Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää lastani
20.05.2015 |
Meillä on kaksi tytärtä, 3,5v. ja 7kk ikäiset. Vanhemmalla on pahimman luokan uhmaikä päällä ollut jo parisen vuotta eikä loppua näy. Kaikki päivät ovat pelkkää tappelua, ainutkaan asia ei suju ilman huutoa. Tyttö ei tottele ketään, vaikka selkeät säännöt ja johdonmukainen kuri on ollut alusta asti. Vauvan tulo ei ole muuttanut asiaa suuntaan tai toiseen, paitsi vienyt entisestään voimavarojani. Nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että sekä minä että mieheni ollaan lopen uupuneita tytön käytökseen. Tottakai hän on rakas esikoisemme, mutta iloista hetkeä hänen kanssaan ei olla nähty kuukausiin. Emme jaksa enää jatkuvaa taistelua joka asiasta. Jokapäiväistä huutoa, kiljumista, riehumista, tottelemattomuutta ja sitä virnuilua jota esitetään kun jotain kielletään tekemästä. Tyttö on vilkas, mutta melko varmasti ei mikään adhd tai muu oikeasti 'hoitoa tarvitseva', ainoastaan kovatahtoinen uhmaikäinen. Vieraiden ihmisten seurassa ollaan vähän ujoja ja kiltimpiä, joten kukaan ei voi ymmärtää millainen hirviö kuoriutuu kun tulemme kotiin ja suljemme ulko-ovesta sisään. Olen jopa välillä miettinyt, että hänen olisi parempi jossain muualla, hänen käytöstään paremmin jaksavien kanssa. Välillä tulee jopa vaikeuksia itsehillinnän kanssa, vaikken ole koskaan ollut aggressiivisuuteen taipuvainen. Vertaistukea tai muuta pelkkää juttuseuraa en kaipaa enkä usko niiden hyödyttävän mitään. Neuvolassa olen ottanut puheeksi, mutta kaikki pistetään uhmaiän piikkiin naurahtaen. Lastensuojelusta en uskalla pyytää apua, koska pelkään leimausta huonoksi äidiksi ja siten menettäväni myös kuopuksemme, jonka kanssa ei mitään ongelmaa ole ollut. Poden myös huonoa omaatuntoa, koska haluaisin olla hyvä ja rakastava äiti lapselleni joka on aina ollut elämäni suurin unelma. Sen sijaan voin suorastaan sanoa vihaavani lastani. Mitä ihmettä teemme? Ja se ei lohduta, että vaihe on ohimenevä. Voimat on loppu nyt ja apua kaivataan tähän hetkeen mahdollisimman nopeasti.
Kommentit (118)
Kyllä kai se lapsi on haastava jos sen annetaan hyppiä ja kiljua miten hyvänsä. Aina vain ymmärretään ja ymmärretään. Meillä oli ainakin selvät sävelet kun lapset olivat pieniä. Me olimme aikuisia jotka tekivät säännöt selviksi ja jotka kantoivat vastuun päätöksistä. Säännöt ja ohjeet olivat johdonmukaisia eikä niistä lipsuttu. Pienet lapset eivät voi tietää miten käyttäydytään jollei sitä tehdä riittävästi selväksi.
Ei meillä kyselty, haluisitko nyt näin tai noin ja voi voi. Aina kun sai oikeuden johonkin kerrottiin myös vastuut. Palkittiin kun oli aihetta ja rangaistukset olivat arestia, puhuttelu ja sopiminen halausten kanssa.
Vanhempien lasten kanssa keskusteltiin ja mielipiteitä vaihdeltiin puolin ja toisin eikä todellakaan ollut mitään sanelupolitiikkaa meidän vanhempien taholta. Mielipiteitä sai olla ja oli toivottavaakin, tosin väittämät piti perustella kummankin osapuolen. Yksi sääntö oli meillä vanhemmilla, molemmat isä ja äiti eivät käyneet yhdessä lasta oikaisemaan eli ei tullut lapselle tilannetta, että kaksi aikuista olisi yhtä vastaan. Toinen vanhemmista otti vastuun kys. tilanteesta eikä toinen siihen puuttunut eikä liioin vesittänyt.
