Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Ei, minun mielestäni kenenkään ei ylipäätään pitäisi enää lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.
Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.
Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.
Tiedätkö sinä, oletettavasti aikuinen ihminen, että sinä et ole kaikki ihmiset? Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittelijoita, jotka kieltäytyvät seksistä koska se on heidän mielestään huonoa - paitsi että se on ollut aina yhtä huonoa eikä siitä ole koskaan vaivauduttu sanomaan puolisolle. Se sama huono seksi on kelvannut kumppanin sitouttamiseen ja lastentekoon, mutta sen jälkeen meneekin sakset kiinni.
En minä väittänyt etteikö todellistakin halujen muuttumista tapahdu. Mutta on olemassa myös niitä, jotka eivät alunperinkään ole olleet kovin seksuaalisia mutta ovat alkuvuosina suostuneet seksiin koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Tällainen on toisen törkeää huijaamista.
Se ei ole mitään tietoista puolison sitouttamista, eikä huijaamista. Rakastuessaan ihminen on innoissaan rakkauden kohteesta ja kaipaa tämän kosketusta 24/7 ja siinä huumassa seksikin innostaa vaikka kuinka paljon. Kun siitä huumasta palataan arkisempaan olotilaan, seksiviettikin palautuu tavalliseksi. Tämä voi tuoda mukanaan aika ikäviä yllätyksiä.
-eri
Ei, vaan sinä puhut eri asiasta kuin minä. Kyllä sitäkin tapahtuu, että vastassa pitkässä suhteessa toinen paljastaa, ettei seksi ole itseasiassa koskaan ollut hänelle kovin tärkeää ja mieluummin olisi ilman. Ei nämä tapaukset ja kokemukset mitätöidy sillä, että joku muu on aidosti halunnut alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
No niin ”riittää”… pöh kylläpä on huonoa minun mielestäni olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Katseletteko muita miehiä? Vai eikö kukaan herätä haluja?
Halut ovat ongelma vain seksi-keskeisissä suhteissa. MIehille sopisi parhaiten homosuhteet. Siellä saatte niin paljon kuin vain haluatte.
Rakkaus on jotain muuta kuin seksi.
Suurin ongelmahan onkin juuri täysin erilaiset seksuaalisuudet. Miehet haluavat panna, naiset rakastella ja rakastaa. Oikeastihan seksi olisi parasta oman sukupuolen kanssa.
Niin, ei miehistä ole rakastamaan. Sääli sinänsä.
No, tehkää töitä reippaasti ja tuokaa suurin osa talouden tuloista, me naiset kyllä rakastetaan lapsiamme ja annamme sitten säälistä jonkin verran sitä mitä te miehet haluatte.
Seksiä.
Mutta jokainen kerta on oikeasti kuin raisk.aus.
Tämä! Pikapanoja vuodesta toiseen, pornogenren vastimista hepeneissä pylsimistä… hah, paskinta seksiä, tähän nämä pornoaddiktit äijät kykenee, ei muuhun. Tunnevammaisia pornorunkkuja!
Vierailija kirjoitti:
Lasten myötä seksiin tulee, tai ainakin itselleni tuli, toisenlainen vire. Siitä katosi kiireettömyys ja sitä kautta pidemmät hellyydenosoitukset, mielenkiintoiset keskustelut sekä pitkät ja nauttinnolliset hetket. Tilalle tuli puoliväsyneenä tehdyt pikaiset panot lastenohjelmien pyöriessä alakerrassa ja hieman myöhemmin koululaisten ollessa kännyköillä. Pienten lasten kohdalla oli helpompaa löytää aikaa seksille, mutta oma väsymys oli aivan kaameaa. Teinien kanssa on vaikeampaa löytää aikaa ja tilaisuuksia, mutta omat halut ovat tulleet takaisin. Kyllä vaatii aika paljon, että jaksaa ylläpitää seksiä lasten kanssa.
Omat haluni ovat tosiaan vaihdelleen vuosien varrella lähes täydellisestä haluttomuudesta hyvin aktiiviseen aikaan. Se on helpottanut, että olemme puolisoni kanssa onnistuneet ymmärtämään, että se mikä on tällä hetkellä, ei ole pysyvä olotila, vaan asiat muuttuvat. Olemme voineet aina myös keskustella seksistä tai haluttomuudesta.
