Lue keskustelun säännöt.
Ystävä haluaa sanella, mistä voimme keskustella - onko tämä tavallista?
21.01.2022 |
Taustatietona: Minulla ei koskaan ole ollut tällaista ongelmaa kenenkään ystävän (tai muunkaan ihmisen) kanssa. Muiden ystävien kanssa keskustelut sujuvat luontevasti eri aiheista. Keskustelemme tasaveroisesti kummankin asioista, molemmat ovat kiinnostuneita toistensa kuulumisista ja kommentoivat niitä. Keskustelemme säännöllisesti esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvistä asioista ja pohdimme, jos johonkin ihmissuhteeseen liittyy jotain haastetta. Emme siis juoruile asioista muille tai puhu missään muiden kuullen, vaan keskustelut käydään luottamuksella kahden kesken. Jos joku ystävä ei halua puhua jostakin aiheesta, niin hän ei ota aihetta esille. Jos satun kysymään aiheesta eikä ystävä halua puhua siitä, niin hän vaihtaa aihetta ja ymmärrän heti yskän, enkä kysele enempää.
Yksi ystäväni haluaa sanella, mistä voimme puhua. Ystävän kohdalla tämä tarkoittaa seuraavaa:
A) Hän saattaa itse puhua aiheesta X joku kerta. Jos seuraavalla kerralla kysyn, miten asian X suhteen menee, hän tiuskaisee, ettei halua puhua aiheesta. Minun on vaikea tietää, mistä aiheesta voin puhua ja mikä taas voi päätyä tuolle ”en halua puhua” listalle, vaikka ystävä olisi aiemmin puhunut tuosta aiheesta oma-aloitteisesti. Sen ymmärrän, etten tietenkään mene kyselemään mistään sellaisesta, mitä ystävä ei itse ole ottanut esille. Näissä asioissa, mistä voi ja ei voi puhua, ei ole mitään säännöllistä logiikkaa.
B) Ystävä saattaa ottaa esille aiheen Y, josta keskustelemme. Keskustelussa voi tulla esille esimerkiksi jotakin kriittistä, saatamme molemmat kommentoida negatiivisesti jonkun ihmisen toimintaa. Myöhemmin keskustelun jälkeen ystävä saattaa erikseen ottaa yhteyttä ja sanoo, että kokee tuollaisen negatiivisen keskustelun ikävänä, mitään negatiivista ei saa puhua ja tuollaiset keskustelut pitää lopettaa. Hän on sanonut, että itsekin sortuu tähän negatiivisen puhumiseen ja haluaa oppia siitä eroon. Olen tähän sanonut, että jokainen on vastuussa omista puheistaan – minä omistani ja hän omistaan. Minä voin olla puhumatta negatiivisia asioita ja hän voi olla puhumatta, mutta hän ei voi vastuuttaa minua pitämään ”omista rajoistaan kiinni”. Mielestäni on hänen tehtävänsä huolehtia omista rajoistaan.
C) Ystävällä on aihe, josta hän ei halua puhua lainkaan. Sanotaan, että tuo asia on työ. Ystävä on työtön ja hänelle on kipeä asia, että muilla on töitä ja hänellä ei, vaikka hän on etsinyt töitä. Hän ei halua kuulla mitään työelämään liittyvää. Jos vaikka ystävä kysyy ”mitä kuuluu?” ja kerron, että "oli ihan kiva päivä, töissä oli kiireistä ja illalla kävin kaupassa ja kävelyllä", niin ei sanallisesti kommentoi tuohon mitään. Jatkaa keskustelua muusta aiheesta, alkaa puhua omista asioistaan tai keskustelu tyrehtyy siihen. Ystävä ei halua kuulla työstäni mitään. Jos olen vaikka kertonut saaneeni uuden työpaikan, niin reaktiona on ollut piikittelyä. Olen yrittänyt ymmärtää, että hänen kommenttinsa johtuvat siitä, että hänelle oma työttömyys on kipeä asia.
Onko tämä ystäväni käytös tavallista? Oletko törmännyt tällaiseen ilmiöön? Huomaan, että keskustelu ystäväni kanssa on vaikeaa, kun hän haluaa sanella säännöt sille, mistä voimme puhua. Mietin, onko tämä haaste nyt omassa päässäni vai ystäväni ajatusmaailmassa, että hän voi sanella, mistä puhumme? Tilanne hämmentää, kun kenenkään muun kanssa ei ole tällaista.
Kommentit (46)
Ei haaste ole omassa päässäsi. Mäkin tunnen yhden tuollaisen ihmisen. Ei tosin ole ystäväni vaan ainoastaan kaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?