Eipä nuo vammaa sielulleen ole saaneet vaan kertoneet lapsuutensa olleen turvallisen ja huolettoman. Nyt ovat itse pientenlasten vanhempia ja sivusta seuranneena huomannut samanlaisia metodeja käyttävän kasvatuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee itse Ennakoiva lastensuojeluilmoitus. Saat käytännön apua ja kasvatusohjeita. Tällä hetkellä epäilemättä olet itse syypää lapsen käytökseen et vain tajua sitä.
Lähdette pienemmän lapsen kanssa uimaan tai hoploppiin tai puistoon ja sanotte isolle, että kiltit pääsee mukaan. Myös tivoli tai eläintarha. Tai sitten kerrotte että tällainen reissu on edessä ja hyvällä käytöksellä pääsee mukaan. Ei kivoja juttuja jos on tuhma. Ei tvtä, pelejä ym. Jos on kiltisti niin saa palkinnon. Meillä oli tarratsulu ovessa johon laitettiin illalla hymynaama tai myrtsinaama ja tietyt määrät hymynaamaa toi palkinnon. Toimi
laittakaa ihmeessä isompi päiväkotiin ! Kuulostaa sellaiselta lapselta että voisi tehdä todella hyvää hänelle. Sielä saa aktiviteettia jacenergian purettua johonkin järkevään. Jos sen myötä muuttuisi myös kotona :) ! Tsemppiä mitä aiottekin tehdä !!
Muistan oma pikkusisarukseni juuri tuollaisena lapsena. Järkyttäviä raivokohtauksia, joiden aikana hän oli kuin aivan eri ihminen, jolla oli äärettömät voimat eikä minkäänlaisia vaikeuksia olla vaarallisen väkivaltainen. Kävi ala-asteen aikana useamman vuoden jonkinlaisen ammattilaisen luona, mutta en muista, että siitä olisi koskaan ollut mitään apua. Raivokohtaukset loppuivat vasta, kun hän muutti pois kotoa yläasteen jälkeen. Surullista sanoa, mutta tuollainen käytös ei välttämättä todellakaan lopu uhmaiän loputtua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:39"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:37"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:34"] [quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:24"] Miksiköhän mulla oli niin helppoa? [/quote] Lapsia on erilaisia. [/quote] Mutta kaikilla on silti uhmaikä. [/quote] Kaikilla on uhma, mutta se uhmakin on erilaista jokaisen yksilön kohdalla. Vai olitko sinä lapsena samanlainen kuin kaikki muuta laspet, toimit samoin kuin he ja reagoit samalla tavalla jokaiseen ärsykkeeseen? [/quote] Nyt tarkoitetaan sitä tilannetta miten vanhempi suhtautuu uhmitteluun.
[/quote] Ja vanhempien suhtautuminen on kiinni siitä uhmasta. On hiukan eri uhmaako lapsi mököttämällä, eikä suostu esim pukemaan, vai pureeko/lyökö lapsi ja heittelee tavaroita ja satuttaa muita.
[/quote]
Ja ap tappelee lapsensa kanssa koko päivän.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:41"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:40"] [quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:39"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:32"] [quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:27"][quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:24"] Miksiköhän mulla oli niin helppoa? [/quote] Lapsia on erilaisia. [/quote] Ja vanhempia, erilaisia kasvattajia, joilla erilaiset arvot ja keinot, erilainen käsitys maailmasta. Kaikilla ei myöskään ole mt- tai päihdeongelmia. [/quote] Niin. Eikä kaikkien "hankalien" lasten vanhemmillakaan ole mt- tai päihdeongelmia. Jotkus lapset vain ovat todella haastavia, onko se niin vaikeaa sisäistää?
[/quote] Ja vanhemmat ovat kuin piruja, niin soppa on valmis. [/quote] Olet ainakin itsepäinen kuin piru kun olet päättänyt että haastavia lapsia ei ole, vain huonoja vanhempia. [/quote] En ole päättänyt. Väärin toimivat vanhemmat aiheuttavat pahaa kaikille. Lue aloitus.
[/quote] Luin aloituksen. Äiti on väsynyt, eikä tiedä enää mitä tehdä kun mikään ei toimi ja uhma vain pahenee. Mistä tiedät kaiken mitä heillä tapahtuu, ja sen että äiti vihaa lastaan ja näyttää sen lapselleen? Olet nyt vain päättänyt että ap on huono äiti, ja miehensä huono isä, etkä voi edes yrittää ajatella asiaa toisin.
