Lue keskustelun säännöt.
Ystävä haluaa sanella, mistä voimme keskustella - onko tämä tavallista?
21.01.2022 |
Taustatietona: Minulla ei koskaan ole ollut tällaista ongelmaa kenenkään ystävän (tai muunkaan ihmisen) kanssa. Muiden ystävien kanssa keskustelut sujuvat luontevasti eri aiheista. Keskustelemme tasaveroisesti kummankin asioista, molemmat ovat kiinnostuneita toistensa kuulumisista ja kommentoivat niitä. Keskustelemme säännöllisesti esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvistä asioista ja pohdimme, jos johonkin ihmissuhteeseen liittyy jotain haastetta. Emme siis juoruile asioista muille tai puhu missään muiden kuullen, vaan keskustelut käydään luottamuksella kahden kesken. Jos joku ystävä ei halua puhua jostakin aiheesta, niin hän ei ota aihetta esille. Jos satun kysymään aiheesta eikä ystävä halua puhua siitä, niin hän vaihtaa aihetta ja ymmärrän heti yskän, enkä kysele enempää.
Yksi ystäväni haluaa sanella, mistä voimme puhua. Ystävän kohdalla tämä tarkoittaa seuraavaa:
A) Hän saattaa itse puhua aiheesta X joku kerta. Jos seuraavalla kerralla kysyn, miten asian X suhteen menee, hän tiuskaisee, ettei halua puhua aiheesta. Minun on vaikea tietää, mistä aiheesta voin puhua ja mikä taas voi päätyä tuolle ”en halua puhua” listalle, vaikka ystävä olisi aiemmin puhunut tuosta aiheesta oma-aloitteisesti. Sen ymmärrän, etten tietenkään mene kyselemään mistään sellaisesta, mitä ystävä ei itse ole ottanut esille. Näissä asioissa, mistä voi ja ei voi puhua, ei ole mitään säännöllistä logiikkaa.
B) Ystävä saattaa ottaa esille aiheen Y, josta keskustelemme. Keskustelussa voi tulla esille esimerkiksi jotakin kriittistä, saatamme molemmat kommentoida negatiivisesti jonkun ihmisen toimintaa. Myöhemmin keskustelun jälkeen ystävä saattaa erikseen ottaa yhteyttä ja sanoo, että kokee tuollaisen negatiivisen keskustelun ikävänä, mitään negatiivista ei saa puhua ja tuollaiset keskustelut pitää lopettaa. Hän on sanonut, että itsekin sortuu tähän negatiivisen puhumiseen ja haluaa oppia siitä eroon. Olen tähän sanonut, että jokainen on vastuussa omista puheistaan – minä omistani ja hän omistaan. Minä voin olla puhumatta negatiivisia asioita ja hän voi olla puhumatta, mutta hän ei voi vastuuttaa minua pitämään ”omista rajoistaan kiinni”. Mielestäni on hänen tehtävänsä huolehtia omista rajoistaan.
C) Ystävällä on aihe, josta hän ei halua puhua lainkaan. Sanotaan, että tuo asia on työ. Ystävä on työtön ja hänelle on kipeä asia, että muilla on töitä ja hänellä ei, vaikka hän on etsinyt töitä. Hän ei halua kuulla mitään työelämään liittyvää. Jos vaikka ystävä kysyy ”mitä kuuluu?” ja kerron, että "oli ihan kiva päivä, töissä oli kiireistä ja illalla kävin kaupassa ja kävelyllä", niin ei sanallisesti kommentoi tuohon mitään. Jatkaa keskustelua muusta aiheesta, alkaa puhua omista asioistaan tai keskustelu tyrehtyy siihen. Ystävä ei halua kuulla työstäni mitään. Jos olen vaikka kertonut saaneeni uuden työpaikan, niin reaktiona on ollut piikittelyä. Olen yrittänyt ymmärtää, että hänen kommenttinsa johtuvat siitä, että hänelle oma työttömyys on kipeä asia.
