Ärsyttääkö teitä, jos suomea äidinkielenään puhuva puhuu jollain aksentilla englantia (esim. etelävaltioiden)?
Kuulostaako se teidän korvaan teennäiseltä vai tykkäättekö kun ihmiset yrittävät matkia vieraan kielen eri aksentteja?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketään ei ärsytä jos puhuu ranskaa Provencen ja Bretagnen aksentilla?
No en mä tuollaisia ehkä erottaisi. Tai ehkä joo. En osaa saksaakaan mutta kyllä vaan sveitsin saksaa kuullessa miettii, että mitä ihmettä, outoa saksaa.
Erottaisit, jos osaisit puhua ranskaa.
Kaikki puhuvat jollain aksentilla, jopa englantilaiset itse. On Essexiä, Cockneytä, Midlandsiä jne. Sitä oikeaa, akateemista Oxfordin englantia kuulee lopulta aika harvoin yhtään missään. Lukion Grammarissa oli pitkät listat siitä, mikä on amerikan ja mikä englannin englantia. Eikä se todellakaan koske vain lausumista.
Ei ärsytä, jos aksentti ei ole teennäistä hienostelua, vaan esim. australialaisen puolison suusta tarttunut. Sitten ärsyttää, jos yrittää puhua tahallaan ämerikkäläisittäin upeasti, ja p@skaltahan se kuulostaa.
Ne, joita toisten yritys kommunikoida hyvin ärsyttää, voivat tutkia itseään.
On paljon helpompi seurata kieltä, jota puhuja yrittää lausua oikein ja ääntää jonkun tunnetun tavan mukaisesti. Kotonaan voi puhua rallienglantia suomalaisilla äänteillä, ja muuallakin jos ei muuhun pysty.
Tällaiset ”myötähäpeän” tuntijat ja naureskelijat ovat niin viime vuosituhatta. Nykyään voi suomalainenkin olla ihan normaalisti, ei tarvitse lähteä siitä että hävetään itseä ja toisia ja jos joku yrittää jotain, hänet ammutaan alas.
Aitoa korostusta tavoitteleva lausuminen on huomaavaista ja kohteliasta, mutta tiedän kokemuksesta (ei englanti), että se voi käydä voimille. Väsyneenä kotioloissa voi puhua enemmän suomalaisittain.
No siis jos joku puhuu aidosti tietyllä aksentilla niin miksi se ärsyttäisi? Luultavasti kyseinen tyyppi on viettänyt aikaa sillä kielialueella ja aksentti tarttunut. Se nyt olisi vähän huvittavaa jos joku yrittäisi feikata tiettyä aksenttia. Toisaalta jotkut on tosi taitavia imitoimaan, se taas on vaan hauskan kuuloista :D
Ihminen, joka yrittää parhaansa puhua vaikka nyt sitten sitä englantia niin hyvin kuin osaa, ei ärsytä. Ei vaikka se joku tietty aksentti puskisi läpi tuosta puhetavasta.
Sen sijaan ihminen, joka yrittää tarkoituksella puhua jollain aksentilla koska luulee kuulostavansa ihan natiivilta on kyllä ärsyttävä.
Minulla esim on yksi ystävä, joka luulee osaavansa puhua cockney aksentilla ja käyttää kaikki mahdollisuudet todistaakseen miten natiivi on. Sanomattakin selvää, ettei se siltä oikeasti kuulosta ja herättää vaan suurta myötähäpeää, varsinkin jos yrittää näyttää muille jossain tilanteessa.
Australianenglanti kuulostaa mielestäni englanninkielisen maailman savon murteelta.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, joka yrittää parhaansa puhua vaikka nyt sitten sitä englantia niin hyvin kuin osaa, ei ärsytä. Ei vaikka se joku tietty aksentti puskisi läpi tuosta puhetavasta.
Sen sijaan ihminen, joka yrittää tarkoituksella puhua jollain aksentilla koska luulee kuulostavansa ihan natiivilta on kyllä ärsyttävä.
Minulla esim on yksi ystävä, joka luulee osaavansa puhua cockney aksentilla ja käyttää kaikki mahdollisuudet todistaakseen miten natiivi on. Sanomattakin selvää, ettei se siltä oikeasti kuulosta ja herättää vaan suurta myötähäpeää, varsinkin jos yrittää näyttää muille jossain tilanteessa.
Cockney on - paitsi aksentti - myös asenne. Siihen kuuluu röyhkeyttä ja piruilua. Sellainen voi tietysti ottaa kuulijaa kupoliin.
No ei, tää suomi on kyllä harvinaisen ruma kieli, että hävettää kun joutuu tätä puhumaan.
Esim. jos harrastuksena on vaikkapa Appalakkien alueen bluegrass- musiikki ( niitä sikäläisiä kielisoitinyhtyeitä banjoineen, 'läskibassoineen', mandoliineineen yms.) niin innokkaasti sitä kenttää 'etänä' seuraava suomalainenkin harrastaja oppii väistämättä harrastuksessaan (olkoon se sitten vaikka pelkkää sen alueen musiikin kuuntelemista. ) paljon sen puolen sanontoja ja termejä.
