Ero seksin takia!

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ja seksi on yliarvostettua paskaa. Media on yliseksualisoitunutta. Joka paikassa tuputetaan jotain elinten hinkkausta ja lasketaan, mikä on normaalia seksielämää ja mikä ei ja miten sitä voi "piristää". Kaikki kiertyy ihmuien mielihyvän ympärille. Pelkkiä sirkushuveja pitää koko elämä olla, huonoa ei saisi olla mikään. Yäk.

Tämän lisäksi ihmiset ovat alkaneet määritellä itsensä ihmisinä seksuaalisuutensa kautta. Mitä jumalan väliä sillä on. Ketuttaa panit ja kanit ja kallionnussijat - en halua tietää, ei kiinnosta! Oikeasti! Kuvottaa kaikki seksi, seksuaalisuus ja etenkin siitä vouhkaaminen! Eikö nyt jumalauta mitään muuta keksitä! Tulispa sota!

Ap, mikäli seksi on sinulle yhdentekevää ja puisevaa kun taas miehesi sitä haluaa ja tarvitsee viikoittain, niin kysy mieheltäsi jos se hankkisi rakastajattaren ja näin voisitte jatkaa hyväksi havaitsemaasi parisuhdettanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Eli erektio-ongelmainen mies ei siis enää rakasta vaimoaan ja synnytyskipujen takia nainenkaan ei rakasta miestään, vaikka juuri on tuotettu miehelle rakkauden hedelmä eli lapsi? Aivan käsittämätöntä tuubaa. Osa ihmistä on liian yksinkertaisia parisuhteeseen ja se on ongelma.

En jaksaisi olla inhottava, mutta osaatko lukea? Tuossa puhutaan pysyvästä seksuaalisen halun loppumisesta, ei ohimenevästä kuivasta kaudesta eikä varsinkaan fyysisestä sairaudesta johtuvasta kykenemättömyydestä. Nämä on ihan eri asioita. Rasittaa kun puoli keskustelua on samojen väsyneiden olkinukkejen hutkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Voi kuinka surullista lukea.

Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.

Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.

Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.

Syyttä sä mua katkeraksi haukut. Olen jo terapiassa. Niin onkin mun oma päätös! Se mitä pahaa on tapahtunut on se, että olen ikinä yhdyntään alkanut, vaikka järki aina sanonut ettei siitä mitään hyvää seuraa. Seksihulluja on ihan terveellistä pitää peikkoina, tai ennemminkin pelleinä.. Jotkut pellet on pelottavia, jotkut pellet on hauskoja.

Saat surra panopuun kuolemaa ihan rauhassa. Ehkä säkin eksyt terapiaan joskus. Kauheaa jallittamista sun teksti täynnä, ehkä olis sullakin paikallaan hakea apua.

Mulla on useampikin parisuhde päättynyt ennen kun on ehtinyt kunnolla edes alkaakaan juuri seksin takia. On seksi sen verran suuri osa parisuhdetta että jos halut ja seksuaaliset tarpeet ei kohtaa niin ei sitä kauaa jaksa. Onneksi nykyinen poikaystäväni haluaa parisuhteelta muutakin kuin vaan seksiä eikä tarvitse seksiä joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.

Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.

Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.

Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.

Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.

Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.

Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.

Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.

Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.

So sad.

Minulle seksi ja seksuaalisuus on iso osa hyvinvointia ja sitä että koen itseni terveeksi, se parantaa itsetuntoa ja syventää suhdetta toiseen. On meilläkin pitkässä suhteessa välillä kuivia kausia, mutta jos puolisoni  ilmoittaisi ettei halua enää seksiä, olisi se minulle syy erota vaikka muuten meillä on ihana suhde.

Sori nyt vaan, mutta monelle ihmisille seksi on iso juttu ja se on ok. On sekin ok jos se ei kiinnosta, mutta et voi vaatia että toinen elää seksitöntä elämää vain siksi ettei sinua huvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde ja seksi on yliarvostettua paskaa. Media on yliseksualisoitunutta. Joka paikassa tuputetaan jotain elinten hinkkausta ja lasketaan, mikä on normaalia seksielämää ja mikä ei ja miten sitä voi "piristää". Kaikki kiertyy ihmuien mielihyvän ympärille. Pelkkiä sirkushuveja pitää koko elämä olla, huonoa ei saisi olla mikään. Yäk.