Onko tämä ystäväni käytös tavallista? Oletko törmännyt tällaiseen ilmiöön? Huomaan, että keskustelu ystäväni kanssa on vaikeaa, kun hän haluaa sanella säännöt sille, mistä voimme puhua. Mietin, onko tämä haaste nyt omassa päässäni vai ystäväni ajatusmaailmassa, että hän voi sanella, mistä puhumme? Tilanne hämmentää, kun kenenkään muun kanssa ei ole tällaista.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä saat tuosta ystävyyssuhteesta? Et voi puhua niin isosta asiasta kuin työ? Viestistäsi tulee olo, että saat olla varpaisillasi...
Toinen on työtön ja toinen puhuu kuinka kivaa jne. on omassa työssä. Voisin kuvitella että ei sillä ystävällä ole kovin kivat fiilikset, hän haluaisi ilmeisesti olla myös töissä. Ei sen työttömän ystävänkään tehtävä ole pönkittää ja taputtaa käsiä yhteen parempiosaisen ystävän puolesta joka kerran. Sama kuin lasta toivovan henkilön naamaan hierottaisiin koko ajan vauvajuttuja juuri vauvan saaneen ystävän taholta.
En ole koskaan ollut työtön, ja tälläkin hetkellä teen 50h viikossa, mutta en jaksa puhua töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olettaa ettei mitään kriittistä sais koskaan sanoa? Toihan on kohtuutonta! Tottakai kaikki sanoo joskus jotain ikävää. Ei kukaan ole mikään pyhimys, joka ei koskaan sano ikävästi kenestäkään.
Ei sinulta ota kukaan pois selän takana juoruamista yms., mutta miksi hän ei saa yrittää muuttaa tapojaan? Minusta se on kohtuutonta. Negatiivinen puhe on nykyään hyväksytty normaaliksi ja jos siihen ei halua osallistua, se on epänormaalia. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta työkuviosta. Jos nyt edes kyse on töistä, vaan esim jos ystäväsi on lapseton ja sinä et.
Mielestäni on kohtuutonta ajatella, että ystävä ei saisi sanoa mitään sellaiseen asiaan liittyen, joka on itselle kipeä. Jos toinen on lapseton ja toinen ei saisi koskaan sanoa mitään lapsiin liittyvääkään. Ei asiaa tarvitse toisen naamaan hieroa, mutta jos edes mitään arkista ei voi sanoa, niin ei sitä kannata jatkaa.
Jos minä olisin lapseton, ja ystävällä lapsia, pitäisin todennäköisesti itse hiukan välimatkaa. Koska jokainen lapsia saanut tietää, kuinka sitä on alkuvaiheessa ja varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla sellaisessa vauvakuplassa, ettei muuta elämässä ole kuin se vauva-arki, joten pakostikin jutut liittyy siihen. Ja lapsellisena ystävänä pitäisin varmaan myös välimatkaa lapsettomaan ystävään, koska häntä tuskin kiinnostaa meidän arki, olisimme niin erilaisissa elämäntilanteissa.
Tuon kertomuksen valossa ei vaikuta normaalilta käyttäytymiseltä.
A) Kannattaa kuitenkin huomioida, että hyvin usein vastapuolen näkemys on täysin päinvastainen. Jostakin asiasta on saatettu keskustella yksityisesti ja myöhemmin kaveri kailottaa suureen ääneen niitä arkaluonteisena pidettäviä kysymyksiä kahvilassa, kaupan ruuhkassa, julkisessa kulkuneuvossa tai kerrostalon portaikossa jne. (Kuten eräs liikuntaopettaja huusi ala-asteikäiselle oppilaalleen välitunnilla - "Mitä se gynekologi sanoi!")
B) On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että muiden arvostelijat eivät pysty arvioimaan omaa rooliaan puolueettomasti, joten kaikki negatiivinen johtuu vain niistä muista ihmisistä ja itse vain vedetään vastentahtoisestu negatiiviseen tilanteeseen.
C) Harva kokee miellyttäväksi, että ryhdytään kuulustelemaan ja tivaamaan sellaisesta asiasta, joka yleensä tulkitaan negatiivisesti henkilön omana valintana/syynä - kuten esim. työttömyys. Tietenkin asiasta voi keskustella työelämässä tai eläkkeellä olevien kanssa, mutta se menee varsin nopeasti piikittelyn ja kuulustelun tapaiseksi väittelyksi, jossa työtön joutuu puolustautumaan. Mitä vähemmän työelämässä olevalla on ymmärryskykyä ja älykkyyttä, niin sitä vähemmän tämän henkilön kanssa voi puhua työttömyydestä tai muista ristiriitaisista keskustelunaiheista, koska heille vain se oma mielipide on ainoa mahdollinen ja muut mielipiteet vääriä, riitelyä, väittelyä...
