Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Avioliitossa sovitaan että muiden kanssa ei enää harrasteta seksiä. Mutta jos toinen osapuoli päättää että ei enää aio seksiä harrastaa, ei voida odottaa että toinen puoliso tyytyisi seksittömään loppuelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.
Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.
Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.Voi kuinka surullista lukea.
Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.
Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.
Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.No kyllähän nämä elimenhajuiset ”seksuaaliset olennot” aika surkeita ja halveksittavia ovat.
No, sinun omat, elimenhjuiset, seksuaaliset olennot ja liskoaivoiset vanhempasi ovat sinutkin alullepanneet. Ilman sitä aktia ei sinuakaan olisi syntynyt.
Aattelepas ite, iskä ja äityliini ovat panneet. Hinkanneet alapäitään yhteen.
Niin sattuivat tekemään kyllä mutta se ei tarkoita että jälkikasvunkin pitää niin tehdä.
Sitäpaitsi aika ällöttävää settiä taas... Minkä helvetin takia oikein maiskuttelet sillä asialla että omat vanhemmat ovat olleet yhdynnässä keskenään?
Kaikkien vanhemmat eivät sitäpaitsi edes ole olleet yhdynnässä keskenään, vaan jotkut on raskautuneet keinohedelmöityksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä seksistä tekee joillekin niin työlään ja vastenmielisen asian? Onko ylipainoisilla suomalaisilla niin kertakaikkisen huono kunto, että jo siinä miehen alla makaaminen vie voimat, vai? En itse voi naisena käsittää mikä siinä on niin vaikeaa. Minusta se on mukavaa puuhaa vaikka olisin väsynytkin. Silloin annan ”itsekkäästi” miehen tehdä suurimman työn ja itse vain nautiskelen.
Jos mies on niin inhottava, ettei tee edes mieli vastaat hänen tarpeisiinsa ja haluihinsa, niin miksi sellaisessa miehessä täytyy roikkua? Ei voi ymmärtää. Säälittävää.Yök onko pakko kertoa miten tona lahnana oleminen on susta nautinnollista? Tässä näkee taas ettei ne miehet ole yksin syypäinä tähän maailman seksihulluiluun
Yök vaan itsellesi, estyneelle hiekkatoosalle seksikammoiselle vanhallepiialle. Tämä lahna nauttii panemisesta ja orkuista 😗 terveillä ihmisillä on terveet halut, hölmö.
Se joka haukkuu, sen napa paukkuu 👮♂️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol
lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.
Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?
Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.
Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.
Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.
Tuo aiempi kirjoittaja viittasi minun viestiini, ja minä en kyllä koskaan sanonut että meillä olisi riidelty tai mökötetty koko ajan. Ei se haluttomuudesta kärsivä parisuhde ole aina jokaisella muullakin tavalla huono.
Ei kokonaan huono, mutta haluttomuus heijastuu parisuhteeseen.
Ei se hyväkään voi olla.
Jos minä en halua itse missään nimessä jotain toisen haluamaa perustarvetta enkä myöskään halua sitä toiselle antaa niin eihän kumpikaan ole silloin onnellinen ja tyytyväinen.
Minua ärsyttäisi kun toinen toistuvasti sitä pyytää tai tiedän alitajuisesti, että minun sitä pitäisi antaa kun kerran tässä kuviossa olen. Vaikka toinen lakkaisi pyytämästä. Ymmärrän, että en voi poimia rusinoita pullasta.
Kumppania ärsyttäisi, loukkaisi, jopa masentaisi kun häneltä evätään ja parisuhteesta puuttuu normaali perustarve.
Miten siinä ihmiset muka voivat hyvin ja avioliitto "on kuitenkin hyvä".
Kierrättekö totuutta sanomalla, ettei se huonokaan ole?
Minusta jos se ei ole hyvä niin se ei ole hyvä.
Hyvän vastakohta on huono, tai ainakin osittain huono, ei sitä millään hyväksi voi vääntää.
