Lue keskustelun säännöt.
Ero seksin takia!
22.01.2022 |
Ei voi olla totta! Mies täräytti kunnon lauantaipommin pikkupäissään! Sanoi että laitetaan lusikat jakoon ja syy se ettei ole riittävästi seksiä! Toki tiedän että mies haluaa enemmän kuin minä ja tunnustan etten oikeastaan välitä enää koko seksistä, mutta kyllä minä ukolle olen yrittänyt välillä antaa vaikka homma maistuu puulle.
Voiko jollekin oikeasti seksi olla niin määräävässä asemassa parisuhteessa että se antaa syyn erota?? Meillä on oikeasti mielestäni hyvä parisuhde, eikä taloudellisestikkaan mene huonosti. Nämä ei tunnu vaikuttavan yhtään mitään jos ei pääse viikottain panemaan.
Kommentit (1009)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oma pippeli noin tärkeä ja pitää mennä pippelin näyttämään suuntaan niin anna mennä vaan 😂 Sori mutta mua naurattaa noi miehet ja naiset (aikuiset) jotka juoksee alapäänsä perässä mutta kai niitä hormoneita on vaikeaa vastustaa.
Ei kannata ottaa vastuuta muista aikuisista kuin itsestäsi, anna sen koiran karata vaan ja elä omaa elämääsi.
Unelman toteutumattomuuden surun läpikäynnin jälkeen tulee taas parempia aikoja. Tsemppiä ❤❤❤❤Sorry, mutta vaikutat miellyttävälle puolisolle.
Nyt en oikein tajunnut että oliko tämä joku sarkastinen heitto vai mikä, mutta ei ole ollutkaan mun tarkoitus olla "miellyttävä" puoliso vaan oma itseni.
Taas näköjään ollaan jossain 1950 luvulla näiden miellyttävä puoliso juttujen kanssa.Tässä on menty jo todella pahasti metsään, jos ajatellaan että kumppanin miellyttäminen on vanhanaikaista. Kyllä se kuule erottelee vielä 2022 vuonnakin ne parit jotka pysyy yhdessä ja ne parit jotka ei pysy. Ja tulee erottelemaan jatkossakin. Ei sellaista parisuhdetta olekaan, joka pysyy pystyssä vaikkei kumppanin hyvä pätkääkään kiinnosta.
No kuka sen päättää mikä "kumppanin hyvä" on? Jos ei itse halua harrastaa seksiä niin se pitää uskaltaa sanoa vaikka puoliso saisikin känkkäränkkä puuskan. Ei ole mun ongelma sun hormonituotanto.
Ja hyvä jos saa känkkäränkkä puuskan, näyttää vaan ettei ole valmis aikuisten väliseen suhteeseen.Voi tietenkin yksipuolisesti päättää olla harrastamatta seksiä se vain pitää sanoa, mieluummin jo heti ennen suhteen aloittamista.
Silloin toinen voi päättää, ettei halua seksitöntä tai miltei seksitöntä elämää tämän ihmisen kanssa.
Nimenomaan aikuistenvälisessä suhteessa oletetaan olevan myös seksiä.
Lapsellinen ja itsekäs on se ihminen joka toista luulee.
Kun seksimieltymykset poikkeavat suuresti ei kannta mennä yhteen.
Samantyyliset ihmiset voivat keskenään sopia ja elää vaikka koko suhteen niin, ettei seksiä ole heillä ikinä.
Mutta silloin sen pitää olla molempien päätös ja molemmat ovat tyytyväisiä päätökseen.Täysin vapaa ja itsekäs ei ihminen saa tai voi olla parisuhteessa, senhän jo sanoo järkikin.
Paitsi jos se on ok molemmille.
Toisen miellyttämine ja huomioonottaminen parisuhteessa vuonna 2022 on ihan eri kuin mateleminen tai alistuminen. Myös sanonta alapään perässä meneminen ja nareskeleminen kuvaa, ettei ymmärrä mitä hyvä rakkauselämä on. Surullista.
Jos ei näitä rakkaussuhteeseen kuuluvia asioita toisistaan erota niin pysyköön yksin. Tai etsiköön samanlaisen kumppanin.Tunneäly on eräs seikka, joka yleensä puuttuu vähemmän älykkäiltä ihmisiltä.
