Lue keskustelun säännöt.
Hesarin juttu köyhyysloukkuun vajonneesta amerikkalaisperheestä
22.01.2022 |
Vaimo korosti, että he ovat tehneet kaiken oikein, mikä kuvastaa amerikkalaisen yhteiskunnan ajatusta siitä, että olet onnesi seppä. Mutta kun se ei toimi. Perheen perustaminen hyvin nuorena, uskonnolliset käsitykset, monta lasta, koulutuksen puute, puolisovalinta.... Jos omassakin perheessä oli monta lasta, ei perittykään varallisuus riitä maksamaan miehenkin opintovelkoja.
Mutta tuokin perhe pärjäisi Suomessa ihan hyvin. Amerikkalainen yhteiskunta pyöriin halpatyövoimalla, joka hyödyntää perheen kaltaisten elämäntilannetta. Toivottavasti perheenäidin uusi koulutus auttaa tilanteessa ja nainen saa töitä, vaikka työkokemusta ei ole nuorempien kokeneempien rinnalla. Ahdistava tilanne todella. Vielä kun lapsia on tehty noin monta, ahdistaa varmasti sekin, ettei heitä ole mahdollisuuksia kouluttaa ja he putoavat samaan loukkuun.
Jutussa jäi kertomatta oliko mies varakkaasta perheestä niin kuin vaimo. Kummallekaan ei oltu opetettu riittäviä taloustaitoja kotona, mikä oli kummallista sikäli, että miehen eka ammatti oli talousalalta. Ajatuksia herättävä juttu joka tapauksessa.
Ja toi palstankin jutut mieleen sikäli, että tuo yhteiskuntamalli edellyttää, että nainen onnistuu parinvalinnassa ts, valitsee hyvässä ammatissa toimivan miehen. Varallisuus ja vakaus sekä korkea äo.
Kommentit (329)
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen juttu.
Kuulosti ihan propagandalta.Amerikkalaisittain ovat ehkä köyhiä, mutta Suomessa olisivat ihan keskivertoporukkaa. Lainojen ja työttömyyden kanssa täällä Ihmiset taistelevat. Yliopistostakin valmistutaan pienipalkkaiseen pätkätyöhön.
Sitä perheen äitiä verrattiin suomalaiseen hoitovapaalla olevaan äitiin ja annettiin ymmärtää ettei Suomessa kukaan joudu hoitovapaalla ollessaan tekemään töitä, niinkuin tuo äiti on tehnyt. Hän oli mm. auttanut naapuruston lapsia läksyissä ja tehnyt satunnaisesti jotain osa-aikatöitä.
Eihän täällä suurimmalla osalla ole edes taloudellista mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle
Jutussa sanottiin, että perhe ei ole köyhä. Juttu kokonaisuudessaan oli hyvin sekava, eikä siitä löytynyt sitä ns. punaista lankaa. Isoja raha-summia lueteltiin, mutta tuloista, veroista ja säästöistä ei oikein saanut selkeää kuvaa. Maito on kalliimpaa kuin bensa. Miten he ovat saaneet asuntolainaa, vaikka tuntuvat olevan vaikeassa tilanteessa? Eivätkö he osaa käyttää rahaa, kun on aina totuttu, että sitä on. Töitä kuitenkin tehdään ja vaikka kuinka paljon, mutta eikö palkkaa tule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jutsuta jäi hieman surullinen kuva, perheen äiti oli tavallaan luovuttanut. Ehkä luin rivien välistä jotain, mitä siellä ei ollutkaan.
Minulla on vastaavanlaisia tuttavia Usassa, Seattlen lähellä tuttavapariskunta. Heillä tosin ei kummallakaan ollut rikkaita vanhempia, ja aika varhain jo ennen varsinaisesti perheen perustamista totesivat, että heillä ei ole varaa kaikkeen, jos haluavat lapsia ja lapsille hyvä koulutuksen. Heille todellakin tuli edullisemmaksi se, että perheen äiti jäi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, mutta hänen asenteensa on kyllä erilainen mikä tuo jutun perheen äidillä. Tuttavaperheessä ei todellakaan myytäisi veriplasmaa grillin hankkimiseksi!!! Lapset ovat kaikki yliopistossa tai menossa sinne, stipendien avulla enimmäkseen. Se stipendien hankkiminenkin on aika lailla täyspäivästä työtä jossain vaiheessa, ja niihin liittyy erilaisia vaatimuksia mm. vapaaehtoistyöstä, opintomenestyksestä, ainevalinnoista jne. Raportointi stipendeistä on aika työlästä.
