Ero seksin takia!

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol

lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?

Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.

Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.

Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.

Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.

Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.

Tuo aiempi kirjoittaja viittasi minun viestiini, ja minä en kyllä koskaan sanonut että meillä olisi riidelty tai mökötetty koko ajan. Ei se haluttomuudesta kärsivä parisuhde ole aina jokaisella muullakin tavalla huono.

Ei kokonaan huono, mutta haluttomuus heijastuu parisuhteeseen.

Ei se hyväkään voi olla.

Jos minä en halua itse missään nimessä jotain toisen haluamaa perustarvetta enkä myöskään halua sitä toiselle antaa niin eihän kumpikaan ole silloin onnellinen ja tyytyväinen.

Minua ärsyttäisi kun toinen toistuvasti sitä pyytää tai tiedän alitajuisesti, että minun sitä pitäisi antaa kun kerran tässä kuviossa olen. Vaikka toinen lakkaisi pyytämästä. Ymmärrän, että en voi poimia rusinoita pullasta.

Kumppania ärsyttäisi, loukkaisi, jopa masentaisi kun häneltä evätään ja parisuhteesta puuttuu normaali perustarve.

Miten siinä ihmiset muka voivat hyvin ja avioliitto "on kuitenkin hyvä".

Kierrättekö totuutta sanomalla, ettei se huonokaan ole?

Minusta jos se ei ole hyvä niin se ei ole hyvä.

Hyvän vastakohta on huono, tai ainakin osittain huono, ei sitä millään hyväksi voi vääntää.

Täällä on puhuttu muissa ketjuissa paljon tyytymisestä. Onko se sitten tyytymissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ainoa todellinen tarkoitus kautta evoluution on ollut jälkeläisten tuottaminen.

Ihminen vain on tässäkin asiassa itsekäs ja haluaa seksiä nautinnon vuoksi.

Ajatteletko, että muut eläimet harrastavat seksiä, koska haluavat poikasia?

Ajattelen joo. Ja tiedän sen myös. Niillä on kiima-ajat. Ihmisen libido on korkein lisääntymisiässä, ja sen jälkeen se kääntyy laskuun. Syystä. En todellakaan usko mihinkään ”seksuaaliseen olentoon”, se on täyttä paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän mennessä saadut syyt seksittömyyteen:

-on normaalia eikä hyipervooyäk

-toinen tekee väärin eikä kuten haluan

-kumppani on ääliö enkä jaksa sanoa

-kumppani on huono sängyssä enkä jaksa sanoa

-en haluu samaa kumppania aina enkä jaksa sanoa mutta vieraisiin ei mennä hyi!

-pihtasi eka ite niin hää pihtaan takas

-en saa mitä tarvitsen enkä jaksa sanoa siis MIKSI MINULTA EI KYSYTÄ TOINEN ON HUONO KOMMUNIKOIMAAN

-kaikki on ihan hyvin. Joka viikko puoliso kyllä mainitsee että ei ole onnellinen seksiimme mutta mä oon eikä toikaan o mihinkään lähtenyt

Jäikö joku välistä?

Unohdit elintason ylläpitämisen. Ei seksii mut ei jaksaa erotakaan kun elintaso laskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta yhdessä ja tässä naisnäkökulmasta tärkeitä asioita. Alasti nukkuminen, halailu ja koskettelu päivän mittaan, jalkahieronta, ns. roolileikkejä, seksikkäät alusvaatteet, huumori, kaikista asioista puhuminen. Kun keskinäinen läheisyys on kunnossa, voidaan yhdessä siivota, laittaa ruokaa ym., että päästään petipuuhiin nopeammin.

Kiinnostava kannanotto.

Mietin näitä asioita siltäkin kannalta, että missä on raja petipuuhien ja muun koskettelun välillä? Minä ajattelisin, että yhden rajan näihin asioihin voi luoda toisen kumppanin asettamat kirjoittamattomat säännöt. Säännöt luonnollisesti asettaa se, kenellä on enemmän valtaa suhteessa. Yleensä se on nainen. 