Ja kaikkein tärkein tukipilari on ollut kyllä miehen tasainen ja varma halu minua kohtaan. Se on ollut kuin järkähtämätön vuori, joka ei ole muuttunut mihinkään. Vaikka omat haluni ovat vaihdelleet, on mieheni kestävä ja kärsivällinen halu minua kohtaan ollut ehkä sitten lopulta se, mikä on muodostanut parisuhteellemme romanttisen pohjan. Meidän parisuhde ei välttämättä niinkään perustu ystävyyteen tai samankaltaisuuteen, vaan seksiin vaikka siinä on välillä ollut pidempiäkin taukoja.
Allekirjoitan myös pitkässä liitossa elävänä sen, että elämäntilanteiden muutokset tuovat melkoisia haasteita seksin laadulle. Kun seksi muuttuu hätäisiksi pikapanoiksi, moni nainen varmaan kokee, että siitä jää niin oleellisia asioita pois, että he eivät saa siitä haluamaansa ja heille tulee käytetty olo. Tällaisessa tilanteessa muulla hellyydellä voidaan mielestäni korvata seksin laadun alenemista, kunhan hyviäkin seksikertoja pyritään järjestämään.
Muistan, että pikkulapsiaikana seksi oli usein sitä, että pujahdettiin pikaisesti johonkin lasten katseilta piiloon. Pahimpia olivat kuitenkin lasten teinivuodet. Teini tietää ja kuulee vanhempiensa tekemiset, joten teinejä ei voi huijata samoilla tempuilla kuin pikkulapsia. Jos teini nukkuu viereisessä huoneessa, ei seksi paljon innosta. Teineillä on myös sama päivärytmi kuin aikuisilla. He valvovat ja ovat kotona silloin kuin aikuisetkin.
Meillä on myös ollut terveydellisiä ongelmia liitossamme molemmilla, joten halut ovat vaihdelleet vuosien mittaan. Se, mikä meillä on pitänyt liiton kasassa, on vankkumaton rakkaus ja sen osoittaminen hellyytenä ja kertominen verbaalisesti. Tarkoitan myös eroottista hellyyttä, eli sen osoittamista, että toinen on haluttava, vaikka seksiin asti ei olekaan juuri silloin voitu edetä.
-N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Sinä. Rakentelit jotkut instan pilvilinnat ja sitten totuus iski silmille. Ja tietenkin piti tehdä vähintään viisi lasta?
Vierailija kirjoitti:
...
Tämä! Pikapanoja vuodesta toiseen, pornogenren vastimista hepeneissä pylsimistä… hah, paskinta seksiä, tähän nämä pornoaddiktit äijät kykenee, ei muuhun. Tunnevammaisia pornorunkkuja!
Onneksi tällä palstalla ei ole miesvihaa lainkaan. Ei kun....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.
Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.
Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.
Tiedätkö sinä, oletettavasti aikuinen ihminen, että sinä et ole kaikki ihmiset? Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittelijoita, jotka kieltäytyvät seksistä koska se on heidän mielestään huonoa - paitsi että se on ollut aina yhtä huonoa eikä siitä ole koskaan vaivauduttu sanomaan puolisolle. Se sama huono seksi on kelvannut kumppanin sitouttamiseen ja lastentekoon, mutta sen jälkeen meneekin sakset kiinni.
En minä väittänyt etteikö todellistakin halujen muuttumista tapahdu. Mutta on olemassa myös niitä, jotka eivät alunperinkään ole olleet kovin seksuaalisia mutta ovat alkuvuosina suostuneet seksiin koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Tällainen on toisen törkeää huijaamista.
Se ei ole mitään tietoista puolison sitouttamista, eikä huijaamista. Rakastuessaan ihminen on innoissaan rakkauden kohteesta ja kaipaa tämän kosketusta 24/7 ja siinä huumassa seksikin innostaa vaikka kuinka paljon. Kun siitä huumasta palataan arkisempaan olotilaan, seksiviettikin palautuu tavalliseksi. Tämä voi tuoda mukanaan aika ikäviä yllätyksiä.
-eri
Juuri näin, siksi niitä avioliittolupauksia kannattaisi oikeasti miettiä. Hyvinä ja pahoina aikoina luvataan haluta rakastaa. Tietäen, että vuosien varrella voi tulla kaikkea tällaista. On kyllä aika omituista kuvitella, että kaikki jatkuu läpi elämän samanlaisena kuin 2-3-kymppisenä rakastumisen huumassa.