Itse kävin 90-luvulla yliopiston, koulutuksella jossa on aina, myös lama-aikaan, töitä. Olin todella onnekas, kun sain kesätöitä ja palkalliset harjoittelut koko opiskeluajakseni, samoin lukioaikana tein kaikki kesät töitä. En ottanut penniäkään opintolainaa, siinähän oli silloin kevyt 20% korkokin. Opiskeluaikana sitten ostin asunnon, asuntolainassahan oli vain 17,5% korko, nousihan sekin 19% sitten hetkeksi. Happy days.
Joa tuohon asuntolainan päälle olisi ollut vielä edes muutama kymmenen tuhatta opintolainaa, niin olisi ollut kyllä todella tiukkaa.
Usassahan luottokortti on oikeastaan pakko olla, kaikki pyörii luottokelpoisuuden ympärillä, ja sitä luottokelpoisuutta ei kerry, jos ei ole luottoa, jota maksaa pois. Jos ei ole luottokorttivelkaa, on epäilyttävä. Voi jäädä saamatta asuntolaina, voi jopa jäädä saamatta työpaikka. On normaalimpaa olla pari kolme luottokorttia ja niillä jokaisella muutama tonni velkaa, kuin se, että on vain yksi kortti, jolle tehdyt ostokset maksaa aina kuun vaihtuessa pois kerralla.
Tämä oli vähän outoa, että vasta nyt on hankittu (vai saatu) luottokortit. Kun muutimme maahan, niin ensimmäisen talousneuvon saimme, että kannattaa hankkia luottokortti, autolainaa tms., jotta luotto- ja maksuhistoriaa alkaa kertymään. Ilman niitä ei onnistu lainan saaminen kovin helposti. Olisiko tällä perheellä taustalla huono luottohistoria, jopa konkurssi, koska nyt vasta on saatu asuntolaina, luottokortit ym. Nuo opintolainat tuntuvat hieman oudoilta, että niitä lisää otetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen juttu.
Kuulosti ihan propagandalta.Amerikkalaisittain ovat ehkä köyhiä, mutta Suomessa olisivat ihan keskivertoporukkaa. Lainojen ja työttömyyden kanssa täällä Ihmiset taistelevat. Yliopistostakin valmistutaan pienipalkkaiseen pätkätyöhön.
Sitä perheen äitiä verrattiin suomalaiseen hoitovapaalla olevaan äitiin ja annettiin ymmärtää ettei Suomessa kukaan joudu hoitovapaalla ollessaan tekemään töitä, niinkuin tuo äiti on tehnyt. Hän oli mm. auttanut naapuruston lapsia läksyissä ja tehnyt satunnaisesti jotain osa-aikatöitä.
Eihän täällä suurimmalla osalla ole edes taloudellista mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle
Jutussa sanottiin, että perhe ei ole köyhä. Juttu kokonaisuudessaan oli hyvin sekava, eikä siitä löytynyt sitä ns. punaista lankaa. Isoja raha-summia lueteltiin, mutta tuloista, veroista ja säästöistä ei oikein saanut selkeää kuvaa. Maito on kalliimpaa kuin bensa. Miten he ovat saaneet asuntolainaa, vaikka tuntuvat olevan vaikeassa tilanteessa? Eivätkö he osaa käyttää rahaa, kun on aina totuttu, että sitä on. Töitä kuitenkin tehdään ja vaikka kuinka paljon, mutta eikö palkkaa tule?
Minusta kuvio oli varsin selvä. Heillä oli isot opintolainat ja kovat korot, ja he itsekin kertoivat sen olevan ongelmiensa alkujuuri. Aiemmin on tehty amerikkalaisesta rannikoiden keskiluokasta juttuja, joissa kauhistellaan asumisen hintoja metropolialueilla. Tässä oli mielestäni mielenkiintoisesti avattu tilannetta Kansasissa, missä asunnot ovat todella edullisia ja varmaan palkatkin pienempiä kuin metropoleissa, mutta opinnot silti kalliita.
Itse olisin kaivannut lisätietoa Daniellen vanhempien valinnoista. Heillä oli rahaa muttei kuitenkaan yliopistorahastoa lapselleen. Isä kuoli varhain, ja tämän jälkeen äiti jatkoi kotiäitinä oloa ja leveä elämä jatkui. Käyttikö Daniellen äiti koko henkivakuutuksen Euroopan-matkoihin ja kivoihin harrastuksiin, vaikka Daniellella oli jo muutaman vuoden päästä college edessä?
Varmasti leskenä on monenlaista jaksamisongelmaa, ja jos Daniellellakin oli katoliseen tapaan monta sisarusta, on ihan ymmärrettävää, ettei äiti mennyt töihin. Mutta silti hyvin outoa, että sama tuhlailevainen elintaso jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, kaikki ei ole opiskelleet tällä kermaperseaikakaudella, vaan opintotuesta oli paljon suurempi osa lainaa ja opintoraha taas lähes taskurahan luokkaa. Eikä mistään hyvityksestä tietoakaan.
