Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää lastani
20.05.2015 |
Meillä on kaksi tytärtä, 3,5v. ja 7kk ikäiset. Vanhemmalla on pahimman luokan uhmaikä päällä ollut jo parisen vuotta eikä loppua näy. Kaikki päivät ovat pelkkää tappelua, ainutkaan asia ei suju ilman huutoa. Tyttö ei tottele ketään, vaikka selkeät säännöt ja johdonmukainen kuri on ollut alusta asti. Vauvan tulo ei ole muuttanut asiaa suuntaan tai toiseen, paitsi vienyt entisestään voimavarojani. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että sekä minä että mieheni ollaan lopen uupuneita tytön käytökseen. Tottakai hän on rakas esikoisemme, mutta iloista hetkeä hänen kanssaan ei olla nähty kuukausiin. Emme jaksa enää jatkuvaa taistelua joka asiasta. Jokapäiväistä huutoa, kiljumista, riehumista, tottelemattomuutta ja sitä virnuilua jota esitetään kun jotain kielletään tekemästä. Tyttö on vilkas, mutta melko varmasti ei mikään adhd tai muu oikeasti 'hoitoa tarvitseva', ainoastaan kovatahtoinen uhmaikäinen. Vieraiden ihmisten seurassa ollaan vähän ujoja ja kiltimpiä, joten kukaan ei voi ymmärtää millainen hirviö kuoriutuu kun tulemme kotiin ja suljemme ulko-ovesta sisään. Olen jopa välillä miettinyt, että hänen olisi parempi jossain muualla, hänen käytöstään paremmin jaksavien kanssa. Välillä tulee jopa vaikeuksia itsehillinnän kanssa, vaikken ole koskaan ollut aggressiivisuuteen taipuvainen. Vertaistukea tai muuta pelkkää juttuseuraa en kaipaa enkä usko niiden hyödyttävän mitään. Neuvolassa olen ottanut puheeksi, mutta kaikki pistetään uhmaiän piikkiin naurahtaen. Lastensuojelusta en uskalla pyytää apua, koska pelkään leimausta huonoksi äidiksi ja siten menettäväni myös kuopuksemme, jonka kanssa ei mitään ongelmaa ole ollut. Poden myös huonoa omaatuntoa, koska haluaisin olla hyvä ja rakastava äiti lapselleni joka on aina ollut elämäni suurin unelma. Sen sijaan voin suorastaan sanoa vihaavani lastani. Mitä ihmettä teemme? Ja se ei lohduta, että vaihe on ohimenevä. Voimat on loppu nyt ja apua kaivataan tähän hetkeen mahdollisimman nopeasti.
Kommentit (118)
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:16"]
Ja jäähy saa lapsen tuntemaan itsensä huonommaksi ja harvoin tälläinen herkkä lapsi ilkeyttään itkee ja kiukuttelee..ei saa kun sen entistä enemmän hermostumaan ja suremaan..
[/quote]
Tässään se ongelma onkin oikeastaan kiteytettynä: nykyvanhempien mielestä minkäänlainen kurinpitäminen rajoittaa lasta ja piltille tulee paha mieli.
Turha sitten itkeä, kun lapsi ei tottele ja nauraa päin naamaa kun yritätte kiltisti änkyttää "käskyjä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 17:35"]
Lähdette pienemmän lapsen kanssa uimaan tai hoploppiin tai puistoon ja sanotte isolle, että kiltit pääsee mukaan. Myös tivoli tai eläintarha. Tai sitten kerrotte että tällainen reissu on edessä ja hyvällä käytöksellä pääsee mukaan. Ei kivoja juttuja jos on tuhma. Ei tvtä, pelejä ym. Jos on kiltisti niin saa palkinnon. Meillä oli tarratsulu ovessa johon laitettiin illalla hymynaama tai myrtsinaama ja tietyt määrät hymynaamaa toi palkinnon. Toimi
[/quote]
Ei muuten toiminut meillä. Munhun kokeiltiin samaa kikkaa, mutta se vain pahensi tilannetta. Mä en uskonut ollenkaan mihinkään käytöksiin, koska lapsen käytös oli seuraus eikä syy.
Myöhemmällä iällä kun oikuttelin kotona niin meidän äiti ohjeisti siskoani ruiskuttamaan naamalleni aina vettä vaikka olisin meikannut. Mikä idea sekin oli ja silloin vasta sisarella tukka pöllysikin.
