkaus kaikkineen on erityisen tärkeää parisuhteessa?
Kerrotko kumppaneillesi siinä suhteiden ensimetreillä muuten tuon seksuaalisuusasian, että kun se vähenee tai loppuu, niin silti suhteessa on pysyttävänä? Eli puhut varmaan siitä millainen parisuhde on sinulle hyvä. Tai miten nykyinen kumppanisi siihen suhtautui kun sanoit asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
TÄMÄ!
Kannattaisi ehkä miettiä kenen kanssa sitä seksiä harrastaa. Ja toisaalta mitä itse tekee sen hyvän seksin eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?
Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.
Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.
TÄMÄ!
No ei todellakaan tämä :D
En tiedä mistä kolosta nämä pelimiehenne kaivatte, mutta ei ole tämmöistä lopputulosta tullut kenenkään naisen kanssa 20+ vuoden aikana jonka kanssa sänkyyn on päädytty. Naiselle hoidetaan aina orgasmi myös, kunnon esileikit, kiimaiset pillunnuolennat ja ei ole vielä tullut vastaan naista joka ei laukeaisi nuolenta + g-pistehieronta + klittahoitelu käsin- pyhällä kolminaisuudella. Ei yhtä ainotta! Sen jälkeen on sitten hyvä hipsutella sylikkäin että hengitys tasaantuu... aina on ollut oikein muikea hymy naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku surkeaa seksiä saava kerkesi jo raivoissaan alapeukuttamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ajatellaanpa asiaa toisin päin. Jos kumppanini sanoisi, ettei halua enää seksiä, niin en tietenkään eroaisi pelkästään sen takia. Jos joku ehdottaisi sellaista, se tuntuisi naurettavalta ja suorastaan loukkaavalta ehdotukselta.
Miksi kukaan sellaista jollekin toiselle ehdottaisi? Se on ihan okei, jos seksi ei ole jollekin niin tärkeä asia että suhde kärsisi sen loppumisesta. Ei kukaan eroamaan pakota ja tilanne on molemmille ok. Mutta jos toiselle seksi on kokonaisonnellisuuden kannalta tärkeä tekijä ja toinen lopettaa sen kokonaan, niin silloin suhde on kyllä äkkiä isoissa ongelmissa. Ja se ei kovin kauaa ole enää suhde jossa on kaikki muu kunnossa, vaan tarpeiden ristiriita heijastuu helposti laajemminkin suhteeseen. Pian se onkin suhde jossa ei mikään ole enää kunnossa.
Juuri näin. Suhde voi seksittömyydestä riippumatta näyttäytyä ulospäin hyvänä ja parisuhde kukoistavana, mutta kyllä siinä seksiä haluava osapuoli joutuu kohtuuttomasti kärsimään, ellei kysymys ole yhteisestä päätöksestä.
Näinhän se menee. Ja aina sitä niitä kumppanin ajatuksia ei näe ulospäin. Haluton voi ajatella, että nyt se on lopulta rauhoittunut kun ei enää vonkaa. Tämä voi kuitenkin sopeutumisen sijaan johtua pettämisestä, eropäätöksen hauduttelusta tai yksinkertaisesti sellaisesta omista tarpeista ja haaveista luopumista joka rikkoo ja katkeroittaa.
Minä hautasin omat haluni kumppanini haluttomuusvuosina. Ensin vonkasin, kerjäsin, mietin eroakin mutta lopulta turruin ja luovutin. Mutta minä tiesin ettei se seksuaalisilla ihmisillä vaan mene niin, että ne halut saa tapettua pysyvästi. Minä jopa sanoin sen ääneen. Varoitin että tässä käy vielä huonosti. Ja niinhän siinä kävi, että vuosia myöhemmin ne halut räjäytti itsensä uudelleen pintaan - ja kohdistui kumppanin parhaaseen kaveriin. Voitte kuvitella millainen riemu repesi.