Täällä on puhuttu muissa ketjuissa paljon tyytymisestä. Onko se sitten tyytymissuhde.Aika paljon tekstiä siitä miten sinä ajattelisit, miten sinä toimisit, miten sinä tuntisit. Oletko ajatellut, ettei kaikkien ihmisten mielet toimi samalla tavalla? Jotkut sopeutuvat helpommin sellaisiin tilanteisiin joihin toiset eivät sopeudu. Eikä minulla ole onneksi ollut koskaan sellaista oletusta, että parisuhteen pitäisi olla koko ajan täydellisen hyvä tai muuten pitäisi erota. En olisi sillä mentaliteetilla koskaan perustanut perhettä. Pysyvästi huonoon ja epätyydyttävään suhteeseen en minäkään jäisi, mutta minusta se on ihan okei että suhteeseen mahtuu myös alamäkiä, se oli asia jonka hyväksyin sitoutuessani. Puolison haluttomat vuodet oli alamäki joka satutti ja ahdisti molempia mutta josta selvittiin.
Sitäpaitsi, asia josta ei nykyaikana saisi puhua ilman että leimataan läheisriippuvaiseksi. Mutta onko se sinkkuelämä aina niin täydellistä? Minä elin sitä kymmenen vuotta lapsettomana sinkkuna eikä sekään aina pelkkää juhlaa ollut. Voin kuvitella että yksinhuoltajana vielä vähemmän. Ei parisuhteen tarvitse olla minusta täydellinen, sen tarvitsee olla parempi kuin ne vaihtoehdot. Epätäydellinen parisuhde alamäkineen voi hyvinkin sitä olla, pysyvästi rikkoutunut suhde ei tietenkään ole.
Käytin tekstissä omaa esimerkkiäni, koska se helpotti asian kuvaamista. Uskoin ja uskon myös, että melko moni tuntee samoin.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että seksin, läheisyyden ja tunnepuolen "hylkäämiset" ja torjumiset ovat niitä asioita joihin hyvin moni ihminen suhtautuu samalla tavalla. Eli niin, että se vaikuttaa hyvinkin syvästi parisuhteeseen. Seksiä ja läheisyyttä, usein samalla myös tunteiden viilenemistä ei pysty kompensoimaan tai korvaamaan muilla asioilla. Osin ehkä pystyy, mutta jälki niistä jää.
Tottakai suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, täydellisyyttä en edes ajatellut. Olen itse jo vanhempi ihminen ja elämän ylä- sekä alamäet kokenut.
Usein juuri tuo, että tuntee toisen hylkäävän tai jopa vähättelevän normaalia, parisuhteeseen kuuluva tarvetta ja halua jättää niin syvät jäljet, ettei siitä kokonaan parane.
Samoin se haluton saattaa alkaa inhota seksiä ja sen myötä seksiä haluavaa ihmistä, varsinkin kun joutuu antamaan velvollisuusseksiä parisuhteen pitimiksi, niin paljon, ettei senjälkeen sen saman ihmisen kanssa pysty itse tyydyttävään seksiin. Myös tunnetasolla on vaikea palautua vanhaan tai liki vanhaan.
Riippuu tietysti juuri ihmistyypeistä kuinka syvä kuilu on ollut ja kuinka paljon ovat haavoittuneet.Joillekin myös ajatus, että kun mennään avioliittoon niin siinä myös pysytään. Kuten sanoit, itsekin, niin ehkä olette näitä ihmistyyppejä molemmat. Se on eräänläinen periaate- tai kunniakysymys.
Se ajatus painaa enemmän. Tai ainakin tuo mielekkyyttä suhteessa olemiseen vaikka joku osa-alue ei olekaan täysin kunnossa.
Nämä ihmiset varmaan sopeutuvat paremmin.