Tälläiset ketjut ovat mitä parhainta ehkäisyvalistusta :) muistin taas miksi en ikinä halua lapsia
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:21"]En ehtinyt lukea koko ketjua,mutta kerron omasta kokemuksestani haastavan lapsen kanssa. Vanhin lapseni oli juuri tuollainen kuin ap:lla, tuntui siltä että hän vei meidän vanhempien kaikki voimat. Hän oli erittäin joustamaton ja vaativa, jo vauvaiässä hän vaati jatkuvaa sylissäoloa ja kantamista. Kaksi muuta lastamme, jotka ovat olleet aina ns. helppoja lapsia, saivat meiltä vanhemmilta selvästi vähemmän huomiota kuin tämä vanhin, koska hän yksinkertaisesti vaati itselleen kaiken huomion ja olimme myös jatkuvasti todella huolissamme hänestä. Eskari-iässä hän oli tutkittavana lastenneurologian puolella, mutta ei saanut sieltä mitään diagnoosia, tosin epäilys asperger-piirteistä esitettiin. Esikouluiästä lähtien hänen käytöksensä kuitenkin tasaantui huomattavasti, ja nyt murrosikäisenä hän on jo helppo ja ns. normaalisti käyttäytyvä nuori. Koulussakin hän on pärjännyt oikein hyvin sekä ala- että yläasteella ja ollut selvästi keskimääräistä parempi oppilas. Ymmärrän sinua ap todellakin, ja muistan tunteneeni samoin kuin sinä silloin, kun tuo esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä ja oli todella vaikea. Älä syytä itseäsi, lapsilla on erilaien tempperamentti ja joillakin lapsilla voi haastavan tempperamentin lisäksi olla neurologisia ongelmia, kuten esim. asperger-, adhd- ja add-piirteitä, jotka vaikuttavat lapsen käytökseen. Voimia sinulle! [/quote] Ei vauvat mitään vaadi. Vauvoille kuuluukin antaa huomiota ja syliä ja se on ihan normaalia.
[/quote]
No eiköhän se ole vaatimista, jos ei pysty kusellakaan käymään ilman että lapsi inahtaa välittömästi sylin puutetta!
Tämä vauvojen ylijumalointi raivostuttaa joskus tällä palstalla. Ihmisen lapsi osaa jo hyvin pienestä olla vaativa, pompotteleva tai temperamenttinen mutta se on kokonaan eri asia miten äiti tai vauvan läheisin huoltaja vastaa näihin luonteenpiirteisiin. Mä olen joskus vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa taistellut huomioimisesta että meinasi hermot mennä; mitään ei pystynyt tekemään, koska lapsi huusi koko ajan syliin. Jos laskin lattialle, niin lapsi alkoi karjua siellä. Kun nostin syliin että huuto lakkaisi, lapsi alkoi potkia hiirtä liikuttavaa kättä. Kun laskin takaisin lattialle että saan maksettua laskut, sama huuto jatkui. Lopulta otin vauvan syliin ja pidin niin etäällä tietokoneesta kuin pystyin vaikka vitutti toi sirkus. Lopulta kuulin että äitinsä antoi kaiken periksi, eli vaikka tiskaaminenkin oli kesken, niin vauvan alettua oikein kunnolla seisaallaan huutamaan ja roikkumaan housuissa niin siihen loppui askareen teko. Lapsen äiti soitti mulle usein, että tuu tekee tää valmiiksi koska hän ei lapsen huudolta pysty.
Jollei toi ollut pompottelua niin mikä sitten?
Kannattaisi ihan oikeasti noudattaa sitä asiantuntijoiden ohjetta, että lapsille vähintään 3 vuoden ikäero. Ei sitä huvikseen ole evoluutio kehittänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei. Lopetin lukemisen "mikään ei suju ilman huutoa"-kohtaan. Pelolla ja raivollako sä lapsiasi kasvatat? Jokaisella menee joskus hermo ja tulee huudettua, turhaan tai syystä, mutta jos kerta kaikki on huutamista niin saisitkohan vapaapäivää itsellesi järjestettyä? Teet jotain kivaa, käyt syömässä, jalkahoidossa tai jotain. Sitten vedät syvään henkeä, ja toteat sen faktan itsellesi että ei tilanne huutamalla parane, päinvastoin. Lapsi stressaantuu ja oppii pelkäämään, sinä stressaannut ja koko perhe stressaantuu. Älä puutu jokaiseen pieneen hölmöilyyn, uhmaan ja tottelemattomuuteen - jos on tarve puuttua, totea rauhallisesti että nyt loppuu tai tulee rangaistus. Jäähylle vaan. Itte rauhallisena, lasta vaikka pidellen jos raivoaa. On vanhemman tehtävä opettaa lapselle itsehillintää ja tunteiden käsittelyä, jota lapset eivät osaa. Nuo tunnemyrskyt on pienille tosi isoja ja pelottavia juttuja. Meillä on 6v, 4v ja nyt kesällä syntyvä vauva ja molemmat lapsista olleet älyttömän jääräpäisiä ja uhmakkaita, nelivuotiaalla uhma jatkuu edelleen.. Esikoisen kohdalla tajusin nämä pointit jotka sulle kirjoitin, ja pääsi vähän vähemmällä ja helpommalla tokan kanssa.
