Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Pakko miehenä sanoa sen verran, että meillä (miehillä) se tarve on kyllä ihan vaan tyhjentää kasseista paineet. Vaimoon tietysti jos haarat leviää. Siinä hirveästi haluja tai hyväksymisiä tarvita, kyllä se on se yhdyntä vaan. Tämän verran eroa tässä sukupuolien välisessä seksuaalisuudessa.
Tuo on yhden ihmisen kokemus. Jos se olisi muidenkin miesten todellisuus, käsipeli ratkaisisi kaikkien pariskuntien ongelmat tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seksi ei itseä enää edes kiinnosta niin turha olla mustasukkainen jos kumppani käy vieraissa.
Herätyskello kirjoitti:
Viikoittain?! Siis ymmärtäisin jos valittaisit jostain kolmesta kerrasta päivässä, mutta että viikoittain on sinulle liikaa? Tässä kohtaa pitää kyllä ihmetellä.
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. (1Kor 7:3-4)
Tuon tekstin lähde ei ole mikään perimmäisen tiedon tyyssija, vaan vain vanha kirja, jonka ohjeiden toimivuudesta voidaan olla montaa eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi ei itseä enää edes kiinnosta niin turha olla mustasukkainen jos kumppani käy vieraissa.
Ihmiset ovat rakkaudessaan mustasukkaisia, eivätkä suinkaan mitenkään rationaalisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Pakko miehenä sanoa sen verran, että meillä (miehillä) se tarve on kyllä ihan vaan tyhjentää kasseista paineet. Vaimoon tietysti jos haarat leviää. Siinä hirveästi haluja tai hyväksymisiä tarvita, kyllä se on se yhdyntä vaan. Tämän verran eroa tässä sukupuolien välisessä seksuaalisuudessa.
Kyllä naisillakin on vastaavat tarpeet. Ei itsepuolustukseenkaan haluja ja hyväksymisiä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätyskello kirjoitti:
Viikoittain?! Siis ymmärtäisin jos valittaisit jostain kolmesta kerrasta päivässä, mutta että viikoittain on sinulle liikaa? Tässä kohtaa pitää kyllä ihmetellä.
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. (1Kor 7:3-4)Tuon tekstin lähde ei ole mikään perimmäisen tiedon tyyssija, vaan vain vanha kirja, jonka ohjeiden toimivuudesta voidaan olla montaa eri mieltä.
Tulkinnastakin voi olla montaa eri mieltä.
Ymmärrän, miehesi on keskenkasvuinen. Mutta mitä ajattelet miehestä, joka halusi henkistyä sublimoimalla sukupuolienergiansa, ei halunnut rakastella eikä seksiä vaimonsa kanssa, mutta liehui sitten muiden naisten perässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Pakko miehenä sanoa sen verran, että meillä (miehillä) se tarve on kyllä ihan vaan tyhjentää kasseista paineet. Vaimoon tietysti jos haarat leviää. Siinä hirveästi haluja tai hyväksymisiä tarvita, kyllä se on se yhdyntä vaan. Tämän verran eroa tässä sukupuolien välisessä seksuaalisuudessa.
Veikkaan että olet osittain oikeassa, mutta kyllä tässä ketjussa on jokunen miesoletettukin puhunut tuosta kokonaisvaltaisemmasta tarpeesta. Ja toisaalta itse naisena tunnistan itsessäni sekä tuon henkisen tarpeen että ihan sen raa'an fyysisen tarpeen, ei ne aina ole joko tai vaan voi olla kumpaakin tarvetta samalla ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi ei itseä enää edes kiinnosta niin turha olla mustasukkainen jos kumppani käy vieraissa.
Ihmiset ovat rakkaudessaan mustasukkaisia, eivätkä suinkaan mitenkään rationaalisia.
Aikamoista rakkautta täälläkin monilla, esim jonkun kuvauksen mukaam ollaan lapselliselle miehelle äitejä tai käytetään alatyylin ilmauksia seksuaalisuuttaan ilmaisevista ihmisistä (eli varmaan siitä puolisostakin).
On rakkautta, ja on omistamisenhalua ja vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Voi olla kyse niinkin raadollisesta asiasta kuin että vanheneva ja rapistuva vartalo ällöttää. Ei halua kenenkään koskevan siihen eikä halua itsekään koskea sellaiseen. Ajatuskin voi olla vastenmielinen. Synnytyksen jälkeen taas vauva voi olla niin tiiviistä kiinni äidissään, ettei sen enempää kosketusta jaksa eikä halua.
