Ero seksin takia!

Ero voi tulla vaikka olisi runsaasti hyvää s:ä, joillekin ei sekään riitä. Normaalissa parisuhteessa halutaan läheisyyttä ja s;ä, jos nainen ei enää halua niin voi mennä peilin eteen katsomaan syytä eroon. Miksi miehen pitäisi tyytyä siihen, ettei naista oikein enää kiinnosta koko s:i....miestä ei kiinnosta tuollainen lahna, onko yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Kylläpä olet törkeästi käyttäytynyt puolisoasi kohtaan. Toivottavasti et koskaan enää tee mitään tuollaista yhdellekkään miehelle. Täysin anteeksiantamatonta. Sinusta ei ole parisuhteeseen, pysy sinkkuna.

En tee enää mitään tuollaista, koska en voi ikäni puolesta saada enää lapsia, lapseni ovat jo aikuisia. Minulla ja miesystävälläni on oikein toimiva seksielämä. Voimme harrastaa seksiä milloin haluamme ja miten paljon haluamme, enkä joudu tekemään sitä velvollisuudesta muiden velvollisuuksien päälle.

Olen eri, mutta tämähän kuulostaa ihan kuin palstaulien oppikirjasta. Lasten ja sormusten jälkeen nainen alkaa pihtaamaan, lopulta tulee ero ja sitten nainen voimaantuukin ja seuraavalle ukolle taas seksiä riittää. Mutta sille itse valitulle aviomiehelle ja lasten isälle ei voinut antaa, hui kauhistus sentään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."

Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.

Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Kylläpä olet törkeästi käyttäytynyt puolisoasi kohtaan. Toivottavasti et koskaan enää tee mitään tuollaista yhdellekkään miehelle. Täysin anteeksiantamatonta. Sinusta ei ole parisuhteeseen, pysy sinkkuna.

En tee enää mitään tuollaista, koska en voi ikäni puolesta saada enää lapsia, lapseni ovat jo aikuisia. Minulla ja miesystävälläni on oikein toimiva seksielämä. Voimme harrastaa seksiä milloin haluamme ja miten paljon haluamme, enkä joudu tekemään sitä velvollisuudesta muiden velvollisuuksien päälle.

Olen eri, mutta tämähän kuulostaa ihan kuin palstaulien oppikirjasta. Lasten ja sormusten jälkeen nainen alkaa pihtaamaan, lopulta tulee ero ja sitten nainen voimaantuukin ja seuraavalle ukolle taas seksiä riittää. Mutta sille itse valitulle aviomiehelle ja lasten isälle ei voinut antaa, hui kauhistus sentään.

Voi olla. Kun huolehtii lapsista käytännössä yksin, niin voimia säästääkseen pitää jostain tinkiä ja mun tapauksessa se oli seksi. Meillä oli velvollisuusseksiä kyllä, mutta se vei lopulta ne vähätkin halut multa. Kun pikaisesti piti hoitaa hommat, eikä ollut mahdollisuutta hyvään seksiin, kuten ennen. Lapset valvottivat vuosia erinäisten ongelmien takia ja oli pakkokin priorisoida yöunet seksin edelle. Sellaista se on elämä joskus. En toipunut noista vuosista ja ero siitä tuli.

Miesten pitäisi olla suhteissa vain toisten miesten kanssa. Naisia heidän ”seksuaalisuutensa” ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa, miten teillä jotka kavahdatte miellyttämiseksiä on aikanaan hoidettu lastenhankinta. Onko niin, että silloin on kuitenkin harrastettu seksiä sillä siunaamalla kun kalenteri ja ovistikut käskee, oli himoja tai ei? Ja jos on, niin miksei tämä sama suhde seksiin onnistu nyt? Miksi seksi ilman himoa on okei silloin kun te saavutatte sillä jotain, mutta ei silloin kun se ainoa saavutus on kumppanin mielihyvä? Miksei kumppanin mielihyvä ole minkään arvoinen motivaatio?