Ei kukaan ole vaatinut sen jatkuvan samanlaisena. Mutta jos mennään vaikka parikymppisinä yhteen ja seksi loppuu lasten jälkeen kolmekymppisenä, niin kyllä se on kohtuuton vaade että toinen luopuu kenties kymmenistä aktiivisista seksielämävuosistaan vain siksi että toinen muutti mieltään. Onhan se muutenkin mahdollista, että suhde vuosien saatossa muuttuu sellaiseksi ettei siinä ole enää hyvä olla. Kuinka moni haluaa jatkaa suhdetta, jossa puoliso ei enää kunnioita? Tai ei enää välitä? Miksi seksuaalisen halun kaipuu on sellaisessa erityisasemassa, että sen tarpeen täyttymättömyys pitäisi vain hyväksyä riippumatta siitä kuinka paljon se itseä rikkoo? Tunnehan se halukin on, ihan samalla tavalla kuin välittäminen, kunnioitus tai vaikkapa rakkaus. Miksi näiden muiden tunteiden loppuminen on useimmille ilmeinen deal breaker mutta halun loppuminen ei saa tuntua missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Ei lasten saaminen naisen seksihaluja vie, jos kumppani on oikea.
Tietysti seksi jää käytännön syistä (synnytys, imetys, vauvan hoito) tauolle ja varsin vähälle vielä pitkäksikin aikaa. Joidenkin naisten seksuaalinen halukkuus saattaa alentua pitkäksi aikaa jo sen vuoksi, että synnytyksessä saattaa tulla fyysisiä vaurioita, henkisistä puhumattakaan. Tähän liittyy vielä turhan usein parisuhdeongelmia.
Voin kuitenkin kertoa, että toinen puoli on se, että nainen saattaa lasten saannin myötä muuttua myös halukkaammaksi kuin koskaan ennen. Tämä on käynyt sekä vaimolleni että (kuulemani mukaan) hänen sisarelleen, joka ennen lasten saantia ja lasten ollessa pieniä oli käytännössä aivan haluton.
Sen sijaan lasten kasvaessa ja yöheräämisten jäädessä pois nainen useinkin muuttuu seksuaalisesti halukkaammaksi kuin koskaan aikaisemmin. En osaa sanoa, mikä sen tekee - itsetunnon koheneminen, fyysiset kokemukset, hormonit vai mitkä - mutta näin usein tapahtuu.
Ikävä kyllä tässä vaiheessa se halu ei useinkaan välttämättä kohdistu sitten aviomieheen, vaan johonkuhun aivan toiseen mieheen. Tämä tapahtuu etenkin, jos parisuhde on väljähtynyt tai peräti huono.
Jos naisen halukkuus herää kokonaan uuteen mieheen, saattaa tällaisissa tilanteissa naisesta tulla liki kyltymätön (etenkin, kun otetaan huomioon arkielämän velvoitteet - työ, kotityöt, kasvavien lasten hoitaminen jne, jotka väistämättä vaikuttavat siihen, että seksiä ei jaksa, pysty eikä voi harrastaa kuin rajoitettuina ajankohtina).
Jos esimerkiksi jo kouluikään ehtineiden lasten äiti pääsee vaikkapa kaivatulle lomamatkalle lepäämään arjen velvoitteista sellaisen miehen kanssa, johon todella tuntee seksuaalista vetovoimaa, on melko todennäköistä, että nainen haluaa harrastaa runsaasti seksiä levättyään, nukuttuaan ja virkistyttyään hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Juuri tämä, äijä on yksi perheen lapsista! Onhan se tutkittukin, että suurin osa suomiäijistä jää moraalikehityksessään lapsen tasolle: minä minä minä! Yhyy, mä haluun mutta aivan sama mitä muut haluaa. Surkeita uli uli äijiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.
Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?
Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?
Ei romanttinen rakkaus ole välttämättä ohi, vaikka himo olisikin.
