Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Omalla kohalla havainto on ollut se,että useamman kerran pari vuotta ennen tasakymmentä totuttautuu ajatukseen ja kun päivä koittaa esim 40v,niin homma on ollut jo hallussa/hyväksytty. Täti 62v

Täytin juuri 50, eikä vielä tunnu keski-ikäiseltä :) 

Kuulin kerran keski-iän olevan silloin, jos ikäsi tuplattuna menehdyt, ei perääsi mietitä "niin aikaisin lähti"

Ikää tänä vuonna 46v ja elän elämäni parasta aikaa. En enää haluaisi olla parikymppinen, nyt on hyvä olla kaikinpuolin. Harrastan kaikenlaista liikuntaa, nuorin lapsi menee syksyllä kouluun ja alkaa olla omaakin aikaa. Viimeksi viikko sitten vanha lapsuudenkaverini (mies) ihmetteli kuinka vain kaunistun vuosi vuodelta ja kyllä olisi miehiä tyrkyllä joka lähtöön

Ehkä 35 v. alkaen, mutta mulle asia ei ole mitenkään negatiivinen. Mieluummin minä keski-ikäinen olen kuin nuori. Nuorena sitä oli niin epävarma, köyhä ja ties mitä. Keski-ikäisenä on rentoa ja mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miltä tuntui muuttua setämieheksi?

Jos ei ole veljiä, niin ei voi muuttua  .

Jos on vain siskoja ,niin voi muuttua pelkästään eno-mieheksi.

Jos e kumpiakaan ,nii voi vain tippua kuin 'eno veneestä'...

Mä täytän pian 43v. ja mietin, että miltä musta nyt pitäisi sitten tuntua kun olen ikäni puolesta keski-ikäinen. Ei mun elämä ole mitenkään muuttunut. 

Keski-ikä on turha sana, mihin sitä tarvitaan ? 

Olen yli 60 v. ja en mieti ikääni. Yli 70 vuotiaiden mielestä olen vielä nuori.

Tänä vuonna. Meillä on pieni lapsi ja ollaan siis hengailtu aina 10-15v nuorempien, samassa elämäntilanteessa olevien vanhempien kanssa.

Sitten tuli korona ja olimme etätöissä pari vuotta, ehdin vihdoinkin laittaa pihaa ja hurahdin puutarhailuun. Kun palasin toimistolle 25-30v. lapsettomien kollegojen pariin, olin selvästi porukan täti. Kilojakin oli tullut 10kpl lisää koronavuosina, tunikoista ja lökäpöksyistä oli vaikeaa luopua. Lisäksi en ollut viiteen vuoteen käynyt keskustan ravintoloissa tai kiinnostunut kenenkään suhdekuvioista. Iänkin puolesta voisin olla useamman kollegan äiti, ja siksi minut vähän mielletäänkin.

N44, lapsi 3,5v

Olen nyt 39v, enkä koe itseäni keski-ikäiseksi. Nuorin lapseni on vasta 3v niin sekin ehkä vaikuttaa.. Toisaalta saan usein kuulla ihmettelyä iästäni, papereita on kysytty viimeisen vuoden ajan useamman kerran, joten on vielä sellainen aika nuorekas olo 😄

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäisyys alkaa jostain viidestäkympistä mun päässäni. Eli en tunne itseäni keski-ikäiseksi (olen 35). Ja idiooteille tiedoksi: keski-ikäisyys on käsite, sillä ei tarkoiteta aktuaalista iän keskikohtaa. Ihan googlettamalla löytyy tämäkin tieto. Olikohan se niin, että keski-ikäisinä pidetään virallisesti 45-65 ikäisiä.

Määrittelijästä riippuen keski-ikä alkaa 35-45-vuotiaana, ja loppuu 60-65-vuotiaana. Ei siis ole mitään virallista keski-ikää, mutta kyllä se 45 viimeistään on keski-ikäinen, tuntuu mille vaan.

On ihana kun kypsyy ihmisenä eikä ole enää sellainen kaikkien tuulten heiteltävänä oleva untuvikko. Näkökyky maailmasta ja itsestä terävöityy, ei ole niin paljon sumua katseen ja ymmärryksen tiellä.

Nelivitosena alkoi tuntua " vanhalta". Kamalat vaihdevuosioireet alkoivat, olen rupsahtanut ja vanhentunut muutamassa vuodessa. Nelikymppisenä oli jotain hehkua vielä olemassa, nyt ei auta meikki tai hiustenlaitto mitään, näytän mummelilta. No, mut jos terveyttä riittää, niin hyvä. Aloitin liikkumisen, kun tuntui niin kankealta liikkuminenkin. Ehkä se on vähän auttanutkin. Paikat on silti kipeinä, aina jotain paikkaa kolottaa. Welcome to the jungle, kuten sanonta kuuluu.

