En jaksa enää lastani

joopajoo, täällä ollaan taas avuliaalla ja myötätuntoisella tuulella... tänne kannattaa tulla, kun haluaa rohkaisua elämän kitkakohdissa. ihania ihmissieluja palsta tulvillaan.

Miten voi olla ettei saada 3,5v kasvatettua? En vain yksinkertaisesti ymmärrä. Ovatko nykyvanhemmat todella niin avuttomia omien lastensa kanssa. Missä ihmeen kultapilvenreunalla ihmiset luulevat elävänsä, jos aivan perusasiat ovat hukassa.

Olen jopa kuullut, että omaa lastenhankintaa on perusteltu sillä kun ystäväkin on raskaana ja olisi sitten kiva ostella yhdessä lastentavaroita ja työnnellä vaunuja sekä käydä kahviloissa!!! No just juu, ei ihme että arki yllättää.

Onpa ilkeitä vastauksia. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ulkona ja muiden silmissä kiltti lapsi muuttui hirviöksi kun päästiin kotiin. Mulle ilmoitti nelivuotiaana naureskellen että tietää etten mahda hänelle mitään. Mulle suurin kysymysmerkki oli, miksi lapsi oli juuri minua kohtaan inhottava. Suurimmat ilkeydet ja valehtelut vastaanotin minä, eikä isänsä joka ei piitannut lapsesta yhtään.

Yritin kaikkeni, kaikkia metodeja kokeillen. Mikään ei toiminut. Yhteisistä säännöistä lapsella ei ollut aikomus pitää kiinni. Lopulta tilanne meni liian pitkälle ja jouduin soittamaan sosiaalitoimistoon että hakisivat lapsen pois. Silloin koti oli jo taistelutanner jossa osumia sai niin minä, nuoremmat lapset ja perheen koirat. 

Toivottavasti sulla ei mene tilanne niin pitkälle ja lapsesi on niin pieni vielä. Minä tekisin noin pikkuisen kanssa niin että olisin välittämättä pikkuasioista ja sanoisin ei vain silloin kun se on välttämätöntä. Kyllä se sinunkin rakkaus siellä jossain on, ehkä se on vain uupunut tahtotytön ja vauvan kanssa. Käytä lastenhoitajia ja muista itsekin tuulettua välillä kotoasi. Muuta neuvoa minulla ei ole antaa. 

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:57"]Meillä tytär ihan samanlainen.Meillä siis esikoispoika ja tyttö tuli siihen väliin joka on muuten pirun hankala tapaus.

Itku tulee joka asiasta ja tappelua ja riehumista..ymmärrän sua niin hyvin..se oli jossain vaiheessa aivan kestämätöntä.Tyttö osoitti joka asiasta mieltään ja itki ja huusi ihan pikkuasiastakin.Ja ikäväkseni täytyy sanoa että nyt kohta neljä vuotiaana on melko pitkälle samanlainen..Nyt vielä aloittanut änkyttämisen kun yrittää selittää jotai..

En ole myöskään hänelle ja meille saanut mitään apua..kun oikein jaksoin häntä joka päivä huomioida ja halata ja lohduttaa joka ikinen kerta kun kiukutti niin se auttoi..aina ei vaan jaksa..

toivon todella että sulla olis jaksuja koittaa tätä ihan älytöntä huomioimista ja lohduttamista vaikka se tuntuu tosi typerältä kun se huutaa ja kailotta ihan turhaan!!Mut koita sitä..se auttaa aina meillä kun se saa huomioo vähän enemmän kuin veljensä..kai ne on jotenkin niin pirusti herkempiä toiset ja sellainen mielenlaatu..

Ja hei..ihmeesti siihen tottuu..mutta joka päivä asia vaivaa muakin että mikä' helvetti tuota lasta vaivaa..voimia!;)
[/quote]

Ai mikä vaivaa? Et sitten käsitä että se on uhmaikä ja et ilmeisesti tajua että uhmaikään kuuluu uhmittelu eikä sitä saa kitkettyä pois.