[/quote]
Tottakai uhma pahenee jos vanhempi tappelee pienen lapsen kanssa.
Jokaista tuommoinen väsyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kädettömiä ihmiset voikaan olla lastensa kanssa? Ei pärjää 3,5v lapselle? Vihaa tätä, kun uhmistelee? Mä olen kaksi adhd-poikaa (menoa, meininkiä ja vaarallisia tilanteita riitti) luotsannut kouluista läpi eikä mulle koskaan tullu mieleen väsyä tai luovuttaa. Älkää ihmiset lisääntykö jos normaalista kiukkuamisesta/huutamisesta rakkaus lasta kohtaan loppuu.
En nyt ehdi sen syvällisempää kirjoittaa kuin että tsemppiä kovasti, kyllä se helpottaa jossain vaiheessa. Meillä kans vanhempi tyttö on ollut todella hankala, huutoa, huutoa, huutoa. Ei syö koskaan mitään, ja sitten nälkäisenä kiukkuaa yhä enemmän. Toisaalta myös erittäin määrätietoinen, älykäs, kiltti ja varmasti elämässään menestyvä. Mutta pikkulapsivaiheessa ihan h***tin kovapäinen.
Koita jaksaa, muista hommata välillä lastenhoitoapua, sukulaiset tai mll. Kyllä se vielä iloksi muuttuu, esim pikkukoululaisena voi olla jo ihan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 16:14"]Päiväkotiin, jotta saat levätä sen aikaa. Ikäinen seura ja ohjattu toiminta tekee hyvää yli 3-vuotiaalle.
[/quote]
vie tyttö tarhaan.kyllä sieltä saat apua .tädit hoitaa homman.lapsen pitää oppia jakaa leluja.vuoron odottaminen.itse säätelyn, rutiinia ja rajoja ja tärkeämpi saa kavereita ja purkaa energia siellä. Sinä saat levätä.varaa aikaa tytöllesi ilman vauvan läsnäoloa .tehkää jotain yhdessä. Tyttö hakee huomiota millä tahansa keinoa.
Väsynyt äiti pyytää apua, mutta mitä toiset äidit antavatkaan tällä palstalla? Lisää paskaa niskaan. En ymmärrä, en niin millääm. Onko tällaiset puheet jonkun mielestä aloittajalle hyödyksi? Kirkastuuko oma kruunu siitä että ilmoittaa että ei minulla ole koskaan ollut lasteni kanssa vaikeuksia? Tuleeko itselle parempi mieli kun saa kerrottua että tuon takia en itse hanki lapsia? (Ja miksi ihmeessä luet viestiketjua lapsen kasvatuksesta jos asia ei itseä kosketa?) Onko tällaiset puheet omasta mielestä hauskoja? Ja jos on, niin puhutteko samalla lailla työpaikan kahvitauolla, omalle siskolle ja parhaalle kaverille, vierustoverille bussissa? En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea koko ketjua,mutta kerron omasta kokemuksestani haastavan lapsen kanssa. Vanhin lapseni oli juuri tuollainen kuin ap:lla, tuntui siltä että hän vei meidän vanhempien kaikki voimat. Hän oli erittäin joustamaton ja vaativa, jo vauvaiässä hän vaati jatkuvaa sylissäoloa ja kantamista. Kaksi muuta lastamme, jotka ovat olleet aina ns. helppoja lapsia, saivat meiltä vanhemmilta selvästi vähemmän huomiota kuin tämä vanhin, koska hän yksinkertaisesti vaati itselleen kaiken huomion ja olimme myös jatkuvasti todella huolissamme hänestä. Eskari-iässä hän oli tutkittavana lastenneurologian puolella, mutta ei saanut sieltä mitään diagnoosia, tosin epäilys asperger-piirteistä esitettiin. Esikouluiästä lähtien hänen käytöksensä kuitenkin tasaantui huomattavasti, ja nyt murrosikäisenä hän on jo helppo ja ns. normaalisti käyttäytyvä nuori. Koulussakin hän on pärjännyt oikein hyvin sekä ala- että yläasteella ja ollut selvästi keskimääräistä parempi oppilas.