Olen samaa mieltä muissa väittämyksissäsi, paitsi näissä kahdessa:
1) "Nimenomaan aikuistenvälisessä suhteessa oletetaan olevan myös seksiä."
2) "Tunneäly on eräs seikka, joka yleensä puuttuu vähemmän älykkäiltä ihmisiltä."
Kyllä voi monet olettaa myös että ei ole seksiä. Voi olla empaattinen ja tunneälykäs, eli ymmärtää toisen tunteita ja kunnioittaa niitä, vaikka äö olisikin matala.
Seksihalut voi myös vaihdella ajan kanssa, sen takia onkin mun mielestä typerää ajatella alapäällä, mutta jos ei halujaan pysty hallitsemaan niin ei se puolison vastuulla ole.
Ja naureskelen naurettaville asioille, sen saa sitten ihan itse päättää että ottaako itseensä vai käyttääkö tunneälyään ymmärtääkseen miksi asia naurattaa.
Johtopäätös: ap:n ja häntäheikin polku näyttäisi eroavan tässä niin ei muuta kuin kaikkea hyvää molemmille tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se seksi ei tosiaan ole tärkeää, niin miksi ei sitten anneta käydä vieraissa ihan luvalla, kun eihän se seksi merkitse mitään?
Tätä minä olen joka kerta näissä keskusteluissa ihmetellyt ja koskaan en ole järkevää vastausta saanut. Jos ei seksi ole haluttomalle tärkeää, niin miksi kumppanin seksuaalisuuden alistaminen oman määräysvallan alle on kuitenkin niin hemmetin tärkeää ettei siitä sovi edes neuvotella?
Samaa voisi kysyä silloin, kun mies ei halua rakastella kunnolla vaan harrastaa vain pisto ja ravistus -seksiä? Silloin olisi vain oikeus ja kohtuus, että vaimo käy hakemassa orgasminsa muualta.
Hakekoot vaikka molemmat muualta josbei keskenään kiinnosta. Henkilökohtaisesti en kyllä tajua miksi tuollaisessa suhteessa edes ollaan. Minun kysymykseni kohdistui niihin, joiden mielestä seksittömyys on riittämätön syy eroon koska seksin ei pitäisi olla edes tärkeää.
Pitääkö sellainen mies seksiä tärkeänä, joka hakee siitä pelkästään omaa tyydytystään?
Pitää kysyä siltä mieheltä itseltään? Ei kenelläkään ole oikeutta ulkopuolelta tulla määrittelemään, mikä on tai saa olla toiselle ihmiselle tärkeää.
Mutta seksin pitää olla elämän tärkein asia tai on epänormaali ja terapian tarpeessa.
Yleistys, mutta tällainen käsitys nykyajan yliseksualisoituneesta mediasta tulee. Terapiaan vain, jos et halua seksiä yhtä paljon kuin kumppanisi - vaikka tuo kumppani olisi millainen seksiaddikti.
Ei se mikään yleistys ole vaan ketjun väsynein olkinukke. Seksin ei tarvitse olla elämän tärkein asia, harvemmin se on elämän tärkein asia edes sille parisuhteen halukkaammalle osapuolelle. Tämä on kerrottu täällä jo monet kerrat. Ja pienet erot halukkuudessa on ihan helposti yhteensovitettavissa. Mutta silloin kun toinen haluaa pari kertaa vuodessa ja toinen pari kertaa viikossa, niin suhteessa on ongelma. Seksiaddiktit on niitä joiden on pakko saada monta kertaa päivässä. Se, että väsyy ja masentuu jatkuviin torjuntoihin ei ole seksiaddiktiota vaan normaali reaktio ihmisessä joka toivoo parisuhteelta molemminpuolista eroottista rakkautta. Toki ei se harvemmin haluaminenkaan varsinaisesti epänormaalia ole. Mutta jos halut on niin epäsuhdassa että toinen tai molemmat on jatkuvasti onnettomia, niin ei siinä ole oikein vaihtoehtoja kuin terapia, avoin suhde tai ero.
Tuo pari kertaa vuodessa toistuu viesteissä usein. Haluaisin tietää, kuinka monella tyytymättömällä on oikeasti tuollainen tilanne. Itse kuulen välillä kuittailua pihtaamisesta suhteessa, jossa kuitenkin on seksiä 1-2 kertaa viikossa. Että aika eri asioista täällä nyt keskustellaan, eipä ihme että riidaksi menee.