Että sopii varoa mitä toivoo, kun haluaa kumppanin lopettavan ne inhat seksialoitteet.
Tuossa on hyvin tyypillinen tapaus, ja voin samaistua syystä että itselleni kävi aika lailla samalla tavoin. Aviossa ollessa seksi hyytyi, vaimon toiveesta ja hänen antamistaan pakeista johtuen, lopulta loppui kokonaan. Vaimo ehdotteli avioeroa, ensimmäisen kerran jo vuosia ennen kuin sitten lopulta toteutui. Aloin itsekin miettiä onko tämä elämää jota haluan, ja lopulta avioerosta sovittiin yhteisymmärryksessä. Pyrimme hoitamaan asian sopuisasti, mutta asia muuttui perinpohjin kun asumuseromme aikaan aloitin seurustelusuhteen. Sitten oli helvetti irti kun ex-vaimoni sai tämän selville. En edelleenkään ymmärrä tuota logiikkaa, varsinkin kun asumuseron alkaessa ilmoitti minulle että tästä lähtien aviovelvoite ei päde, siis jos on joku toinen niin antaa palaa. Minä ilmoitin saman hänelle. Miehenä uskon sanaan ja puheeseen. Naisella tunne vie, mikä se tunne sitten milloinkin onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on kyl metkaa kun on sinkku ni seksi on yhtä juhlaa mutta sama homma parisuhteessa ei kiinnosta ollenkaa.
mitens siin noin käy. M
Siksi käy niin että se on jonkin sortin luonnonlaki. Seksiä tarvitaan parisuhteen muodostus-vaiheessa sitouttamaan kumppani siihen suhteeseen. Seksiä on runsaasti ja se on hyvää, ja jos muutenkin vaikuttaa ihan jees-tapaukselta niin mikä ettei, parisuhteeseen siis! Kun sitten on omakotitalo ja uusi auto (velaksi) hommattu, ja nuori rouva on pieniin päin, niin hormonaalitoiminta muuttuu parinmuodostus-asennosta äitiys-asentoon. Tarkoittaa sitä että miehen rooli muuttuu naisen silmistä rakastajasta maailman vanhimman ihmissuhteen (=äiti + lapsi) tukihenkilöksi joka mahdollistaa lapselle mahdollisimman hyvät elämisen edellytykset. Tähän kuvioon seksi ei oikein sovi, vaan on enemmänkin häiriötekijä, jota tehdään vain välttämätön määrä niin että tukihenkilö ei vain karkaa toimestaan. Tämä tilanne jatkuu, kunnes tulee uuden raskauden aika jolloin horminitoiminta muuttuu väliaikaisesti takaisin parinmuodostus-asentoon ovulaation aikaan. Tällöin mies muuttuu muutaman päivän ajaksi tukihenkilöstä rakastajaksi.
On ihan ok eron peruste jos seksuaaliset halut eivät kohtaa. Miksi pitäisi kärvistellä, eikös mies ole tehnyt ihan oikein tässä? Ei tarvitse naisella puuduttavaa seksiä antaa puolipakolla haluamatta.
Monet yli 50-vuotiaat naiset haluavat elää selibaatissa. Vaihdevuodet, ikääntyminen, rupsahtanut ulkonäkö, huono yleiskunto, alentunut itsetunto, aloitekyvyttömyys, masennus, mielenterveysongelmat ja monet fyysiset sairaudet aiheuttavat haluttomuutta.
Se##i on pelkkää pakkopullaa, joka ei kiinnosta yhtään. Selibaatti on vapauttavaa!
Vierailija kirjoitti:
Monet yli 50-vuotiaat naiset haluavat elää selibaatissa. Vaihdevuodet, ikääntyminen, rupsahtanut ulkonäkö, huono yleiskunto, alentunut itsetunto, aloitekyvyttömyys, masennus, mielenterveysongelmat ja monet fyysiset sairaudet aiheuttavat haluttomuutta.