Tämän lisäksi ihmiset ovat alkaneet määritellä itsensä ihmisinä seksuaalisuutensa kautta. Mitä jumalan väliä sillä on. Ketuttaa panit ja kanit ja kallionnussijat - en halua tietää, ei kiinnosta! Oikeasti! Kuvottaa kaikki seksi, seksuaalisuus ja etenkin siitä vouhkaaminen! Eikö nyt jumalauta mitään muuta keksitä! Tulispa sota!

Harmi, en itse ymmärrä miten seksi ihastuksen kanssa voisi kuvottaa. Eihän sitä muuta haluakaan kun olla lähekkäin ja seksi on iso osa sitä. Sulla on joku trauma? Reilu enemmistö pitää seksiä ihastuksen kanssa normaalina asiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvollisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Pistää silmään nämä "selviytyä" ja "rikkinäinen perhe". Onko nykypäivänä edes paha asia lapsille jos vanhemmat eroavat? Tietty niin että vuoroviikoin on lapset molemmilla.

No kun näin jälkeenpäin nähdään että lapsilla on ehjä ja toimiva perhe ja vanhempien parisuhdeongelmatkin on pitkälti ratkenneet, niin kyllä minä näen sen lapsille(kin) parhaimmaksi ratkaisuksi. Toki meille aikuisillekin. Tietysti joskus peruuttamattomasti hajonneesta suhteesta on fiksuinta erota suosiolla.

Olisi mielenkiintoista tietää miten saitte seksin toimimaan?

Eikö kummallekaan jäänyt mitään negatiivisia tunteita tuosta ajasta?

Eikö velvollisuusseksi "pilannut" jotain teidän väliltänne? Tunnetasolla tai ihan itse asiassa? Eikö kummallekaan tule taantumia tai joku muisto vie tunnelmaa kun olette nyt rakastelleet.

Itse en tuohon kyllä pystynyt. Mikä oli hukassa niin se oli hukassa. Erosin, en olisi saanut samaa tai minulle riittävää tunnetta ym. takaisin.

En voi sanoa ettei se mitenkään olisi vaikuttanut, varmaan siitä joitakin jälkiä on jäänyt mutta ei nähdäkseni mitään suhteen kannalta kriittistä. Mitä olen näistä haluttomuuskeskusteluista ymmärtänyt, niin se haluttomuus on laaja skaala aktiivisen himon puuttumisesta suoranaiseen vastenmielisyyteen ja ns. velvollisuusseksin rikkovuus varmaan riippuu siitä missä tällä skaalalla mennään. Joillekin on ihan okei harrastaa seksiä vaikkei isommin himottaisikaan, itse kuulun näihin. Seksi rakastamani ihmisen kanssa on minulle pahimmillaankin neutraali kokemus. Kumppaniltani se on varmaan vaatinut aavistuksen enemmän, mutta en näe hänenkään olevan sieltä skaalan herkimmästä päästä, muutenhan paluu normaaliin molemminpuoliseen haluun nojaavaan seksielämään ei varmasti olisi onnistunut. Ja se ns. velvollisuusseksi tuli kuitenkin aina hänen omasta aloitteestaan - olkoonkin, että sitä oli yleensä edeltänyt toistuvien torjuntojen aiheuttaman turhautumisen eskaloituminen riidaksi.

No joo, yhden jäljen se on kyllä jättänyt. Kumppanin haluttomina vuosina aloin ihastumaan kolmansiin osapuoliin ja se taipumus on ikävä kyllä jäänyt päälle. En ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään, mutta olen miettinyt, että olisinko säästynyt tältä riesalta jos olisin aina tuntenut itseni halutuksi ja rakastetuksi omassa suhteessani. Toivon että tämäkin ajan kanssa tasaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.

Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.

Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.

Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.

Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.

Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.

Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.

Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.

Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.

So sad.

Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol

lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?

Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.

Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.

Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.

Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.

Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.

Tuo aiempi kirjoittaja viittasi minun viestiini, ja minä en kyllä koskaan sanonut että meillä olisi riidelty tai mökötetty koko ajan. Ei se haluttomuudesta kärsivä parisuhde ole aina jokaisella muullakin tavalla huono.

Ei kokonaan huono, mutta haluttomuus heijastuu parisuhteeseen.

Ei se hyväkään voi olla.

Jos minä en halua itse missään nimessä jotain toisen haluamaa perustarvetta enkä myöskään halua sitä toiselle antaa niin eihän kumpikaan ole silloin onnellinen ja tyytyväinen.