Kyllä minäkin ottaisin eron vaimostani, jos seksi loppuisi, vaikka meidän liitto on muuten tosi hyvä: molemmilla vähintäänkin hyväpalkkaiset työt, iso asunto Helsingin keskustassa + muuta omaisuutta riittävästi, kolme lasta jne. Mutta joo, ilman seksiä meidän liitto kyllä kuolisi siihen. Toisaalta vaimo kyllä tietää tämän ja palvelu pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ottaisin eron vaimostani, jos seksi loppuisi, vaikka meidän liitto on muuten tosi hyvä: molemmilla vähintäänkin hyväpalkkaiset työt, iso asunto Helsingin keskustassa + muuta omaisuutta riittävästi, kolme lasta jne. Mutta joo, ilman seksiä meidän liitto kyllä kuolisi siihen. Toisaalta vaimo kyllä tietää tämän ja palvelu pelaa.
Toi ”palvelu pelaa” on tosi hyvä miehiseen seksuaalisuuteen liittyvä terve. Eli tavaraa irtoaa kun sitä tarvitsee. Kuten sanottua, miehille seksi on _tarve_. Säkit tyhjiksi ja menoksi taas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvollisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.
Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.
Pistää silmään nämä "selviytyä" ja "rikkinäinen perhe". Onko nykypäivänä edes paha asia lapsille jos vanhemmat eroavat? Tietty niin että vuoroviikoin on lapset molemmilla.
No kun näin jälkeenpäin nähdään että lapsilla on ehjä ja toimiva perhe ja vanhempien parisuhdeongelmatkin on pitkälti ratkenneet, niin kyllä minä näen sen lapsille(kin) parhaimmaksi ratkaisuksi. Toki meille aikuisillekin. Tietysti joskus peruuttamattomasti hajonneesta suhteesta on fiksuinta erota suosiolla.
Olisi mielenkiintoista tietää miten saitte seksin toimimaan?
Eikö kummallekaan jäänyt mitään negatiivisia tunteita tuosta ajasta?
Eikö velvollisuusseksi "pilannut" jotain teidän väliltänne? Tunnetasolla tai ihan itse asiassa? Eikö kummallekaan tule taantumia tai joku muisto vie tunnelmaa kun olette nyt rakastelleet.
Itse en tuohon kyllä pystynyt. Mikä oli hukassa niin se oli hukassa. Erosin, en olisi saanut samaa tai minulle riittävää tunnetta ym. takaisin.En voi sanoa ettei se mitenkään olisi vaikuttanut, varmaan siitä joitakin jälkiä on jäänyt mutta ei nähdäkseni mitään suhteen kannalta kriittistä. Mitä olen näistä haluttomuuskeskusteluista ymmärtänyt, niin se haluttomuus on laaja skaala aktiivisen himon puuttumisesta suoranaiseen vastenmielisyyteen ja ns. velvollisuusseksin rikkovuus varmaan riippuu siitä missä tällä skaalalla mennään. Joillekin on ihan okei harrastaa seksiä vaikkei isommin himottaisikaan, itse kuulun näihin. Seksi rakastamani ihmisen kanssa on minulle pahimmillaankin neutraali kokemus. Kumppaniltani se on varmaan vaatinut aavistuksen enemmän, mutta en näe hänenkään olevan sieltä skaalan herkimmästä päästä, muutenhan paluu normaaliin molemminpuoliseen haluun nojaavaan seksielämään ei varmasti olisi onnistunut. Ja se ns. velvollisuusseksi tuli kuitenkin aina hänen omasta aloitteestaan - olkoonkin, että sitä oli yleensä edeltänyt toistuvien torjuntojen aiheuttaman turhautumisen eskaloituminen riidaksi.
No joo, yhden jäljen se on kyllä jättänyt. Kumppanin haluttomina vuosina aloin ihastumaan kolmansiin osapuoliin ja se taipumus on ikävä kyllä jäänyt päälle. En ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään, mutta olen miettinyt, että olisinko säästynyt tältä riesalta jos olisin aina tuntenut itseni halutuksi ja rakastetuksi omassa suhteessani. Toivon että tämäkin ajan kanssa tasaantuu.
Minä ihastuin edelisessä suhteessani usein muihin. Luulin aina että ihmisen taipumus nyt vaan on sellainen ja arki tulee kaikkiin suhteisiin ja ihastukset ei haittaa jos ei mitään tee jne.