[/quote]

Tää on ammattikasvattajana ihan järkyttävää luettavaa kuinka ihmiset osaa olla niin sokeita. "Kun me saatiin meidän kullannuppu kuriin vaikka kiukuttelikin niin se tarkoittaa sitä että kaikki ketkä eivät pärjää lastensa kanssa ovat huonoja vanhenpia eitkä ymmärrä uhmaa!"
Ihan kamalan suppea maailmankatsomus teillä. Oletteko koskaan kuulleet että jokainen lapsi on yksilö? Vaikka ap uskoo ettei lapsessa mitään diagnosoitavaa niin se ei tarkoita sitä ettei olisi, tai etteikö lapsi voi olla luonteeltaan muuten erilainen kuin teidän lapsenne.
Haluaisin teille haukkujille ja ymmärtämättömille antaa viikoksi hoitoon kyseisenlaisen lapsen ja katsoa kuinka pärjäätte. Ja ne supernannyn superkasvatusopit... Hah! Ammattilaiset torpanneet nuokin jäähyopit.. Joopajoo. Nykyäidit oppii täydellisiksi telkkarin avulla :D

Pikaisesti vastaan, että voisiko mahdollisesti lapsella olla allergiaa? 

http://www.allergialapset.fi/unettomuutta-levottomuutta-ym-haasteita/

Meillä nimittäin samanikäisellä moniallergisella näkyy allergiaoireet juurikin kuvaamallasi käytöksellä. Iho-oireita tms. ulospäin näkyviä oireita ei tule, ainoastaan vaan tosiaan käytös muuttuu. Oireettomina päivinä lapsi on hyvin kiltti, tottelevainen jne., mutta  kun oireet on päällä niin lapsesta tulee aivan erilainen ja olenkin miehelle myös joskus sanonut vihaavani lapsen käytöstä eli samanlaista tunnetta kun sinulla on ollut. 

Ehdotankin ajan varaamista jollekin hyvälle lääkärille ja kokeilkaa kotona hetken aikaa suppeampaa ruokavaliota. Maito, muna, nauta ja kotimaiset viljat on yleisimpiä allergian aiheuttajia. 

Tsemppiä ap!

Voi jessus. Ei sanat riitä kertomaan...

Meillä alkoi helpottamaan kun alettiin tekemään jotain kiva kaksistaan.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:21"]

Pikaisesti vastaan, että voisiko mahdollisesti lapsella olla allergiaa? 

http://www.allergialapset.fi/unettomuutta-levottomuutta-ym-haasteita/

Meillä nimittäin samanikäisellä moniallergisella näkyy allergiaoireet juurikin kuvaamallasi käytöksellä. Iho-oireita tms. ulospäin näkyviä oireita ei tule, ainoastaan vaan tosiaan käytös muuttuu. Oireettomina päivinä lapsi on hyvin kiltti, tottelevainen jne., mutta  kun oireet on päällä niin lapsesta tulee aivan erilainen ja olenkin miehelle myös joskus sanonut vihaavani lapsen käytöstä eli samanlaista tunnetta kun sinulla on ollut. 

Ehdotankin ajan varaamista jollekin hyvälle lääkärille ja kokeilkaa kotona hetken aikaa suppeampaa ruokavaliota. Maito, muna, nauta ja kotimaiset viljat on yleisimpiä allergian aiheuttajia. 

Tsemppiä ap!

