Lue keskustelun säännöt.
Ystävä haluaa sanella, mistä voimme keskustella - onko tämä tavallista?
21.01.2022 |
Taustatietona: Minulla ei koskaan ole ollut tällaista ongelmaa kenenkään ystävän (tai muunkaan ihmisen) kanssa. Muiden ystävien kanssa keskustelut sujuvat luontevasti eri aiheista. Keskustelemme tasaveroisesti kummankin asioista, molemmat ovat kiinnostuneita toistensa kuulumisista ja kommentoivat niitä. Keskustelemme säännöllisesti esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvistä asioista ja pohdimme, jos johonkin ihmissuhteeseen liittyy jotain haastetta. Emme siis juoruile asioista muille tai puhu missään muiden kuullen, vaan keskustelut käydään luottamuksella kahden kesken. Jos joku ystävä ei halua puhua jostakin aiheesta, niin hän ei ota aihetta esille. Jos satun kysymään aiheesta eikä ystävä halua puhua siitä, niin hän vaihtaa aihetta ja ymmärrän heti yskän, enkä kysele enempää.
Yksi ystäväni haluaa sanella, mistä voimme puhua. Ystävän kohdalla tämä tarkoittaa seuraavaa:
A) Hän saattaa itse puhua aiheesta X joku kerta. Jos seuraavalla kerralla kysyn, miten asian X suhteen menee, hän tiuskaisee, ettei halua puhua aiheesta. Minun on vaikea tietää, mistä aiheesta voin puhua ja mikä taas voi päätyä tuolle ”en halua puhua” listalle, vaikka ystävä olisi aiemmin puhunut tuosta aiheesta oma-aloitteisesti. Sen ymmärrän, etten tietenkään mene kyselemään mistään sellaisesta, mitä ystävä ei itse ole ottanut esille. Näissä asioissa, mistä voi ja ei voi puhua, ei ole mitään säännöllistä logiikkaa.
B) Ystävä saattaa ottaa esille aiheen Y, josta keskustelemme. Keskustelussa voi tulla esille esimerkiksi jotakin kriittistä, saatamme molemmat kommentoida negatiivisesti jonkun ihmisen toimintaa. Myöhemmin keskustelun jälkeen ystävä saattaa erikseen ottaa yhteyttä ja sanoo, että kokee tuollaisen negatiivisen keskustelun ikävänä, mitään negatiivista ei saa puhua ja tuollaiset keskustelut pitää lopettaa. Hän on sanonut, että itsekin sortuu tähän negatiivisen puhumiseen ja haluaa oppia siitä eroon. Olen tähän sanonut, että jokainen on vastuussa omista puheistaan – minä omistani ja hän omistaan. Minä voin olla puhumatta negatiivisia asioita ja hän voi olla puhumatta, mutta hän ei voi vastuuttaa minua pitämään ”omista rajoistaan kiinni”. Mielestäni on hänen tehtävänsä huolehtia omista rajoistaan.
C) Ystävällä on aihe, josta hän ei halua puhua lainkaan. Sanotaan, että tuo asia on työ. Ystävä on työtön ja hänelle on kipeä asia, että muilla on töitä ja hänellä ei, vaikka hän on etsinyt töitä. Hän ei halua kuulla mitään työelämään liittyvää. Jos vaikka ystävä kysyy ”mitä kuuluu?” ja kerron, että "oli ihan kiva päivä, töissä oli kiireistä ja illalla kävin kaupassa ja kävelyllä", niin ei sanallisesti kommentoi tuohon mitään. Jatkaa keskustelua muusta aiheesta, alkaa puhua omista asioistaan tai keskustelu tyrehtyy siihen. Ystävä ei halua kuulla työstäni mitään. Jos olen vaikka kertonut saaneeni uuden työpaikan, niin reaktiona on ollut piikittelyä. Olen yrittänyt ymmärtää, että hänen kommenttinsa johtuvat siitä, että hänelle oma työttömyys on kipeä asia.
Onko tämä ystäväni käytös tavallista? Oletko törmännyt tällaiseen ilmiöön? Huomaan, että keskustelu ystäväni kanssa on vaikeaa, kun hän haluaa sanella säännöt sille, mistä voimme puhua. Mietin, onko tämä haaste nyt omassa päässäni vai ystäväni ajatusmaailmassa, että hän voi sanella, mistä puhumme? Tilanne hämmentää, kun kenenkään muun kanssa ei ole tällaista.
Kommentit (46)
Ei ole normaalia käytöstä tuo. Sanoit ettei muiden kanssa ole tuollaista. Kertoohan se paljon.
Pakko kysyä, miksi ylläpidät tuollaista ihmissuhdetta, joka selvästi kuormittaa eri tavalla kuin muut ihmissuhteet? Joo, kaikilla on joskus rankkaa, mutta ilmeisesti teidän tilanne on jatkunut jo pitkään eikä ole helpottanut?
Mielestäni kenenkään tehtävä ei ole loputtomiin joustaa toisen suuntaan. Terve aikuinen kyllä osaa sanoa vaikka kesken juttelemisen, että hei, vaihdetaan aihetta tai alkaa vaan puhumaan muusta aiheesta. Näin ne muutkin kaverisi tekevät, joten ei ole mahdotonta tuolle yhdelle toimia samoin.