Tästä kirjoitin jo aiemmin pitkän tekstin, mutta käsittelen nyt vähän eri asioita.

En koskaan unohda sitä, kun tällä palstalla joku keski-ikäiseksi mieheksi itseään kuvaileva kirjoitti, että hänen vaimoa ällöttää hänen eli oman miehensä näkeminen alasti, jos ei ole seksituulella. Palstalaiset antoivat tälle kirjoittajalle useamman alapeukun. 

Voi olla, että naisilla kuilu ns.intiimin hellyyden ja muun hellyyden välillä on suurempi, kuin miehillä, mutta tämä asia käsitetään virheellisesti olevan toisinpäin, koska mies neuvottelee naisen luomien sääntöjen kanssa. Nainen voi esim.puhua yhdynnästä halveksivasti "nylkyttämisenä" tai valittaa siitä, että mies kiirehtii liikkeissään, mutta mihin tämä perustuu?

Minun veikkaukseni on, että se perustuu miehen elämänkokemukseen ja mentaaliseen malliin, jonka hän on luonut lukemalla ja kokemalla. Tässä mentaalimallissa naisilla on lyhyitä ajanjaksoja, jolloin he ovat valmiita genitaaliseen intiimiyteen, mutta silloinkin miehen pitää toimia nopeasti ja toistaa tiettyjä liikkeitä. Mies ei saa elehtiä 'naismaisesti', ei saa koskettaa liian varovasti tai kovasti, peniksen pitää olla kova jne. ja kehut menevät pääasiassa naiselle, jolla on vapaammat liikkeet. Miehen malli omasta itsestään on sellainen, että naisella on ristiriitainen suhde miehen vartaloon, sen kiihottavuus on kontekstiriippuvaista ja sen pitää ilmentää toimintaa ja voimakkuutta. Eräässä kiinnostavassa takavuosien Suomi24-keskustelussa mummeli kysyi nuorelta mieheltä, että "luuletko olevasi joku adonis?" kun mies kertoi pistäneensä parisuhteen poikki, kun tyttöystävä oli avautunut siitä, miten "nainen on esteettisempi" ja että hän kiihottuu "tunteista". Yksikään nainen ei kestäisi tuollaista suhdetta, mutta moni mies yrittää coping-keinojen ja mentaaliakrobatian avulla kestää. 

Jos nainen vaatii kiihottumiseen ja genitaalien koskettamisesta saatavaan mielihyvään paljon enemmän lämmittelyä ja pitkää alustavaa tapahtumasarjaa, naiselle voi helposti tulla sellainen kuva, että se on "oikeaa" seksuaalisuutta. Voi myös olla, että huomatessaan miehen olevan erilainen nainen voi tuntea kateutta tai alkaa sanoittaa miehelle omaa todellisuuttaan, jotta mies saataisiin ojennukseen ja muuntamaan seksuaalisuuttaan naismaiseen muottiin. Miehen vaihtoehtoina on joko sopeutua tai olla kokonaan ilman. 

Miehen mentaalimallissa mies voi saada genitaalista hellyyttä ja ihailua (tai vain ensimmäistä) silloin, kun naiselle on tietty mielentila päällä ja siihen yhdistyy naisen hyväily ja orgasmi sekä kiihkeä toiminta. Mies voisi antaa naiselle tuollaista hellyyttä ihan milloin tahansa, mutta nainen ei halua sitä ja saattaa jopa ärsyyntyä siitä. Nainen käsittelee tätä erilaisuutta siten, että mies on erilaisuudessaan väärässä ja olisi profaania tai loukkaavaa tulla miestä vastaan tässä asiassa; nainen voi tuntea, että hänellä on jotain vähemmän (peniskateus voi liittyä tähän kaukaisesti) tai että hän jää jotenkin tappiolle valtataistelussa, jos hän ihailee ja hyväilee miestä ilman piiloutumista tuohon tilapäiseen eläimelliseen kiimatilaan, jossa mies on leijona ja nainen saalis. 