Minulla oli, avioliiton viimeiset 3-5 vuotta. Sitä ennen mentiin kerran/kk tahtia, paitsi että jos niinä päivinä kun vaimoa kenties, ehkä olisi haluttanut, oli riitaa/en ollut siivonnut riittävän hyvin/whatever niin silloin ei ollut seksiä, vaan siirtyi taas kuukaudella jne...Viimeinen reilu vuosi meni niin että rouva ilmoitti että mitä vähemmän, sen parempi. Ymmärrän puhetta, joten seksiä ei ollut. Liitto päättyi eroon, aviovuosia kertyi yli viisitoista, ja yhteisiä vuosia lähes 25.
Ymmärrän tuon, enkä usko että kovinkaan moni ihmettelee, että ero tuli.
Mitenkäs on, onko tilanne sama silloin, kun kumppani haluaisi joka päivä tai vähintään joka toinen, ja toiselle riittäisi 1-2 kertaa viikossa. Onko vika taas vähemmän haluavassa ja hänen syytä hakeutua terapiaan?
Tuohon en osaa vastata, kun suhteissani on ollut 1-2 kertaa viikossa vain aivan alkuaikoina, joten tuo 1-2 kertaa viikossa pitkässä parisuhteessa on ollut vain teoreettinen, tavoittamaton unelma. Itselleni kyllä kerran-pari kertaa viikossa sopisi oikein hyvin, ja olisi suhteessa ollessanikin sopinut oikein hyvin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Vaikka nyt sinkkuna ollessani tunnen joskus yksinäisyyttä ja naisen kaipuuta, se ei ole kuin 10% siitä yksinäisyydestä ja naisen kaipuusta jonka koin avioliittoni viimeisinä vuosina.
Voi että. Ja sitten joku toinen mies on tyytymätön ja katkera, kun saa vain pari kertaa viikossa…
Me olemme olleet yhdessä pian 40 vuotta, ja edelleen meillä on seksiä tuon verran. Ihan alussa oli enemmän, mutta näin on menty jo tosi kauan, ja jatkunee kunnes jommaltakummalta menee kyvyt tai halut.
Joskus olen ajatellut, että oli suunnaton onni löytää kumppani, jolla on samanlainen livido kuin itselläni.
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.
Onko tosiaan niin että seksin puute on hyväksyttävä eron syy naiselle mutta ei miehelle? Jos nainen ei saa niin paljoa seksia kun haluaa niin täällä aina kannustetaan eroon mutta miehen pitäisi tyytyä elämään ilman seksiä jos nainen ei halua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol
lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.
Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?
Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.
Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.
Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.
Jos huomasit aikamuodon, niin ne haluttomat vuodet menivät ohi ja nyt meillä on hyvinvoiva suhde ja seksielämä. Tietysti haluttomuusjakso jätti omat jälkensä, mutta niin olisi jättänyt avioerokin, meidät tuntien vielä suuremmat ja kipeämmät. En tajua teitä joille ero on se helppo ja kivuton patenttiratkaisu kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se seksi ei tosiaan ole tärkeää, niin miksi ei sitten anneta käydä vieraissa ihan luvalla, kun eihän se seksi merkitse mitään?
Tätä minä olen joka kerta näissä keskusteluissa ihmetellyt ja koskaan en ole järkevää vastausta saanut. Jos ei seksi ole haluttomalle tärkeää, niin miksi kumppanin seksuaalisuuden alistaminen oman määräysvallan alle on kuitenkin niin hemmetin tärkeää ettei siitä sovi edes neuvotella?
Samaa voisi kysyä silloin, kun mies ei halua rakastella kunnolla vaan harrastaa vain pisto ja ravistus -seksiä? Silloin olisi vain oikeus ja kohtuus, että vaimo käy hakemassa orgasminsa muualta.
Hakekoot vaikka molemmat muualta josbei keskenään kiinnosta. Henkilökohtaisesti en kyllä tajua miksi tuollaisessa suhteessa edes ollaan. Minun kysymykseni kohdistui niihin, joiden mielestä seksittömyys on riittämätön syy eroon koska seksin ei pitäisi olla edes tärkeää.
Pitääkö sellainen mies seksiä tärkeänä, joka hakee siitä pelkästään omaa tyydytystään?
Pitää kysyä siltä mieheltä itseltään? Ei kenelläkään ole oikeutta ulkopuolelta tulla määrittelemään, mikä on tai saa olla toiselle ihmiselle tärkeää.
