Miltä tuntui muuttua "keski-ikäiseksi" naiseksi, ja missä iässä huomasit muuttuneesi sellaiseksi?

Olen 41 ja en tunne lainkaan itseäni keski-ikäiseksi. Ajattelen, että yli viisikymppiset ovat keski-ikäisiä.

Minä olen 32v ja elän lapsiperhe-ruuhkavuosiarkea. Siis sitä samaa mitä moni nelikymppinenkin. Ajattelen keski-ikäisyydestä lähinnä positiivisesti, sitten alkaa taas jäädä enemmän aikaa ja rahaa itselle tai vaikka reissaamiseen. Mikään pussikaljojen kanssa juhliva nuori en ole ollut enää vuosiin, sitä tuli harrastettua ihan riittävästi opiskeluaikoina alle 25v iässä. Toivon tosin että jotain seikkailumieltä ja epämukavuuden sietoa on jäljellä vielä sitten 10-15v kuluttuakin, että tulee sitten nautittua siitä vapaudesta kun sille on mahdollisuus.

Kun täytin 30v.

16v pojat ei enää katsoneet perään, siitä tiesin olevani vanha ja pilalla.

N37

Nyt 40 vuotiaana... Lapsen kaverien vanhemmat on noin 25 vuotiaita:) Oireet: ei jaksa meikata ja huolehtia ulkonäöstä, kaupungille lähteminen on kamala ajatus, mielummin pihalle puuttarhaan tai metsään koiran kanssa...jne...

Vierailija kirjoitti:

Hakeudu terapiaan! Sulla on ongelma, joka on päänsisäinen. Olen 45 ja en koe millään lailla olevani keski-iässä..

En tiedä varmasti kumpi tarvitsee terapiaa sinä vai se joka tuntee olevansa koska todellisuus on se että olet keski ikäinen halusit tai et vaikka mielesi sanoisi mitä vaan olet 45 vuotias keski ikäinen joka=ei nuori.

Monen 20 vuotiaan mielestä olet eltaantunut vanhus joka kuolee kohta.

Omasta mielestäni on naurettavaa leikkiä jotain nuoruus piiloleikkiä oman ikänsä kanssa.

Kenelle se tulee yllätyksenä että ihminen vanhenee ja että sillä on seurauksensa?

Kuka ei sitä hyväksy?

Ikä on vain numero? 

Itse koen suurin piirtein samassa ikäluokassa olevani keski ikäinen koska olen. Se on tuonut mukanaan kokemusta tietoa rauhallisuutta en yritä olla 20 vuotias koska en ole enkä edes haluaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Jos elää tarpeeksi pitkään, muuttuu keski-ikäiseksi. Ei se ole mikään mielipideasia. Mutta noin 45-vuotiaana sanoisin itse sisäistäneeni asian, en kyllä pidä sitä mitenkään kauheana juttuna.

Eihän keski-ikäisyydessä mitään pahaa ole, kunhan ei keski-äkäiseksi heittäydy.

Miksi keski-ikäisyys on niin kamala asia joillekin, että yritetään väen väkisin väittää että ei koske minua? Ei se ole mikään mielipideasia, se on vaan fakta että nelikymppinen on keski-ikäinen. Se ei toisaalta myöskään kerro paljon mitään ihmisen elämästä, koska ihmiset on keski-iässä kuitenkin aika erilaisissa elämäntilanteissa. Joku voi olla jo tulossa isovanhemmaksi, joku elää vauva-arkea. Ikääntymistä vastaan on kuitenkin turha taistella, jokainen meistä vanhenee. Ei tietystikään kannata luovuttaa ja ajatella että kohtahan tässä kuollaan, keski-ikähän on nimenomaan siinä keskellä. Nuoruus on takana, mutta aikuisuutta jäljellä vielä vaikka kuinka paljon.

En oikeastaan tunne olevani keski-ikäinen, eli 42. Peilistä katsoo takkutukainen (eli rastat mutta puhun takuista koska en ole rastafari), tatuoitu nainen bändipaidassa ja miehensä reisitaskuhousuissa. Olo tuntuu kolmekymppiseltä jos ei oteta lukuun valahtaneita poskia ja sitä, että polvet paukkuu kun koettaa nousta vessanpytyltä. Mutta toisin kuin nuorena luuli ei elämä lopu siihen että täyttää 40!