[/quote]

Se piti vielä mainita, että monesti ollaan mietitty, että miten paljon mahtaa olla lapsia, joita vaivaakin juuri jokin allergia tms. hoidettavissa oleva asia. Jos lapsi on elämänsä ajan kärsinyt vaivoistaa, niin ei varmasti osaa kertoa kivuistaan tai huonosta olosta ja sitten nämä lapset leimataan kurittomiksi kakaroiksi ja vanhemmat siinä samalla kun ei kerta osata kasvattaa ja asettaa rajoja lapselle. Mekin vähän vahingossa päästiin kärryille allergioista. Vuoden iän jälkeen kaikki alkoi olla niin hankalaa ja kiukkua ja omaa tahtoa riitti jne. vaikka nyt jälkikäteen ajateltu lapsi olikin kaiken aikaa kärsinyt huonosta olostaan. 

Soita neuvolaan ja kero tilanteesta niinkuin kerroit avauksessa. Perheneuvolaan voit soittaa myös suoraan, et tarvitse lähetettä mistään. Soita molempiin. Ja tsemppiä, olette hyviä vanhempia ja teillä on ihana tytär.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:49"]Lastensuojelua ajatellaan usein "lapset pois"- yksikkönä. Totuus on kaukana siitä. Lastensuojelun ensisijainen tavoite on edistää lapsen ja perheen hyvinvointia, eikä huostaanotto.

Itselläni on kokemusta lastenhoitajan työstä ja usein juuri 2v tai hieman vanhempi tarvitsee enemmän virikkeitä ja leikkikavereita, kuin mitä kotona on tarjolla. Päiväkoti ei ole ainoa vaihtoehto. Kaikenlaiset muskarit ja äiti-lapsipiirit voivat tuoda sisältöä sekä lapsen, että äidin arkeen.
Tunne siitä, että vihaat lastasi voi olla masennuksen oire. Tunne ei tee sinusta huonoa äitiä, mutta se täytyy käsitellä.

Paljon voimia arkeen!
[/quote] minun kokemukseni lastensuojelusta on se että minut otettiin 12 vuotiaana sijaisperheeseen ilman mitään syytä tai ainakaan sitä ei meille kerrottu. Koska jouduin olemaan erossa minulle tärkeistä ihmisistä sairastuin masennukseen ja anoreksiaan sekä yritin itsemurhaa. Minulle diagnosoitiin 16 vuotiaana skitsofrenia.

Eli ennen turhaa huostaanottoa kaikki oli hyvin mutta sen jälkeen elämäni on ollut täyttä paskaa jota on tunkenut sisään joka paikasta.

Siinä kokemukseni.

Ota yhteys perheneuvolaan ja pyydä apua ammattilaisilta. Heillä on valmiita keinoja lapsen kanssa toimimiseen. Poikamme oli myös tuon ikäisenä todella raivostuttava mutta onneksi käytös muuttui nelivuotiaana.

Voi jeesus sentään miten ilkeitä kommentteja. Onneksi tuon vaiheen pitäisi mennä ohi, puolen vuoden/vuoden päästä tilanne voi olla jo täysin toinen, laiha lohtuhan tuo "ajan kanssa" kommentti on, mutta yleensä totta.
.
Mulla ei ole kuin yksi 11 kk ikäinen lapsi joka on 2 viikon iästä asti huutanut, koliikki, refluksi, hampaat, liikkeelle lähdöt, selittämättömät kipuhuudot, joihin voidaan vain arvailla vastauksia, koska allergiat on poissuljettu. Joten voin jollain tavalla samaistua tilanteeseesi. Ja kyllä en todellakaan olettanut vauvan kanssa olevan helppoa, mutta en suoraan sanottuna tiennyt että yhden lapsen kanssa voisi myöskään olla näin hankalaa. Eri lääkäreilläkin on juostu eikä mitään suurempaa enää löydy ja kun kaikki allergiat poissuljettu, niin tässä vain on lohduttauduttava siihen "ajan kanssa tämä menee ohi" - TOIVOTTAVASTI.
.
11 kuukautta pelkkää tyytymättömyyttä kokeilee kerran jos toisenkin aikuisen hyvähermoisenkin ihmisen rajoja, ja teillä kausi oli jatkunut vielä pidempään.
.
Suosittelen että nuissa tilanteissa kun pää on täynnä illalla kaiken maailman kiukkua, taistelua, vastaanvänkäämistä, huutoa, itkua, raivoa jne, niin lähdet ovesta ulos yksin, 30min kova juoksu lenkki, purat sen oman turhautumisen ja paskan fiiliksen näin, mies pärjää lapsien kanssa tuon + suihkun ajan.
.
Ja turha ketään on syyttää että "mitäs hankit lapset" semmoista kommenttia tulee yleensä vain lapsettomilta tai sitten niiltä joilla ei ole minkään valtakunnan kokemusta vaikeista tapauksista, samalla kasvatuksella ja kurilla voi kasvaa kaksi täysin erilaista ihmistä. Ja perustan kantani esimerkiksi tuntemiini kaksosiin.