Mutta seksin pitää olla elämän tärkein asia tai on epänormaali ja terapian tarpeessa.
Yleistys, mutta tällainen käsitys nykyajan yliseksualisoituneesta mediasta tulee. Terapiaan vain, jos et halua seksiä yhtä paljon kuin kumppanisi - vaikka tuo kumppani olisi millainen seksiaddikti.
Ei se mikään yleistys ole vaan ketjun väsynein olkinukke. Seksin ei tarvitse olla elämän tärkein asia, harvemmin se on elämän tärkein asia edes sille parisuhteen halukkaammalle osapuolelle. Tämä on kerrottu täällä jo monet kerrat. Ja pienet erot halukkuudessa on ihan helposti yhteensovitettavissa. Mutta silloin kun toinen haluaa pari kertaa vuodessa ja toinen pari kertaa viikossa, niin suhteessa on ongelma. Seksiaddiktit on niitä joiden on pakko saada monta kertaa päivässä. Se, että väsyy ja masentuu jatkuviin torjuntoihin ei ole seksiaddiktiota vaan normaali reaktio ihmisessä joka toivoo parisuhteelta molemminpuolista eroottista rakkautta. Toki ei se harvemmin haluaminenkaan varsinaisesti epänormaalia ole. Mutta jos halut on niin epäsuhdassa että toinen tai molemmat on jatkuvasti onnettomia, niin ei siinä ole oikein vaihtoehtoja kuin terapia, avoin suhde tai ero.
Tuo pari kertaa vuodessa toistuu viesteissä usein. Haluaisin tietää, kuinka monella tyytymättömällä on oikeasti tuollainen tilanne. Itse kuulen välillä kuittailua pihtaamisesta suhteessa, jossa kuitenkin on seksiä 1-2 kertaa viikossa. Että aika eri asioista täällä nyt keskustellaan, eipä ihme että riidaksi menee.
Minulla oli, avioliiton viimeiset 3-5 vuotta. Sitä ennen mentiin kerran/kk tahtia, paitsi että jos niinä päivinä kun vaimoa kenties, ehkä olisi haluttanut, oli riitaa/en ollut siivonnut riittävän hyvin/whatever niin silloin ei ollut seksiä, vaan siirtyi taas kuukaudella jne...Viimeinen reilu vuosi meni niin että rouva ilmoitti että mitä vähemmän, sen parempi. Ymmärrän puhetta, joten seksiä ei ollut. Liitto päättyi eroon, aviovuosia kertyi yli viisitoista, ja yhteisiä vuosia lähes 25.
Ymmärrän tuon, enkä usko että kovinkaan moni ihmettelee, että ero tuli.
Mitenkäs on, onko tilanne sama silloin, kun kumppani haluaisi joka päivä tai vähintään joka toinen, ja toiselle riittäisi 1-2 kertaa viikossa. Onko vika taas vähemmän haluavassa ja hänen syytä hakeutua terapiaan?
Onko kukaan täällä väittänyt, että vain 1-2 kertaa viikossa haluaminen on syy hakeutua terapiaan??? Jos sinun kumppanisi sanoo noin ja haukkuu sinua vielä pihtariksi, niin minä suosittelen kyllä oikeasti terapiaa mutta ihan muista syistä kuin luulet. Ehkä terapeutti auttaisi sinua tunnistamaan henkisen väkivallan ja irtautumaan sairaasta suhteesta.
Muutamakin mies tässäkin ketjussa on väittänyt. On siis henkistä väkivaltaa, jos syyllistää kumppania, joka haluaa vähemmän… Missä menee raja? Kenen halun määrä on oikea?
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.
Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol
lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.
Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?
Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.
Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.
Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.
Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksittömyys oli yksi syy eroon.
Ei ole suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Jos on, niin jossain on vikaa ja kannattaa työstää ongelmiaan vaikka terapiassa.
Silloin ei narista, jos toinen päättää lähteä vähäisen seksin takia. On myös ihmisiä, jotka haluavat seksiä paljon. Mihinkää terapiaan on turha mennä sen takia, jos toinen ei halua seksiä ja seksiä haluava joutuisi lopettaa seksin ja sama toistepäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on oma pippeli noin tärkeä ja pitää mennä pippelin näyttämään suuntaan niin anna mennä vaan 😂 Sori mutta mua naurattaa noi miehet ja naiset (aikuiset) jotka juoksee alapäänsä perässä mutta kai niitä hormoneita on vaikeaa vastustaa.