Aika monesta asiasta samaa mieltä kyllä. Varmaan se monella meneekin noin, ettei kierrettä enää saa katkaistua kun se kerran on syntynyt. En tiedä mikä meillä vaikutti ja se on pieni ihme minusta itsestänikin. Minä luulen, että meillä kumppani ei kuitenkaan lopulta kärsinyt siitä ns. velvollisuusseksistä juurikaan vaan suurimmat haavat on ne jotka torjunta jätti minuun. Varmasti usein on toisinkin päin, mutta epäilen että meidän tapauksessa näin.
En tiedä onko meillä varsinaisesti periaate tai kunnia, että avioliitossa myös pysytään, mutta kuten kuvasin niin kahdesta muuten tasavahvasta suhteesta valitsisin sen joka antaa minulle ydinperheen. En vaihtaisi ihan hyvää suhdetta lasteni vanhempaan vaan toiseen ihan hyvään uusperheeseen jonkun muun kanssa. Koen, että ero ja etenkin lasten menettäminen vuoroviikoiksi olisi sellainen onnellisuutta merkittävästi laskeva tekijä, joka pitäisi muulla tavallana lisääntyvänä onnellisuutena kompensoida jotta ero olisi järkevä. Koska en usko olevani täydellisen onnellinen missään muussakaan suhteessa, niin eroamisen mielekkyys omalla kohdallani vaatisi sitä, että nykyinen liitto olisi ihan hyvän sijaan huono. Sellainen, jossa on aktiivisesti paha olla. Toki on mahdollista että se joskus tulevaisuudessa tällaiseksi muuttuu ja silloin erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä seksistä tekee joillekin niin työlään ja vastenmielisen asian? Onko ylipainoisilla suomalaisilla niin kertakaikkisen huono kunto, että jo siinä miehen alla makaaminen vie voimat, vai? En itse voi naisena käsittää mikä siinä on niin vaikeaa. Minusta se on mukavaa puuhaa vaikka olisin väsynytkin. Silloin annan ”itsekkäästi” miehen tehdä suurimman työn ja itse vain nautiskelen.
Jos mies on niin inhottava, ettei tee edes mieli vastaat hänen tarpeisiinsa ja haluihinsa, niin miksi sellaisessa miehessä täytyy roikkua? Ei voi ymmärtää. Säälittävää.Yök onko pakko kertoa miten tona lahnana oleminen on susta nautinnollista? Tässä näkee taas ettei ne miehet ole yksin syypäinä tähän maailman seksihulluiluun
Yök vaan itsellesi, estyneelle hiekkatoosalle seksikammoiselle vanhallepiialle. Tämä lahna nauttii panemisesta ja orkuista 😗 terveillä ihmisillä on terveet halut, hölmö.
Se joka haukkuu, sen napa paukkuu 👮♂️
Niinpä, lahnattelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ok juttu, vaikka lähteenä Anna- lehti:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/ensihuuma-takana-seksih…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Siksihän tästä asiasta aina jankataan, kun molemmilla osapuolilla on omat tarpeensa ja molempien tarpeet ovat tärkeitä. Miten ratkaistaan tilanne, jossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, mutta joiden perustarpeiden toteutuminen tarkoittaa automaattisesti toiselle osapuolelle hänen perustarpeidensa jättämistä huomioimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle seksi ja seksuaalisuus on iso osa hyvinvointia ja sitä että koen itseni terveeksi, se parantaa itsetuntoa ja syventää suhdetta toiseen. On meilläkin pitkässä suhteessa välillä kuivia kausia, mutta jos puolisoni ilmoittaisi ettei halua enää seksiä, olisi se minulle syy erota vaikka muuten meillä on ihana suhde.
Sori nyt vaan, mutta monelle ihmisille seksi on iso juttu ja se on ok. On sekin ok jos se ei kiinnosta, mutta et voi vaatia että toinen elää seksitöntä elämää vain siksi ettei sinua huvita.
Ei voikaan vaatia, mutta silloin kun menee naimisiin ja päättää tehdä jälkikasvua, pitäisi suuremman seksilibidon omaavankin ymmärtää, ettei se puoliso ole mikään seksiorja, ja puolison selibaatti on mahdollinen. Silloin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja mieluiten huoltaa parisuhdetta lapsien parasta ajatellen, eikä heittäytyä eläimeksi. Joku roti näihin touhuihin nyt taas ihmiset!