Jos vähänkin älyää, tajuaa sen että tappelemalla uhmiksen kanssa lopputulos on kahta suurempi vastarinta.
Sitten tullaan tänne ihmettelemään kun on niin vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:32"]Nykyiset nuoret vanhemmat ovat itse saaneet useimmiten lempeän kasvatuksen, joten heille ei ole kehittynyt mitään mallia, miten toimia oikeasti ilkeäluontoisen ihmisen kanssa. Ihminenhän ei ole mikään tyhjä taulu, vaan oma persoonansa jo alusta asti, ja jotkut vain ovat luonteeltaan ikävämpiä kuin toiset. Joskus kyse on henkilökemioista, eli joku muu kuin äiti tai isä voi pärjätä lapsen kanssa paremmin. Toisinaan taas suosittelisin ihan perinteistä kehollista rangaistusta eli tukkapöllyä; te ette halua kuullakaan sellaisesta, mutta ei se traumatisoi lasta silloin, kun hän jo tietää tekevänsä väärin ja jatkaa silti, odottaen itsekin rangaistusta riehumisestaan. Jokin täytyy radikaalisti muuttua, että ap saisi auktoriteettia lapsensa silmissä.
[/quote]

Nykyään mitään nuoria vanhempia edes ole. Lapset tehdään kolmenkympin jälkeen. Kyllä ihmisillä jo kypsyyttä pitäisi siinä iässä olla.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:21"]

Pikaisesti vastaan, että voisiko mahdollisesti lapsella olla allergiaa? 

http://www.allergialapset.fi/unettomuutta-levottomuutta-ym-haasteita/

Meillä nimittäin samanikäisellä moniallergisella näkyy allergiaoireet juurikin kuvaamallasi käytöksellä. Iho-oireita tms. ulospäin näkyviä oireita ei tule, ainoastaan vaan tosiaan käytös muuttuu. Oireettomina päivinä lapsi on hyvin kiltti, tottelevainen jne., mutta  kun oireet on päällä niin lapsesta tulee aivan erilainen ja olenkin miehelle myös joskus sanonut vihaavani lapsen käytöstä eli samanlaista tunnetta kun sinulla on ollut. 

Ehdotankin ajan varaamista jollekin hyvälle lääkärille ja kokeilkaa kotona hetken aikaa suppeampaa ruokavaliota. Maito, muna, nauta ja kotimaiset viljat on yleisimpiä allergian aiheuttajia. 

Tsemppiä ap!

[/quote]

Se piti vielä mainita, että monesti ollaan mietitty, että miten paljon mahtaa olla lapsia, joita vaivaakin juuri jokin allergia tms. hoidettavissa oleva asia. Jos lapsi on elämänsä ajan kärsinyt vaivoistaa, niin ei varmasti osaa kertoa kivuistaan tai huonosta olosta ja sitten nämä lapset leimataan kurittomiksi kakaroiksi ja vanhemmat siinä samalla kun ei kerta osata kasvattaa ja asettaa rajoja lapselle. Mekin vähän vahingossa päästiin kärryille allergioista. Vuoden iän jälkeen kaikki alkoi olla niin hankalaa ja kiukkua ja omaa tahtoa riitti jne. vaikka nyt jälkikäteen ajateltu lapsi olikin kaiken aikaa kärsinyt huonosta olostaan. 