Minua ärsyttäisi kun toinen toistuvasti sitä pyytää tai tiedän alitajuisesti, että minun sitä pitäisi antaa kun kerran tässä kuviossa olen. Vaikka toinen lakkaisi pyytämästä. Ymmärrän, että en voi poimia rusinoita pullasta.

Kumppania ärsyttäisi, loukkaisi, jopa masentaisi kun häneltä evätään ja parisuhteesta puuttuu normaali perustarve.

Miten siinä ihmiset muka voivat hyvin ja avioliitto "on kuitenkin hyvä".

Kierrättekö totuutta sanomalla, ettei se huonokaan ole?

Minusta jos se ei ole hyvä niin se ei ole hyvä.

Hyvän vastakohta on huono, tai ainakin osittain huono, ei sitä millään hyväksi voi vääntää.

Täällä on puhuttu muissa ketjuissa paljon tyytymisestä. Onko se sitten tyytymissuhde.

Aika paljon tekstiä siitä miten sinä ajattelisit, miten sinä toimisit, miten sinä tuntisit. Oletko ajatellut, ettei kaikkien ihmisten mielet toimi samalla tavalla? Jotkut sopeutuvat helpommin sellaisiin tilanteisiin joihin toiset eivät sopeudu. Eikä minulla ole onneksi ollut koskaan sellaista oletusta, että parisuhteen pitäisi olla koko ajan täydellisen hyvä tai muuten pitäisi erota. En olisi sillä mentaliteetilla koskaan perustanut perhettä. Pysyvästi huonoon ja epätyydyttävään suhteeseen en minäkään jäisi, mutta minusta se on ihan okei että suhteeseen mahtuu myös alamäkiä, se oli asia jonka hyväksyin sitoutuessani. Puolison haluttomat vuodet oli alamäki joka satutti ja ahdisti molempia mutta josta selvittiin.

Sitäpaitsi, asia josta ei nykyaikana saisi puhua ilman että leimataan läheisriippuvaiseksi. Mutta onko se sinkkuelämä aina niin täydellistä? Minä elin sitä kymmenen vuotta lapsettomana sinkkuna eikä sekään aina pelkkää juhlaa ollut. Voin kuvitella että yksinhuoltajana vielä vähemmän. Ei parisuhteen tarvitse olla minusta täydellinen, sen tarvitsee olla parempi kuin ne vaihtoehdot. Epätäydellinen parisuhde alamäkineen voi hyvinkin sitä olla, pysyvästi rikkoutunut suhde ei tietenkään ole.

Käytin tekstissä omaa esimerkkiäni, koska se helpotti asian kuvaamista. Uskoin ja uskon myös, että melko moni tuntee samoin.

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että seksin, läheisyyden ja tunnepuolen "hylkäämiset" ja torjumiset ovat niitä asioita joihin hyvin moni ihminen suhtautuu samalla tavalla. Eli niin, että se vaikuttaa hyvinkin syvästi parisuhteeseen. Seksiä ja läheisyyttä, usein samalla myös tunteiden viilenemistä ei pysty kompensoimaan tai korvaamaan muilla asioilla. Osin ehkä pystyy, mutta jälki niistä jää.

Tottakai suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäkiä, täydellisyyttä en edes ajatellut. Olen itse jo vanhempi ihminen ja elämän ylä- sekä alamäet kokenut.

Usein juuri tuo, että tuntee toisen hylkäävän tai jopa vähättelevän normaalia, parisuhteeseen kuuluva tarvetta ja halua jättää niin syvät jäljet, ettei siitä kokonaan parane.

Samoin se haluton saattaa alkaa inhota seksiä ja sen myötä seksiä haluavaa ihmistä, varsinkin kun joutuu antamaan velvollisuusseksiä parisuhteen pitimiksi, niin paljon, ettei senjälkeen sen saman ihmisen kanssa pysty itse tyydyttävään seksiin. Myös tunnetasolla on vaikea palautua vanhaan tai liki vanhaan.

Riippuu tietysti juuri ihmistyypeistä kuinka syvä kuilu on ollut ja kuinka paljon ovat haavoittuneet.

Joillekin myös ajatus, että kun mennään avioliittoon niin siinä myös pysytään. Kuten sanoit, itsekin, niin ehkä olette näitä ihmistyyppejä molemmat. Se on eräänläinen periaate- tai kunniakysymys.