Aksenttikn on ihan jännä, sanoisin. (ja joka tapauksessa selvempää kuin esim. joku Jamaikan kreolienglanti, jota reggae-laulajat 'mättävät' levyillään korviin. )
Vierailija kirjoitti:
Cockney on - paitsi aksentti - myös asenne. Siihen kuuluu röyhkeyttä ja piruilua. Sellainen voi tietysti ottaa kuulijaa kupoliin.
Pitää jossain määrin paikkansa.
Ko. kaveri, joka tätä harrastaa on kuitenkin todellisuudessa hyvin kaukana mistään röyhkeästä "asenne"- tyypistä. Yrittää toki esittää tällaista ja käyttää mm. tuota aksenttia tilaisuuden tullen mielikuvan luomiseen.
Jenkkiaksentilla puhuminen ärsyttää kyllä, jos puhuja on Suomessa asunut mutta vaikka vaihtari vuoden USAssa viettänyt. Nimenomaan se leveä puhetyyli on mielestäni tosi rumaa. Mietin miksi tuonkin nyt piti opetella tuo ruma aksentti.
Ei se välttämättä mitään teeskentelyä ole, joten en näe syytä ärsyyntyä siitä. Nyt jäin miettimään pitääkö joku minua jonain esittäjänä, kun puhun englantia brittiaksentilla. Vietin lapsuudesta monta vuotta Englannissa ja aksentti jäi sieltä mutta eihän minun lapsuushistoriaa kukaan töissä tiedä...
En ole koskaan asunut USA:ssa, mutta omaan englantiini on tv:n myötä tarttunut aika selkeä itärannikon aksentti. Jos jotakuta ärsyttää, niin voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ketään ei ärsytä jos puhuu ranskaa Provencen ja Bretagnen aksentilla?
Eihän nämä juntit osaa ranskaa saati että tunnistaisivat eri aksentteja. Ovat olevinaan niin maalimankansalaista kun osaavat muka englantia ja oikein skottiaksentilla.
Aksentti tai intonaatio
(the rise and fall of the voice in speaking.
"she spoke English with a German intonation")
Ovat siita vitsikkaita juttuja etta niita ei itse kuule. Mina olen asunut neljassa englanninkielisessa maassa ja aina kaikista on jotain tarttunut mukaan. USAaan tullessani piti kysya etta mita kielta nama puhuvat kun en ymmarra yhtaan mitaan, no englantiahan se oli.
USAssa syntynyt tyttareni puhuu taydellista amerikkaa ilman mitaan aksentteja mutta oli kauhuissaan kun aloitti yliopiston itarannikolla ja kaikki huomauttivat hanen "midwest aksentistaan". Hanen mukaansa se on minullakin hoystettyna suomalaisella intonaatiolla kaikkien kerrosten alla.
Vuosia sitten soitin Lontooseen ystavalle ja ensimmainen kiekaisu oli: "Sinusta on tullut amerikkalainen!" Ihan kuin se olisi ollut joku tauti.
Kukin tyylillaan, riittaa kun tulee ymmarretyksi, natiivipuhujaa ei tule ellei ole oppinut kielta lapsena, ennen murrosikaa.
uZuul kirjoitti:
En ole koskaan asunut USA:ssa, mutta omaan englantiini on tv:n myötä tarttunut aika selkeä itärannikon aksentti. Jos jotakuta ärsyttää, niin voivoi.
Ethän sinä osaa englantia puhua edes suomiaksentilla.
uZuul kirjoitti:
En ole koskaan asunut USA:ssa, mutta omaan englantiini on tv:n myötä tarttunut aika selkeä itärannikon aksentti. Jos jotakuta ärsyttää, niin voivoi.
Kuka muka puhuu itarannikon aksentilla USAn TVssa? Archie Bunker? Nuu Joik?
Suurin osa tarjonnasta tulee lansirannikolta.
Vierailija kirjoitti:
uZuul kirjoitti:
En ole koskaan asunut USA:ssa, mutta omaan englantiini on tv:n myötä tarttunut aika selkeä itärannikon aksentti. Jos jotakuta ärsyttää, niin voivoi.
Kuka muka puhuu itarannikon aksentilla USAn TVssa? Archie Bunker? Nuu Joik?
Suurin osa tarjonnasta tulee lansirannikolta.
Kyllähän New Yorkissa kuvataan paljonkin. Muissakin itärannikon kaupungeissa jonkin verran.
Aksentit tai niiden tavoittelu ei ärsytä jos muutenkin keskustellaan parhaillaan ko. kielellä, mutta se ärsyttää jos suomenkieliseen puheeseen tungetaan paljon englanninkielisiä sanoja sekaan ja lausutaan ne siinä yhteydessä esim. brittiaksentilla ihan vaan snobbailumielessä. Oli aikoinaan yksi kaveri joka harrasti tuota. Osasi enkkua kyllä poikkeuksellisen hyvin mutta ei ollut käynyt Briteissä kuin turistina, ja kun juteltiin niitä näitä niin suunnilleen joka neljäs sana oli englantia brittiaksentilla väännettynä. Meinasi hermo mennä välillä.