Mutta sitten taas jos sillä alapäällä on ihan pakko leikkiä niin minä ainakin pidän teitä pelleinä. Hyvähän se on olla hupia elämässä.
Ihan itse voit kuule kertoa hyvissä ajoin ennen alttaria, ettei se seksi niin kiinnostele muutoin kuin lisääntymismielessä ja se tulee sitten loppumaan kuopuksen plussatikkuun. Sillä olisi tämäkin ongelma ratkaistu. Puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siitä seksistä tekee joillekin niin työlään ja vastenmielisen asian? Onko ylipainoisilla suomalaisilla niin kertakaikkisen huono kunto, että jo siinä miehen alla makaaminen vie voimat, vai? En itse voi naisena käsittää mikä siinä on niin vaikeaa. Minusta se on mukavaa puuhaa vaikka olisin väsynytkin. Silloin annan ”itsekkäästi” miehen tehdä suurimman työn ja itse vain nautiskelen.
Jos mies on niin inhottava, ettei tee edes mieli vastaat hänen tarpeisiinsa ja haluihinsa, niin miksi sellaisessa miehessä täytyy roikkua? Ei voi ymmärtää. Säälittävää.Yök onko pakko kertoa miten tona lahnana oleminen on susta nautinnollista? Tässä näkee taas ettei ne miehet ole yksin syypäinä tähän maailman seksihulluiluun
Yök vaan itsellesi, estyneelle hiekkatoosalle seksikammoiselle vanhallepiialle. Tämä lahna nauttii panemisesta ja orkuista 😗 terveillä ihmisillä on terveet halut, hölmö.
Se joka haukkuu, sen napa paukkuu 👮♂️
Niinpä, lahnattelija.
No olen ollut, mutta enpä ole enää 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Siksihän tästä asiasta aina jankataan, kun molemmilla osapuolilla on omat tarpeensa ja molempien tarpeet ovat tärkeitä. Miten ratkaistaan tilanne, jossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, mutta joiden perustarpeiden toteutuminen tarkoittaa automaattisesti toiselle osapuolelle hänen perustarpeidensa jättämistä huomioimatta?
Kompromissi jossa seksiä harrastetaan harvemmin kuin halukkaampi toivoo mutta kuitenkin joskus? Pari- tai seksiterapia? Käsipeli? Avoin suhde? Ja tietysti viimeisenä vaihtoehtona se ero, mutta kyllä tuossa oli muitakin esitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle seksi ja seksuaalisuus on iso osa hyvinvointia ja sitä että koen itseni terveeksi, se parantaa itsetuntoa ja syventää suhdetta toiseen. On meilläkin pitkässä suhteessa välillä kuivia kausia, mutta jos puolisoni ilmoittaisi ettei halua enää seksiä, olisi se minulle syy erota vaikka muuten meillä on ihana suhde.
Sori nyt vaan, mutta monelle ihmisille seksi on iso juttu ja se on ok. On sekin ok jos se ei kiinnosta, mutta et voi vaatia että toinen elää seksitöntä elämää vain siksi ettei sinua huvita.
Ei voikaan vaatia, mutta silloin kun menee naimisiin ja päättää tehdä jälkikasvua, pitäisi suuremman seksilibidon omaavankin ymmärtää, ettei se puoliso ole mikään seksiorja, ja puolison selibaatti on mahdollinen. Silloin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja mieluiten huoltaa parisuhdetta lapsien parasta ajatellen, eikä heittäytyä eläimeksi. Joku roti näihin touhuihin nyt taas ihmiset!