C) Toinen seikka on se, että mikäli itse ei halua puhua työttömyydestä tai selitellä ulkopuolisille omaa työttömyyttä/työelämäänsä, niin aika luotevasti suo saman vastapuolelle - eli toinen saa kertoa omista asioistaan, jos haluaa kertoa, mutta ei ryhdytä kuulustelemaan. "Vieläkö riitelet työpaikalla sen Kaisan kanssa?" "Onko esimiehesi ottanut sinut uudestaan puhutteluun työtehtävien laiminlyönneistä?" - Näet riippuu ihan kysymyksestä ja sen muotoilusta, osoittaako mielenkiintoa vai kaiveleeko negatiivisuuksia.
Tässäkin ketjussa otetaan varsin nopeasti esille mielenterveys- tai persoonallisuushäiriöt, joita yleensä keksii ja jakaa muille ne henkilöt, jotka itse vaikuttavat itse omaavan näitä piirteitä. Edelliset häiriöt kieltämättä aiheuttavat ylimääräisiä ongelmia, mutta lähes aina sen syyttävän sormen voi kääntää niihin, jotka leimaavat ja esittelevät toisia ihmisiä tällä leimalla varustettuna. Kuten eräs henkilö esitti: Asiat riitelevät eivät henkilöt. Eli riidellään asiasta eikä henkilön ominaisuuksista.
Miten päästä eroon ilkeästä ihmisestä, jota ei halua suututtaa eli välirikon pitäisi olla tämän toisen ihmisen ratkaisu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks et kysyn, mut onko tuolla ystävälläsi jotain ongelmia? Mt vai vastaavaa?
Ystävä on kärsinyt mielenterveysongelmista, hänellä on taustaa masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Ihan tarkkaan en osaa nykytilanteesta sanoa, kun ystävä ei halua puhua asiasta (on joskus aiemmin puhunut).
Ap
Minulla on sama tausta sekä masennuksen että ahdistuksen puolesta.
Jos elämäntilanne on muutenkin vaikea ja olen kuormittunut, niin ikävien asioiden puiminen voi johtaa dissosiaatioon tai sellaiseen kehosta poistumisen kokemukseen, jossa en kykene reagoimaan ympäristööni millään tavalla. Katseeni lasittuu ns. kuolleeksi, menetän puhekyvyn ja jähmetyn aloilleni. Ymmärrän puheen, mutten kykene reagoimaan. En pysty esim. seuraamaan katseellani ystävän elehdintää, vaikka periaatteessa näen ja ymmärrän, mitä hän tekee.
Se on itselleni tosi epämukavaa ja jäätymiseni on myös pelottanut niitä ystäviä, jotka ovat sen nähneet. Olen kuin elävä kuollut, halvaantunut, "koomassa" yhden ystäväni sanoin.
Tämä on syy, minkä vuoksi rajaan itse aiheita, joista haluan keskustella.
Olisi ihan kohteliasta keskustella vapaa-ajan jutuista ihmisen kanssa, jolle työttömyys on elämän suurimpia kipupisteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tabussa häiritsee? Oletko esimerkiksi maatilallinen, joka ei saisi puhua tehotuotannosta, vai mikä mättää? Tuskin se aihe nousee pintaan kovin usein? Oletko jotenkin erityisen kiinnostunut tabuaiheesta?
Minulla on pari kaveria, joiden kanssa ei voi keskustella sairauksista. Molemmilla on ahdistuneisuushäiriö ja heille on muutenkin raskasta stressata koronaa, jokaista ihomuutosta joka voi muka olla syöpä jne. Sitten on yksi kaveri, joka kieltää hyvin tiukasti puhumasta syövistä hänen läsnäollessaan. Hän sairasti syövän lapsena - ja kunnioitan hänen traumataustaansa. Minulla ei ole tarve tietää asiasta enempää.
