Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?
Itse olen 32 ja olen huomannut miettiväni alituisesti sitä, etten ole enää nuori kauaa..
Kommentit (1022)
Vanheneminen on ihanaa. Kun syö terveelliseti ja liikkuu ja saa olla terve. Ei tarvitse meikata ja miettiä miltä näyttää. Silti on enemmän ihailijoita (sekä nuoria että oman ikäisiä) kuin koskaan nuorena. t: N66v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin töissä kokoukseen, jossa oli jo paikalla minua vähän nuoremmat mies ja nainen (keskimääräistä kauniimpi). Voi sitä innostuksen ja lirkutuksen määrää, jota mies osoitti naiselle. Huomasi sitten katseeni, lopetti ja meni asiaan.
Toki nykyisin huomaa myös, kun firman uudet nuorimmat työntekijät ovat kohta samanikäisiä kuin omat lapset
Vierailija kirjoitti:
Syökää lisää ja raskautukaa kirjoitti:
Vartalosta päätellen 25-vuotiaat ovat jo keksi-iässä.
Oi kehopositiivisuus oi
Karjista
Vierailija kirjoitti:
Olen 53-vuotias, ja kroppa paranee vuosi vuodelta. Nyt saa elää ihan vaan itselleen, kun lapset ovat aikuisia ja omillaan. On kuulkaa joogaa ja jumppaa, hierontaa ja vaikka mitä. Käytän kuukaudessa hyvän olon hoitoihin noin 1500 euroa. Varsinkin nyt kun ei pääse reissuun niin rahaa on. Sitä varten kai käyn töissä, että saan nauttia elämästä?
Oho, mielenkiintoista. Kertoisitko lisää, minkälaisia ne hyvänolon hoidot ovat, joihin saa palamaan €1500 kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Se vain tapahtuu ihan luonnostaan. Miksi sitä pitäisi sen kummemmin tarkkailla tai ihmetellä? Vanheneminen on nääs ihan luonnollinen juttu, mikä muovisten nykyihmisten on vissiin vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, jokainen ihminen on vanhempi seuraavana päivänä kuin edellisenä. Miksi tätä tarvii ihmetellä?
Vierailija kirjoitti:
No en nyt vielä tunne itseäni keski-ikäiseksi mutta kyllä se on mielessä useasti. Jotenki sana keski-ikäinen tuntuu melkein kirosanalta. :/ Ahdistaa. En halua olla vanha! Mulla on ollut jatkuva ikäkriisi 25v asti. Pelottaa vanheta. En tykkää siitä, mitä se ulkonäölle tekee.
N31
Heh, mä katselen esim. JLo:n kuvia aina jos ikä alkaa stressata. Ei ikä yksin tee kenestäkään homssuista, mutta itsestään on huolehdittava enemmän kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vastata miehenä, että viime vuonna täytettyäni 35 alkoi elämä raksahdella ja murtua keski-ikäisyyteen. Todellinen ikäkriisi ensimmäistä kertaa. Olo on ollut todella vaikea jo yli puoli vuotta.
Höh. Olen 50 vuotias mies ja nauran netin pieru videoille ja välillä keksin uusia harrastuksia kuten esim metallinpaljastimen kanssa touhuilu. Kuuntelen musiikkia aika laajalti esim jatsia rockabillyä ... Hip hoppia yms jossa puhutaan eikä lauleta en kuuntele. Härskit vitsit ovat erikoisalaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, joita ei miesten katseet kiinnosta, mahdollisesti parisuhteessa? Itse en ole, joten minusta aika normaalia haluta huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vaikka ikää olisi peräti yli 40.
Minusta on aika noloa ja säälittävää, että keski-ikäinen nainen on riippuvainen miesten huomiosta. Yli 40v nainen on jo miehille ilmaa, naisen nuoruus on todella lyhyt ja nainen kukkii kauneimmillaan pienen hetken kuin juhannusruusu ja sitten lakastuu.
Siis mitä mä just luin? Olen 49 v ja voin kertoa, että tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Toki ikäryhmä, jossa on kiinnostavia miehiä, muuttuu oman iän myötä. En itse enää noteeraa alle 40v miehiä ”sillä silmällä”, vaikka olisivat kuinka komeita. Yläikäraja siirtyy myös, omalla kohdalla semmoinen + 10v on vielä arvioitavaa materiaalia, mutta yli 10 v itseä vanhemmat miehet ovat ”näkymättömiä”.