Mutta sitten taas jos sillä alapäällä on ihan pakko leikkiä niin minä ainakin pidän teitä pelleinä. Hyvähän se on olla hupia elämässä.Ihan itse voit kuule kertoa hyvissä ajoin ennen alttaria, ettei se seksi niin kiinnostele muutoin kuin lisääntymismielessä ja se tulee sitten loppumaan kuopuksen plussatikkuun. Sillä olisi tämäkin ongelma ratkaistu. Puhumalla.
Kyllä minä kerroinkin että mun mielestä seksi on lisääntymistä varten. Mutta en tiennyt etten kuopuksen jälkeen enää haluaisi seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Minulla oli ja huomasin sen viimeistään siinä kohtaa kun aloitin uuden SSRI-lääkityksen joka poisti tarpeen. Tätä nykyistä tilaa voisin kuvailla että tämä on kuin olisi aina kylläinen eikä koskaan tuntisi nälkää mutta hyvästä ruuasta voi silti nauttia pelkän maun puolesta. Ei auttanut lääke siihen mihin sitä määrättiin mutta en enää koskaan halua tästä luopua.
M35
Oon niin onnellinen, kun mies on tyytyväinen 4-5 kertaan vuodessa. Ja siis saisi hakea seksiä muualta jos haluaa, muttei ole halukas. En osaa olla mustasukkainen, oisin vaan helpottunut, jos ei olis totakaan vertaa vuodessa. Nuoria ja kaikin puolin urheilullisia ym. ollaan, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut seksi. Ei väliä, kuinka ihana tai kyvykäs kumppani on. Seksin korostaminen ja kaikki seksivälineet on jotenkin vähän junttia. Himot vie ja tollot menee perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde ja seksi on yliarvostettua paskaa. Media on yliseksualisoitunutta. Joka paikassa tuputetaan jotain elinten hinkkausta ja lasketaan, mikä on normaalia seksielämää ja mikä ei ja miten sitä voi "piristää". Kaikki kiertyy ihmuien mielihyvän ympärille. Pelkkiä sirkushuveja pitää koko elämä olla, huonoa ei saisi olla mikään. Yäk.
Kas. Palstan sarjayökkäilijäkin oksensi mielipiteensä julki.
Vierailija kirjoitti:
Oon niin onnellinen, kun mies on tyytyväinen 4-5 kertaan vuodessa. Ja siis saisi hakea seksiä muualta jos haluaa, muttei ole halukas. En osaa olla mustasukkainen, oisin vaan helpottunut, jos ei olis totakaan vertaa vuodessa. Nuoria ja kaikin puolin urheilullisia ym. ollaan, mutta mua ei ole ikinä kiinnostanut seksi. Ei väliä, kuinka ihana tai kyvykäs kumppani on. Seksin korostaminen ja kaikki seksivälineet on jotenkin vähän junttia. Himot vie ja tollot menee perässä.
Mistä kumpuaa tämä tarve seksuaalisten ihmisten solvaamiseen tolloiksi? Ei ole lainkaan ensimmäinen viesti tässä ketjussa, jossa vihjataan seksuaalisten olevan jotenkin tyhmiä. En tiedä miten te tyhmän ja älykkään määrittelette, mutta kyllä minä ainakin tunnen huomattavan korkean ÄO:n omaavia ihmisiä joilla on ihan normaalit seksuaaliset halut.
Vai oletteko te ole näitä, jotka määrittelevät älykkyyden oman arvomaailmansa mukaan? Ts samanmieliset tulkitaan älykkäiksi, toisenlaiset automaattiseksi tyhmiksi. Persu sanoo että kaikki vasurit on tyhmiä ja vegeintoilija että kaikki lihansyöjät on tyhmiä. Tällaiset aivopierut kyllä kertovat jostain ihan muusta kuin laukojansa säkenöivästä älykkyydestä.
Viikoittain?! Siis ymmärtäisin jos valittaisit jostain kolmesta kerrasta päivässä, mutta että viikoittain on sinulle liikaa? Tässä kohtaa pitää kyllä ihmetellä.
Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. (1Kor 7:3-4)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.