[/quote]

Peesi tälle kommentoijalle. Meilläkin huonon käytöksen takaa paljastui allergiat. Ei muuta näkyvää oiretta kun kirjan olon purkaminen huonolla käytöksellä. Ja ihan allergiatesteissäkin sitten näkyi nuo allergiat.

Kannattaa tutkia tuokin mahdollisuus ja refluksi toisena vaihtoehtona fyysisestä vaivasta joka aiheuttaisi tuollaista.

Tsemppiä ap

No mulla ei ole lapsia mutta voisin ehkä vastata tähän entisen kauhukakaran perspektiivistä...

Olin AP:n tyttären ikäisenä ja vielä monta vuotta vanhempanakin todella vaikea lapsi. Veikkaan, että AP:ta tuomitsevilla ei ole kokemusta oikeasti vaikeista uhmaikäisistä. Heidän omat lapsensa varmaan ovat olleet normaaleja tuossa iässä, välillä vaikeita ja suurimman osan aikaa kuitenkin ok.

Niin vaikea kuin joidenkin on sitä uskoa, jotkut lapset oikeasti ovat riiviöitä KOKO AJAN. Eikä siihen tarvita mitään ADHDta tai huonoa kasvatusta. Lapset ovat tuossa iässä vielä pikku psykopaatteja joiden maailma pyörii oman navan ympärillä ja jotka eivät kykene empatiaan muita ihmisiä kohtaan. Syyksi riehumiseen riittää se että se on hauskaa tai kaikki ei mene oman mielen mukaan. 

Komppaan niitä jotka suosittelivat päiväkotia. Siellä tyttö tuskin kehtaa riehua, vaan joutuu opettelemaan hallitsemaan käytöstään ja tunteitaan. Ja AP saisi lepohetken päivään. Myös erilaiset, etenkin liikunnalliset, harrastukset voisivat olla hyviä purkamaan energiaa. 

Mua ärsyttää myös tuo logiikka että vaikeat lapset ovat jotenkin erityisen herkkiä ja herkkiä pentuja pitäisi kasvattaa pumpulissa. VÄÄRIN! Itse olen ollut aina hyvin herkkä ja tunteellinen ja lapsena kaipasin ennen kaikkea rajojen asettamista ja tietynlaista "karaistamista". En käynyt päiväkodissa koska en edes siellä käyttäytynyt kunnolla (olin siis jopa pahempi kuin AP:n tytär) ja vanhempani antoivat periksi. Kuitenkin jälkeenpäin voin sanoa, että olisi ollut parempi jos vanhempani olisivat pakottaneet käymään siellä - olisin oppinut käyttäytymään normaalisti ja tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. En tosin syyllistä vanhempiani koska ymmärrän että jossain vaiheessa tulee raja vastaan jokaisella. 

Herkät lapset mielestäni eniten tarvistevat kuria kasvatuksessa. Tsemppiä AP:lle, et ole huono äiti vaikka palstan kasvatusnatsit niin julistavatkin. Ammattilaisavunkaan hakeminen ei ole huono idea. 