Hirveän pitkä selostus miesten ja naisten eroista, mutta minun havaintojeni mukaan miestenkin haluttomuus on lisääntymässä eikä näiden suhteiden dynamiikka poikkea haluttomien naisten suhteista kovinkaan paljon. Ehkä ratkaisu ei siis löydy miesten ja naisten srereotyyppisistä rooleista ja väsyneistä sukupuoliodotuksista, vaan taustat voi olla monisyisempiä, enemmän halukkaan ja haluttoman väliseen dynamiikkaan liittyviä kuin niinkään sukupuoleen perustuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Voi kuinka surullista lukea.

Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.

Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.

Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol

lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?

Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.

Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.

Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.

Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.

Jos huomasit aikamuodon, niin ne haluttomat vuodet menivät ohi ja nyt meillä on hyvinvoiva suhde ja seksielämä. Tietysti haluttomuusjakso jätti omat jälkensä, mutta niin olisi jättänyt avioerokin, meidät tuntien vielä suuremmat ja kipeämmät. En tajua teitä joille ero on se helppo ja kivuton patenttiratkaisu kaikkeen.

On iso ero siinä, onko hyvinkin kuiva kausi joka kestää aikansa, mutta normaalisti asiat olleet kunnossa. Vai läpi suhteen samat asemat joissa toinen luopuu osasta itseään ja toinen kokee olonsa ahdistelluksi. Hyvä jos teillä on asia korjautunut!

Ja ei, ero ei ollut helppo tai kivuton, mutta koskaan en palaisi entiseen, lapset on ok ja eksäkin tuntuu onnellisemmalta nykyisessä suhteessaan. T yksi "vaan seksin vuoksi" (eli kaiken mitä tässä pitkässä ketjussa on noussut) eronnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Voi kuinka surullista lukea.

Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.

Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.

Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.

En ole tuo kirjoittaja, mutta täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Minun mielestäni sinä kaipaat terapiaa libidovetoisena liskoaivona, joka on purematta niellyt roolinaa ikuisena alapäähinkuttajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksittömyys oli yksi syy eroon.

Ei ole suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Jos on, niin jossain on vikaa ja kannattaa työstää ongelmiaan vaikka terapiassa.

Silloin ei narista, jos toinen päättää lähteä vähäisen seksin takia. On myös ihmisiä, jotka haluavat seksiä paljon. Mihinkää terapiaan on turha mennä sen takia, jos toinen ei halua seksiä ja seksiä haluava joutuisi lopettaa seksin ja sama toistepäin.

Tämä niin totta. Ei terapiaan mennä siksi, että se toinen saa vahvistusta ja tukea omalle mieleiselle, mutta toiselle mahdottomalle elämäntavalle.

Eikä silloin narista jos kieltäytyy toistuvasti seksistä yksipuolisesti ja enemmän haluava kumppani valitsee eron.

Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta, lauloi Vainio. Iloisilla ja vitsailevilla ihmisillä seksielämä on kunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas tätä aihetta. Tulin tänne lukemaan kuivarömpsäisten mammojen meisvihaa ja sain mitä tilasin.

Mulla ei kyllä ole kuivaa vaginaa, päätin vaan kasvattaa selkärangan ja lopettaa panopuuna olemisen. Sekä vaginalla ajattelun. Vaikka mies sen takia ottikin eron. Luulin naimisiin mennessä, että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, jotka ovat "niin tyhmiä pihtareita ja kiusaajia yhyy" sitten lopulta, mutta enpäs ollutkaan, oppia ikä kaikki, ei mennyt niinkuin strömssöissä.