Kermaperseaikakaudella? Just katoin niin maksimiopintotuki 355 euroa. Eipä tuo suhteessa ole kovin paljoa noussut omista opiskeluajoista. Lisäksi opiskelu on muuttunut koko ajan entistä enemmän lainapainotteiseksi.
Nykyään saa myös yleistä asumistukea opiskelijana. Ennen sai vaan asumislisää, joka oli paljon pienempi tuki. On opintolainavähennykset ja -hyvitykset, joita ei omana aikanani maisteriksi opiskellessa ollut vielä.
Mun opiskeluaikana opintoraha oli alussa todella vähän; muistan itsekin olleeni mukana opsikeljajärjestön tilaisuudessa, jossa kerrottiin kuin opintoraha ei ole noussut jotain 15 vuoteen ja puuhattiin mielenosoituksia asiasta. Opintoraha silloin alkuaikoina oli jotain alle 100 euron luokkaa markoissa. Onneksi saatiin sitä nostettua puolella, mutta hallitus muuttikin se sitten verolliseksi. Hauskinta oli että ei mennyt kauaa tuen nostamisesta, kun tuli Ahon hallitus ja taas leikattiin opintorahaa ja asumislisääkin heikennettiin, se korvausprosentti taisi olla niin että vuokrasta piti maksaa yli 30% siitä opintorahasta. Mäkin jouduin asumaan mahdollisimman halvassa 10 neliön kämpässä. Mullakin piti yhtäkkiä olla myös useampi osa-aikatyö että selvisi pelkällä opintorahalla, kun siitä suurempi osa alkoi mennä vuokraan.
Ennen opintolainan oli myöntänyt erillinen opintotukilautakunta tms. Heidän kanssaan korko oli maltillinen. Mun aikana sitten yhtäkkiä opintolaina muutettiin markkinakorkoiseksi ja sitä piti hakea pankista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesari on alennustilassa. Jutut ovat tällaisia agendatarinoita, mielipidekirjoituksia, kolumneja, analyyseja ties mitä toimittajien omia mielipiteitä. Tärkein ansio on saada omalta viiteryhmältä hyväksyvää hyminää.
Agenda? Jo pitkään on tiedetty, että keskiluokka on kurjistumassa ja kuihtumassa. Sama kehitys on myös Suomessa. Itseäni 25 vanhemmalla enollani oli sama ammatti kuin minulle. Hänen elintasonsa oli erinomainen. Minulla ok. , muttei voi edes verrata häneen.
Aivan. USA:ssa tuo kehitys alkoi aikaisemmin. Vielä jonnekin 80-luvulle saattoi siellä duunarikin tienata normitöissä niin että osti omakotitalon ja usein niin että mies pystyi elättämään talon lisäksi koko perheen. Kotona oli kaikki välineet ja vempeleet, kaksi autoa jne. Usein jäi säästöjäkin, joilla lapset pääsivät parempaan koulutukseen.
Nyt tuollaisessa perheessä kasvaneet lapset voivat kuitenkin olla isäänsä paremmin koulutettuja, mutta asuvat jossain vuokrakämpässä ja keskimäärin elintaso on heikompi.
Ja duunarien asema koko USA:ssa on romahtanut samoin keskiluokan asema on nakertumassa koko ajan. USA:ssa on kokonaisia kaupunkeja joissa kaikenlainen kehitys on lakannut kun siellä toimineet muutamat tehtaat ovat lopettaneet.
Mulle tulee mieleen se vanha Bruce Springsteenin biisi River, siinähän kerrotaan tuosta muutoksesta kahden nuoren rakastavaisen tarinan kautta (ilmeisesti Brucen siskon tositarina). Tyttöystävä tulee raskaaksi, naimisiin on pakko mennä, ja sitten 19-vuotiaan nuoren perheenisän pitää lähteä hankkimaan töitä elättääkseen perheensä, mutta sitten päätyykin työttömäksi...
"I got a job working construction, for the Johnstown Company
But lately there ain't been much work, on account of the economy"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesari on alennustilassa. Jutut ovat tällaisia agendatarinoita, mielipidekirjoituksia, kolumneja, analyyseja ties mitä toimittajien omia mielipiteitä. Tärkein ansio on saada omalta viiteryhmältä hyväksyvää hyminää.
Agenda? Jo pitkään on tiedetty, että keskiluokka on kurjistumassa ja kuihtumassa. Sama kehitys on myös Suomessa. Itseäni 25 vanhemmalla enollani oli sama ammatti kuin minulle. Hänen elintasonsa oli erinomainen. Minulla ok. , muttei voi edes verrata häneen.