Ystävä on kärsinyt mielenterveysongelmista, hänellä on taustaa masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan tarkkaan en osaa nykytilanteesta sanoa, kun ystävä ei halua puhua asiasta (on joskus aiemmin puhunut).
Ap
ei tuo ole normaalia. itsekin tuohon kysymykseen vastaat, kun sanot ettei muiden kans oo tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?
Ystävä on kärsinyt mielenterveysongelmista, hänellä on taustaa masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan tarkkaan en osaa nykytilanteesta sanoa, kun ystävä ei halua puhua asiasta (on joskus aiemmin puhunut).
Ap
Miksi olet tuollaisen kanssa? Eiköhän hän itsekin haluaisi olla vain yksin.
Mulla on myös tuollainen kaveri ja on tosi raskasta seuraa. Ikinä tiedä, millä mielellä hän sattuu sinä päivänä olemaan. Ihan tavallinen keskustelu saattaa äkisti muuttua hänen pahoittaessaan jostain mielensä.
Sinuna harkitsisin kahdesti, kannattaako olla kovin läheisissä tekemisissä. Musta tuo kaveri vie voimat, kun on niin raskas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat siltä et tulet ihan normaalisti juttuun muiden kanssa. Tuskin siis sosiaalisissa taidoissasi olisi jotain pahasti vialla yhden ihmisen kohdalla. Ystävälläsi vaikuttaa olevan ongelmia itsensä kanssa. Aikuinen vastaa itse itsestään - ei sun tehtävä ole pomppia toisen pillin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?
Ystävä on kärsinyt mielenterveysongelmista, hänellä on taustaa masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan tarkkaan en osaa nykytilanteesta sanoa, kun ystävä ei halua puhua asiasta (on joskus aiemmin puhunut).
Ap
Tämä selittää!Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.
Persoonaallisuushäiriöinen. Ota etäisyyttä tai lakkaa välittämästä, koska menemällä tohon mukaan saat vaan lisää harmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olettaa ettei mitään kriittistä sais koskaan sanoa? Toihan on kohtuutonta! Tottakai kaikki sanoo joskus jotain ikävää. Ei kukaan ole mikään pyhimys, joka ei koskaan sano ikävästi kenestäkään.
Minulla on kaltaisesi kaveri eli sellainen, joka omassa päässään kuvittelee erilaisia merkityksiä kaikelle. Hän puhuu itsestään ystävänä, mutta on oikeastaan kiviriippa. Hän analysoi kaiken ja pääosin aika lailla kryptisesti.
Niin että heipat Laura, kirjoittelet sitten tännekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sä saat tuosta ystävyyssuhteesta? Et voi puhua niin isosta asiasta kuin työ? Viestistäsi tulee olo, että saat olla varpaisillasi...
Ystävälläsi voi olla traumatausta. Traumat aiheuttavat ylijakamista ja voivat aiheuttaa vaikeuksia omien rajojen pitämisessä. A kohdassa ystäväsi on luultavasti puhunut asiasta enemmän, kuin olisi halunnut tai ehkä ei olisi alun alkaenkaan ottaa asioita esille. Sitten hän yrittää myöhemmin vetää sinulle rajan. Kohdassa B hän on ehkä myötäillyt sinua, sitten yrittänyt vetää sinulle rajan, ettei halua olla mukana arvojensa vastaisessa puuhassa. Kohdassa C tuntuu olevan yhdistelmä sun omaa tulkintaa ja toisaalta ystävän huonoa käytöstä - piikittely ei ole ok.
Ei vaikuta siltä, että sopisitte yhteen, toisella osapuolella on luultavasti myös tukala olo kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samantapainen ystävä. Tai nykyään enemmänkin tuttu. Hänellä oli tapana rajata keskustelujamme. Kun puhuimme yhdestä aiheesta, ja sanoin siitä jonkun pointin jota hän ei jostain syystä halunnut ottaa mukaan keskusteluun, hän ei antanut minun puhua siitä. Rupesi puhumaan päälle ja kimpaantui jos yritin. Hän saattoi esim kysyä mitä mieltä olen jostain asiasta, ja kun vastasin, hän ei halunnut kuulla koko vastaustani. Hän ikäänkuin halusi valikoida siitä osia.
Hän muutenkin halusi aina hallinnoida keskustelujamme eri tavoin, paljon samaa kuin ap:n ystävä. Huomautin siitä hänelle pariinkin kertaan, eikä hän muuttanut tapojaan, joten en jaksanut enää hengata hänen kanssa. Yritin olla ymmärtävä, koska hän on muuten ihan hyvä tyyppi. Mutta sitten onneksi tajusin vetää omat rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?