Olen palautunut samaan mielentilaan mikä mulla oli lapsena, että seksi on ällöttävää ja sitä hakevat ovat kammottavia ja ällöttäviä ihmisiä joista kannattaa pysyä kaukana. Eli jos multa tulette sitä hakemaan tai yritätte mua siihen painostaa, haukutte hiekkapilluksi tai muutoin yritätte mua panopuuksi saada niin pidän teitä, tiedätte kyllä minä ja nauran puuhillenne ihan syystä.

Voi kuinka surullista lukea.

Kannattaisi mennä johonkin terapiaan, menetät ison osan elämänilosta tuolla katkeruudella ja ällötyksellä.

Vaikka et seksiä koskaan harrastaisikaan, se on sinun oma päätös tietenkin, niin pääsisit tuosta myrkylliseltä ja jostain traumasta tai pahasta tapahtuneesta asiasta kumpuvasta ajatusmallista.

Olisi helpompaa elää kun et näkisi näitä asioita peikkoina tai halveksittuina asioina.

No kyllähän nämä elimenhajuiset ”seksuaaliset olennot” aika surkeita ja halveksittavia ovat.

Jos ei eukko annna, niin sitten vaan kylälle sillä

"kun vierasta käyttää, niin omaansa säästää "

Vierailija kirjoitti:

Jos ei eukko annna, niin sitten vaan kylälle sillä

"kun vierasta käyttää, niin omaansa säästää "

Kyllä, sinun kannattaa hankkia prostituutti. Siihen ammut lastisi niin pärjäät taas hetken. Hyvin pienillä aivoilla toimitaan noin.

Mulla oli kerran sexi pois sekunnin  mielesta, kun putosin talvella avantoon !!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol

lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?

Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.

Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.

Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.

Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.

Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.

Tuo aiempi kirjoittaja viittasi minun viestiini, ja minä en kyllä koskaan sanonut että meillä olisi riidelty tai mökötetty koko ajan. Ei se haluttomuudesta kärsivä parisuhde ole aina jokaisella muullakin tavalla huono.

Ei kokonaan huono, mutta haluttomuus heijastuu parisuhteeseen.

Ei se hyväkään voi olla.

Jos minä en halua itse missään nimessä jotain toisen haluamaa perustarvetta enkä myöskään halua sitä toiselle antaa niin eihän kumpikaan ole silloin onnellinen ja tyytyväinen.

Minua ärsyttäisi kun toinen toistuvasti sitä pyytää tai tiedän alitajuisesti, että minun sitä pitäisi antaa kun kerran tässä kuviossa olen. Vaikka toinen lakkaisi pyytämästä. Ymmärrän, että en voi poimia rusinoita pullasta.

Kumppania ärsyttäisi, loukkaisi, jopa masentaisi kun häneltä evätään ja parisuhteesta puuttuu normaali perustarve.

Miten siinä ihmiset muka voivat hyvin ja avioliitto "on kuitenkin hyvä".

Kierrättekö totuutta sanomalla, ettei se huonokaan ole?

Minusta jos se ei ole hyvä niin se ei ole hyvä.

Hyvän vastakohta on huono, tai ainakin osittain huono, ei sitä millään hyväksi voi vääntää.

Täällä on puhuttu muissa ketjuissa paljon tyytymisestä. Onko se sitten tyytymissuhde.

Aika paljon tekstiä siitä miten sinä ajattelisit, miten sinä toimisit, miten sinä tuntisit. Oletko ajatellut, ettei kaikkien ihmisten mielet toimi samalla tavalla? Jotkut sopeutuvat helpommin sellaisiin tilanteisiin joihin toiset eivät sopeudu. Eikä minulla ole onneksi ollut koskaan sellaista oletusta, että parisuhteen pitäisi olla koko ajan täydellisen hyvä tai muuten pitäisi erota. En olisi sillä mentaliteetilla koskaan perustanut perhettä. Pysyvästi huonoon ja epätyydyttävään suhteeseen en minäkään jäisi, mutta minusta se on ihan okei että suhteeseen mahtuu myös alamäkiä, se oli asia jonka hyväksyin sitoutuessani. Puolison haluttomat vuodet oli alamäki joka satutti ja ahdisti molempia mutta josta selvittiin.