Se ajatus painaa enemmän. Tai ainakin tuo mielekkyyttä suhteessa olemiseen vaikka joku osa-alue ei olekaan täysin kunnossa.

Nämä ihmiset varmaan sopeutuvat paremmin.

Mikä siitä seksistä tekee joillekin niin työlään ja vastenmielisen asian? Onko ylipainoisilla suomalaisilla niin kertakaikkisen huono kunto, että jo siinä miehen alla makaaminen vie voimat, vai? En itse voi naisena käsittää mikä siinä on niin vaikeaa. Minusta se on mukavaa puuhaa vaikka olisin väsynytkin. Silloin annan ”itsekkäästi” miehen tehdä suurimman työn ja itse vain nautiskelen.

Jos mies on niin inhottava, ettei tee edes mieli vastaat hänen tarpeisiinsa ja haluihinsa, niin miksi sellaisessa miehessä täytyy roikkua? Ei voi ymmärtää. Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikäli seksi on sinulle yhdentekevää ja puisevaa kun taas miehesi sitä haluaa ja tarvitsee viikoittain, niin kysy mieheltäsi jos se hankkisi rakastajattaren ja näin voisitte jatkaa hyväksi havaitsemaasi parisuhdettanne.

Ootko oikeasti noin tyhmä?

Mitä tyhmää tässä on? Apta ei seksi miehensä kanssa kiinnosta, muuten menee hyvin. Hyvä ratkaisuhan tuo olisi jos mies pääsisi luvan kanssa harrastamaan seksiä. Eihän se ole naiselta pois mitenkään kun ei ole romanttisia tai seksuaalisia tunteita miestä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle seksi ja seksuaalisuus on iso osa hyvinvointia ja sitä että koen itseni terveeksi, se parantaa itsetuntoa ja syventää suhdetta toiseen. On meilläkin pitkässä suhteessa välillä kuivia kausia, mutta jos puolisoni  ilmoittaisi ettei halua enää seksiä, olisi se minulle syy erota vaikka muuten meillä on ihana suhde.

Sori nyt vaan, mutta monelle ihmisille seksi on iso juttu ja se on ok. On sekin ok jos se ei kiinnosta, mutta et voi vaatia että toinen elää seksitöntä elämää vain siksi ettei sinua huvita.

Ei voikaan vaatia, mutta silloin kun menee naimisiin ja päättää tehdä jälkikasvua, pitäisi suuremman seksilibidon omaavankin ymmärtää, ettei se puoliso ole mikään seksiorja, ja puolison selibaatti on mahdollinen. Silloin olisi aika kasvaa aikuiseksi ja mieluiten huoltaa parisuhdetta lapsien parasta ajatellen, eikä heittäytyä eläimeksi. Joku roti näihin touhuihin nyt taas ihmiset!

Mutta sitten taas jos sillä alapäällä on ihan pakko leikkiä niin minä ainakin pidän teitä pelleinä. Hyvähän se on olla hupia elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.

Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.

Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.

Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.

Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.

Voimavara voi ollakin toiselle pakkomielle.

Miten voi olla niin vaikeaa hyväksyä, että me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhteissamme kokemat asiat ovat niitä, mitkä meitä ihmisinä kasvattaa.

Pitää löytää keinot, jolla luovia eteenpäin, puhua ja puhua uudelleen.

Liian moni etsii vain omaa onneaan, rikkoo etsiessään monen toisen onnen. Nykyihminen tietää tutkimusten avulla että vanhempien ero on aina lapselle traumaattinen. Sitä vähättelevä aikuinen on ihmisenä itsekäs ja epäkypsä, talloo oman keskenkasvuisuutensa takia omat skidinsä.

So sad.

Miksi sillä haluttomalla on oikeus käpertyä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja tuhota perheensä ja avioliittonsa toisen tarpeita halveksimalla? Miksi te ette ota vastuuta omaa itsekkyttänne rikkomistanne perheistä? Kaikki vastuu yritetään vaan sysätä sille halukkaalle. Ei kuulosta siltä, että tekään olisitte niitä selviytymiskeinoja kovin innokkaasti etsineet.

Seksuaalisia _tarpeita_ ei ole olemassakaan. Myös tuo on yliseksualisoituneen yhteiskuntamme tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on vain vahvistanut käsitystäni miesten kyvyttömyydestä ymmärtää parisuhteesta yhtään mitään. "Hormoonien ohjaama miesvauva" kuvaa asiaa varsin hyvin.