Ei kannata ottaa vastuuta muista aikuisista kuin itsestäsi, anna sen koiran karata vaan ja elä omaa elämääsi.
Unelman toteutumattomuuden surun läpikäynnin jälkeen tulee taas parempia aikoja. Tsemppiä ❤❤❤❤Sorry, mutta vaikutat miellyttävälle puolisolle.
Nyt en oikein tajunnut että oliko tämä joku sarkastinen heitto vai mikä, mutta ei ole ollutkaan mun tarkoitus olla "miellyttävä" puoliso vaan oma itseni.
Taas näköjään ollaan jossain 1950 luvulla näiden miellyttävä puoliso juttujen kanssa.Tässä on menty jo todella pahasti metsään, jos ajatellaan että kumppanin miellyttäminen on vanhanaikaista. Kyllä se kuule erottelee vielä 2022 vuonnakin ne parit jotka pysyy yhdessä ja ne parit jotka ei pysy. Ja tulee erottelemaan jatkossakin. Ei sellaista parisuhdetta olekaan, joka pysyy pystyssä vaikkei kumppanin hyvä pätkääkään kiinnosta.
No kuka sen päättää mikä "kumppanin hyvä" on? Jos ei itse halua harrastaa seksiä niin se pitää uskaltaa sanoa vaikka puoliso saisikin känkkäränkkä puuskan. Ei ole mun ongelma sun hormonituotanto.
Ja hyvä jos saa känkkäränkkä puuskan, näyttää vaan ettei ole valmis aikuisten väliseen suhteeseen.Voi tietenkin yksipuolisesti päättää olla harrastamatta seksiä se vain pitää sanoa, mieluummin jo heti ennen suhteen aloittamista.
Silloin toinen voi päättää, ettei halua seksitöntä tai miltei seksitöntä elämää tämän ihmisen kanssa.
Nimenomaan aikuistenvälisessä suhteessa oletetaan olevan myös seksiä.
Lapsellinen ja itsekäs on se ihminen joka toista luulee.
Kun seksimieltymykset poikkeavat suuresti ei kannta mennä yhteen.
Samantyyliset ihmiset voivat keskenään sopia ja elää vaikka koko suhteen niin, ettei seksiä ole heillä ikinä.
Mutta silloin sen pitää olla molempien päätös ja molemmat ovat tyytyväisiä päätökseen.Täysin vapaa ja itsekäs ei ihminen saa tai voi olla parisuhteessa, senhän jo sanoo järkikin.
Paitsi jos se on ok molemmille.
Toisen miellyttämine ja huomioonottaminen parisuhteessa vuonna 2022 on ihan eri kuin mateleminen tai alistuminen. Myös sanonta alapään perässä meneminen ja nareskeleminen kuvaa, ettei ymmärrä mitä hyvä rakkauselämä on. Surullista.
Jos ei näitä rakkaussuhteeseen kuuluvia asioita toisistaan erota niin pysyköön yksin. Tai etsiköön samanlaisen kumppanin.Tunneäly on eräs seikka, joka yleensä puuttuu vähemmän älykkäiltä ihmisiltä.
Olen samaa mieltä muissa väittämyksissäsi, paitsi näissä kahdessa:
1) "Nimenomaan aikuistenvälisessä suhteessa oletetaan olevan myös seksiä."
2) "Tunneäly on eräs seikka, joka yleensä puuttuu vähemmän älykkäiltä ihmisiltä."Kyllä voi monet olettaa myös että ei ole seksiä. Voi olla empaattinen ja tunneälykäs, eli ymmärtää toisen tunteita ja kunnioittaa niitä, vaikka äö olisikin matala.
Seksihalut voi myös vaihdella ajan kanssa, sen takia onkin mun mielestä typerää ajatella alapäällä, mutta jos ei halujaan pysty hallitsemaan niin ei se puolison vastuulla ole.
Ja naureskelen naurettaville asioille, sen saa sitten ihan itse päättää että ottaako itseensä vai käyttääkö tunneälyään ymmärtääkseen miksi asia naurattaa.
Johtopäätös: ap:n ja häntäheikin polku näyttäisi eroavan tässä niin ei muuta kuin kaikkea hyvää molemmille tästä eteenpäin.