Siinä miesryhmässä, joka on itselleni tässä asiassa relevantti, olen edelleen ihan yhtä ”näkyvä” kuin ennenkin. Tietenkään kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita juuri minusta, kuten en minäkään katso kaikkia miehiä. Tämä on kuitenkin ollut tilanne aina, eli siinäkään ei ole mitään uutta tai erikoista.
Ikäisesi nainen on liian vanha jo 80v miehellekkin. 40v nainen voi olla vielä sopiva 65v miehelle.
Onneksi mun mieheni on tuosta ihan eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te, joita ei miesten katseet kiinnosta, mahdollisesti parisuhteessa? Itse en ole, joten minusta aika normaalia haluta huomiota vastakkaiselta sukupuolelta vaikka ikää olisi peräti yli 40.
Minusta on aika noloa ja säälittävää, että keski-ikäinen nainen on riippuvainen miesten huomiosta. Yli 40v nainen on jo miehille ilmaa, naisen nuoruus on todella lyhyt ja nainen kukkii kauneimmillaan pienen hetken kuin juhannusruusu ja sitten lakastuu.
Siis mitä mä just luin? Olen 49 v ja voin kertoa, että tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Toki ikäryhmä, jossa on kiinnostavia miehiä, muuttuu oman iän myötä. En itse enää noteeraa alle 40v miehiä ”sillä silmällä”, vaikka olisivat kuinka komeita. Yläikäraja siirtyy myös, omalla kohdalla semmoinen + 10v on vielä arvioitavaa materiaalia, mutta yli 10 v itseä vanhemmat miehet ovat ”näkymättömiä”.
Siinä miesryhmässä, joka on itselleni tässä asiassa relevantti, olen edelleen ihan yhtä ”näkyvä” kuin ennenkin. Tietenkään kaikki miehet eivät ole kiinnostuneita juuri minusta, kuten en minäkään katso kaikkia miehiä. Tämä on kuitenkin ollut tilanne aina, eli siinäkään ei ole mitään uutta tai erikoista.
Ikäisesi nainen on liian vanha jo 80v miehellekkin. 40v nainen voi olla vielä sopiva 65v miehelle.
Onneksi mun mieheni on tuosta ihan eri mieltä.
Minä myös olen 49v. ja nuorena olin ilmeisimmin hyvin vetävä, kun miehiä pyöri ympärillä hirveästi ja siitä syntyi kaikenlaista mustasukkaisuusdraamaa ja vaikka mitä hankaluutta. Koko ajan joku huuteli kadulla, änkesi seuraan ja vaikka mitä. Olen niin helpottunut, että tuo aika on ohi.
Minulla on 30 vuotta kestänyt parisuhde ja olen varma, että saisin myös halutessani uuden miehen. Sen vain tietää miesten käytöksestä. Yhä toki välillä itsekin flirttailen - kuten nuorempana harvojen miesten kanssa. Flirtti vaatii kemiaa ja älyä, eikä se riipu iästä.
Sitten ap: Tiedän olevani keski-ikäinen, mutta en mieti sitä lainkaan. Nautin elämästä ja toki myös kaikesta siihen liittyvästä kauniista. Olen kiitolllinen siitä, että elän ja että olen hyvässä kunnossa. Tätä ei ole kaikille suotu missään iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomannut, en muuttunut. Olen 55, mutta välillä tuntuu että olen 12 ja välillä että olen 105.
Vierailija kirjoitti:
En huomannut, en muuttunut. Olen 55, mutta välillä tuntuu että olen 12 ja välillä että olen 105.
Näinpä. Sama itsellä. Hyvin harvoin edes oikeastaan muistan minkä ikäinen olen, se on minulle täysin sivuseikka. Miksi ihmeessä tuollaista pitäisi miettiä!?
Elämä on tarkoitettu elettäväksi ei tuhlattavaksi turhanpäiväisen suremiseen. Kun itse tykää itsestään ja viihtyy omana itsenään se on pääasia. Itselläni ei ole koskaan ollut aikaa eikä halua jämähtää miettimään ja panikoimaan sitä että täysin luonnon lakien mukaan minä kuten kaikki muukin elollinen vanhenemme, sanoppa kuka on ajan kyennyt pysäyttämään, ei kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinä 25:na alkaa keski-ikä, että varmaan sen ikäisenä.
Syökää lisää ja raskautukaa kirjoitti:
Vartalosta päätellen 25-vuotiaat ovat jo keksi-iässä.