Seksiä ei harrasteta mielihyvän vuoksi. Miehistä voi tuntua siltä koska te saatte aina. Joka helvetin kerta homma loppuu siihen että te laukeatte.

Nainen? Nainen jää ihmettelemään alapää limassa että siinäkö se taas oli.

Miksi te olette lähteneet parisuhteeseen jossa seksi on tuollaista? Miksi se seksi on kelvannut tapailuaikana ja lapsia tehdessä muttei kelpaa enää sen jälkeen? Yajuatko että tuollainen vedätys on kumppania kohtaan julmaa. Vai olethan kertonut etukäteen, että seksi on muuten ihan p*skaa ja tulee loppumaan kun lapset on tehty?

Meillä ainakin seksi (ja kaikki muukin) oli ihan erilaista alkuaikoina. Se on tietysti luonnollista ja mä hyväksyn sen mutta mies ei. Mankuu kun ei ole enää niin paljon seksiä ja mä en halua, mutta ei tee mitään sen eteen että olisi haluttava, tuijottaa vaan puhelinta kuola poskella, sitten pitäisi vaan yhtäkkiä haluta. On tästä puhuttukin kymmeniä kertoja mutta mikään ei muutu. Olen varmaankin vedättänyt miestäni sitten kun ei haluta enää, mutta en minäkään tuollaiselle sanonut tahdon.

Kokemuksesta voin sanoa, että suurin osa vähäseksisistä parisuhteista (joissa nainen on kiinnostunut seksistä esimerkiksi vain ovulaation aikaan) johtuu juuri siitä, että MIEHEN todellinen HALU rakastella naisen kanssa on kadonnut. 

Miehellä täytyy olla aitoa halua - ei seksiin, vaan rakasteluun naisen kanssa. Halua siihen, että kipinä pysyy yllä. Halua siihen, että on itse ulkoisesti ja sisäisesti miellyttävä: pitää itsensä ulkoisesti siistinä ja käyttäytyy ystävällisesti ja rakastavasti naista kohtaan. Koskettaa. Ja tietenkin miehellä pitää olla halua siihen, että saa joka kerta rakasteltaessa naisensa tuntemaan - ei tietenkään joka kerta mitään multiorgasmien räjähtelevää ilotulitusta, mutta ainakin joka kerta itsensä rakastetuksi, hyväksytyksi, halutuksi ja - tyydytetyksi.

Englannissa on loistava termipari: "orgasm gap" ja "pleasure gap". Eli miehen pitää ylittää nämä kaksi kuilua: naisen pitää saada orgasmi - jos ei joka kerta, niin ainakin lähes poikkeuksetta. Lisäksi miehen pitää tajuta antaa ENEMMÄN nautintoa kuin itse saa - ja nimen omaan sellaista nautintoa, jota juuri tämä nainen toivoo ja haluaa (eikä tehdä itse mitään oletuksia). 

Jos mies panostaa seksiin, parisuhteen laatuun ja myös itseensä, on mitä todennäköisintä, että parisuhteen seksielämä säilyy vireänä.

Väitän, että suurempi osa "haluttomista" naisista ei olekaan lainkaan haluttomia, vaan vain huonossa (tai enintään "ihan OK" parisuhteessa). Osa haluttomista naisista voi "palautua" siihen halukkuuden tilaan, joka juuri hänelle olisi mahdollista ja jopa luontaista, jos vain kumppani, mies, olisi aidosti halukas rakastelemaan naisen kanssa (eikä vain suorittamaan seksiä).

Ja sama toisinpäin. Täällä usein valitetaan, kun miestä ei kiinnosta seksi enää. Todennäköisesti seksi ei ole hyvää, joten kiinnostus loppuu.

Eiköhän se ole selvää, että jos halutaan laittaa haluttomuus puolison surkeiden seksitaitojen syyksi niin kyllähän se koskee molempia sukupuolia. Mutta onhan tuo lähtökohtaisesti typerä ajatus. Oikeasti mahdollisia syitä on paljon ja vain harvoin kyse on ainakaan pelkästään seksin laadusta.