Sorry, mutta edelleen kirjoituksesi vahvistaa, että "tunneäly on eräs seikka, joka yleensä puuttuu vähemmän älykkäiltä ihmisiltä".
Tämä on minun mielipiteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksittömyys oli yksi syy eroon.
Ei ole suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Jos on, niin jossain on vikaa ja kannattaa työstää ongelmiaan vaikka terapiassa.
Silloin ei narista, jos toinen päättää lähteä vähäisen seksin takia. On myös ihmisiä, jotka haluavat seksiä paljon. Mihinkää terapiaan on turha mennä sen takia, jos toinen ei halua seksiä ja seksiä haluava joutuisi lopettaa seksin ja sama toistepäin.
Jos on jatkuvasti alapäätouhut aikuisella mielessä, niin se on jarrun paikka psykiatrilta. Oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahempaa kuin seksin puute on se, että kumppani ryhtyy seksiin miellyttääkseen. Itse olisin ainakin mieluummin kokonaan ilman kuin harrastaisin seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vain velvol
lisuus tai keino pitää suhde kasassa. Seksi, jota molemmat osapuolet intohimoisesti haluavat, on parasta ikinä.Olen kyllä osittain eri mieltä. Velvollisuusseksi on surullista ja rikkoo myös sitä vastaanottajaa, mutta rehellisesti epäilen ettemme olisi puolison kanssa selvinneet hänen haluttomista vuosistaan jos ne olisi olleet täysselibaattia. Velvollisuusseksi harvakseltaan piti liiton pystyssä. Ei sitä toki sellaiseksi nimitetty, mutta onhan se selvä mistä on kyse, kun sadannen torjunnan päätteeksi tulee taas riita ja samana tai seuraavana iltana kumppani tekee "yllättäen" aloitteen. Tyhjä olo siitä jäi, mutta ilman näitä myönnytyksiä oltaisiin varmasti erottu ja lapsilla olisi rikkinäinen perhe.
Mieluummin siis molemmat aikuiset rikki kuin lapsilla rikkinäinen perhe? Tajuatko ristiriidan?
Lapsilla ei ollut silloinkaan ehjää perhettä koska velvollisuusseksi rikkoo niin saajan kuin antajan.
Se heijastuu kyllä suhteeseen ja suhteen tunnelmaan jne.Eräs mies sanoi minulle, että kai hän teki väärin lapsilleen kun ei eronnut aikoinaan kylmästä avioliitosta. Kun antoi ehkä silloin väärän parisuhteen mallin lapsilleen.
Sanoi suoraan, että kyllä lapset sen vaistosivat. Heillä ei edes halailtu tai näytetty muutakaan läheisyyttä.Miksi ihmiset pelkäävät vieläkin tätä rikkinäistä perhettä? Jotenkin aivan antiikkinen ajattelumalli. Parempi olisi että molemmat vanhemmat asuisivat omillaan ja lapset vuorottelisivat, kuin se että vanhemmat mököttää/riitelee koko ajan! Sehän se traumatisoi enemmän kuin ero. Tietty jos toinen vanhemmista hylkäisi lapset olisi pahempi. Ehkä ne lapsetkin saattaa hylätä jos on pitkään kituuttaa huonossa suhteessa ja lopulta ei vaan kestä enää.
Tuo aiempi kirjoittaja viittasi minun viestiini, ja minä en kyllä koskaan sanonut että meillä olisi riidelty tai mökötetty koko ajan. Ei se haluttomuudesta kärsivä parisuhde ole aina jokaisella muullakin tavalla huono.
Vierailija kirjoitti:
Tässä puhutaan taas vähintään kahdesta eri asiasta:
- siitä että seksiä on (lähes) viikottain tai useamminkin, mutta toinen tahtoisi enemmän ja
- siitä, että seksiä on 1-2 kertaa vuodessa tai ei ollenkaan.Miten monella oikeasti on se tilanne, että seksiä
a) ei ole ollenkaan?
b) on vain 1-2 kertaa kuussa?
c) on kerran kuussa tai harvemmin?
d) ei ole ollenkaan?Selkeyttäisi keskustelua, kun tietäisi, mistä puhutaan.
Edellisestä kerrasta yli vuosi vai kaksi? Vastaan d.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksittömyys oli yksi syy eroon.