Sitäpaitsi, asia josta ei nykyaikana saisi puhua ilman että leimataan läheisriippuvaiseksi. Mutta onko se sinkkuelämä aina niin täydellistä? Minä elin sitä kymmenen vuotta lapsettomana sinkkuna eikä sekään aina pelkkää juhlaa ollut. Voin kuvitella että yksinhuoltajana vielä vähemmän. Ei parisuhteen tarvitse olla minusta täydellinen, sen tarvitsee olla parempi kuin ne vaihtoehdot. Epätäydellinen parisuhde alamäkineen voi hyvinkin sitä olla, pysyvästi rikkoutunut suhde ei tietenkään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvollisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Pistää silmään nämä "selviytyä" ja "rikkinäinen perhe". Onko nykypäivänä edes paha asia lapsille jos vanhemmat eroavat? Tietty niin että vuoroviikoin on lapset molemmilla.

No kun näin jälkeenpäin nähdään että lapsilla on ehjä ja toimiva perhe ja vanhempien parisuhdeongelmatkin on pitkälti ratkenneet, niin kyllä minä näen sen lapsille(kin) parhaimmaksi ratkaisuksi. Toki meille aikuisillekin. Tietysti joskus peruuttamattomasti hajonneesta suhteesta on fiksuinta erota suosiolla.

Olisi mielenkiintoista tietää miten saitte seksin toimimaan?

Eikö kummallekaan jäänyt mitään negatiivisia tunteita tuosta ajasta?

Eikö velvollisuusseksi "pilannut" jotain teidän väliltänne? Tunnetasolla tai ihan itse asiassa? Eikö kummallekaan tule taantumia tai joku muisto vie tunnelmaa kun olette nyt rakastelleet.

Itse en tuohon kyllä pystynyt. Mikä oli hukassa niin se oli hukassa. Erosin, en olisi saanut samaa tai minulle riittävää tunnetta ym. takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksin ainoa todellinen tarkoitus kautta evoluution on ollut jälkeläisten tuottaminen.

Ihminen vain on tässäkin asiassa itsekäs ja haluaa seksiä nautinnon vuoksi.

Ajatteletko, että muut eläimet harrastavat seksiä, koska haluavat poikasia?

Ajattelen joo. Ja tiedän sen myös. Niillä on kiima-ajat. Ihmisen libido on korkein lisääntymisiässä, ja sen jälkeen se kääntyy laskuun. Syystä. En todellakaan usko mihinkään ”seksuaaliseen olentoon”, se on täyttä paskaa.

Mä en usko sinuun. Mitähän se sun termein kertoo sinun olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään tajua miksi seksi on niin pakkomielle monelle. Kuulostaa joltain kotityöltä sanoa, että pitäisi olla seksiä "joka viikko" tai "joka päivä". Välillä on enemmän, välillä vähemmän ja elämässä on aika paljon muutakin ajateltavaa.

Ymmärtäisin jos sitä ei olisi ollenkaan, mutta kuinka yksinkertaisen ihmisen mieli pyörii jatkuvasti alapään hinkutuksen ympärillä?

Seksinvähättelijät eivät ymmärrä, ettei kyse ole pelkästä seksistä. Seksi on myös läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Missä kunnossa suhde muuten on, jos ei ole halua huolehtia kumppanin tarpeista?

Ja seksuaalinen halu on osa sitä rakkautta ja hyväksyntää jota useimmat meistä kaipaavat. Jos ei kumppani halua kanssani seksiä, niin kyllä minä koen että se miehen ja naisen välinen rakkaus on loppunut ja korvautunut ystävyydellä. Joillekin se riittää, toisille ei. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi ystävän ja kämppiksen pitäisi päästä määräämään toisen seksielämästä. Kun se eroottinen rakkaus on kerran ohi, niin mihin perustuu tarve määrätä ex-rakkaan seksuaalisuudesta?