Miks ihmeessä oot ystävä tuollaisen ihmisen kans? Mä en jaksais katsella tuollaista. Ei tarvitse tehdä noin vaikeaa jostain juttelusta. Sanokoon et puhutaanko jostain muusta jos häiritsee eikä mitään tuollaista vääntämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaksoiko joku lukea aloituksen?
Lukea minkä? En jaksanut lukea kommenttiasi.
Siis onko tuo B-kohta nyt sellaista, ettei saa esimerkiksi keskustella mitään ikävää kehenkään muuhun, puolisoon, työkaveriin tai vaikka omaan vanhempaan liittyen? Eli jos vaikka ärsyttää, että mies unohti siivota ja lähti kaverien kans kaljalle? Tai jos työkaveri käyttäytyi palaverissa ikävästi, niin ei saa jutella ystävän kanssa tästä ja ihmetellä, miten inhottava työkaveri oli? Ei saa kyseenalaistaa ja kritisoida vaikka oman vanhemman kasvatusmetodeja? Aika äkkiä keskustelusta tulee hyvin kevyttä ja pintapuolista, jos mistään ei saa sanoa mitään ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen itse ottaa jonkun aiheen puheeksi, niin
-ei pidä tulla syyllistämään toista, jos sen toisen vastaus aiheesta ei miellytä
-ei pidä syyllistää toista keskustelusta ja sanoa, että ei tästä olisi saatu keskustella
Eiköhän jokainen ole joskus avannut ensin suunsa ja sitten käynyt jonkun keskustelun, joka on jälkikäteen jäänyt harmittamaan. Ei siinä voi kuin katsoa itseään peiliin ja ajatella, että otan tästä opikseni ja mietin kahdesti, alanko enää tästä aiheesta puhumaan.
Alkujaarituksesta päätellen saattaisin minäkin sanoa sinulle "Pää kiinni" tai vain lakata kuuntelemasta.
En jaksa paskanjauhajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa jättää ystävä rauhaan, käyt voimille.
Osa ihmisistä haluaisi määrittää kaapin paikan ihmissuhteissa. Ovat ehkä vaativia muutenkin. Ystäväsi kuulostaa samanlaiselta kuin yksi entinen ystäväni. Hän halusi aina päättää tapaamisen paikan ja keston. Koskaan emme olleet hänen kotonaan. Aina vain minun luonani tai näimme jossain kahvilassa. Tapaamisen kesto saattoi olla jotain tunnista tuntikausiin, aina sen mukaan, miltä ystävästä itsestään tuntui. Monesti myös perui tapaamisen lyhyellä varoajalla. Nähdessä saattoi vain yhtäkkiä kerätä tavaransa ja äkisti lähteä. Hän kärsi sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta. Toisaalta sympatiseeraan häntä, mutta olihan tuo raskasta. Tunsin itseni kamalaksi, kun en jaksanut tuota loputtomiin, vaan vähensin yhteydenpitoa ja tapaamisia pikkuhiljaa, kunnes ne jäivät lopulta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei saisi puhua toiselle sellaisesta aiheesta, joka ei toisen elämässä ole samalla tolalla (vaikka työttömyys, lapsettomuus, parisuhteettomuus)? Mulla on esimerkiksi ollut jo pitkään töissä tilanne, että olen työpaikkakiusattu. Ei mua haittaa se, jos ystävät haluavat kertoa omista töistään tai joku hehkuttaa, että hänellä on uusi kiva työpaikka. Ei se ole multa pois.
On aika tuttua.
oma serkkuni/ystäväni inhoaa politiikkaa. Muut sukulaiset ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja varsinkin siskoni on aika intohimoinen ja tulisieluinen politiikka-asioissa. Joskus siskoni innostuu vaikkapa sukujuhlien jatkoilla höpöttämään kanssani uutisista ulko- ja sisäpolitiikassa. Sittrn serkkuni AINA liihottaa jostain paikalle ja kertoo vihaavansa kaikkea politiikkaa ja toivoo että vaihtaisimme puheenaihetta.
Ymmärtäisin närkästyksen jos menisimme vartavasten hänen luokseen kyläilemään ja alkaisimme puhua vain pelkästä politiikasta jättäen hänet tyystin keskustelun ulkopuolelle.