No riippuu vähän miten sen romanttisen rakkauden määrittelee. Minulla siihen miehen ja naisen väliseen eroottiseen rakkauteen kuuluu erottamattomana myös seksuaalinen halu. Ilman sitä seksuaalista halua se romanttinen rakkaus on jotain muuta kuin se tunne, jota minä parisuhteeltani molemminpuolisena etsin. Minun silmissäni se romanttinen ei-seksuaalinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta hyvin vähän. Ja ei-eroottiseen rakkauteen liittyvä mustasukkaisuus on minusta oikeudetonta, vähän samaan tapaan kuin ystävyyssuhteiden mustasukkaisuus jota sitäkin ihmissuhteissa esiintyy. Se on inhimillistä, mutta se on myös kohtuutonta, eikä siihen voi perustaa vaateita. Minä olen puolisoni niiltä osin kun me olemme toisillemme antautuneet. Jos puoliso lopettaa fyysisen yhteyden ja irtisanoo seksuaalisen ulottuvuuden suhteessamme, niin minusta hän menettää samalla oikeuden vaatia seksuaalista uskollisuutta.
Kyllähän romanttinen rakkaus poikkeaa ystävänrakkaudesta siinäkin, että se on paljon suurempaa rakkautta.
Seksuaalista uskollisuutta ei tietenkään voi varsinaisesti vaatia. Mutta jos on itse seksuaalisesti uskollinen, niin sitten ei varmaan halua sellaista suhdetta, jossa toinen osapuoli on seksuaalisesti uskoton.
Sitten ei varmaan kannata irtisanoa eroottista rakkautta suhteesta. Se on minusta sama asia kuin lupa pettää.
No sitten ei tietenkään kannata aloittaa koko suhdetta, jos tuntuu siltä ettei pystyisi enää olemaan uskollinen siinä tapauksessa ettei toinen halua seksiä.
Sitä paitsi tämän keskustelun aiheena on tilanne, jossa suhteessa on seksiä, mutta toinen osapuoli haluaisi että sitä olisi vielä enemmän.
Minusta sinun ei pidä aloittaa suhdetta, jos suunnittelet vaativasi kumppanilta yksipuolisella ilmoituksella selibaattia. Se kun on täysin kohtuuton, itsekkyydessään jopa absurdi vaatimus. Mutta eipä täällä kukaan toistensa lupia parisuhteeseen ryhtymisestä kysele, joten tällaiset julistukset siitä kuka ei muka saa seurustella lienee aika turhia.
Ja aloituksen tapauksessa seksiä on silloin tällöin. Tämä keskusteluketju sen sijaan pyörii yleisemmällä tasolla haluttomuuden teeman ympärillä ja täällä on aiheesta sivukaupalla sellaisiakin kommentteja jotka eivät suoraan koske juuri Ap:n tilannetta. Tervetuloa yleiselle keskustelupalstalle, tällaista se keskustelu on.
Ei ap:n mieheltä ole vaadittu selibaattia. Miksi tämä koko ajan kääntyy siihen, että toiselta kielletään seksi kokonaan? Mikä tulppa teillä oikein on aivoissa, kun tämä ei millään mene jakeluun?
En jaksa uskoa, että niitä seksittömiä suhteita on siinä määrin kuin mitä täällä vouhotetaan. Jos seksi loppuu kokonaan, jokainen täysijärkinen lähtee menemään eikä jää vuosikymmeniksi siihen kärvistelemään. Vai jääkö? Miksi ihmeessä?
Ei meille naisille tee tiukkaa olla ilman seksiä. Se on teidän seksihullujen miesten ongelma kuinka saatte runkattua.
Mutta eikös kysymys ole se että miksette halua seksiä? Miksi tahdotte sinnitellä ilman seksiä? Ei kai iso osa voi uskovaisia olla? Oma ukko ei kolahda mutta muut kyllä. Ei ole mitään hienoa olla huonossa suhteessa, kuka arvostaa ’ikuisia’ avioliittoja enää?
Seksitön liitto ei ole "sinnittelyä" ja suhteessa on paljon muutakin kuin seksi joten ei se huono ole.
On oikein mukavaa kun mies pitää sylissä, hieroo jalkoja, tuo kukkia ja muutenkin hemmottelee. Se riittää.
No niin ”riittää”… pöh kylläpä on huonoa minun mielestäni olla suhteessa jossa ei ole seksiä. Katseletteko muita miehiä? Vai eikö kukaan herätä haluja?
Halut ovat ongelma vain seksi-keskeisissä suhteissa. MIehille sopisi parhaiten homosuhteet. Siellä saatte niin paljon kuin vain haluatte.
