Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitä, jos suomea äidinkielenään puhuva puhuu jollain aksentilla englantia (esim. etelävaltioiden)?
20.01.2022 |
Kuulostaako se teidän korvaan teennäiseltä vai tykkäättekö kun ihmiset yrittävät matkia vieraan kielen eri aksentteja?
Kommentit (68)
Riippuu onko aksentti väkisin opeteltu, vai johtuuko siitä, että henkilö on asunut useamman vuoden alueella. On aika luonnollista, että esim. 10 vuotta Mississippissä asuva suomalainen puhuu paikallisella aksentilla. Jonkun wannabe-kansainvälisen tubettajan vahva aksentti taas on lähinnä säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tiedätkö aivan se ja sama miten joku puhuu.
Periaatteessa kai jokaisen oma valinta miten ääntää vieraat kielet, mutta en ymmärrä niitä, jotka puhuu 24h englantia esim. lapselleen, vaikka ei oma kieli ole englannin kieli. Tietenkin harjoituksena joskus ok, kunhan ei jää oma äidinkieli välistä. Jos on hirveän tönkkö se vieraan kielen ääntämys ei ehkä kannata niin hirveästi puhua esim. lapsen kanssa, ainakaan niin, että se on ensisijainen kieli.
Joskus vaan pistänyt silmään kun esim. kahden suomalaisen vanhemmista toinen puhuu lapselle tönkkö englantia, ilman että on mitään kaksikielisyyttä taustalla. Ehkä se on jotain kielikylpyä sillä hetkellä, mutta särähtää vaan korvaan.Lapselle tulisi aina puhua omaa äidinkieltä. Tästä ovat yhtä mieltä kaikki puheterapeutit, suomi toisena kielenä -opettajat ym. Sellainen huvikseen vieraan kielen puhuminen lapselle on pelkästään erikoisuudentavoittelua ja joskus myös haitallista, koska se ei suinkaan aina ole äidinkielen tasoista. Kahden kielen perheissä siis kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa tunnekieltään, joka on siis se ensimmäisenä opittu, oma äidinkieli.
Tätä olen aina noudattanut vahvana pääsääntönä. Mutta aivan poikkeuksetta se ei ole mahdollista. Esimerkiksi silloin, kun jostain asiasta neuvottelun tarkoitus on päästä reaaliaikaisesti yhteisymmärrykseen kaikkien perheenjäsenten kesken. Puolisoni äidinkieli on asuinmaassamme eniten puhuttu kieli toisilleen vieraiden ihmisten kesken. Eli kaikin tavoin hallitseva kieli, josta on luonnostaan tullut lastemmekin ykköskieli, vaikka ovat pärjänneet oikein hyvin suomenkielisellä koululuokalla. Kun olivat pieniä, puhuin silloinkin heille suomea mutta selitin yksittäisiä asioita myös puolisoni kielellä, jos se oli tarpeen asian perillemenon varmistamiseksi.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yes-sanan tilalla kun käyttää jeah-sanaa. En tiedä onko myötähäpeä suurempi kuin ärsytys.
Hah.. itse ainakin käytän sitä. Eikä ole tarkoituksena kyllä yrittää mitään.
Normi keskustelussa esim. Toinen kertoo tarinaa niin kyllä sieltä se yeah tulee eikä yes yes.
Tai oh yeah! Oh yes! ..kyllä se on toi eka vaan.
Vähän sama,kuin ei saisi Suomessa sanoa jep tms.
Eikä edes "jep" vaan "joo". Yes on kyllä, yeah on joo. Käyttääkö siis joku puheessaan muka pelkää sanaa "kyllä" sanan "joo" sijasta? Tuleeko tuosta joosta muka jollekin jotain myötähäpeää?
Nyt riippuu mitä ihmiset tarkoittavat tällä "rallienglannilla". Jos kyseessä on selkeä, sujuva englanti jossa nyt sattuu kuulumaan suomalainen aksentti on se tietysti ihan ok. Ei kenenkään tarvitse esittää olevansa vaikka britti, jos eivät sitä ole.
Jos kyseessä on taas ihan täysi välinpitämättömyys oikeakielisyydestä, tyyliä monet rallikuskit, sitä on muiden, kuin suomalaisten äärettömän hankala seurata. Ei voi ajatella, että kyllä ne kuitenkin ymmärtää, koska se ei aina pidä paikkaansa.
Sanon esimerkin: Asun espanjankielisessä maassa ja espanjassa konsonantit ovat todella pehmeitä esim. suomeen verrattuna. Monessa espanjan murteessa, erityisesti Etelä-Espanjassa ja Karibialla moni näistä "pehmeimmistä" konsonanteista saattaa nopeasti puhuttaessa kadota kokonaan.
Esim. viestisovellus Whatsapp lausutaan kutakuinkin Wasa. W-äänne on espanjalaisille, kuten suomalaisillekin vähän hankala, mutta sitä vastaava löytyy joistain sanoista, joissa on U. Esim "guapa" =nätti lausutaan kutakuinkin gwapa, joissain murteissa wapa. Siksi W opitaan usein tuon GU:n kautta. Esim. englannin yllätystä merkitsevä "Wow" kirjoitetaan espanjaksi "Guau" Se näyttää suomalaisille hassulta, mutta niin näyttää myös suomen "Vau" heille.
Myös V ja B lausutaan espanjassa samalla tavalla, niiden ero tulee esiin vain siinä, missä kohtaa sanaa kirjain on. Esim Kuuban pääkaupunki Havanna on espanjaksi La Habana ja Baskimaa on Pais Vasco.
Jos siis uusi espanjalainen tuttavuus kysyy "ju heb guasa?" on suomalainen todennäköisesti aika ulalla mistä puhutaan, mutta kaikki paikallaolevat espanjalaiset kuulevat ihan selkeästi "you have whatsapp?" ja kuvittelevat tämä suomalainen hienostelija nyt jotenkin esittää ettei ymmärrä.
Siksi suomalaiset kyllä ymmärtävät pahimpaakin tankeroenglantia, mutta ei kannata olettaa, että muut ymmärtävät.
No jos se on ns. luonnollisesti tuleva aksentti, niin sitten ok. Joku teatraalisuus toki on noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen joka yrittää puhua hyvää englantia ja lausua oikein, lopulta matkii kuulemaansa. Jossain kohtaa on valittava, koettaako puhua enemmän amerikkalaisittain vai englantilaisittain. Brittienglannissa ongelmana on, että se on niin luokkasidonnaista ja esim BBC-uutiskieli on ihan oma lajinsa.
Miksi tuntisin myötähäpeää, jos joku yrittää puhua hyvin ja melko yhtenäistä kieltä korostuksen suhteen? On aika pikkumaista alkaa huomauttelemaan ihmisille, jos heillä on joku korostus mutta sanavalintoja tulee toisenkin mantereen puhetavasta.
Minusta on todella kiehtovaa kuunnella erilaisia englanninpuhujia, vaikkapa youtubessa. Mistä heille on tarttunut korostusta ja miten se sopii heidän omaan kieleensä.
Ei todellakaan ärsytä. Pääasia että tulee ymmärretyksi. Tyhmemmältä se suomalaisten rallienglanti kuulostaa kuin ns. aito lausuminen.
Kuvat eivat puhu millään aksentilla.