Mitä teet kun muistat jonkun nolon jutun?

No siis jos muistan jotain sairaan noloa, rutistan silmät kiinni ja saatan sihistä " vittuu, voi vittuuu..." No olinpa sitten lenkillä ja ei ketään misään. Päähän pälkähti ihan supernolo muisto ja ähisin juostessani " vittuu....". No eikös juuri vastaan tullut pariskunta lenkillä. Jep. Piti hetken matkan jälkeen suhista lisää....

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:43"]

mulla sama toi nimien huutelu. Sitten aina mies tokaisee, että no mitä. Siinä sitten pitää keksiä joku hätälauae tai sanoa, että unohdin jo.. Tapahtuu viikottain jos ei päivittäin. Toi rakastaminen lapsille on myös! Ennen lapsia ja miestä hoin kaverin nimeä.

[/quote]

Joo tiedän tuon hätälauseen. Kerran tässä sanoin miehen nimeä toistellessani ja hänen kysyessä tosi ihmeessä että no tässähän mä olen, että mietin juuri hallitusneuvotteluita. Joo varmaan mietinkin! Oli tullut mieleen, kuinka menin vahingossa pelkissä sukkahousuissa ja puserossa kouluun about 30 v. sitten. Joo, nykyään legginsien aikakautena so what, mutta joskus hamassa lapsuudessani se oli Maailman Suurin Munaus, jota pääni vieläkin vatvoo.

Haluaako joku autta olen 11v tyttö ja eskarissa tuli leikittyä perus pusuhippaa ja tämmösiä. No kavereiden kanssa oli haaste että pitää lähettää viesti sille kenestä tykkää ja se meni yli eilen koulussa muut otti sen puheeksi nolotti niin paljon että itku tuli enkä halua mennä enää kouluun mitä teen auttakaa!! Ps. Tää kyseinen henkilö kenelle laitoin ne viestit on mun luokalla😓😓

Luoja, miten samaistuttavaa 😅

Mä jostain syystä hoen nolostuessa päässäni

"Ampukaa mut, ampukaa mut.....jne" 😆

tai

"Mä haluun kuolla, Mä haluun kuolla...jne"

tai

"Mä oon niin nolo, Mä oon niiiiin nolo...jne"

Kaikki tämä tyyliin sen takia, että tarjoilija toivotti hyvää ruokahalua ja minä sanoin kiitos samoin.

Noh, on toki isompiakin asioita, jotka hävettää. Esim väärinymmärrykset, joista seuraa jotain todella ikävää ja noloa. Tällaisen sattumuksen vuoksi tähän ketjuun nyt eksyinkin.

Mutta jotain kamalan noloa voi myös unohtaa. Esim tiedän, että nolasin itseni töissä n 10v sitten ja meinasin tehdä itsemurhan sen takia, mutta en enää muista, mitä silloin tein. Eli oli niin helvetin noloa, että olen sen saanut blokattua kokonaan pois muistista 😅 Onneksi, en ehkä kestäisi jos sen muistaisin. Ehkä se sitten joskus kiikkustuolissa muistuu mieleen ja taas hävettää.

Nää mitättömän pienet itsensä nolaamiset sitten pysyy muistissa kun tauti. En pysty unohtamaan millään.

Vierailija kirjoitti:

Haha! Onpas naurattanut tätä ketjua lukiessa! Mulla on kanssa toi nimienhuutelu defenssinä, mutta pahaksi onneksi en sano oman miehen tai lasten nimiä, vaan ihastukseni! Tää alkoi jo viitisentoista vuotta sitten, ennen kuin tapasin oman mieheni. Olin siihen aikaan ihastunut yhteen toiseen tyyppiin ja jouduin muutaman kuukauden odottelemaan hänen kantaansa siihen, voisiko meistä tulla jotain. Olin tosi ihastunut ja jotenkin laskin kaiken tän miehen varaan, ja silloin aina kun tuli joku ahdistava hetki, tuli sanottua hänen nimensä. No meistä ei sitten tullut mitään, ja tapasin oman mieheni ja mentiin yhteen. Monta vuotta mulla oli sitten tuon ihastuksen nimi huulilla, mutta onnistuin jotenkin huutamaan sitä yksin tai kuiskimaan tai ajattelemaan sen niin, ettei kukaan sitä huomannut.

Nyt mulle on syntynyt uusi ongelma, koska ihastuin pari vuotta sitten palavasti yhteen työkaveriini. Mitään en ole hänen kanssaan tehnyt, mutta olen ajatellut häntä sitäkin enemmän, ja nyt toi ääneenhuutelu on tosiaan karannut ihan käsistä, ja nimeksi on vaihtunut hänen nimensä :o . Ennen pystyin jotenkin kontrolloimaan sitä, mutta nyt se joskus lipsahtaa multa silloinkin, kun mies on kotona, vaikka aamuöllä herätessäni sängyssä, ja se on tosi noloa... En oo ihan varma, onko mies kunnolla huomannut sitä... Oon muutenkin alkanut mutista tosi paljon itsekseni, pahoja on just noi aamuyön hetket, jolloin kaikki nolot ajatukset tulee mieleen. Siinä sitten mutisen jotain ja toivon että mies nukkuu tai on edes unenpöpperössä, eikä kuuntele tarkasti. Aamulla se sitten kertoo mulle, että puhuin unissani, ja mä oon ihan silmät pyöreinä, että "aijaa??"

Paha kierre huutaa nolon ajatuksen noustessa mieleen vieraan miehen nimi ja sitten hävetä sitä, että sanoi vieraan miehen nimen oman miehen kuullen sängyssä, hävetä silmät päästään omaa selviytymiskeinoaan ja sen seurauksena möläyttää nimi taas 😆 loputon looppi😂

Ihanan samaistuttava ketju :D Mä kanssa pidän jotain älämölöä, puhisen ääneen tai toistelen kaikkia tuntemiani kirosanoja samalla kun irvistelen, suoritan jotain kouristuksenomaisia pakkoliikkeitä tai jos olen vaikkapa tiskaamassa, hinkkaan astioita oikein erityisellä raivolla. Kaupungilla ollessa jos nolousflashback iskee, yritän vain keskittyä ympäristöön tai kaupassa ostoslistan selaamiseen. Silloin kun vielä käytin maskia, saatoin sen takana kiristellä hampaita ja päästellä kirosanoja. Tapa meinasi sitten jäädä liikaa päälle ja muutaman kerran on joku veesana lipsahtanut ennen kuin olen tajunnut ettei mulla ole enää maskia :D