Näin on. Mun vanhemilla oli kummallakin vain yo-todistus ja kumpikin sai vakinaisia töitä helposti, päätyivät keskitason johtajiksi urallaan.
Mulla on maisterin paperit ja aikamoista pätkätyöseikkailua mun työura on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei perheen isä opintolainaa ottaessaan varmasti osannut kuvitella, mitä tuleman pitää. Lainaus jutusta:
"Daniellen aviomies Daniel opiskeli alun perin taloustieteitä. Valmistuttuaan hänen oli määrä työllistyä pankkisektorille – päättämään esimerkiksi siitä, kuka saa asuntolainaa. Epäonnekseen Daniel valmistui vuonna 2008 juuri, kun markkinat romahtivat. Kiinteistöjen hinnat tulivat rytisten alas. Ei ollut asuntoja, joita kaupata.
Daniel ei koskaan löytänyt oman alansa töitä. Niskaan jäivät siis valtavat velat tutkinnosta, jolla hän ei oikeastaan tehnyt mitään.
Yhdistelmä on hankalin mahdollinen: kallis tutkinto, huonopalkkainen työ. Se on kurittanut monia millenniaaleja: 1980-luvun jälkeen nuorten aikuisten tulot ovat kehittyneet hitaasti, mutta college-opintojen hinnat ovat nousseet vauhdilla."
Just noin, ja lisäksi todellakin talouselämän erilaiset isot muutokset ovat kohdelleet usein yksittäisiä ihmisiä rankasti. Suomessakin oli aika rysäys kun pankit alkoivat romahdella kasinotalouden takia ja pankkivirkailijoiksi kurssitetut ja aina vain pankissa töissä olleet työntekijät saivat sadoittain kenkää. Puhumattakaan 90-luvun alun lamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman onnensa seppä on pitänyt olla, niin Suomessa, kuin Amerikassakin. Missä voi menestyä olemalla passiivinen omien asioidensa suhteen, esim. raha-asioissa?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin jutsuta jäi hieman surullinen kuva, perheen äiti oli tavallaan luovuttanut. Ehkä luin rivien välistä jotain, mitä siellä ei ollutkaan.
Minulla on vastaavanlaisia tuttavia Usassa, Seattlen lähellä tuttavapariskunta. Heillä tosin ei kummallakaan ollut rikkaita vanhempia, ja aika varhain jo ennen varsinaisesti perheen perustamista totesivat, että heillä ei ole varaa kaikkeen, jos haluavat lapsia ja lapsille hyvä koulutuksen. Heille todellakin tuli edullisemmaksi se, että perheen äiti jäi kotiin hoitamaan lapsia ja taloutta, mutta hänen asenteensa on kyllä erilainen mikä tuo jutun perheen äidillä. Tuttavaperheessä ei todellakaan myytäisi veriplasmaa grillin hankkimiseksi!!! Lapset ovat kaikki yliopistossa tai menossa sinne, stipendien avulla enimmäkseen. Se stipendien hankkiminenkin on aika lailla täyspäivästä työtä jossain vaiheessa, ja niihin liittyy erilaisia vaatimuksia mm. vapaaehtoistyöstä, opintomenestyksestä, ainevalinnoista jne. Raportointi stipendeistä on aika työlästä.
Itse kävin 90-luvulla yliopiston, koulutuksella jossa on aina, myös lama-aikaan, töitä. Olin todella onnekas, kun sain kesätöitä ja palkalliset harjoittelut koko opiskeluajakseni, samoin lukioaikana tein kaikki kesät töitä. En ottanut penniäkään opintolainaa, siinähän oli silloin kevyt 20% korkokin. Opiskeluaikana sitten ostin asunnon, asuntolainassahan oli vain 17,5% korko, nousihan sekin 19% sitten hetkeksi. Happy days.
Joa tuohon asuntolainan päälle olisi ollut vielä edes muutama kymmenen tuhatta opintolainaa, niin olisi ollut kyllä todella tiukkaa.
Usassahan luottokortti on oikeastaan pakko olla, kaikki pyörii luottokelpoisuuden ympärillä, ja sitä luottokelpoisuutta ei kerry, jos ei ole luottoa, jota maksaa pois. Jos ei ole luottokorttivelkaa, on epäilyttävä. Voi jäädä saamatta asuntolaina, voi jopa jäädä saamatta työpaikka. On normaalimpaa olla pari kolme luottokorttia ja niillä jokaisella muutama tonni velkaa, kuin se, että on vain yksi kortti, jolle tehdyt ostokset maksaa aina kuun vaihtuessa pois kerralla.