Soita heti perheneuvolaan ja sano että tarvitsette koko perheenä apua jaksamiseen sekä esikoisen uhman kanssa toimimiseen. Perheneuvolan palvelut ovat ilmaisia ja kaikille avoimia. Niitä pitäisi käyttää enemmän !! Ei kasvatuspulmista tarvitse selviytyä yksin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:10"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:26"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:57"]Meillä tytär ihan samanlainen.Meillä siis esikoispoika ja tyttö tuli siihen väliin joka on muuten pirun hankala tapaus. Itku tulee joka asiasta ja tappelua ja riehumista..ymmärrän sua niin hyvin..se oli jossain vaiheessa aivan kestämätöntä.Tyttö osoitti joka asiasta mieltään ja itki ja huusi ihan pikkuasiastakin.Ja ikäväkseni täytyy sanoa että nyt kohta neljä vuotiaana on melko pitkälle samanlainen..Nyt vielä aloittanut änkyttämisen kun yrittää selittää jotai.. En ole myöskään hänelle ja meille saanut mitään apua..kun oikein jaksoin häntä joka päivä huomioida ja halata ja lohduttaa joka ikinen kerta kun kiukutti niin se auttoi..aina ei vaan jaksa.. toivon todella että sulla olis jaksuja koittaa tätä ihan älytöntä huomioimista ja lohduttamista vaikka se tuntuu tosi typerältä kun se huutaa ja kailotta ihan turhaan!!Mut koita sitä..se auttaa aina meillä kun se saa huomioo vähän enemmän kuin veljensä..kai ne on jotenkin niin pirusti herkempiä toiset ja sellainen mielenlaatu.. Ja hei..ihmeesti siihen tottuu..mutta joka päivä asia vaivaa muakin että mikä' helvetti tuota lasta vaivaa..voimia!;) [/quote] Ai mikä vaivaa? Et sitten käsitä että se on uhmaikä ja et ilmeisesti tajua että uhmaikään kuuluu uhmittelu eikä sitä saa kitkettyä pois. [/quote] Tää on ammattikasvattajana ihan järkyttävää luettavaa kuinka ihmiset osaa olla niin sokeita. "Kun me saatiin meidän kullannuppu kuriin vaikka kiukuttelikin niin se tarkoittaa sitä että kaikki ketkä eivät pärjää lastensa kanssa ovat huonoja vanhenpia eitkä ymmärrä uhmaa!" Ihan kamalan suppea maailmankatsomus teillä. Oletteko koskaan kuulleet että jokainen lapsi on yksilö? Vaikka ap uskoo ettei lapsessa mitään diagnosoitavaa niin se ei tarkoita sitä ettei olisi, tai etteikö lapsi voi olla luonteeltaan muuten erilainen kuin teidän lapsenne. Haluaisin teille haukkujille ja ymmärtämättömille antaa viikoksi hoitoon kyseisenlaisen lapsen ja katsoa kuinka pärjäätte. Ja ne supernannyn superkasvatusopit... Hah! Ammattilaiset torpanneet nuokin jäähyopit.. Joopajoo. Nykyäidit oppii täydellisiksi telkkarin avulla :D

[/quote]

Mitä vikaa supernannyn ohjeissa on? Hän on mielestäni hyvin selkeä esimerkki lasta ymmärtämään pyrkivästä vastuullisesta aikuisesta, joka pitää lapselle selkeät ja johdonmukaiset rajat olematta mikään "natsi". Hän ei myöskään ikinä sorru huutamaan lapselle, vaikka kuinka olisi hermot kireällä. Hän on sellainen lempeä auktoriteetti, rajat ja rakkaus tasapainossa.

Minusta olisi kiva nähdä, miltä esim. tilanne ap:n kotona näyttäisi jos se videoitaisiin ja käsiteltäisiin (juurikin niin kuin supernanny-ohjelmassa). Voisiko siitä oppia jotain?