Eli erektio-ongelmainen mies ei siis enää rakasta vaimoaan ja synnytyskipujen takia nainenkaan ei rakasta miestään, vaikka juuri on tuotettu miehelle rakkauden hedelmä eli lapsi? Aivan käsittämätöntä tuubaa. Osa ihmistä on liian yksinkertaisia parisuhteeseen ja se on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 vuotta yhdessä ja tässä naisnäkökulmasta tärkeitä asioita. Alasti nukkuminen, halailu ja koskettelu päivän mittaan, jalkahieronta, ns. roolileikkejä, seksikkäät alusvaatteet, huumori, kaikista asioista puhuminen. Kun keskinäinen läheisyys on kunnossa, voidaan yhdessä siivota, laittaa ruokaa ym., että päästään petipuuhiin nopeammin.

Kiinnostava kannanotto.

Mietin näitä asioita siltäkin kannalta, että missä on raja petipuuhien ja muun koskettelun välillä? Minä ajattelisin, että yhden rajan näihin asioihin voi luoda toisen kumppanin asettamat kirjoittamattomat säännöt. Säännöt luonnollisesti asettaa se, kenellä on enemmän valtaa suhteessa. Yleensä se on nainen. 

Tästä kirjoitin jo aiemmin pitkän tekstin, mutta käsittelen nyt vähän eri asioita.

En koskaan unohda sitä, kun tällä palstalla joku keski-ikäiseksi mieheksi itseään kuvaileva kirjoitti, että hänen vaimoa ällöttää hänen eli oman miehensä näkeminen alasti, jos ei ole seksituulella. Palstalaiset antoivat tälle kirjoittajalle useamman alapeukun. 

Voi olla, että naisilla kuilu ns.intiimin hellyyden ja muun hellyyden välillä on suurempi, kuin miehillä, mutta tämä asia käsitetään virheellisesti olevan toisinpäin, koska mies neuvottelee naisen luomien sääntöjen kanssa. Nainen voi esim.puhua yhdynnästä halveksivasti "nylkyttämisenä" tai valittaa siitä, että mies kiirehtii liikkeissään, mutta mihin tämä perustuu?

Minun veikkaukseni on, että se perustuu miehen elämänkokemukseen ja mentaaliseen malliin, jonka hän on luonut lukemalla ja kokemalla. Tässä mentaalimallissa naisilla on lyhyitä ajanjaksoja, jolloin he ovat valmiita genitaaliseen intiimiyteen, mutta silloinkin miehen pitää toimia nopeasti ja toistaa tiettyjä liikkeitä. Mies ei saa elehtiä 'naismaisesti', ei saa koskettaa liian varovasti tai kovasti, peniksen pitää olla kova jne. ja kehut menevät pääasiassa naiselle, jolla on vapaammat liikkeet. Miehen malli omasta itsestään on sellainen, että naisella on ristiriitainen suhde miehen vartaloon, sen kiihottavuus on kontekstiriippuvaista ja sen pitää ilmentää toimintaa ja voimakkuutta. Eräässä kiinnostavassa takavuosien Suomi24-keskustelussa mummeli kysyi nuorelta mieheltä, että "luuletko olevasi joku adonis?" kun mies kertoi pistäneensä parisuhteen poikki, kun tyttöystävä oli avautunut siitä, miten "nainen on esteettisempi" ja että hän kiihottuu "tunteista". Yksikään nainen ei kestäisi tuollaista suhdetta, mutta moni mies yrittää coping-keinojen ja mentaaliakrobatian avulla kestää. 