Joo, ja USA:ssa luottoyritykset myös lähettävät koko ajan korttitarjouksia ihmisille. Itsekin olin ollut maassa vaihto-opiskelijana vain kuukauden kun sain ekan luottokorttitarjouksen postissa suoraan nimelleni :D
Siellä on myös tapana pitää useaa korttia, joten kun yhden kortin velka pitää maksaa heti pois, voi käyttää toista korttia siihen. Asunnon kiinnittäminen velanmaksuun on toinen yleinen tapa, joka johtaa usein traagisiin tilanteisiin kun perhe menettää kotinsa velkojen takia. Näin vähävaraisempi porukka on koukutettu non-stop-velallisen asemaan. Kukaan ei ajattelekaan voivansa elää velattomana.
Velka on niin normaalia. Ja itse asiassa nykyinen finanssijärjestelmäkin perustuu siihen että velkojen kautta synnytetään rahaa talouteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö niitä lapsia tehtailla, jos kerran rahat ei riitä?
He ovat katolilaisia. Yhdysvalloissa pelkkä sairaalalasku tavallisesta alatiesynnytyksestä voi olla kymmeniä tuhansia dollareita, joten synnytyksestä saatetaan maksaa siihen saakka kun lapsi aloittaa koulun.
Olen aloituksen kirjoittaja. Katolilaisuus ei useimmiten merkitse sitä, että uskottaisiin paavia kirjaimellisti, suurin osa tuosta maailman suurimmasta uskontokunnastahan on yhtä maallistuneita kuin suomalaiset luterilaisetkin. Mainitsin asiasta vain siksi, että perheenäiti oli suunnitellut nuorena ryhtyvänsä nunnaksi. Jutusta ei ilmennyt missä määrin katolilaisuus on vaikuttanut hänen ratkaisuihinsa kuten lasten määrään.
Yhdysvalloissa lasten tekemistä ja perheen perustamista joutuu miettimään niin paljon tarkemmin kuin Suomessa. Alkaen todellakin synnytyksen hinnasta. Joten sekin tässä herätti kummastusta ja jäi vastausta vaille.
Tuo onkin suomalaisesta näkökulmasta ristiriita USA:ssa. Monissa osavaltioissa ei anneta kunnon seksikasvatusta kouluissa, nuorten on vaikea saada ja maksaa ehkäisyvälineitä, joten sitten syntyy jo teini-iäisille lapsia, joiden synnyttäminen ja kasvattaminen on melko kallista verrattuna Suomeen. Ja kun lapsia saadaan nuorena, siinä menee teinivanhempien mahdollisuus koulutukseen ja he päätyvät pienipalkkaisiin hommiin tai kotiäideiksi, joka taas vaikeuttaa ehkäisyn hankkimista, säästöjen kertymistä, yms. koska kaikki menee lapsen ja perheen elättämiseen ja sitten kun sosiaaliturva- ja verojärjestelmäkin suosii lapsiperheitä, niin voikin olla hetkellisesti edullista pykätä lisää niitä lapsia. Ja noidankehä on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Jutussa sanotaan, että vain 7% suomalaisista on yli 200 000e asuntolaina. Ovatko he miettineet miten käy jos tulee lama tai menee työkyky tms
Jutussa sanotaan, että Suomessa vain 7%:lla _kotitalouksista_ on =/> 200k€ asuntolainaa. Mutta kun käy katsomassa lähteen, voi nätisti laskea, että _asuntovelallisista_ kotitalouksista tuollainen määrä on n. 21%:lla. Lisäksi _perheellisten_ asuntokuntien kohdalla prosenttiosuus on varmasti vielä huomattavasti suurempi, sillä yksineläjien ja pariskuntien km. lainamäärät ovat paljon pienemmät kuin lapsiperheiden (n. 50% ja n. 64% km. lapsiperheen asuntolainasta).
Myös hesarin uudelta kirjeenvaihtajalta toivoisi tarkkuutta juttuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä omassa perheessä tarkottaisi jos varhaiskasvatuksesta maksaisi sen mitä se todellisuudessa kustantaa. Amerikassa ei ole julkista päivähoitoa/varhaiskasvatusta. Suomessa hoitopaikka kustantaa 700-900e kuukaudessa kunnille. Vuorohoito vieläkin enemmän.
Kaksi lasta hoidossa ja maksu esim. 1400e kuukaudessa. Kuinka monen pienituloisen äidin kannattaisi käydä työssä jos käteen jää 1600e nettopalkasta 200e ja siitä pitää maksaa työmatkat. Tämä on Amerikassa jokaisen lapsiperheen arkea.
Ja tämä tosiaankin koskee myös koululaisia. Tuonkin perheen koululaiset joutuvat olemaan iltapäiväkerhossa siihen saakka, kunnes vanhemmat töidensä jälkeen pääsevät hakemaan heidät. Ja se maksaa.