Nyt hyvässä, tyydyttyvässä ja hyväksyvässä suhteessa ei ole tullut edes mieleen vilaista ketään muuta sillä silmällä.
Minäkin uskon, että olisin välttynyt tältä jos suhde olisi ollut koko ajan tyydyttävä. Mutta elän toivossa, että nyt suhteen parannettua nuo muut ihastukset jää aikanaan pois. Minä luulen, että minun täytyy löytää uudelleen luottamus siihen että puolisoni haluaa minua. Ilman tätä luottamusta olen altis ihastumaan niihin, joilta tätä halua ja ihailua saa helpommin.
Näistä syistä en aio enää tulevaisuudessa jäädä suhteeseen jossa kumppani ei halua minua. Se on raskasta tapella ihastumisia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitten on ok että mies hakee seksinsä muualta? Kaikki te joiden mielestä seksi ei ole mitenkään tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Voi olla kyse niinkin raadollisesta asiasta kuin että vanheneva ja rapistuva vartalo ällöttää. Ei halua kenenkään koskevan siihen eikä halua itsekään koskea sellaiseen. Ajatuskin voi olla vastenmielinen. Synnytyksen jälkeen taas vauva voi olla niin tiiviistä kiinni äidissään, ettei sen enempää kosketusta jaksa eikä halua.
Oikeissa kulttuureissa miehillä on useita vaimoja. Kun yksi rapistuu / synnyttää voi olla muiden vaimojen kanssa. Länsimaissa mennä suhteissa naisen ehdoilla liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitten on ok että mies hakee seksinsä muualta? Kaikki te joiden mielestä seksi ei ole mitenkään tärkeää.
Miehenä minulla ei liity paljoakaan henkistä puolta seksiin. Eli se tavallinen: kaunis ja nuori on aina parempi. Parisuhdeseksi on helpointa, koska siinä ei tarvitse yrittää. On täysin ok, että pussit tyhjennetään muualla kuin kotona jos se on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Voi olla kyse niinkin raadollisesta asiasta kuin että vanheneva ja rapistuva vartalo ällöttää. Ei halua kenenkään koskevan siihen eikä halua itsekään koskea sellaiseen. Ajatuskin voi olla vastenmielinen. Synnytyksen jälkeen taas vauva voi olla niin tiiviistä kiinni äidissään, ettei sen enempää kosketusta jaksa eikä halua.
Voi olla. Ja tilapäisen haluttomuuden synnytyksen jälkeen minä ymmärrän. Toki sen pysyvämmänkin, vanhenemisesta johtuvan haluttomuuden, mutta se on minusta jo ihan hyvä syy erota että kumppanin kyvyttömyys käsitellä ikääntymistä estää häntä vastaamasta enää tarpeisiini.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin ottaisin eron vaimostani, jos seksi loppuisi, vaikka meidän liitto on muuten tosi hyvä: molemmilla vähintäänkin hyväpalkkaiset työt, iso asunto Helsingin keskustassa + muuta omaisuutta riittävästi, kolme lasta jne. Mutta joo, ilman seksiä meidän liitto kyllä kuolisi siihen. Toisaalta vaimo kyllä tietää tämän ja palvelu pelaa.
Joo siis minä en ymmärrä tätä seksin takia eroamisesta syyllistämistä. Kun meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä, niin eikä ne haluttomat oikeasti tajua mitä vaativat, kun odottavat että toinen luopuu yhdestä suurimmista tarpeistaan koko loppuelämäksi?
Itse en miehenä ole koskaan ymmärtänyt tätä läheisyyttä seksin yhteydessä. Minulle tarve on aina ollut vain kassien tyhjentäminen ja halujen tyydyttäminen, ei mikään muu. Ja tämän toteuttamisessa ihana, haluttava nainen on helpottava tekijä. Aina olen toivonut että kumppani nauttii yhtä paljon kuin minä. Sitten kun katsotaan televisiosta salkkareita, voidaan olla lähellä ja pitää toisista kiinni, vaikka kynttilän valossa. Siihen se läheisyys sopii, ei makkarin puolelle.
Minä ihastuin edelisessä suhteessani usein muihin. Luulin aina että ihmisen taipumus nyt vaan on sellainen ja arki tulee kaikkiin suhteisiin ja ihastukset ei haittaa jos ei mitään tee jne.
Nyt hyvässä, tyydyttyvässä ja hyväksyvässä suhteessa ei ole tullut edes mieleen vilaista ketään muuta sillä silmällä.