Jos nainen vaatii kiihottumiseen ja genitaalien koskettamisesta saatavaan mielihyvään paljon enemmän lämmittelyä ja pitkää alustavaa tapahtumasarjaa, naiselle voi helposti tulla sellainen kuva, että se on "oikeaa" seksuaalisuutta. Voi myös olla, että huomatessaan miehen olevan erilainen nainen voi tuntea kateutta tai alkaa sanoittaa miehelle omaa todellisuuttaan, jotta mies saataisiin ojennukseen ja muuntamaan seksuaalisuuttaan naismaiseen muottiin. Miehen vaihtoehtoina on joko sopeutua tai olla kokonaan ilman. 

Miehen mentaalimallissa mies voi saada genitaalista hellyyttä ja ihailua (tai vain ensimmäistä) silloin, kun naiselle on tietty mielentila päällä ja siihen yhdistyy naisen hyväily ja orgasmi sekä kiihkeä toiminta. Mies voisi antaa naiselle tuollaista hellyyttä ihan milloin tahansa, mutta nainen ei halua sitä ja saattaa jopa ärsyyntyä siitä. Nainen käsittelee tätä erilaisuutta siten, että mies on erilaisuudessaan väärässä ja olisi profaania tai loukkaavaa tulla miestä vastaan tässä asiassa; nainen voi tuntea, että hänellä on jotain vähemmän (peniskateus voi liittyä tähän kaukaisesti) tai että hän jää jotenkin tappiolle valtataistelussa, jos hän ihailee ja hyväilee miestä ilman piiloutumista tuohon tilapäiseen eläimelliseen kiimatilaan, jossa mies on leijona ja nainen saalis. 

Olipa paljon filosofiaan puettua puppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol

lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.

Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.

Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?

Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.

Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.

Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.

Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.

Jos huomasit aikamuodon, niin ne haluttomat vuodet menivät ohi ja nyt meillä on hyvinvoiva suhde ja seksielämä. Tietysti haluttomuusjakso jätti omat jälkensä, mutta niin olisi jättänyt avioerokin, meidät tuntien vielä suuremmat ja kipeämmät. En tajua teitä joille ero on se helppo ja kivuton patenttiratkaisu kaikkeen.

On iso ero siinä, onko hyvinkin kuiva kausi joka kestää aikansa, mutta normaalisti asiat olleet kunnossa. Vai läpi suhteen samat asemat joissa toinen luopuu osasta itseään ja toinen kokee olonsa ahdistelluksi. Hyvä jos teillä on asia korjautunut!

Ja ei, ero ei ollut helppo tai kivuton, mutta koskaan en palaisi entiseen, lapset on ok ja eksäkin tuntuu onnellisemmalta nykyisessä suhteessaan. T yksi "vaan seksin vuoksi" (eli kaiken mitä tässä pitkässä ketjussa on noussut) eronnut

Juu sori jos ilmaisin vähän jyrkästi. En minäkään avioeroa pattitilanteessa vastusta, muualle ketjuun kirjoitinkin että meidän haluttomien vuosien tahti oli 1-3 kertaa vuodessa ja siihen en enää koskaan palaa. Jos taannutaan pysyvästi tuolle tasolle niin ero on kyllä todennäköisesti meilläkin edessä. Toivon että tämä uudelleen löydetty yhteys kuitenkin kestäisi. Minulle ydinperhe on kuitenkin jonkinasteinen itseisarvo. Ei sellainen, joka kuittaa kaiken, mutta jos pitäisi valita kahden ihan hyvän suhteen välillä niin mieluummin valitsen ihan hyvän suhteen siihen ihmiseen joka on lasteni toinen vanhempi.

Parisuhde ja seksi on yliarvostettua paskaa. Media on yliseksualisoitunutta. Joka paikassa tuputetaan jotain elinten hinkkausta ja lasketaan, mikä on normaalia seksielämää ja mikä ei ja miten sitä voi "piristää". Kaikki kiertyy ihmuien mielihyvän ympärille. Pelkkiä sirkushuveja pitää koko elämä olla, huonoa ei saisi olla mikään. Yäk.