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Miesten pitäisi olla suhteissa vain toisten miesten kanssa. Naisia heidän ”seksuaalisuutensa” ei kiinnosta.

Puhu vain omasta puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:

Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:

Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).

No tuo ei muuta mitään. Käytännössä heterosuhteet ovat toimimattomia ja toivottomia pitkässä juoksussa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Ymmärrän niin nämä ajatukset. Meillä oli harvimmillaan seksiä vain muutaman kerran vuodessa, nyt on hieman parantunut mutta haluttomat vuodet jätti jälkensä. Ja minä sorruin kyllä puutteessa huolimaan sitä velvollisuusseksiäkin. Lopulta päädyin ihastumaan muihin miehiin ja se heikkous on jäänyt päälle vaikka seksielämämme onkin jonkin verran petraantunut. En pääse yli ajatuksesta, etten ehkä koskaan enää saa kokea tulevani todella halutuksi ja himoituksi. Mutta jotenkin tuntuu tyhmältä lähteäkään tällaisen syyn takia kun on lapsiakin. Tuskin niitä ottajia olisi jonoksi asti nelikymppiselle useamman lapsen yh:lle. Jotenkin elän sellaisessa välitilassa, jossa en pysty enää täysin sitoutumaan omaan suhteeseen ja luopumaan ajatuksesta että joku muu joskus voisi haluta minua, mutta en saa myöskään lähdettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Minkä ikäinen olet?

Ärsyttää nää ikäkyselyt! Kyllä mä tiedän että libido usein lähes katoaa vaihdevuosissa, ja mieskunto/testosteroni laskee myös. Se on sitten 45+ ja nyt on nyt! Mä haluan naida tän kymmenen vuotta vielä, vaikka sitten parisuhteen menetyksen hinnalla. Ja joo on pinnallista, mä olen pinnallinen ihminen ja elän pinnallisin arvoin. Ehkä seuraavassa inkarnaatiossa olen kehittyneempi ja kypsempi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Ymmärrän niin nämä ajatukset. Meillä oli harvimmillaan seksiä vain muutaman kerran vuodessa, nyt on hieman parantunut mutta haluttomat vuodet jätti jälkensä. Ja minä sorruin kyllä puutteessa huolimaan sitä velvollisuusseksiäkin. Lopulta päädyin ihastumaan muihin miehiin ja se heikkous on jäänyt päälle vaikka seksielämämme onkin jonkin verran petraantunut. En pääse yli ajatuksesta, etten ehkä koskaan enää saa kokea tulevani todella halutuksi ja himoituksi. Mutta jotenkin tuntuu tyhmältä lähteäkään tällaisen syyn takia kun on lapsiakin. Tuskin niitä ottajia olisi jonoksi asti nelikymppiselle useamman lapsen yh:lle. Jotenkin elän sellaisessa välitilassa, jossa en pysty enää täysin sitoutumaan omaan suhteeseen ja luopumaan ajatuksesta että joku muu joskus voisi haluta minua, mutta en saa myöskään lähdettyä.

Terapia auttaa itsetunto-ongelmiin! Oikeasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ja ne pari muuta ketjua pitäisi ottaa osaksi opetusohjelmaa ala-asteelta lähtien. Pojille ja miehille pitäisi laittaa kansalaisvelvollisuudeksi lukea nämä seksiä halveksivien ja reidet kiinni liimanneiden mammojen valitukset siitä kuinka seksiä "pitäisi harrastaa, vaikka ei yksinkertaisesti halua. Eikä mieskään saa sitten harrastaa sitä enää koskaan."

Jokainen miespuolinen kädellinen olento osaisi sitten vetää oikeat johtopäätökset kun miettii, että pitäisikö mennä tuon naaraan kanssa vaikka naimisiin.