Ei ole suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Jos on, niin jossain on vikaa ja kannattaa työstää ongelmiaan vaikka terapiassa.
Silloin ei narista, jos toinen päättää lähteä vähäisen seksin takia. On myös ihmisiä, jotka haluavat seksiä paljon. Mihinkää terapiaan on turha mennä sen takia, jos toinen ei halua seksiä ja seksiä haluava joutuisi lopettaa seksin ja sama toistepäin.
Tämä niin totta. Ei terapiaan mennä siksi, että se toinen saa vahvistusta ja tukea omalle mieleiselle, mutta toiselle mahdottomalle elämäntavalle.
Eikä silloin narista jos kieltäytyy toistuvasti seksistä yksipuolisesti ja enemmän haluava kumppani valitsee eron.
Onhan nuo tialsto netissä. 2-3 krt viikossa linee normaali jos sellaista on. Teillä ei käytännössä ole seksiaktia siis lainkaan. Eron minäkin ottaisin naisena ettei tarvitsisi pettää. Lääkäreitäkin on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Seksin ainoa todellinen tarkoitus kautta evoluution on ollut jälkeläisten tuottaminen.
Ihminen vain on tässäkin asiassa itsekäs ja haluaa seksiä nautinnon vuoksi.
Ajatteletko, että muut eläimet harrastavat seksiä, koska haluavat poikasia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on mennyt metsään ja on pielessä aikuisella ihmisellä, joka naureskelee ja halveksii omaa kumppaniaan tai yleensä ihmisten normaaleja seksuaalisia tarpeita.
Jopa ylentää ja ylevöi omaa ajatusmaailmaansa.
Ajatelkaa, jos teillä jostain ihmeellisestä syystä tai syntytavasta on maailmaan putkahtanut, omia lapsianne. Minkälaisen mallin ja kuvan he saavat rakastelusta tai parisuhteesta.Seksuaalisuus on täysin ylikorostettua nykyään, kuten parisuhteetkin - ydinperheistä puhumattakaan. Omilleni opetin, että seksuaalisuutta on yhtä montaa sorttia kuin ihmistäkin, eikä se ole mikään maailman tärkein asia, siitä on vain tehty sellainen.
Ehkä kannattaisi opettaa sekin, että sinä tai lapsesi ette voi määritellä muiden puolesta mikä on heille tärkeää. Jos se seksuaalisuus on jonkun ihmisen elämässä tärkeä voimavara niin silloin se on sitä, ihan turha yrittää mitätöidä väittämällä ettei se sitä ole tai että "siitä on vaan tehty sellainen". Seksuaaliset ihmiset on yleensä sitä ihan luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Yli 40 vuotta yhdessä ja tässä naisnäkökulmasta tärkeitä asioita. Alasti nukkuminen, halailu ja koskettelu päivän mittaan, jalkahieronta, ns. roolileikkejä, seksikkäät alusvaatteet, huumori, kaikista asioista puhuminen. Kun keskinäinen läheisyys on kunnossa, voidaan yhdessä siivota, laittaa ruokaa ym., että päästään petipuuhiin nopeammin.
Kiinnostava kannanotto.
Mietin näitä asioita siltäkin kannalta, että missä on raja petipuuhien ja muun koskettelun välillä? Minä ajattelisin, että yhden rajan näihin asioihin voi luoda toisen kumppanin asettamat kirjoittamattomat säännöt. Säännöt luonnollisesti asettaa se, kenellä on enemmän valtaa suhteessa. Yleensä se on nainen.
Tästä kirjoitin jo aiemmin pitkän tekstin, mutta käsittelen nyt vähän eri asioita.
En koskaan unohda sitä, kun tällä palstalla joku keski-ikäiseksi mieheksi itseään kuvaileva kirjoitti, että hänen vaimoa ällöttää hänen eli oman miehensä näkeminen alasti, jos ei ole seksituulella. Palstalaiset antoivat tälle kirjoittajalle useamman alapeukun.
Voi olla, että naisilla kuilu ns.intiimin hellyyden ja muun hellyyden välillä on suurempi, kuin miehillä, mutta tämä asia käsitetään virheellisesti olevan toisinpäin, koska mies neuvottelee naisen luomien sääntöjen kanssa. Nainen voi esim.puhua yhdynnästä halveksivasti "nylkyttämisenä" tai valittaa siitä, että mies kiirehtii liikkeissään, mutta mihin tämä perustuu?