Ystävä on kärsinyt mielenterveysongelmista, hänellä on taustaa masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan tarkkaan en osaa nykytilanteesta sanoa, kun ystävä ei halua puhua asiasta (on joskus aiemmin puhunut).
Ap
Tämä varmasti ainakin osittain selittää tuota käytöstä. Yksi pitkäaikainen kaverini sairastui henkisesti ja katsoin tilannetta vuosia. Yritin jaksaa ja kestää, koska olimme tunteneet kauan. Lopulta tajusin etten jaksanut enää toisen mielialojen mukaan elämistä. Toki kaikilla on erilaisia aikoja elämässä, mutta mt-ongelmat ei ole syy käyttäytyä ikävästi. Minulla on muitakin masentuneita kavereita ja eivät he käyttäydy samoin kuin tuo yksi kaveri. Minä lopulta otin etäisyyttä tuohon kaveriin ja teki henkisesti minulle hyvää.
Muusta en tiedä, mutta en jaksa kyllä puhua omista töistäni, tai kuunnella kenenkään työjuttuja. Onneksi en tunne kuin kaksi, jotka jaarittelevat mielellää töistään. Jos töissä tapahtuu jotain merkillistä, tai ylipäätään jos puhutaan työstä yleisenä aiheena, se on ok, mutta se että joku selittää täysin epäkiinnostavaa "sitten minä otan niitä putkia sieltä, ja laitan niihin tarran loppupäähän, eiku alkupäähän, tai no joissain putkissa se laitetaan keskelle, paitsi että yleensä kyllä ei laiteta, koska sitten laite x ei sitä oikein pysty lukemaan, ja niissä laitteissa on muuten tosi usein ongelmia, jolloin joudun hakemaan sellaisen pienen laitteen toisesta yksiköstä, ja sen laitteeneen avaamien on kuule haasteellista, kun siinä on 6 ruuvia, ei kun onko niitä sittenkin kahdeksan? Kyllä niitä on 6, odotapas, laitan sirkalle viestiä wa:lla että onko niissä nyt 6 vai 8 ruuvia..."
Minusta tuossa ei ole kovin kummallista. Toki ystäväsi voisi ehkä vähän joustaa kommunikoinnissa.
A) Asiassa on juttukertojenne välillä tapahtunut jotain sellaista, josta ystäväsi ei halua enää puhua. Toki sinä et voi sitä tietää ja hän voisi asian ehkä ilmaista paremmin.
B) Minusta sekin on normaalia että jos ei halua puhua toisista ihmisistä negatiivisesti. Mutta jos kuitenkin on tehnyt niin, se harmittaa ja hän ilmaisi asian sinulle. Jokainen vastaa omista puheistaan ja itsekin pyrin tuosta samaisesta tavasta eroon. Tosin pidän sellaisiin ihmisiin vähemmän yhteyttä, joiden tiedän puhuvan toisista negatiivisesti. Ja itsekin sorrun siihen edelleen, enkä pidä siitä.
C) Työssä käyvät eivät ymmärrä miltä tuntuu olla työtön. Voisin kuvitella että aika moni työtön ei halua kuunnella kaverinsa onnistumisia työelämässä, jos itsellä menee päinvastaisesti.
Itse tulkitsen niin että ne keskusteluasiat on syystä tai toisesta hänelle vaikeita paloja, jonka vuoksi hän vaihtaa puheenaihetta. Kukapa meistä haluaa keskustella itselleen kipeistä asioista koko ajan. Sitten jos ei olekaan muita kuin kipeitä aiheita, niin silloin lienee vikaa ystäväsi mielessä.
Kyseinen ystävä on nykyisin yksin ilman ketään.. kannattiko.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä saat tuosta ystävyyssuhteesta? Et voi puhua niin isosta asiasta kuin työ? Viestistäsi tulee olo, että saat olla varpaisillasi...
Toinen on työtön ja toinen puhuu kuinka kivaa jne. on omassa työssä. Voisin kuvitella että ei sillä ystävällä ole kovin kivat fiilikset, hän haluaisi ilmeisesti olla myös töissä. Ei sen työttömän ystävänkään tehtävä ole pönkittää ja taputtaa käsiä yhteen parempiosaisen ystävän puolesta joka kerran. Sama kuin lasta toivovan henkilön naamaan hierottaisiin koko ajan vauvajuttuja juuri vauvan saaneen ystävän taholta.
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?