Valitettavasti, kuten muutama on tässäkin ketjussa tunnustanut, ne pihtaritkin tuppaavat alkuvuosina larppaamaan normaalia seksuaalisuutta ja tulevat "aseksuaalikaapista" vasta siinä vaiheessa kun on ukko nalkissa lasten ja talolainan kanssa.

Tiedät varmasti itsekin, että asia ei ole näin. Seksuaalisuutta sääntelee hormonitoiminta, ja siihen vaikuttaa sen lisäksi moni psyykkinen asia kuten väsymys, ahdistus, tyytymättömyys parisuhteeseen jne.

Kyllä minä olin nuorena hyvinkin halukas, mutta enää en ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:

Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).

Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:

Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).

No tuo ei muuta mitään. Käytännössä heterosuhteet ovat toimimattomia ja toivottomia pitkässä juoksussa.

Ei se ole toimimatonta, jos parisuhde muuttuu vuosien varrella. Siinä voi olla paljon tärkeää, syvää rakkautta ja kumppanuutta, vaikka seksielämän villeimmät vuodet olisivat jo takana. Joillekin on ikävä myöntää tällaisia elämän realiteetteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Ymmärrän niin nämä ajatukset. Meillä oli harvimmillaan seksiä vain muutaman kerran vuodessa, nyt on hieman parantunut mutta haluttomat vuodet jätti jälkensä. Ja minä sorruin kyllä puutteessa huolimaan sitä velvollisuusseksiäkin. Lopulta päädyin ihastumaan muihin miehiin ja se heikkous on jäänyt päälle vaikka seksielämämme onkin jonkin verran petraantunut. En pääse yli ajatuksesta, etten ehkä koskaan enää saa kokea tulevani todella halutuksi ja himoituksi. Mutta jotenkin tuntuu tyhmältä lähteäkään tällaisen syyn takia kun on lapsiakin. Tuskin niitä ottajia olisi jonoksi asti nelikymppiselle useamman lapsen yh:lle. Jotenkin elän sellaisessa välitilassa, jossa en pysty enää täysin sitoutumaan omaan suhteeseen ja luopumaan ajatuksesta että joku muu joskus voisi haluta minua, mutta en saa myöskään lähdettyä.

Terapia auttaa itsetunto-ongelmiin! Oikeasti!

Ei se ole mikään itsetunto-ongelma, että haluaa tulla himoituksi parisuhteessaan. Minusta on seksistinen oletus, ettei nainen voi haluta seksiä ihan itsessään, vaan seksin haluamiseen pitää aina muka liittyä jokin itsetunto-ongelma ja kunhan itsetunto on kunnossa niin puolison haluttomuus ei haittaa enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kuoli seksielämä lasten syntymään. Olin totaalisen poikki vuosia. Ainoa mitä halusin oli nukkuminen. Vähistä yöunistani en ollut valmis tinkimään ja muutoin mahdollisuudet seksin harrastamiseen olivat vähissä. Velvollisuudesta kuitenkin suostuin, mutta se näivetti loputkin halut. Aloin tuntea vastenmielisyyttä puolisoani kohtaan, en halunnut häntä enää ollenkaan. Eikä se ollut miehen syy, mutta en voinut itsekään sille mitään. Myös mahdollisuudet harrastaa spontaania seksiä katosivat lasten myötä, sekin varmasti vaikutti.

Tämä viesti pitäisi näyttää jokaiselle nuorelle miehelle, joka mahdollisesti harkitsee jälkipolvea. Osaa sitten varautua pahimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Kyllä. Saatesanoilla, miten voit välttää tämänkaltaisen tilanteen:

Älä jätä puolisoasi selviytymään yksin kaikesta lapsiin liittyvästä ( mm. yöheräily).