On tosiaan lihavuus lisääntynyt. Kännyt, median ja poliitikkojen aina mainostama pilvi, pikaruoka. Ennen ei tullut kaupungissa käydessä läskejä vastaan muualla kuin peilissä mutta nykyisin yleistä on.
Johan tuo vaikuttaa hedelmällisyyteen kun lihovat ja kappas, lapsia syntyy suomalaisille vähemmän kuin ennen.
Itsellä liikkumattomuus aiheuttanut, kun vuosia sitten siirtyi liikkuvasta työstä istumiseen alkoi lihominen koska söin yhtä paljon. Nyt vielä korona-aikana ei oikein voi käydä kuntosaleilla/jumpissa jne. niin vaikka yrittää olla syömättä, ei se vain riitä. Kesäaikana tulee liikuttua tarpeeksi mutta kohta se talvi taas on eikä poliitikot välitä lopettaa koronaa. Tarvisi olla rahassa omakotitaloon jotta omat liikuntavälineet (plus lumenluomiset, nurmikot) laihduttaisi, kerrostalossa ei kehtaa kun kaikki kuuluu muualle.
Vierailija kirjoitti:
Pakko vastata miehenä, että viime vuonna täytettyäni 35 alkoi elämä raksahdella ja murtua keski-ikäisyyteen. Todellinen ikäkriisi ensimmäistä kertaa. Olo on ollut todella vaikea jo yli puoli vuotta.
Hiihtämistä ja lenkkeilyä, kesällä järvissä uimista niin pian huomaat että ne nuoret on kehnommassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 37v ja nyt on ihon ja ulkonäön sellainen nuoruuden hehku kadonnut. Olen tullut myös hieman kyynisemmäksi ja innostun aikaisempaa laiskemmin asioista. Uuden kokeileminen ja uteliaisuus on vähentynyt. Olen enemmän suuntautunut itseeni kuin maailmaan. Nuorempana ajattelin asioista ensisijaisesti maailman kautta, nykyisin olen itsekkäämpi.
Ajattelen, että olen ihan kohta keski-ikäinen. Ihmiset elävät liian vanhoiksi nykyisin, joten biologian ja evoluution näkökulmasta olen keski-ikäinen.
Outoa toi ulkonäön korostaminen tässä, miten se on omaan itseen ja minäkuvaan vaikuttanut aiemmin sitten muka? Mitä väliä sillä on miltä näyttää, tai jos se jotenkin muuttuu niin mitä sitten?
Kuka tarvitsee ulkonäön suomaa etua tai huomiota mukamas noin paljon, että joku sellainen asia kuin normaali vanheneminen vaikuttaa omaan olemiseen?
Eipä sitä aiemmin liiemmin ajatellut, että onko keski-ikäinen; sitä vain eli elämäänsä ruuhkavuosissa päivän kerrallaan. Tietenkin ajan kulumisen huomasi peilistä ja lasten kasvamisesta. Nyt 58-vuotiaana nautin jokaisesta terveestä ja toimintakykyisestä päivästä, kun tajuaa ettei tässä iässä terveys ole enää niin itsestäänselvyys kuin nuorena. Elämää ei kannata hukata vanhenemisen murehtimiseen. Pitää tehdä elämässä itselleen merkityksellisiä asioita, eikä miettiä mitä muut ajattelevat.
Noin 40 v ikäisenä huomasin ensimmäiset merkit. Lähinnä kasvojen ja muutenkin ihon veltostumisesta. Ja siitä että vastakkaisen sukupuolen "iskuyrityksiä" on nykyään vähemmän kuin vaikka 10 v sitten.
Henkisesti on tullut myös kypsemmäksi, ja tyytyväisemmäksi omaan itseensä. Mieli on tasapainoisempi ja ei jaksa mitään turhia draamoja. Tasaisen rauhallinen elämä tuntuu kivalta. Vielä 10 v sitten se olisi tuntunut tylsältä.
Koin keski-iän muutama vuosi sitten kun oltiin lasten kanssa rannalla. Sinne tuli nuorten porukka kaljoittelemaan siihen lapsiperheiden keskelle. Koin yhtä aikaa halua olla siinä ringissä pussikaljaa vetämässä tai toinen halu oli käydä valittamassa että menkää muualle täältä häiritsemästä :D Ajattelin että tässä tämä on keski-ikä , ei enää nuori, eikä vielä vanha.