Mitä teet kun muistat jonkun nolon jutun?

Ääntelen jotain ahdistuneen tuskaista.

Mulla kallistuu aina pää ja saatan ähkäistä jotain, ihan huomaamatta :D

Et oo Outo

Ei minua nolota enää... Ei noin tapahdu.

Ei ole mitään noloa tapahtunut.

Haha! Mulla sama. Just toi että rakastan sua eevi:D
Mutta mulla auttaa, kun sanon ääneen "en halua ajatella", niin menee ohi.
Mua nolottaa niin monet asiat. Onneks ei enää niin pahana kuin nuorempana. Nykyään joillekki asioille voi jopa nauraa. Ehkäpä kukaan ei oikeasti kiinnittänyt johonkin sanomiseen esim. Huomiota, vaikka mun koko maailma kaatui häpeään.

Ajattelen vaan mielessä oon nolonlonolonolo ja punastun joskus hikoilen

Raavin käsiäni tai viillän jollain. Jos oikeasti hävettää siis joku asia..

Mulla menee silmät kiinni noloudests. Sitten mä totean itselleni hiljaa mielessäni että olenpas ollut hölmö ja sitten nauran itselleni.

Nykyään ei enää jaksa nolostua niin paljoa kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.

Pääsee spontaanisti joku "ÄHG" "HNGGGNNN"-tyyppinen ääni jota usein seuraa otsan läpsintä. Asun yksin.

Haen lusikan ja kaivan silmäni ulos päästä.

Apua, ap!

Mä teen ihan samoja juttuja. Varsinkin alan hokea lasteni nimeä ja kutsua kovalla äänellä, myös miestäni. "Mattiiii!" Ja sen jälkeen jos epäilen, että joku kuulee (esim. naapuri parvekkeella), olen kuin puhuisin kännykässä. Apua... ;D

Nauran.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 16:48"]

Pääsee spontaanisti joku "ÄHG" "HNGGGNNN"-tyyppinen ääni jota usein seuraa otsan läpsintä. Asun yksin.

[/quote]

Sama :'D

Ihan sama mulla, yritän heti viedä ajatukset pois nolosta jutusta keksimällä jotain oheistoimintaa. Pomppaan ylös penkistä ja lähden johonkin ja rallattelen mennessäni just jotain älytöntä. Olen ihan kamala ruoskimaan itseäni ja haukun itseäni todella pahoilla sanoilla, kun olen mokannut. Haukun itseäni "vitun idiootiksi" ja "saatanan tyhmäksi" ihmiseksi, enkä pääse joistakin mokista eroon vaan kärsin niistä vuosikausia. En tietenkään mieti niitä päivittäin, mutta kun ne tulevat mieleen, tunne on edelleen yhtä kamala. 

Ehkä terapia auttaisi...

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 16:52"]

Ihan sama mulla, yritän heti viedä ajatukset pois nolosta jutusta keksimällä jotain oheistoimintaa. Pomppaan ylös penkistä ja lähden johonkin ja rallattelen mennessäni just jotain älytöntä. Olen ihan kamala ruoskimaan itseäni ja haukun itseäni todella pahoilla sanoilla, kun olen mokannut. Haukun itseäni "vitun idiootiksi" ja "saatanan tyhmäksi" ihmiseksi, enkä pääse joistakin mokista eroon vaan kärsin niistä vuosikausia. En tietenkään mieti niitä päivittäin, mutta kun ne tulevat mieleen, tunne on edelleen yhtä kamala. 

Ehkä terapia auttaisi...

[/quote]

Mä muistan mokiani jopa vuosikymmenten takaa. Ja kun uusia on tullut kuitenkin aika paljon, muistan itse asiassa ihan hirveästi mokia ja joskus niiden muisteleminen on aika musertavaa. Esim. kerran varmaan 20 vuotta sitten yksi kauppa oli auki vain tiistaisin. Menin sen ohi ja se olikin auki vaikka oli keskiviikko. Avasin oven ja aloin pälpättää, että onko teillä aukioloaika muuttunut, onko se nyt aina keskiviikkonakin auki vai tiistaina ja keskiviikkona vai vain keskiviikkona ja päläpälä. Myyjä katsoin minuun ja sanoi: "Nyt on tiistai." En koskaan mennyt sinne enää, mutta häpeän tuota asiaa vieläkin.

Minäkin tunnistan tuon tuskankarjahduksen, häpeäntunteen ja jopa mahdollisen punastumisen, ja sen jälkeen alan puhua itselleni (välillä jopa ääneen) että "nyt et lähde ajattelemaan tuota, se ei ollut mikään kuolemanvakava tapaus, unohda koko juttu, mokaa ne muutkin" jne... Onneksi asun yksin :D

Apua oon nauranut näitä niin että mahaan sattuu. Ihania. 

Mä menen tuskaisen näköiseksi ja vinkaisen tai ähkäisen. Maansa menettäneen näköisenä ajattelen, että oon huono, tyhmä enkä ikinä opi. 

Hassuja noi teidän rakkauden huutelut ja muut :D Itellä ei oo koskaan tuota ollut. Miten voi olla niin monella just samaa. 

Valaisevin ketju ikinä, en tiennyt että tällaistakin on. :D

(Jos itse muistan jonkun nolon tapauksen, en tee yhtään mitään. En edes kohauta olkiani.)

Irvistän ja hoen ääneen: "Voi vittujen kevät... voi vittujen kevät..." Pahin asia, mitä häpeän, on teakin pääsykokeisiin osallistuminen. Niitä pääsykokeita varten piti tehdä oma biisi ja siihen koreografia ja esittää se valitsijoiden edessä. En oo tippaakaan musikaalinen saati ymmärrä tanssista mitään. Silti menin ja esitin lapsellisen nolon biisini. Toisinaan (myös tätä kirjoitettaessa ) ko. biisi pärähtää soimaan päässäni ja oikein tunnen häpeän aaltojen menevän ylitseni ja mahassa muljahtaa ikävästi. Aaargh... No eipä musta olisi sinne opiskelemaan ollutkaan, kun olen niin nolostelevaa sorttia. Se oli vain sellainen asia, mitä oli pakko edes kokeilla. Siis niitä pääsykokeita.