Tsemppiä ap:lle ja muille pienten lasten vanhemmille joka tapauksessa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:32"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:21"]En ehtinyt lukea koko ketjua,mutta kerron omasta kokemuksestani haastavan lapsen kanssa. Vanhin lapseni oli juuri tuollainen kuin ap:lla, tuntui siltä että hän vei meidän vanhempien kaikki voimat. Hän oli erittäin joustamaton ja vaativa, jo vauvaiässä hän vaati jatkuvaa sylissäoloa ja kantamista. Kaksi muuta lastamme, jotka ovat olleet aina ns. helppoja lapsia, saivat meiltä vanhemmilta selvästi vähemmän huomiota kuin tämä vanhin, koska hän yksinkertaisesti vaati itselleen kaiken huomion ja olimme myös jatkuvasti todella huolissamme hänestä. Eskari-iässä hän oli tutkittavana lastenneurologian puolella, mutta ei saanut sieltä mitään diagnoosia, tosin epäilys asperger-piirteistä esitettiin. Esikouluiästä lähtien hänen käytöksensä kuitenkin tasaantui huomattavasti, ja nyt murrosikäisenä hän on jo helppo ja ns. normaalisti käyttäytyvä nuori. Koulussakin hän on pärjännyt oikein hyvin sekä ala- että yläasteella ja ollut selvästi keskimääräistä parempi oppilas.  Ymmärrän sinua ap todellakin, ja muistan tunteneeni samoin kuin sinä silloin, kun tuo esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä ja oli todella vaikea. Älä syytä itseäsi, lapsilla on erilaien tempperamentti ja joillakin lapsilla voi haastavan tempperamentin lisäksi olla neurologisia ongelmia, kuten esim. asperger-, adhd- ja add-piirteitä, jotka vaikuttavat lapsen käytökseen. Voimia sinulle!  [/quote] Ei vauvat mitään vaadi. Vauvoille kuuluukin antaa huomiota ja syliä ja se on ihan normaalia.

[/quote]

No eiköhän se ole vaatimista, jos ei pysty kusellakaan käymään ilman että lapsi inahtaa välittömästi sylin puutetta!

Tämä vauvojen ylijumalointi raivostuttaa joskus tällä palstalla. Ihmisen lapsi osaa jo hyvin pienestä olla vaativa, pompotteleva tai temperamenttinen mutta se on kokonaan eri asia miten äiti tai vauvan läheisin huoltaja vastaa näihin luonteenpiirteisiin. Mä olen joskus vajaan vuoden ikäisen lapsen kanssa taistellut huomioimisesta että meinasi hermot mennä; mitään ei pystynyt tekemään, koska lapsi huusi koko ajan syliin. Jos laskin lattialle, niin lapsi alkoi karjua siellä. Kun nostin syliin että huuto lakkaisi, lapsi alkoi potkia hiirtä liikuttavaa kättä. Kun laskin takaisin lattialle että saan maksettua laskut, sama huuto jatkui. Lopulta otin vauvan syliin ja pidin niin etäällä tietokoneesta kuin pystyin vaikka vitutti toi sirkus. Lopulta kuulin että äitinsä antoi kaiken periksi, eli vaikka tiskaaminenkin oli kesken, niin vauvan alettua oikein kunnolla seisaallaan huutamaan ja roikkumaan housuissa niin siihen loppui askareen teko. Lapsen äiti soitti mulle usein, että tuu tekee tää valmiiksi koska hän ei lapsen huudolta pysty.

Jollei toi ollut pompottelua niin mikä sitten?

[/quote]

Karmea manipuloiva kakara! Kyllähän vauvan pitäisi ymmärtää olla itkemättä, kun hoitaja vähän surffaa netissä.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:57"]

Tuli muuten mieleen noita aiempia syyllistäviä kommentteja lukiessa, että jospa tosiaan lukisit sen Nancyn jo senkin vuoksi. 49

[/quote]

Mistä alapeukut? :p

Ilmeisesti tuo kirja ärsyttää ihmisiä. Onkohan kukaan edes lukenut sitä eli ei mitään havaintoa minkä puolesta alapeukuttaa?

[/quote]

Mä olen lukenut tuon kirjan joskus vuosia sitten, ja on mielestäni julmaa ja vastuutonta suositella sitä vaikean lapsen väsyneelle ja ehkä masentunelle äidille.

Esimerkiksi Ross Greenen Tulistuva lapsi on ammattilaisen kirjoittama opas: siinäkin on kuvauksia tosi hurjista lapsista, mutta siinä on myös ratkaisuehdotuksia. Eikä kukaan kuole.