Mutta kun se, että sinä kiellät toisen tarpeiden olemassaolon ei poista niitä tarpeita. Et sinä ole mikään Jumala joka päättää muiden tarpeiden olemassaolosta ja oikeutuksesta.
En toki väitä että seksi olisi samanlainen tarve kuin happi ja vesi. Mutta psyykkinen tarve, tarve tulla halutuksi ja hyväksytyksi parisuhteessa voi olla yhtä voimakas kuin tarve tulla kuulluksi, arvostetuksi, kunnioitetuksi, välitetyksi jne. Silti seksuaalisuus on ainoa tarve jota vähätellään näin törkeästi. Kuka tahansa ymmärtää, ettei suhteessa ole hyvä olla jos ei puoliso välitä ja kunnioita. Mutta sitä halveksitaan, kun joku haluaa tulla kosketetuksi, halutuksi ja fyysisesti hyväksytyksi. Haluaa kelvata, haluaa ettei rakas kumppani kavahda omaa kehoa. Kyllä nämä on monelle parisuhteessa ihan todellisia tarpeita joiden täyttymättä jäädessä suhteessa on mahdoton olla onnellinen.
Pakko miehenä sanoa sen verran, että meillä (miehillä) se tarve on kyllä ihan vaan tyhjentää kasseista paineet. Vaimoon tietysti jos haarat leviää. Siinä hirveästi haluja tai hyväksymisiä tarvita, kyllä se on se yhdyntä vaan. Tämän verran eroa tässä sukupuolien välisessä seksuaalisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.
Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.
Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.
Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.
So sad.
Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.
Siksihän tästä asiasta aina jankataan, kun molemmilla osapuolilla on omat tarpeensa ja molempien tarpeet ovat tärkeitä. Miten ratkaistaan tilanne, jossa kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, mutta joiden perustarpeiden toteutuminen tarkoittaa automaattisesti toiselle osapuolelle hänen perustarpeidensa jättämistä huomioimatta?
Kompromissi jossa seksiä harrastetaan harvemmin kuin halukkaampi toivoo mutta kuitenkin joskus? Pari- tai seksiterapia? Käsipeli? Avoin suhde? Ja tietysti viimeisenä vaihtoehtona se ero, mutta kyllä tuossa oli muitakin esitetty.
Vaikeita vaihtoehtoja kaikki. Kompromissi saattaa aiheuttaa kitkaa, koska toinen kokee olevansa kuitenkin koko ajan puutteessa ja toinen puolestaan kokee joutuvansa harrastamaan seksiä vastoin tahtoaan. Terapia voi tietenkin auttaa pariskuntaa käsittelemään tilannetta paremmin ja antaa jotain työkaluja ongelman ratkaisuun. Siinä on kuitenkin se ongelma, että kumpikin voi lähteä terapiaan sillä oletuksella, että siellä on tarkoitus "parantaa" se toinen osapuoli. Käsipeli ei monille halukkaille riitä ratkaisuksi, koska he kokevat yhdynnän nautinnollisemmaksi ja kokevat kahdenkeskisen seksin olevan myös tärkeä hellyyden jakamisen tapa eli he haluavat myös tulla halutuiksi, ei vain saada seksiä. Avoin suhde puolestaan on kaikista ratkaisuista vaikein, koska moni haluaa seksiä nimenomaan sen oman rakkaan puolison kanssa ja halutonkin rakastaa puolisoaan ja kokee tästä mustasukkaisuuden tunteita. Ero ratkaisisi tilanteen lopullisesti, mutta pariskunta saattaa kuitenkin rakastaa toisiaan ja heillä olisi ongelmasta huolimatta haluja jatkaa yhdessä. En ihmettele, että ihmiset eivät kovin helposti löydä hyviä ratkaisuja tilanteeseen.
Yök vaan itsellesi, estyneelle hiekkatoosalle seksikammoiselle vanhallepiialle. Tämä lahna nauttii panemisesta ja orkuista 😗 terveillä ihmisillä on terveet halut, hölmö.