Olen 42v ja viimeisen vuoden sisään olen havahtunut siihen, että olen keski-ikäinen. En näe siinä mitään negatiivista, vaan ihan normaali vaihe elämän kiertokulussa. Puolet elämästäni kestänyt parisuhde on saavuttanut lämpimän kumppanuuden tilan, kasvoissa on naururyppyjä ja rauhaisa elämä ja hyvinvointi kiinnostavat enemmän kuin sosiaalinen elämä. Ystäviä on kourallinen entisen laajan kaveripiirin sijaan, mutta heidän kanssaan ystävyys on syvää ja vuosia karikot kestänyttä hyväksyvää ystävyyttä. Itsekin osaa suhtautua itseensä ja läheisiinsä lempeämmin.

43 mittarissa. En tykkää nähdä valokuvia itsestäni. En näe samaa peilikuvassa, mutta valokuvat eivät valehtele. Uurteita tullut ja posket roikkuu. APUA!!!

37-vuotiaana muuttui naama ja kroppa (liittynee hormonien muutoksiin.) Eli vartalo alkoi pönäköityä vyötäröltä (paino on pysynyt samana), allit ja jonkinmoiset kainalo- ja selkäläskit on kehittyneet. Jalat tuntuu heikommilta kuin ennen, vaikka liikun melkein enemmän. Ennen hoikka tiimalasivartalo näyttää nykyään tätimäiseltä pötkylältä. Kasvoissa alkoi roikkua posket, ja leukalinja muuttunut muhkuraiseksi. Kaikki ei-terveellinen mitä syön ja juon tuntuu ja näkyy naamasta vähintään kolme seuraavaa päivää. Tämä on vaikuttanut elämäntapoihin, ja tulee harkittua pitkään jaksaako osallistua johonkin illanistujaisiin. Toisaalta villi nuoruus  tuntuu jo nähdyltä ja koeltulta, nyt voi keskittyä muihin kiinnostuksen kohteisiin. Niin, ja ei minua tämä rupsahdus haittaa, kunhan terveys säilyy. Olen myös valovuosia fiksumpi kuin vaikka 30-vuotiaana, mutta en aio tuudittautua siihen että olisin tarpeeksi fiksu, henkisesti aion kasvaa lopun elämää, vaikka posket roikkuisi polvissa.

Muutuin keski-ikäiseksi naiseksi alle 40- vuotiaana. Vuosien passiivinen sohvailu, konsolipelaaminen, kaljanjuonti ja makkaran mussuttaminen pudotti asteittain testosteroni-tasoni, jonka seurauksena minulle kasvoi komeat miestissit. Kaljamahan alta ei enää erota prinssinakkia, taitaa olla jo sisäänpäon kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä aloin sanoa itseäni keski-ikäiseksi heti, kun täytin 35. Ikävuosina 35-40 muut ihmiset vastusti sitä vielä, että "ethän sinä ole/eihän me vielä olla". Nyt kukaan ei enää väitä vastaan. N44

Ja lisäänpä vielä, että nauratti hirveesti ne vastasanväittämiset. Mitä pahaa siinä on olla keski-ikäinen nainen? N44

Siis keski-ikäinen tuo mieleen rupsahtaneen pimpsin, ryppyisen naaman ja tylsyyden. Ehkä ihmiset ei siksi sanasta pidä. En ymmärrä ihmisiä jotka tykkää käyttää itsestään määrettä keski-ikäinen "joka välissä", miksi siitä on puhuttava? Tunnen ihmisiä jotka usein voivottelee tai naureskelee ollaanpa keski-ikäisiä jo hitto 34v tms.. Miksi se on tärkeää jauhaa???? Selittäkää joku. Onko se kiusantekoa vai oma neuroosi vai mikä. Joku vika päässä sitä jauhaa niin usein. Eihän 18v esim. Jauha ohhoh olen varhaisaikuinen, oi voi voi voi oi että onpa hurjaa hoh hoh.

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

Näin juuri, nykyään 50 on uusi 30 ja jotain keski-ikäisyyden määritelmiä ei kannata edes miettiä.

Keski-ikä EI tarkoita että olet keskellä elinvuosiasi. Se tarkoittaa ettet ole nuori etkä vanha.

Kannattaisi vähän ottaa asioista selvää eikä ihan omituisia kirjoitella.