Rakkaus on jotain muuta kuin seksi.
Suurin ongelmahan onkin juuri täysin erilaiset seksuaalisuudet. Miehet haluavat panna, naiset rakastella ja rakastaa. Oikeastihan seksi olisi parasta oman sukupuolen kanssa.
Niin, ei miehistä ole rakastamaan. Sääli sinänsä.
No, tehkää töitä reippaasti ja tuokaa suurin osa talouden tuloista, me naiset kyllä rakastetaan lapsiamme ja annamme sitten säälistä jonkin verran sitä mitä te miehet haluatte.
Seksiä.
Mutta jokainen kerta on oikeasti kuin raisk.aus.
Tämä! Pikapanoja vuodesta toiseen, pornogenren vastimista hepeneissä pylsimistä… hah, paskinta seksiä, tähän nämä pornoaddiktit äijät kykenee, ei muuhun. Tunnevammaisia pornorunkkuja!
Ja av-mammat ovat tyytyväisiä parisuhteesen, kunhan mies varmistaa että rouvan pankkitilin saldo on riittävän iso. Ja mies saa sitten säälistä kerran kuussa ja muuten saa pitää turpansa kiinni. Mahtava parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Juuri tämä, äijä on yksi perheen lapsista! Onhan se tutkittukin, että suurin osa suomiäijistä jää moraalikehityksessään lapsen tasolle: minä minä minä! Yhyy, mä haluun mutta aivan sama mitä muut haluaa. Surkeita uli uli äijiä!
Onneksi naiset eivät valita lainkaan, vaan ovat suorastaan onnellisia tilanteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.
Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.
Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.
Tiedätkö sinä, oletettavasti aikuinen ihminen, että sinä et ole kaikki ihmiset? Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittelijoita, jotka kieltäytyvät seksistä koska se on heidän mielestään huonoa - paitsi että se on ollut aina yhtä huonoa eikä siitä ole koskaan vaivauduttu sanomaan puolisolle. Se sama huono seksi on kelvannut kumppanin sitouttamiseen ja lastentekoon, mutta sen jälkeen meneekin sakset kiinni.
En minä väittänyt etteikö todellistakin halujen muuttumista tapahdu. Mutta on olemassa myös niitä, jotka eivät alunperinkään ole olleet kovin seksuaalisia mutta ovat alkuvuosina suostuneet seksiin koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Tällainen on toisen törkeää huijaamista.
Se ei ole mitään tietoista puolison sitouttamista, eikä huijaamista. Rakastuessaan ihminen on innoissaan rakkauden kohteesta ja kaipaa tämän kosketusta 24/7 ja siinä huumassa seksikin innostaa vaikka kuinka paljon. Kun siitä huumasta palataan arkisempaan olotilaan, seksiviettikin palautuu tavalliseksi. Tämä voi tuoda mukanaan aika ikäviä yllätyksiä.
-eri
Ei, vaan sinä puhut eri asiasta kuin minä. Kyllä sitäkin tapahtuu, että vastassa pitkässä suhteessa toinen paljastaa, ettei seksi ole itseasiassa koskaan ollut hänelle kovin tärkeää ja mieluummin olisi ilman. Ei nämä tapaukset ja kokemukset mitätöidy sillä, että joku muu on aidosti halunnut alussa.
Kaikkea varmaan tapahtuu, mutta nykyisin avioliittoon huijaaminen ei kyllä kannata. Eri asia oli silloin, kun liitot kestivät elämän loppuun. Nykyisin eron voi ottaa ja kenenkään ei ole pakko tässä maassa lasten tai taloudellisten seikkojen vuoksi tuhlata elämäänsä huonossa liitossa. Ero ei ole helppo, mutta sen jälkeen elämänsä saa takaisin, joten jos jää roikkumaan huonoon liittoon, se on sitten jo oma moka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia jota naiset eivät ymmärrä miehissä. Seksi on miehelle perus tarve. Jos sitä ei ole tarpeeksi, niin kyllä se alkaa näkymään ja sitä ennen se alkaa ahdistaa miestä todella paljon. Yhdenkin vaimo oli ihmetellyt miestään kun mies oli sanonut että hän ei pysty olemaan ilman seksiä, naisen mielestä kuulemma ihan hyvin voi olla ilman. Miehen ei. Koittakaa tajuta. Mies vielä kokeilee tuota. Mä kokeilin vähän eri juttua ja onnistuin, vaimo jopa herättää mut jos oon sammunut liian aikaisin että nyt nussitaan, pitää huolen siitä että on seksiä useita kertoja viikossa. M36v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.
Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.
Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.
Tiedätkö sinä, oletettavasti aikuinen ihminen, että sinä et ole kaikki ihmiset? Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittelijoita, jotka kieltäytyvät seksistä koska se on heidän mielestään huonoa - paitsi että se on ollut aina yhtä huonoa eikä siitä ole koskaan vaivauduttu sanomaan puolisolle. Se sama huono seksi on kelvannut kumppanin sitouttamiseen ja lastentekoon, mutta sen jälkeen meneekin sakset kiinni.
En minä väittänyt etteikö todellistakin halujen muuttumista tapahdu. Mutta on olemassa myös niitä, jotka eivät alunperinkään ole olleet kovin seksuaalisia mutta ovat alkuvuosina suostuneet seksiin koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Tällainen on toisen törkeää huijaamista.
Se ei ole mitään tietoista puolison sitouttamista, eikä huijaamista. Rakastuessaan ihminen on innoissaan rakkauden kohteesta ja kaipaa tämän kosketusta 24/7 ja siinä huumassa seksikin innostaa vaikka kuinka paljon. Kun siitä huumasta palataan arkisempaan olotilaan, seksiviettikin palautuu tavalliseksi. Tämä voi tuoda mukanaan aika ikäviä yllätyksiä.
-eri
Juuri näin, siksi niitä avioliittolupauksia kannattaisi oikeasti miettiä. Hyvinä ja pahoina aikoina luvataan haluta rakastaa. Tietäen, että vuosien varrella voi tulla kaikkea tällaista. On kyllä aika omituista kuvitella, että kaikki jatkuu läpi elämän samanlaisena kuin 2-3-kymppisenä rakastumisen huumassa.
Ei kukaan ole vaatinut sen jatkuvan samanlaisena. Mutta jos mennään vaikka parikymppisinä yhteen ja seksi loppuu lasten jälkeen kolmekymppisenä, niin kyllä se on kohtuuton vaade että toinen luopuu kenties kymmenistä aktiivisista seksielämävuosistaan vain siksi että toinen muutti mieltään. Onhan se muutenkin mahdollista, että suhde vuosien saatossa muuttuu sellaiseksi ettei siinä ole enää hyvä olla. Kuinka moni haluaa jatkaa suhdetta, jossa puoliso ei enää kunnioita? Tai ei enää välitä? Miksi seksuaalisen halun kaipuu on sellaisessa erityisasemassa, että sen tarpeen täyttymättömyys pitäisi vain hyväksyä riippumatta siitä kuinka paljon se itseä rikkoo? Tunnehan se halukin on, ihan samalla tavalla kuin välittäminen, kunnioitus tai vaikkapa rakkaus. Miksi näiden muiden tunteiden loppuminen on useimmille ilmeinen deal breaker mutta halun loppuminen ei saa tuntua missään?
Ei. Halu on ainakin minulle miehenä _tarve_- ei tunne. Siksi on käytännössä yhdentekevää kenen kanssa sitä helpotan, parisuhteessa se on vain helpointa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Ja edelleen sanon, että tämä keskustelu pitäisi esittää kaikille miehenaluille. Jos ei ole valmis vuosien seksittömään kauteen, niin ei kannata hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.
Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.
Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:
Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.
Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan.
Lapset sitten isoina on ok, mutta itse se rumba tuskin kenestäkään hauskaa. Kauheitahan ne ruuhkavuodet ovat, syövät ihmistä.
Mutta ihan pakko sitten kuitenkin lisääntyä?
Halusin lapsia, eikä siinä mitään pahaa ole. En voinut tietää, millaista on herätä joka yö vuosien ajan useamman kerran yössä. Siitä jäi pysyvät uniongelmat. Enkä voinut tietää, että puoliso ei ikinä kasva aikuisuuteen ja vastuuseen, vaikka muuta lupasi, että kumpikohan tässä nyt on pettänyt toisen.
Sinä. Rakentelit jotkut instan pilvilinnat ja sitten totuus iski silmille. Ja tietenkin piti tehdä vähintään viisi lasta?