Miksi olla suhteessa jos seksi ei maistu. Nainen voi aloittaa uuden suhteen vaikka kottikärryn kanssa.

Tai ehkä kuitenkin mieluummin sellaisen miehen kanssa, joka ymmärtää jotakin vastavuoroisesta ja molempia tyydyttävästä seksistä. Kottikärrymeininkiä on varmaan saanut riittävästi siinä suhteessa, jossa seksi ei kiinnostanut. (Kuka kieltäytyy jostakin ihanasta ja nautinnollisesta? Miettikääs miehet sitä seuraavan kerran kun valitatte vaimon pihtaamisesta.)

Miksi tyydyt tälläiseen seksiin? Oletko tuonut esiin ja puhunut miehellesi ääneen mitä toivot ja haluat, näyttänyt mikä sinusta tuntuu hyvältä? Suosittelen, että tyydytät itsesi orgasmiin miehesi edessä vaikka seksilelulla, että hän näkee millainen kosketus saa sinut kiihottumaan. Jos on mykkä ja estoinen, on ihan turhaa vaatia mieheltä, että hän osaa tehdä asiat juuri haluamallasi tavalla - silloin joudut tyytymään mainitsemaasi kottikärrymeininkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Voi kuinka surullista lukea.

Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.

Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.

Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.

No kyllähän nämä elimenhajuiset ”seksuaaliset olennot” aika surkeita ja halveksittavia ovat.

No, sinun omat, elimenhjuiset, seksuaaliset olennot ja liskoaivoiset vanhempasi ovat sinutkin alullepanneet. Ilman sitä aktia ei sinuakaan olisi syntynyt.

Aattelepas ite, iskä ja äityliini ovat panneet. Hinkanneet alapäitään yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Eli erektio-ongelmainen mies ei siis enää rakasta vaimoaan ja synnytyskipujen takia nainenkaan ei rakasta miestään, vaikka juuri on tuotettu miehelle rakkauden hedelmä eli lapsi? Aivan käsittämätöntä tuubaa. Osa ihmistä on liian yksinkertaisia parisuhteeseen ja se on ongelma.

Kummankin ongelman voi ratkaista ja hyvinkin helposti ja nopeasti, jos ne eivät ratkea jompikumpi tai kumpikin a) ei halua tilanteeseen muutosta b) ei ole valmis panostamaan niin paljoa suhteeseensa. Oli tilanne kumpi tahansa on viisainta erota koska taitaa olla hyvin harvinaista että se seksi on ainut asia jota tämä mentaliteetti koskee.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siitä seksistä tekee joillekin niin työlään ja vastenmielisen asian? Onko ylipainoisilla suomalaisilla niin kertakaikkisen huono kunto, että jo siinä miehen alla makaaminen vie voimat, vai? En itse voi naisena käsittää mikä siinä on niin vaikeaa. Minusta se on mukavaa puuhaa vaikka olisin väsynytkin. Silloin annan ”itsekkäästi” miehen tehdä suurimman työn ja itse vain nautiskelen.

Jos mies on niin inhottava, ettei tee edes mieli vastaat hänen tarpeisiinsa ja haluihinsa, niin miksi sellaisessa miehessä täytyy roikkua? Ei voi ymmärtää. Säälittävää.

Yök onko pakko kertoa miten tona lahnana oleminen on susta nautinnollista? Tässä näkee taas ettei ne miehet ole yksin syypäinä tähän maailman seksihulluiluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mikäli seksi on sinulle yhdentekevää ja puisevaa kun taas miehesi sitä haluaa ja tarvitsee viikoittain, niin kysy mieheltäsi jos se hankkisi rakastajattaren ja näin voisitte jatkaa hyväksi havaitsemaasi parisuhdettanne.

Ootko oikeasti noin tyhmä?

Mitä tyhmää tässä on? Apta ei seksi miehensä kanssa kiinnosta, muuten menee hyvin. Hyvä ratkaisuhan tuo olisi jos mies pääsisi luvan kanssa harrastamaan seksiä. Eihän se ole naiselta pois mitenkään kun ei ole romanttisia tai seksuaalisia tunteita miestä kohtaan.

Ap haluaa hallita myös miehensä seksuaalisuuden. Hän haluaa itsensä lisäksi päättää milloin mies saa seksiä tai ei saa. Vallanhalu siis.

- ihan sivusta