Ymmärrän sinua ap todellakin, ja muistan tunteneeni samoin kuin sinä silloin, kun tuo esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä ja oli todella vaikea. Älä syytä itseäsi, lapsilla on erilaien tempperamentti ja joillakin lapsilla voi haastavan tempperamentin lisäksi olla neurologisia ongelmia, kuten esim. asperger-, adhd- ja add-piirteitä, jotka vaikuttavat lapsen käytökseen. Voimia sinulle!
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:12"]
Väsynyt äiti pyytää apua, mutta mitä toiset äidit antavatkaan tällä palstalla? Lisää paskaa niskaan. En ymmärrä, en niin millääm. Onko tällaiset puheet jonkun mielestä aloittajalle hyödyksi? Kirkastuuko oma kruunu siitä että ilmoittaa että ei minulla ole koskaan ollut lasteni kanssa vaikeuksia? Tuleeko itselle parempi mieli kun saa kerrottua että tuon takia en itse hanki lapsia? (Ja miksi ihmeessä luet viestiketjua lapsen kasvatuksesta jos asia ei itseä kosketa?) Onko tällaiset puheet omasta mielestä hauskoja? Ja jos on, niin puhutteko samalla lailla työpaikan kahvitauolla, omalle siskolle ja parhaalle kaverille, vierustoverille bussissa? En ymmärrä.
[/quote]
Ilmeisesti et edes jaksa lukea ketjua? Täällä on sivukaupalla myötätuntoisia kommentteja, on vinkkejä lukemisesta ja toimintamalleista, mutta yhyy, kun joku uskaltaa kritisoida... kaikki pilalla! Siat! Dialogissa on ihan normaalia, että mielipiteitä on puolesta ja vastaan, ja kommenteissa on tullut paljon neuvoja, joissa ei arvoteta tai arvostella ap:ta kasvattajana. Ehkä voisit tätä miettiä, kun valmistelet seuraavaa oikeudentuntoista puuskahdusta näppäimistöltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:21"]En ehtinyt lukea koko ketjua,mutta kerron omasta kokemuksestani haastavan lapsen kanssa. Vanhin lapseni oli juuri tuollainen kuin ap:lla, tuntui siltä että hän vei meidän vanhempien kaikki voimat. Hän oli erittäin joustamaton ja vaativa, jo vauvaiässä hän vaati jatkuvaa sylissäoloa ja kantamista. Kaksi muuta lastamme, jotka ovat olleet aina ns. helppoja lapsia, saivat meiltä vanhemmilta selvästi vähemmän huomiota kuin tämä vanhin, koska hän yksinkertaisesti vaati itselleen kaiken huomion ja olimme myös jatkuvasti todella huolissamme hänestä. Eskari-iässä hän oli tutkittavana lastenneurologian puolella, mutta ei saanut sieltä mitään diagnoosia, tosin epäilys asperger-piirteistä esitettiin. Esikouluiästä lähtien hänen käytöksensä kuitenkin tasaantui huomattavasti, ja nyt murrosikäisenä hän on jo helppo ja ns. normaalisti käyttäytyvä nuori. Koulussakin hän on pärjännyt oikein hyvin sekä ala- että yläasteella ja ollut selvästi keskimääräistä parempi oppilas.
Ymmärrän sinua ap todellakin, ja muistan tunteneeni samoin kuin sinä silloin, kun tuo esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä ja oli todella vaikea. Älä syytä itseäsi, lapsilla on erilaien tempperamentti ja joillakin lapsilla voi haastavan tempperamentin lisäksi olla neurologisia ongelmia, kuten esim. asperger-, adhd- ja add-piirteitä, jotka vaikuttavat lapsen käytökseen. Voimia sinulle!
[/quote]
Ei vauvat mitään vaadi. Vauvoille kuuluukin antaa huomiota ja syliä ja se on ihan normaalia.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:12"]
Väsynyt äiti pyytää apua, mutta mitä toiset äidit antavatkaan tällä palstalla? Lisää paskaa niskaan. En ymmärrä, en niin millääm. Onko tällaiset puheet jonkun mielestä aloittajalle hyödyksi? Kirkastuuko oma kruunu siitä että ilmoittaa että ei minulla ole koskaan ollut lasteni kanssa vaikeuksia? Tuleeko itselle parempi mieli kun saa kerrottua että tuon takia en itse hanki lapsia? (Ja miksi ihmeessä luet viestiketjua lapsen kasvatuksesta jos asia ei itseä kosketa?) Onko tällaiset puheet omasta mielestä hauskoja? Ja jos on, niin puhutteko samalla lailla työpaikan kahvitauolla, omalle siskolle ja parhaalle kaverille, vierustoverille bussissa? En ymmärrä.