Me emme Suomessa täysin tajua kuinka paljon vanhemmat muissa maissa voivat maksaa lastensa kasvatuksesta. USA:ssa yleensä ei haluta lapsia laittaa julkiseen kouluun, joten jokainen kynnelle kykenevä yrittää saada lapsensa yksityiseen. Sitten ei maksakaan vaan lukukausimaksut, vaan myös ruoka, kerhot, kuljetukset, koulu-uniformu, retket, sun muut.
Tulee todella kalliiksi ja vielä kalliimmaksi kun lapsia on useampi. Lisäksi samalla pitäisi vanhempien säästää lasten ammatillista koulutusta varten.
USA:ssa yliopistossa opiskelu on ihan erituntuista kuin Suomessa. Meillä opinnot eivät maksa mitään. Mutta USA:ssa joka kurssilla on hintansa kuten kaupassa ostaisi maitoa ja leipää. Muistan itse aikoinaan miten outoa oli jonottaa yliopiston kassalla (vrt. Alepan kassa) ja maksaa 4 000 dollaria toi kurssi, 4 500 dollaria toi kurssi jne... Tuli kummasti samanlainen asenne kuin amerikkalaisilla opiskelijoilla, kun luennoitsija oli pari minsaa myöhässä, että "Where is he? This is time I pay for. I'm not getting my money's worth!"
Vierailija kirjoitti:
Olishan sitä rahaa kun möis kämppänsä ja maksais velat pois. Tai olis ollu, nyt taitaa korot olla syöneet omaisuuden. Idioottia ajattelua, että "kasvattaa omaisuutta" velkarahalla kun todellisuudessa korkojen määrä on suurempi kuin omaisuuden kertyminen.
Ja missä perheen pitäisi sitten asua? Asuntovaunussa? Vuokralla? Jotenkin veikkaan, ettei jenkkeissä tunneta Suomen kaltaista asumistukijärjestelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jutussa sanotaan, että vain 7% suomalaisista on yli 200 000e asuntolaina. Ovatko he miettineet miten käy jos tulee lama tai menee työkyky tms
Jutussa sanotaan, että Suomessa vain 7%:lla _kotitalouksista_ on =/> 200k€ asuntolainaa. Mutta kun käy katsomassa lähteen, voi nätisti laskea, että _asuntovelallisista_ kotitalouksista tuollainen määrä on n. 21%:lla. Lisäksi _perheellisten_ asuntokuntien kohdalla prosenttiosuus on varmasti vielä huomattavasti suurempi, sillä yksineläjien ja pariskuntien km. lainamäärät ovat paljon pienemmät kuin lapsiperheiden (n. 50% ja n. 64% km. lapsiperheen asuntolainasta).
Myös hesarin uudelta kirjeenvaihtajalta toivoisi tarkkuutta juttuihinsa.
Lisäksi toimittaja unohti sen, ettei Suomessakaan 5-vuotiaan ja tätä vanhempien lasten kanssa kotiinjäävä äiti tai isä saa valtiolta senttiäkään tukea. Töitä siinä on tehtävä vapaansa oheen siinä missä Jenkkilässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä omassa perheessä tarkottaisi jos varhaiskasvatuksesta maksaisi sen mitä se todellisuudessa kustantaa. Amerikassa ei ole julkista päivähoitoa/varhaiskasvatusta. Suomessa hoitopaikka kustantaa 700-900e kuukaudessa kunnille. Vuorohoito vieläkin enemmän.
Kaksi lasta hoidossa ja maksu esim. 1400e kuukaudessa. Kuinka monen pienituloisen äidin kannattaisi käydä työssä jos käteen jää 1600e nettopalkasta 200e ja siitä pitää maksaa työmatkat. Tämä on Amerikassa jokaisen lapsiperheen arkea.
Ja tämä tosiaankin koskee myös koululaisia. Tuonkin perheen koululaiset joutuvat olemaan iltapäiväkerhossa siihen saakka, kunnes vanhemmat töidensä jälkeen pääsevät hakemaan heidät. Ja se maksaa.
Me emme Suomessa täysin tajua kuinka paljon vanhemmat muissa maissa voivat maksaa lastensa kasvatuksesta. USA:ssa yleensä ei haluta lapsia laittaa julkiseen kouluun, joten jokainen kynnelle kykenevä yrittää saada lapsensa yksityiseen. Sitten ei maksakaan vaan lukukausimaksut, vaan myös ruoka, kerhot, kuljetukset, koulu-uniformu, retket, sun muut.
Tulee todella kalliiksi ja vielä kalliimmaksi kun lapsia on useampi. Lisäksi samalla pitäisi vanhempien säästää lasten ammatillista koulutusta varten.