Niin, tai ei suostu niihin lapsiin lainkaan. Aika useinhan se on nainen joka niitä enemmän hinkuu. Tosi hyvä diili miehelle, että pitkään kinuttuihin lapsiin suostuminen lopettaa seksin ja parisuhteen, muija lähtee jakelemaan uudelle ukolle ja vanhalle jää vain elarit ja oma käsi. Ja täällä ihmetellään miksei miehet halua lapsia??? Onpa kumma tosiaan.

Jännä, että tuosta yhtälöstä unohtui, että erotessaankin mies on silti isä ja hänelle jää elämänmittainen ilo jälkikasvustaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on seksiä noin kerran viikossa ja olen silti miettinyt eroa. Olen itse nainen, ja minulle kovin pala tässä on se, että seksimme menee täysin alempilibidoisen miehen tahdilla. Harrastamme silloin, kun hänen sattuu tekemään mieli ja ''joudun'' suostumaan vaikkei itseäni silloin järkyttävästi panettaisikaan. Ei se kaduta, koska saan seksistä myös niin montaa muuta asiaa kuin vain itse genitaalien koskettelun. Pyyteetöntä läsnäoloa, hellyyttä, kosketusta - asioita, joita en saa muista suhteistani ja pidän oleellisena osana parisuhdetta. 

Kaipaan tunnetta siitä, että mieheni haluaa minua. Että hän koskisi sillä tavoin ja meillä olisi erotiikkaa arjessamme eikä kädenlämpöisiä pusuja. Halailemme kyllä ja olemme lähekkäin päivittäin, eli sillä tavalla kyllä läheisiä. Kaipaan vain sitä twistiä jota en muualtakaan saa. Torjutuksi tulemiset tuntuvat myös kurjalta. Haluaisin useamman kerran viikossa, mutta en enää tee aloitteita sillä torjutuksi tuleminen sattuu niin paljon. Siinä on itselleni kyse enemmästä kuin vain siitä, että jään ilman seksiä. Itsensä halukkaaksi tuntevana, kauniina omassa kehossa ja haluten toisen jakamattoman huomion, on märkä läntti kasvoille kun toinen ei halua koskea ja olla läsnä kanssani sillä intiimeimmällä tavalla. 

Ja toki hänellä on siihen oikeus, ja minä en velvollisuusseksiä halua. 

Ymmärrän niin nämä ajatukset. Meillä oli harvimmillaan seksiä vain muutaman kerran vuodessa, nyt on hieman parantunut mutta haluttomat vuodet jätti jälkensä. Ja minä sorruin kyllä puutteessa huolimaan sitä velvollisuusseksiäkin. Lopulta päädyin ihastumaan muihin miehiin ja se heikkous on jäänyt päälle vaikka seksielämämme onkin jonkin verran petraantunut. En pääse yli ajatuksesta, etten ehkä koskaan enää saa kokea tulevani todella halutuksi ja himoituksi. Mutta jotenkin tuntuu tyhmältä lähteäkään tällaisen syyn takia kun on lapsiakin. Tuskin niitä ottajia olisi jonoksi asti nelikymppiselle useamman lapsen yh:lle. Jotenkin elän sellaisessa välitilassa, jossa en pysty enää täysin sitoutumaan omaan suhteeseen ja luopumaan ajatuksesta että joku muu joskus voisi haluta minua, mutta en saa myöskään lähdettyä.

Terapia auttaa itsetunto-ongelmiin! Oikeasti!

Ei se ole mikään itsetunto-ongelma, että haluaa tulla himoituksi parisuhteessaan. Minusta on seksistinen oletus, ettei nainen voi haluta seksiä ihan itsessään, vaan seksin haluamiseen pitää aina muka liittyä jokin itsetunto-ongelma ja kunhan itsetunto on kunnossa niin puolison haluttomuus ei haittaa enää yhtään.

Kyllähän tuollainen aikuisen ihmisen ihastumiskierre pohjautuen tarpeeseen tuntea itsensä halutuksi ja hyväksytyksi kertoo ihan juuri itsetunto-ongelmasta. Mutta sinä saat toki uskotella itsellesi että omaat vain hyperlibidon 😅