[/quote]
Mitä apua tämä väsynyt äiti sun mielestäsi pyytää? Ei ole yhtään viitsinyt kommentoida ketjuunkaan.
Jos ei oma älli riitä, niin sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 18:21"]En ehtinyt lukea koko ketjua,mutta kerron omasta kokemuksestani haastavan lapsen kanssa. Vanhin lapseni oli juuri tuollainen kuin ap:lla, tuntui siltä että hän vei meidän vanhempien kaikki voimat. Hän oli erittäin joustamaton ja vaativa, jo vauvaiässä hän vaati jatkuvaa sylissäoloa ja kantamista. Kaksi muuta lastamme, jotka ovat olleet aina ns. helppoja lapsia, saivat meiltä vanhemmilta selvästi vähemmän huomiota kuin tämä vanhin, koska hän yksinkertaisesti vaati itselleen kaiken huomion ja olimme myös jatkuvasti todella huolissamme hänestä. Eskari-iässä hän oli tutkittavana lastenneurologian puolella, mutta ei saanut sieltä mitään diagnoosia, tosin epäilys asperger-piirteistä esitettiin. Esikouluiästä lähtien hänen käytöksensä kuitenkin tasaantui huomattavasti, ja nyt murrosikäisenä hän on jo helppo ja ns. normaalisti käyttäytyvä nuori. Koulussakin hän on pärjännyt oikein hyvin sekä ala- että yläasteella ja ollut selvästi keskimääräistä parempi oppilas. Ymmärrän sinua ap todellakin, ja muistan tunteneeni samoin kuin sinä silloin, kun tuo esikoinen oli pahimmassa uhmaiässä ja oli todella vaikea. Älä syytä itseäsi, lapsilla on erilaien tempperamentti ja joillakin lapsilla voi haastavan tempperamentin lisäksi olla neurologisia ongelmia, kuten esim. asperger-, adhd- ja add-piirteitä, jotka vaikuttavat lapsen käytökseen. Voimia sinulle! [/quote] Ei vauvat mitään vaadi. Vauvoille kuuluukin antaa huomiota ja syliä ja se on ihan normaalia.
[/quote]Olen samaa mieltä, etä vauvoille kuuluu antaa paljon huomiota ja syliä, ja olen kaikille lapsilleni antanut paljon sylissäoloa ja mm. kantanut päivittäin kantorepussa, imettänyt pitkään ja nukuttanut yölläkin vieressä. Vanhin lapsi vain ei suostunut olemaan missään muualla kuin sylissä, hän ei myöskään nukkunut kuin vartin päiväunia ja alkoi yleensä huutaa heti jos hänet vei vieraaseen paikkaan tai tilanne oli muuten vieras ja totutusta poikkeava.
67
Yhteys perhe- ja kasvatusneuvolaan.
Meillä oli vähän samanlainen tyttö. Ei yksinkertaisesti uskonut, luotti siihen, että ei äiti suutu kovasti, korkeintaan käskee lopettaa ja homma jatkuu ja jatkuu. Se vaan kokeili miten pitkälle voi mennä ja homma loppui, kun minä lapsen ollessa 4 ja tehdessä juttua jossa voisi oikeasti käydä huonosti karjaisin kunnolla, että nyt loppuu.
Alue: Aihe vapaa
Mitäs jos otat kevyesti niskavilloista kiinni ja sanot, että nyt riitti? Te jumalauta paapotte ne pentunne ihan piloille. Muutaman vuoden päästä potkitaan sitten mummoja ostarilla kun ei vanhemmat osaa kuria pitää. Ja ei, omiini ei ole tarvinnut koskea. Ovat osanneet käyttäytyä. Kaikki 3. Ei heistä kukaan ole tuollainen sekopää ollut. Tarvittaessa olisin kyllä sen tehnyt.