USA:ssa yliopistossa opiskelu on ihan erituntuista kuin Suomessa. Meillä opinnot eivät maksa mitään. Mutta USA:ssa joka kurssilla on hintansa kuten kaupassa ostaisi maitoa ja leipää. Muistan itse aikoinaan miten outoa oli jonottaa yliopiston kassalla (vrt. Alepan kassa) ja maksaa 4 000 dollaria toi kurssi, 4 500 dollaria toi kurssi jne... Tuli kummasti samanlainen asenne kuin amerikkalaisilla opiskelijoilla, kun luennoitsija oli pari minsaa myöhässä, että "Where is he? This is time I pay for. I'm not getting my money's worth!"
Kyllä me vain tajuamme, suurin osa. Eihän tällaista järjestelmää ole kuin Suomessa, Ruotsissa ym. Saksassakin on paljon kotiäitejä, Italiassa, Portugalissa jne. hoidetaan vielä lasten lisäksi vanhemmatkin.
Se mikä jutussa ihmetytti oli, että kun nämä eivät olleet teinejä lastenteon aikaan, vaan olisi voinut olettaa heidän ajatelleen etukäteen lasten tulevaisuutta ja rahatilannettaan. Monta lasta maksaa enemmän.
Toivottavasti perhe pääsee ahdingosta, kun lapset kasvavat. Ensin äiti voi mennä töihin ja sitten lasten muutettu kotoa omakotitalo myyntiin ja muutto puolet pienempään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä omassa perheessä tarkottaisi jos varhaiskasvatuksesta maksaisi sen mitä se todellisuudessa kustantaa. Amerikassa ei ole julkista päivähoitoa/varhaiskasvatusta. Suomessa hoitopaikka kustantaa 700-900e kuukaudessa kunnille. Vuorohoito vieläkin enemmän.
Kaksi lasta hoidossa ja maksu esim. 1400e kuukaudessa. Kuinka monen pienituloisen äidin kannattaisi käydä työssä jos käteen jää 1600e nettopalkasta 200e ja siitä pitää maksaa työmatkat. Tämä on Amerikassa jokaisen lapsiperheen arkea.
Ja tämä tosiaankin koskee myös koululaisia. Tuonkin perheen koululaiset joutuvat olemaan iltapäiväkerhossa siihen saakka, kunnes vanhemmat töidensä jälkeen pääsevät hakemaan heidät. Ja se maksaa.
Me emme Suomessa täysin tajua kuinka paljon vanhemmat muissa maissa voivat maksaa lastensa kasvatuksesta. USA:ssa yleensä ei haluta lapsia laittaa julkiseen kouluun, joten jokainen kynnelle kykenevä yrittää saada lapsensa yksityiseen. Sitten ei maksakaan vaan lukukausimaksut, vaan myös ruoka, kerhot, kuljetukset, koulu-uniformu, retket, sun muut.
Tulee todella kalliiksi ja vielä kalliimmaksi kun lapsia on useampi. Lisäksi samalla pitäisi vanhempien säästää lasten ammatillista koulutusta varten.
USA:ssa yliopistossa opiskelu on ihan erituntuista kuin Suomessa. Meillä opinnot eivät maksa mitään. Mutta USA:ssa joka kurssilla on hintansa kuten kaupassa ostaisi maitoa ja leipää. Muistan itse aikoinaan miten outoa oli jonottaa yliopiston kassalla (vrt. Alepan kassa) ja maksaa 4 000 dollaria toi kurssi, 4 500 dollaria toi kurssi jne... Tuli kummasti samanlainen asenne kuin amerikkalaisilla opiskelijoilla, kun luennoitsija oli pari minsaa myöhässä, että "Where is he? This is time I pay for. I'm not getting my money's worth!"
Kyllä me vain tajuamme, suurin osa. Eihän tällaista järjestelmää ole kuin Suomessa, Ruotsissa ym. Saksassakin on paljon kotiäitejä, Italiassa, Portugalissa jne. hoidetaan vielä lasten lisäksi vanhemmatkin.
Se mikä jutussa ihmetytti oli, että kun nämä eivät olleet teinejä lastenteon aikaan, vaan olisi voinut olettaa heidän ajatelleen etukäteen lasten tulevaisuutta ja rahatilannettaan. Monta lasta maksaa enemmän.
Siis iäkkäät sukulaiset. Siellä köyhyysloukku tarkoittaa, että useampi sukupolvi asuu samassa pienessä asunnossa ja suurin osa on työttömiä. Mutta velkaa ei saa tuollaisia määriä kuin Yhdysvalloissa, kun on varaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä mitä omassa perheessä tarkottaisi jos varhaiskasvatuksesta maksaisi sen mitä se todellisuudessa kustantaa. Amerikassa ei ole julkista päivähoitoa/varhaiskasvatusta. Suomessa hoitopaikka kustantaa 700-900e kuukaudessa kunnille. Vuorohoito vieläkin enemmän.