Sinun saappaissasi miettisin, kannattaako tuota ihmissuhdetta jatkaa. Vaikuttaa siltä, että tilanne ei ole kovin tasapainoinen ja molemmille tuo tilanne on vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen jyrkkyys ja joustamattomuus puheenaiheissa on sosiaalisesti todella kömpelöä. Hankala ihminen. Kaikenmoisista jutuista pitäisi voida jutella kaverin kanssa, vaikkakin myös kummankin lukea tilannetta. Jos työ on toiselle epämieluisa tai kipeä aihe,ei siitä kai kannata koko tapaamista jauhaa.
Jos ei löydy molemmille mieluisia jutunaiheita, ei kai kannata edes tapailla. Itsekin olen feidannut ihmisiä jotka puhuisivat vain lapsenlapsestaan, kissastaan tms.
Sen perusteella, että sanot muiden kanssa sosiaalisten suhteiden sujuvan, ei vika ole sinussa. Tottakai ihmisillä on erilaiset rajat ja tavat, mutta ilmeisesti ystävälläsi nuo rajat ovat kohtuuttoman tiukat. Ei ole sinun velvollisuutesi tanssia hänen pillinsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tuo B-kohta nyt sellaista, ettei saa esimerkiksi keskustella mitään ikävää kehenkään muuhun, puolisoon, työkaveriin tai vaikka omaan vanhempaan liittyen? Eli jos vaikka ärsyttää, että mies unohti siivota ja lähti kaverien kans kaljalle? Tai jos työkaveri käyttäytyi palaverissa ikävästi, niin ei saa jutella ystävän kanssa tästä ja ihmetellä, miten inhottava työkaveri oli? Ei saa kyseenalaistaa ja kritisoida vaikka oman vanhemman kasvatusmetodeja? Aika äkkiä keskustelusta tulee hyvin kevyttä ja pintapuolista, jos mistään ei saa sanoa mitään ikävää.
Tämä!
On eri asia juoruilla/haukkua/arvostella toisia, kun taas puhua _omista kokemuksista_ jonkun ihmisen kanssa.
Nämä molemmat voi mieltää "negatiiviseksi puheeksi", mutta kyllä tuo jälkimmäinen kuuluu ihan elämään. Joskus joku ihminen on toiminut ikävästi itseä kohtaan tms, niin sen aiheuttamista tunteista pitäisi olla ok puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi puhua toiselle sellaisesta aiheesta, joka ei toisen elämässä ole samalla tolalla (vaikka työttömyys, lapsettomuus, parisuhteettomuus)? Mulla on esimerkiksi ollut jo pitkään töissä tilanne, että olen työpaikkakiusattu. Ei mua haittaa se, jos ystävät haluavat kertoa omista töistään tai joku hehkuttaa, että hänellä on uusi kiva työpaikka. Ei se ole multa pois.
Sä et selkeästi ymmärrä osattomuuden kokemusta. Sitä että kiihkeästi haluaa jotain, mutta ei saa, mutta kaikki muut tuntuvat saavan, vaikka eivät edes arvosta.
Miksi jostain aiheesta on pakko puhua juuri tietyn ihmisen kanssa? Ap:n tilanne on erilainen, koska välteltäviä aiheita on paljon.
mulla on tahattomasti lapseton ystävä, joka ei kestä kuulla mitään siihen liittyvää, että olen nykyisin äiti. olen jo kuukausia ollut kotona vauvan kanssa, mutta en saa kertoa tästä mitään. jos kysyy kuulumisia, en voi edes sanoa, että käytiin tänään neuvolassa/vaunulenkillä/nukuttiin huonosti viime yönä tms arkista, kun se jo loukkaa liikaa. en voi oikeastaan kertoa kuulumisistani enää mitään. olen 24/7 vauvan kanssa, joten eipä ole paljon vauvan liittymättömiä tapahtumia elämässä. toki voisin kertoa, että join aamulla kupin kahvia ja illalla kävin suihkussa, mutta aika pintaraapaisu olisi. sen ymmärrän, ettei mun tarvitse toiselle hehkuttaa vauvan ihanuutta, mutta se on liikaa, jos en saa mainita edes mitään arkista, mihin vauva liittyy.
Tuokin riippuu ihan ihmisestä.
Minulla ei ole lapsia ja toki olisin niitä aikoinaan halunnut, mutta silti ole kiinnostnut muiden lapsista ja olen kiitollinen jokaisesta saamastani valokuvasta. Minulla ei ole sairauksia, mutta kuuntelen mielenkiinnolla muiden terveyshuolia. Minusta on hauska kuulla toisten harrastuksista ja mielenkiinnon kohteista, vaikka itse en kyseistä asiaa harrasta tai en aktiivisesti etsi tietoa kyseisestä aihepiiristä. jne.
Yleensä ystävyydessä toimitaan vastavuoroisesti. Ei kuitenkaan lasketa saanti/anto suhdetta vaan ollaan ystäviä elämäntilanteen mukaan. Ongelmaksi näyttää yhä useimmin muodostuvan, että ystävyys jää yksipuoliseksi ja mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta ei löydy.
Jostain syystä enää ei opita myötäelämisen kykyä vaan koko maailmankaikkeus pyörii oman navan ja mieltymysten ympärillä. Yhtenä osasyynä lienee tehokkuusajattelu ja kaikesta pitäisi saada omaa panostusta suurempaa hyötyä.
jätä se sika