Huomasin asian kun täytin 39 ja huomasin etten jaksa enää shoppailla eli pyöriä kaupoissa, baaritkaan eivät enää innostaneet. Myös ulkonäköni suhteen nousi uusi "pas""n hailee-" asenne eli en jaksanut enää meikata, en käyttää rintsikoita, en halunnut käyttää korkokenkiä enkä farkkuja.. paljon mukavampi vetää päälle legginsit  ja iso t-paita, kietoa tukka ponnarille ja vain painua ovesta ulos.

Olen nyt 42 ja parin viime vuoden aikana olen asian sisäistänyt. Jotenkin suhtaudun eri tavalla esim. Kevätjuhlaan pukeutuessa. Olen kuitenkin keski-ikäinen tantta, turha stressata siitä, mitä laitan päälle. Kun on kolme teini-ikäistä tytärtä, niin tajuaa kyllä ettei enää itse voi olla nuori.

Siinä kolmenkympin kieppeillähän se ihmisarvo menee.

Luin facesta, että ikäiseni nainen sanoi tulleensa keski-ikäiseksi, kun täytti 35 v, niin silloin ajattelin itsekin että nyt ollaan siis keski-ikäisiä. Tästä lähtienolen pitänyt itseäni keski-ikäisenä, kun en ole enää 'nuoreksi' itseäni tuntenut. 

Noin 40-vuotiaana. Elämä alkoi tuntui toisella tapaa aivan ihanalta :) Vapaammalta ja hauskemmalta, itsevarmemmalta ja näin! Keski-ikä on sekin ihmisen parasta aikaa.

17-vuotiaana kun vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Piti aikuistua heti

Keski-ikäisyys alkaa jostain viidestäkympistä mun päässäni. Eli en tunne itseäni keski-ikäiseksi (olen 35). Ja idiooteille tiedoksi: keski-ikäisyys on käsite, sillä ei tarkoiteta aktuaalista iän keskikohtaa. Ihan googlettamalla löytyy tämäkin tieto. Olikohan se niin, että keski-ikäisinä pidetään virallisesti 45-65 ikäisiä.

En mieti ikäasioita ollenkaan, ei se vaikuta minun elämän kulkuun sinällään. N32

Reilu 30-vuotiaana sairastuin erinäisiin sairauksiin ja tipuin pois työelämästä. Pari vuotta kului ilman että tuli käytyä juuri missään. Sitten yhtenä kertana meikkasin pitkästä aikaa ja havahduin ryppyihin. Tajusin myös ettei ole minkäänlaista kiinnostusta enää yökerhoihin, parikymppiset näyttävät ihan vauvoilta ja että huonosti nukuttu yö tuntuu krapulalta. Nyt 37-vuotiaana reumaatikkona muistelee huoletonta nuoruusaikaa 😂

Olen 41v., muutamia vuosia sitten huomasin, että iho on huonontunut/valju ja ilme väsynyt. Ensin ajattelin sen johtuvan rankasta elämäntilanteesta, mutta kyllä se onkin tullut jäädäkseen. Väsyttää kyllä koko ajan ja lihonutkin olen kiitettävästi, jo 10kg ylipainoa vaikka koko ikäni olen ollut hoikka. Eikä toivoa paremmasta kunnosta kun en jaksa huolehtia itsestäni.

Tämä kaikki sitten aiheuttaa sitä keski-ikäistymistä psyykkisestikin, ärsyttää lapset ja nuoret ja kaikki muutkin ihmiset, haluaisin vain valittaa joka asiasta koko ajan, päivittelen toisten ylinopeutta vaikka itsekin ajan ylinopeutta, ärsyttää toisten kärttyinen naama vaikka itse olen koko ajan naama nurinpäin. En jaksa nähdä kavereita ja ärsyttää kun en näe kavereita. Haluaisin lähteä baariin, mutta en jaksa ja olen nuutuneen näköinen.

Että esim. Noista merkeistä huomaan, että taisi keski-ikä nyt tulla tällaisena mulle, ennen niin nuorekkaalle ja nätille naiselle. Papereitakin kysyttiin välillä vielä 5v. sitten. Enää ei tarvitse, kun naama nyrpeänä haen vinkkupulloani. Ehkä jonkinlainen huumori on kuitenkin vielä tallella.

59 oli paha rasti. Silloin ymmärsin

Ikää en muista mutta huomasin sen häissä: yht´äkkiä kuuluinkin niihin "vanhoihin".