Mitä teet kun muistat jonkun nolon jutun?

Onneksi teitä on muitakin :D Minä myös huutelen miestänikin, päivällä jos sitä teen tuo 3v toteaa närkästyneenä että iskä on töissä...
Häpeilen myös tosi vanhojakin juttuja, jopa lapsena tapahtuneita.
ap

No mitä sä ap arvelet että Toimi Kankaanniemi parhaillaan tekee?

Ajattelin ensin samaa, mutta kun aloin tarkemmin pohtia, niin löysin itsestänikin jonkinlaisia häpeärituaaleja: Alan kulkea edestakaisin, menen peilin eteen, pesen käteni ja voitelen käsiini käsivoidetta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:22"]

Valaisevin ketju ikinä, en tiennyt että tällaistakin on. :D

(Jos itse muistan jonkun nolon tapauksen, en tee yhtään mitään. En edes kohauta olkiani.)

[/quote]

Hoen "tapa ittes,tapa ittes"...

Miten siitä pääsisi Tirinen...niistä fiiliksisitä. Kun ei niille mahda enää itäänpäin. En siatkaan ne on menneet ja silti ne sitooenergiaa. Mä haluaisin päästä irti tai päästää irti. Hävettää vanhat sekoilut. Ja jotkut jutut, kun ei ole menneet ihan kuin strömsössä.

ainako tätä itteensä hävetä pitää?

Mä muistan kun olin ala-asteella ja lähiaikoina oli tapahtunut jotain maailman nolointa, ja pyöräilin kouluun ja mietin asiaa, samalla hoin sanaa "eiiii" aika kovaan ääneen ja pudistelin päätäni. Tein tätä aika kauan, kunnes tajusin mitä oikein teen :D mahtoi ohikulkijat ihmetellä.

mulla sama toi nimien huutelu. Sitten aina mies tokaisee, että no mitä. Siinä sitten pitää keksiä joku hätälauae tai sanoa, että unohdin jo.. Tapahtuu viikottain jos ei päivittäin. Toi rakastaminen lapsille on myös! Ennen lapsia ja miestä hoin kaverin nimeä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 17:42"]Mä muistan kun olin ala-asteella ja lähiaikoina oli tapahtunut jotain maailman nolointa, ja pyöräilin kouluun ja mietin asiaa, samalla hoin sanaa "eiiii" aika kovaan ääneen ja pudistelin päätäni. Tein tätä aika kauan, kunnes tajusin mitä oikein teen :D mahtoi ohikulkijat ihmetellä.
[/quote]
Mun pahin pelkoni on, että alan toistella tuota "vittujen kevät"-mantraani ääneen julkisilla paikoilla. Oon jo huomannut toisinaan irvistäväni ja sanovani sen hiljaisella äänellä. Ois se näky, kun kulkisi kaupassa ja samalla suu vaahdoten toistelisi matalalla äänellä: voi vittujen kevät... vittujen kevät... vittujen kevät..." Ties vaikka olisinkin epähuomiossa joskus tehnyt niin.

T: 20, se teakiin hakenut

Haha en tiennyt että muutkin etekee tälläistä :D mä oon todella ankara itselleni kaikista noloista jutuista ja mokauksista. Joskus tulee yhtäkkiä mieleen joku nolo juttu vuosien takaa ja se tuntuu edelleen ihan hirveältä! Yleensä kun tää tapahtuu nousen ylös ja kävelen ympäriinsä ja juon vetta. Sitten mietin miten tyhmä virhe on ollut ja kuvittelen tilanteen uudestaan siten että en tee mitään noloa vaan selviydyn fiksuna ja filmaattisena tilanteesta.

Säpsähdän ja hymähdä.

Siiks miks huudatte miestä tai lapsia?? :D häh?!

Joskus lapsena istuin hoitotädin luona ollessani lattialla leikkimässä ja ajatuksissani unohdin, missä olin ja aloin laulaa/rallatella jotakin. En tosiaankaan ujona lapsena olisi uskaltanut laulaa missään julkisesti, mutta siinä tilanteessa katosi ajan ja paikan taju. Yhtäkkiä havahduin, säikähdin tilannetta ja paniikissa huusin: "Äiti! Minä oon Minna!" Hoitotäti repesi nauruun, kun olin juuri kutsunut häntä äidiksi. Onko tuo joku alkukantainen reaktio huutaa nolostuksissaan jonkun läheisen nimeä? :D

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:09"]Joskus lapsena istuin hoitotädin luona ollessani lattialla leikkimässä ja ajatuksissani unohdin, missä olin ja aloin laulaa/rallatella jotakin. En tosiaankaan ujona lapsena olisi uskaltanut laulaa missään julkisesti, mutta siinä tilanteessa katosi ajan ja paikan taju. Yhtäkkiä havahduin, säikähdin tilannetta ja paniikissa huusin: "Äiti! Minä oon Minna!" Hoitotäti repesi nauruun, kun olin juuri kutsunut häntä äidiksi. Onko tuo joku alkukantainen reaktio huutaa nolostuksissaan jonkun läheisen nimeä? :D
[/quote]
Tai siis no ei nimeä... Toki äitini etunimi ei ole äiti. Siis huutaa jotain läheistä?

Kiljun oikein naisellisesti, silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpeli ja tietysti käsi nousee suun eteen. Niin ja punoitan kuin pioni. Joko riittää?

Irvistän, läpsäisen itseäni päähän (liian lujaa) ja sanon stupid cow, you idiot, don't think about it (en varmaan ole myöskään ainut, joka puhuu englantia itselleen :D ). Sitten yritän olla ajattelematta asiaa, vakuutella itselleni että se on ollutta ja mennyttä ja ehkä olen oppinut jotain :) Joskus olen varmaan tehnyt tätä myös julkisella paikalla, esim. bussissa...

Mul on kans toi että alan laulaa jotain lastenlaulua ihan täysiä JÄÄÄNIS ISTUI MAASSAAA ja siihen perään sanon jotain idioottia esim dippadaippa dipidipi daip. Usein myös nousen seisomaan ja otan muutaman loikka-askeleen samalla. Ihme rituaali, se tulee vaan jotenkin refleksinomaisesti.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 18:27"]Mul on kans toi että alan laulaa jotain lastenlaulua ihan täysiä JÄÄÄNIS ISTUI MAASSAAA ja siihen perään sanon jotain idioottia esim dippadaippa dipidipi daip. Usein myös nousen seisomaan ja otan muutaman loikka-askeleen samalla. Ihme rituaali, se tulee vaan jotenkin refleksinomaisesti.
[/quote]

Ihana! :D

Facepalmaan ja sanon "voi saatanan saatana taas" :D

Sanon hiljaisella äänellä: "eihhhh..." ja puristan käteni nyrkkiin. 

Olen toilaillut niin paljon, että mikään ei enää hävetä. Nauran vain itselleni.