Nykyiset nuoret vanhemmat ovat itse saaneet useimmiten lempeän kasvatuksen, joten heille ei ole kehittynyt mitään mallia, miten toimia oikeasti ilkeäluontoisen ihmisen kanssa. Ihminenhän ei ole mikään tyhjä taulu, vaan oma persoonansa jo alusta asti, ja jotkut vain ovat luonteeltaan ikävämpiä kuin toiset. Joskus kyse on henkilökemioista, eli joku muu kuin äiti tai isä voi pärjätä lapsen kanssa paremmin. Toisinaan taas suosittelisin ihan perinteistä kehollista rangaistusta eli tukkapöllyä; te ette halua kuullakaan sellaisesta, mutta ei se traumatisoi lasta silloin, kun hän jo tietää tekevänsä väärin ja jatkaa silti, odottaen itsekin rangaistusta riehumisestaan. Jokin täytyy radikaalisti muuttua, että ap saisi auktoriteettia lapsensa silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä tyhjä uho pois. Jos ainoa seuraus huonosta käytöksestä on desibelit, niin lapsi oppii olemaan vähät välittämättä huudosta.
Ota käyttöön varoitus. Ilmoita, mitä tapahtuu, jos lapsi ei tottele. Jos sama meno jatkuu toteuta varoitus.
Ole ovela, pelaa lapsen intresseillä.
Lapsi riehuu pöydässä ja tiedossa on jälkiruokaa? Vain kiltit lapset saavat jälkiruokaa. Älä lipsu kertomastasi säännöstä! Jälkiruoka loppuu lyhyeen, jos hulina alkaa uudestaan.
Lapsi huutaa ja riehuu? Lelut/pelit/laitteet vaikka tunniksi arestiin, takaisin saa, jos käyttäytyy asiallisesti. Tylsyys on tehokas rangaistus.
Ole johdonmukainen. Tiedosta, että hyvä käytös on lapsen oma intressi. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, se kostautuu helposti tarhassa, koulussa jne.
Tuossa iässä olisi muutenkin hyvä jo opetella muiden kanssa leikkimistä.
Palkitse hyvä käytös. Kun on rauhallista, teillä on mukavaa yhdessä. Silloin kannattaa halia, kehua ja leikkiä.
Älä rangaise vahingoista. Lapsi saa olla ihminen, muttei hirviö.
Jos kerran apua kaivataan, niin hankkikaa sitä. Jos voimat on loppu, niin ei siinä mitään mainetta ja julkisivua enää voi ajatella. Toiset lapset on vaikeampia kasvattaa kuin toiset, kyllä kaikki järkevät ihmiset sen tajuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:57"]
Tuli muuten mieleen noita aiempia syyllistäviä kommentteja lukiessa, että jospa tosiaan lukisit sen Nancyn jo senkin vuoksi. 49
[/quote]
Mistä alapeukut? :p
Ilmeisesti tuo kirja ärsyttää ihmisiä. Onkohan kukaan edes lukenut sitä eli ei mitään havaintoa minkä puolesta alapeukuttaa?
En lukenut kommentteja, niin en tiedä onko samoja asioita jo ehdotettu.
Ensinnäkin: ET leimaudu huonoksi äidiksi, vaikka pyytäisit apua lastensuojelusta. Lastensuojelu tarkoittaa muutakin kuin huostaanottoa. Eli älä pelkää pyytää apua. On olemassa myös vähemmän radikaaleja perheneuvolan palveluja, joiden kautta saa esimerkiksi kotiapua. Ensimmänen kerta varataan usein psykologille, joka kartoittaa tilanteenne kokonaisvaltaisesti.Tukiperhe voisi myös olla mahdollinen vaihtoehto tapauksessanne. Lapsi siis kävisi säännöllisesti samassa perheessä tietyn sovitun ajan, jolloin te saisitte välillä tehdä muutakin kuin taistella lapsen kanssa. Vauvan ei tarvitse mennä tukiperheeseen, jos ette itse halua sitä.