Ihan sama kuin itse kieltäisin jyrkästi ketään mainitsemaasta kuulteni sanoja superpesis tai sm-liiga - en voi sietää urheilua mutta ei tulisi mieleenkään alkaa sättiä ihmisiä jotka puhuvat intoutuneena keskenään penkkiurheilusta
Sanottakoon että serkkuni ainoat huonot puolet ovat tuo ehdottomuus ja halu olla kuulemmatta itseään kiinnostamattomista aiheista plus se että hänestä on kehkeytynyt ihan tosi rasisti.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi puhua toiselle sellaisesta aiheesta, joka ei toisen elämässä ole samalla tolalla (vaikka työttömyys, lapsettomuus, parisuhteettomuus)? Mulla on esimerkiksi ollut jo pitkään töissä tilanne, että olen työpaikkakiusattu. Ei mua haittaa se, jos ystävät haluavat kertoa omista töistään tai joku hehkuttaa, että hänellä on uusi kiva työpaikka. Ei se ole multa pois.
Sä et selkeästi ymmärrä osattomuuden kokemusta. Sitä että kiihkeästi haluaa jotain, mutta ei saa, mutta kaikki muut tuntuvat saavan, vaikka eivät edes arvosta.
Miksi jostain aiheesta on pakko puhua juuri tietyn ihmisen kanssa? Ap:n tilanne on erilainen, koska välteltäviä aiheita on paljon.
Tuohan on nykyään ihan tavallista. Silakat ja muut vastaavat käyttäytyvät juuri tuolla kuvaamallasi tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi puhua toiselle sellaisesta aiheesta, joka ei toisen elämässä ole samalla tolalla (vaikka työttömyys, lapsettomuus, parisuhteettomuus)? Mulla on esimerkiksi ollut jo pitkään töissä tilanne, että olen työpaikkakiusattu. Ei mua haittaa se, jos ystävät haluavat kertoa omista töistään tai joku hehkuttaa, että hänellä on uusi kiva työpaikka. Ei se ole multa pois.
Sä et selkeästi ymmärrä osattomuuden kokemusta. Sitä että kiihkeästi haluaa jotain, mutta ei saa, mutta kaikki muut tuntuvat saavan, vaikka eivät edes arvosta.
Miksi jostain aiheesta on pakko puhua juuri tietyn ihmisen kanssa? Ap:n tilanne on erilainen, koska välteltäviä aiheita on paljon.
mulla on tahattomasti lapseton ystävä, joka ei kestä kuulla mitään siihen liittyvää, että olen nykyisin äiti. olen jo kuukausia ollut kotona vauvan kanssa, mutta en saa kertoa tästä mitään. jos kysyy kuulumisia, en voi edes sanoa, että käytiin tänään neuvolassa/vaunulenkillä/nukuttiin huonosti viime yönä tms arkista, kun se jo loukkaa liikaa. en voi oikeastaan kertoa kuulumisistani enää mitään. olen 24/7 vauvan kanssa, joten eipä ole paljon vauvan liittymättömiä tapahtumia elämässä. toki voisin kertoa, että join aamulla kupin kahvia ja illalla kävin suihkussa, mutta aika pintaraapaisu olisi. sen ymmärrän, ettei mun tarvitse toiselle hehkuttaa vauvan ihanuutta, mutta se on liikaa, jos en saa mainita edes mitään arkista, mihin vauva liittyy.
Ap, miksi kutsut tuota ihmistä ystäväksi ja miksi olet hänen kanssaan tekemisissä?
Alenna hänet satunnaistutun asemaan ASAP
Tuosta työkuviosta. Jos nyt edes kyse on töistä, vaan esim jos ystäväsi on lapseton ja sinä et.
Mielestäni on kohtuutonta ajatella, että ystävä ei saisi sanoa mitään sellaiseen asiaan liittyen, joka on itselle kipeä. Jos toinen on lapseton ja toinen ei saisi koskaan sanoa mitään lapsiin liittyvääkään. Ei asiaa tarvitse toisen naamaan hieroa, mutta jos edes mitään arkista ei voi sanoa, niin ei sitä kannata jatkaa.