Öö, mulla ei ollut edes älypuhelinta lasten ollessa pieniä, etten tiedä miten insta tähän liittyy. Lapsiakaan ei ole kuin kaksi, joista toisen yksinhuoltaja vielä olen. Kertonee miehen kyvystä vanhempana, että sain yksinhuoltajuuden. Erosin heti kun sain voimia kerättyä ja totesin, että yksin on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."
Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.
Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.
Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.
Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.
Tiedätkö sinä, oletettavasti aikuinen ihminen, että sinä et ole kaikki ihmiset? Tässäkin ketjussa on ollut kirjoittelijoita, jotka kieltäytyvät seksistä koska se on heidän mielestään huonoa - paitsi että se on ollut aina yhtä huonoa eikä siitä ole koskaan vaivauduttu sanomaan puolisolle. Se sama huono seksi on kelvannut kumppanin sitouttamiseen ja lastentekoon, mutta sen jälkeen meneekin sakset kiinni.
En minä väittänyt etteikö todellistakin halujen muuttumista tapahdu. Mutta on olemassa myös niitä, jotka eivät alunperinkään ole olleet kovin seksuaalisia mutta ovat alkuvuosina suostuneet seksiin koska se ikäänkuin kuuluu asiaan. Tällainen on toisen törkeää huijaamista.
Se ei ole mitään tietoista puolison sitouttamista, eikä huijaamista. Rakastuessaan ihminen on innoissaan rakkauden kohteesta ja kaipaa tämän kosketusta 24/7 ja siinä huumassa seksikin innostaa vaikka kuinka paljon. Kun siitä huumasta palataan arkisempaan olotilaan, seksiviettikin palautuu tavalliseksi. Tämä voi tuoda mukanaan aika ikäviä yllätyksiä.
-eri
Juuri näin, siksi niitä avioliittolupauksia kannattaisi oikeasti miettiä. Hyvinä ja pahoina aikoina luvataan haluta rakastaa. Tietäen, että vuosien varrella voi tulla kaikkea tällaista. On kyllä aika omituista kuvitella, että kaikki jatkuu läpi elämän samanlaisena kuin 2-3-kymppisenä rakastumisen huumassa.
Ei kukaan ole vaatinut sen jatkuvan samanlaisena. Mutta jos mennään vaikka parikymppisinä yhteen ja seksi loppuu lasten jälkeen kolmekymppisenä, niin kyllä se on kohtuuton vaade että toinen luopuu kenties kymmenistä aktiivisista seksielämävuosistaan vain siksi että toinen muutti mieltään. Onhan se muutenkin mahdollista, että suhde vuosien saatossa muuttuu sellaiseksi ettei siinä ole enää hyvä olla. Kuinka moni haluaa jatkaa suhdetta, jossa puoliso ei enää kunnioita? Tai ei enää välitä? Miksi seksuaalisen halun kaipuu on sellaisessa erityisasemassa, että sen tarpeen täyttymättömyys pitäisi vain hyväksyä riippumatta siitä kuinka paljon se itseä rikkoo? Tunnehan se halukin on, ihan samalla tavalla kuin välittäminen, kunnioitus tai vaikkapa rakkaus. Miksi näiden muiden tunteiden loppuminen on useimmille ilmeinen deal breaker mutta halun loppuminen ei saa tuntua missään?
Ei. Halu on ainakin minulle miehenä _tarve_- ei tunne. Siksi on käytännössä yhdentekevää kenen kanssa sitä helpotan, parisuhteessa se on vain helpointa.
No sinulle se voi olla noin. Joillekin se on sitten jotain muuta. Minä en haluaisi olla ihmisen kanssa, jolle on ihan sama ketä panee. Joku muu ehkä haluaa.
Taitaa olla herkkä aihe, kun on jo monta sivua tapeltu.
AP kuvasi hyvin ongelman. Seksi ei kiinnosta ja miehelle annetaan säälistä kerran kuussa. Mutta taloudellisesti on kivaa, niin ap:n mielestä parisuhde voi tosi hyvin. Ja sitten ihmettelee, kun mies suunnittelee lähtöä.
Alue: Aihe vapaa
No, lapset parhaimmillaankin aiheuttavat suuria muutoksia elämään. Joskus seksielämäänkin.