Vielä viimeinen huomio. Avun hakeminen ei osoita heikkoutta. Päinvastoin, se kertoo, että haluat lapsillesi parhaan mahdollisen lapsuuden ja olet valmis tekemään sen eteen töitä yhdessä muiden ihmisten kanssa.
Menestystä sinulle ja perheellesi! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:39"]Teit sitten kuitenkin vielä toisen?
[/quote]
Tykkään lapsista ja olen aina halunnut ison perheen. Nyt ei vaan enää tällaisen viilipytynkään hermot kestä tuota käytöstä. -ap
Huoh! Oppikaamme tästä 2 asiaa:
- älä tee toista lasta ennen kuin ensimmäisen uhmaikä on alkanut jotta saat realistisen käsityksen mitä tuleman pitää
- Älä tee lapsia ollenkaan ellet kestä eri kehitysvaiheita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi täällä on myös ihmisiä jotka tietävät heille sopivan lapsimäärän ja osaavat kasvattaa heidät hyvin.
Sanna
Mitä teette päiviain esikoisen kanssa?
Kerro tilanteenne neuvolassa noin, miten sen tänne kirjoitit, niin apua alkaa varmasti löytymään.
Lastensuojelua ajatellaan usein "lapset pois"- yksikkönä. Totuus on kaukana siitä. Lastensuojelun ensisijainen tavoite on edistää lapsen ja perheen hyvinvointia, eikä huostaanotto.
Itselläni on kokemusta lastenhoitajan työstä ja usein juuri 2v tai hieman vanhempi tarvitsee enemmän virikkeitä ja leikkikavereita, kuin mitä kotona on tarjolla. Päiväkoti ei ole ainoa vaihtoehto. Kaikenlaiset muskarit ja äiti-lapsipiirit voivat tuoda sisältöä sekä lapsen, että äidin arkeen.
Tunne siitä, että vihaat lastasi voi olla masennuksen oire. Tunne ei tee sinusta huonoa äitiä, mutta se täytyy käsitellä.
Paljon voimia arkeen!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:12"]
Väsynyt äiti pyytää apua, mutta mitä toiset äidit antavatkaan tällä palstalla? Lisää paskaa niskaan. En ymmärrä, en niin millääm. Onko tällaiset puheet jonkun mielestä aloittajalle hyödyksi? Kirkastuuko oma kruunu siitä että ilmoittaa että ei minulla ole koskaan ollut lasteni kanssa vaikeuksia? Tuleeko itselle parempi mieli kun saa kerrottua että tuon takia en itse hanki lapsia? (Ja miksi ihmeessä luet viestiketjua lapsen kasvatuksesta jos asia ei itseä kosketa?) Onko tällaiset puheet omasta mielestä hauskoja? Ja jos on, niin puhutteko samalla lailla työpaikan kahvitauolla, omalle siskolle ja parhaalle kaverille, vierustoverille bussissa? En ymmärrä.
[/quote]
Ilmeisesti et edes jaksa lukea ketjua? Täällä on sivukaupalla myötätuntoisia kommentteja, on vinkkejä lukemisesta ja toimintamalleista, mutta yhyy, kun joku uskaltaa kritisoida... kaikki pilalla! Siat! Dialogissa on ihan normaalia, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan, ja kommenteissa on tullut paljon neuvoja, joissa ei arvoteta tai arvostella ap:ta kasvattajana. Ehkä voisit tätä miettiä, kun valmistelet seuraavaa oikeudentuntoista puuskahdusta näppäimistöltäsi.
[/quote]
Luin ensimmäiset kaksi sivua. Olet oikeassa siinä että joukossa oli todella monta hyvää neuvoa. Peukutin varmaan kolmeakymmentä. Mutta sitten oli ne aivan liian monet kommentit joiden sävy oli kaikkea muuta kuin rakentava. Väännetäänpä sinulle vähän rautalankaa. Ei aloittajaa auta se että "mitäs hankit lapsia", "hankit sitten toisenkin lapsen", "minulla ei ole ollut ikinä mitään ongelmia omien lasteni kanssa" tms. kommentit. Löytänet ne itsekin viestitulvasta kun luet kaikki viestit. Siksi ne voisi vaikkaa jättää kirjoittamatta.