Minun veikkaukseni on, että se perustuu miehen elämänkokemukseen ja mentaaliseen malliin, jonka hän on luonut lukemalla ja kokemalla. Tässä mentaalimallissa naisilla on lyhyitä ajanjaksoja, jolloin he ovat valmiita genitaaliseen intiimiyteen, mutta silloinkin miehen pitää toimia nopeasti ja toistaa tiettyjä liikkeitä. Mies ei saa elehtiä 'naismaisesti', ei saa koskettaa liian varovasti tai kovasti, peniksen pitää olla kova jne. ja kehut menevät pääasiassa naiselle, jolla on vapaammat liikkeet. Miehen malli omasta itsestään on sellainen, että naisella on ristiriitainen suhde miehen vartaloon, sen kiihottavuus on kontekstiriippuvaista ja sen pitää ilmentää toimintaa ja voimakkuutta. Eräässä kiinnostavassa takavuosien Suomi24-keskustelussa mummeli kysyi nuorelta mieheltä, että "luuletko olevasi joku adonis?" kun mies kertoi pistäneensä parisuhteen poikki, kun tyttöystävä oli avautunut siitä, miten "nainen on esteettisempi" ja että hän kiihottuu "tunteista". Yksikään nainen ei kestäisi tuollaista suhdetta, mutta moni mies yrittää coping-keinojen ja mentaaliakrobatian avulla kestää.
Jos nainen vaatii kiihottumiseen ja genitaalien koskettamisesta saatavaan mielihyvään paljon enemmän lämmittelyä ja pitkää alustavaa tapahtumasarjaa, naiselle voi helposti tulla sellainen kuva, että se on "oikeaa" seksuaalisuutta. Voi myös olla, että huomatessaan miehen olevan erilainen nainen voi tuntea kateutta tai alkaa sanoittaa miehelle omaa todellisuuttaan, jotta mies saataisiin ojennukseen ja muuntamaan seksuaalisuuttaan naismaiseen muottiin. Miehen vaihtoehtoina on joko sopeutua tai olla kokonaan ilman.
Miehen mentaalimallissa mies voi saada genitaalista hellyyttä ja ihailua (tai vain ensimmäistä) silloin, kun naiselle on tietty mielentila päällä ja siihen yhdistyy naisen hyväily ja orgasmi sekä kiihkeä toiminta. Mies voisi antaa naiselle tuollaista hellyyttä ihan milloin tahansa, mutta nainen ei halua sitä ja saattaa jopa ärsyyntyä siitä. Nainen käsittelee tätä erilaisuutta siten, että mies on erilaisuudessaan väärässä ja olisi profaania tai loukkaavaa tulla miestä vastaan tässä asiassa; nainen voi tuntea, että hänellä on jotain vähemmän (peniskateus voi liittyä tähän kaukaisesti) tai että hän jää jotenkin tappiolle valtataistelussa, jos hän ihailee ja hyväilee miestä ilman piiloutumista tuohon tilapäiseen eläimelliseen kiimatilaan, jossa mies on leijona ja nainen saalis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksittömyys oli yksi syy eroon.
Ei ole suurimmalle osalle ihmiskunnasta. Jos on, niin jossain on vikaa ja kannattaa työstää ongelmiaan vaikka terapiassa.
Silloin ei narista, jos toinen päättää lähteä vähäisen seksin takia. On myös ihmisiä, jotka haluavat seksiä paljon. Mihinkää terapiaan on turha mennä sen takia, jos toinen ei halua seksiä ja seksiä haluava joutuisi lopettaa seksin ja sama toistepäin.
Jos on jatkuvasti alapäätouhut aikuisella mielessä, niin se on jarrun paikka psykiatrilta. Oikeasti.
Miksi? Jos jotkut tykkää ja nauttii niistä alapääjutuista, miten se on sinulta pois? Ota toinen aseksuaali ja anna meidän muiden rauhassa miettiä niitä ällöjä alapääjuttujamme.
No kun näin jälkeenpäin nähdään että lapsilla on ehjä ja toimiva perhe ja vanhempien parisuhdeongelmatkin on pitkälti ratkenneet, niin kyllä minä näen sen lapsille(kin) parhaimmaksi ratkaisuksi. Toki meille aikuisillekin. Tietysti joskus peruuttamattomasti hajonneesta suhteesta on fiksuinta erota suosiolla.