Se##i on pelkkää pakkopullaa, joka ei kiinnosta yhtään. Selibaatti on vapauttavaa!
Näin varmastikin on. Jos nuo vaihdevuodet otetaan pois (miehillä ei niin perustavanlaatuisia vaihdevuosia ole) niin ihan samat asiat mitkä tuossa lueteltu aiheuttavat haluttomuutta myös miehillä. Kyllä se vain on kylmä tosiasia että halukkuus alkaa hävitä iän myötä niin miehillä kuin naisillakin. Toisilla vähenee vähemmän, toisilla enemmän mutta se on varmaa että vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit kans mietin, että miksi ajatellaan että parisuhteen nyt vaan täytyy olla pitkä ja kestävä jne.
Jos intohimo loppuu, ja toisen seura ei enää resonoi, niin miksi pitää väkisin koittaa lähteä sitä suhdetta pelastamaan? Jos on lapsia, niin sit jossain määrin kyllä ymmärrän, mutta eiköhän ne lapsetkin loppujen lopuksi ole onnellisempia jos myös vanhemmat ovat onnellisia.Pitkä parisuhde ei ole mikään sellainen saavutus, että se tekee ihmisestä jotenkin paremmin. Tai pitkä ura.
Tai pitkä peniskään.
Minä luulen, ettei siinä suhteen jatkamisessa sen halukkaan kannalta mitään järkeä olekaan. Ne, jotka syyllistävät erosta lienevät niitä haluttomia jotka eivät itse koe suhteessaan olevan mitään vikaa. Haluaisivat itsekkäästi nalkita toisen suhteeseen jossa hän on onneton. Kuten täällä on useampi kirjoittaja todennut, seksi ei ole tärkeää ja henkinen yhteys riittää. Näille ihmisille seksitön suhde on sellaisenaan täydellinen ja kumppani vaan turhaan kiusaa mitättömällä kipuilullaan.
Vrt jotkut patologiset pettäjät, joille ei ole mitään ongelmaa pitää rinnakkaissuhteita ja ärtyvät kun ilkeä kumppani ottaa ja lähtee. Heille kaksoiselämä oli täydellistä, kumppanin tunteista ja tarpeista viis.
Kun ei se kumppani kipuile. Onko niin vaikea ymmärtää että täydellistä rakkautta voi olla myös suhteissa, joissa ei juurikaan ole seksiä ihan jatkuvasti. Me annamme toistemme kasvaa ja kokea, muuttua ja palata, emme sido emmekä oleta saati pakota.
Ei se seksin määrä ole ainoa asia, joka tekee suhteesta niin hyvän, että siinä pysyy mielellään ihan vapaaehtoisesti.
Mutta tajunnet myös, että joillekin ihmisille seksi on se liima parisuhteessa, jota ei oikein voi korvata millään muulla asialla tai henkisellä yhteydellä. Joo, se on varmasti alhainen vaistotoiminto mielestäsi, mutta se ei ole asia jonka voi vain jättää pois heti kun toinen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Hupaisaa kuinka täälläkin on ollut ketjuja joissa ihmetellään kuinka puun takaa miehille ero usein tulee ja olisihan se miehen pitänyt aiemmin jo huomata. Sitten ollaan äimän käkenä jos se eroaloite tuleekin miehen puolelta kun ollaan pihdattu
Se ettei osallistu tiskaamiseen on pätevä syy erolle. Seksitön liitto ei ole!
Jaa, mutta mikäs ongelma tuossa on jos seksi ei kerran ole kummallekaan tärkeää? Mihin ongelmaan siinä ehdotetaan ratkaisua? Ei seksittömyys itsessään ole mikään ongelma, vaan sen aiheuttama paha olo ja parisuhteen mureneminen. Jos parisuhde voi hyvin ja molemmilla on hyvä olla, niin ei ongelmaa eikä syytä ehdotella eroakaan.