Kaksi lasta hoidossa ja maksu esim. 1400e kuukaudessa. Kuinka monen pienituloisen äidin kannattaisi käydä työssä jos käteen jää 1600e nettopalkasta 200e ja siitä pitää maksaa työmatkat. Tämä on Amerikassa jokaisen lapsiperheen arkea.
Ja tämä tosiaankin koskee myös koululaisia. Tuonkin perheen koululaiset joutuvat olemaan iltapäiväkerhossa siihen saakka, kunnes vanhemmat töidensä jälkeen pääsevät hakemaan heidät. Ja se maksaa.
Me emme Suomessa täysin tajua kuinka paljon vanhemmat muissa maissa voivat maksaa lastensa kasvatuksesta. USA:ssa yleensä ei haluta lapsia laittaa julkiseen kouluun, joten jokainen kynnelle kykenevä yrittää saada lapsensa yksityiseen. Sitten ei maksakaan vaan lukukausimaksut, vaan myös ruoka, kerhot, kuljetukset, koulu-uniformu, retket, sun muut.
Tulee todella kalliiksi ja vielä kalliimmaksi kun lapsia on useampi. Lisäksi samalla pitäisi vanhempien säästää lasten ammatillista koulutusta varten.
USA:ssa yliopistossa opiskelu on ihan erituntuista kuin Suomessa. Meillä opinnot eivät maksa mitään. Mutta USA:ssa joka kurssilla on hintansa kuten kaupassa ostaisi maitoa ja leipää. Muistan itse aikoinaan miten outoa oli jonottaa yliopiston kassalla (vrt. Alepan kassa) ja maksaa 4 000 dollaria toi kurssi, 4 500 dollaria toi kurssi jne... Tuli kummasti samanlainen asenne kuin amerikkalaisilla opiskelijoilla, kun luennoitsija oli pari minsaa myöhässä, että "Where is he? This is time I pay for. I'm not getting my money's worth!"
Kyllä me vain tajuamme, suurin osa. Eihän tällaista järjestelmää ole kuin Suomessa, Ruotsissa ym. Saksassakin on paljon kotiäitejä, Italiassa, Portugalissa jne. hoidetaan vielä lasten lisäksi vanhemmatkin.
Se mikä jutussa ihmetytti oli, että kun nämä eivät olleet teinejä lastenteon aikaan, vaan olisi voinut olettaa heidän ajatelleen etukäteen lasten tulevaisuutta ja rahatilannettaan. Monta lasta maksaa enemmän.
En silti tajua sitä, miksi vanhempien tulisi kustantaa täysi-ikäisten lastensa jatko-opinnot. Olen lukenut yhdysvaltalaisperheestä, jossa high scholin jälkeen lapset asuivat vielä pari vuotta kotona töissä käyden ja näin säästivät itse tulevia opintojaan varten etukäteen. Mielestäni fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jumakleissonia oikeasti?
Ei kai amerikkalainen unelma tarkoita, että ilmaiseksi, tekemättä oikein mitään erityistä, pitäisi saada yltäkylläinen elintaso, jossa on varaa siivoojaan ja matkusteluun?
Perhe jossa neljä lasta, äiti opinnot keskeyttänyt kotiäiti ja isä väärän ammatin/liian kalliin koulutuksen valinnut, ilmeisen keskituloinen (?), ja he asuu isossa omassa talossa hyvällä alueella.
Mitä noilla valinnoilla pitäisi siis saada??
Olipa todella huono juttu Hesarilta (taas).
Periaatteessa varmaan kyse aidosta ilmiöstä (elintaso ei enää nouse sukupolvessa), mutta olipas todella paskasti valittu näkökulma.
Kun isä valitsi väärän koulutuksen, hän ei todella voinut ennustaa vuoden 2008 romahdusta. Jos isä olisi tuon ennustanut varmasti, olisi tiedoillaan voinut tehdä rahaa.
Siitähän on melkein 15 vuotta. Miksi isä ei ole saanut oman alansa töitä, jäin ihmettelemään.
Asiantuntijatehtävissä voi olla että jos sulla ei ole oman alan työkokemusta parilta viime vuodelta, katsotaan että olet "vaihtanut alaa" eikä sua enää pidetä kuranttina.
Voi myös olla että jos joutuu aloittamaan katkon jälkeen alemmalta tasolta, sitten palkka jää niin pieneksi, että hanttihommilla on varmempi elää...
Kerro lisää. Missä vaiheessa uraansa Biden ajoi yliopistomaksujen nostamista ja millä argumenteilla?